PasiSillanpää

LÄÄKÄRI EI OLE JOHTAJA

Mutta johtaja voi olla lääkäri.

Suomen terveydenhuolto ei olisi niin suurissa ongelmissa, jos lääkärikoulutus olisi avain hyvään johtamiseen. Lääkäreillä on merkittävä edustus kaikessa siinä päätöksenteossa, joka vaikuttaa potilaiden hoitoon, mutta siitä huolimatta kohtaamme käsittämättömiä tilanteita terveydenhuollossa. Kun varsin usein julkisellakin puolella saa myös erinomaista palvelua, voi hyvällä syyllä kysyä, mistä erot todellisuudessa johtuvat.

Erään tuttavani lähiomainen joutui tänä vuonna helsinkiläiseen sairaalaan. Hänellä on neurologinen sairaus joka kuuluu samaan ryhmään Alzheimerin ja Parkinsonin taudin kanssa, vaikka onkin oma sairautensa. Hänen jouduttuaan sairaalaan, paljastui käsittämätön byrokratian kukkanen ja huonon johtamisen tyyppiesimerkki.

Potilaan hoitoa koskevaa tietoa löytyy HUS neurologian laitoksella. Kuitenkin potilastiedon saamiseen Paciuksenkadulla sijaitsevasta yksiköstä Helsingissä sijaitsevaan sairaalaan ei riittänyt kaksi viikkoa. Selitykseksi annettiin seuraavaa: ”Tietojärjestelmät eivät keskustele keskenään. Potilastieto pitää lähettää neurologian laitokselta, hoitavasta sairaalasta ei kukaan voinut lähteä sitä hakemaan. Potilaan lähiomainen ei myöskään voinut hakea niitä, vaikka hän on kirjoittanut viimeisen kahden vuoden aikana lähes kaikkiin lääkäripapereihin allekirjoituksensa ja on käytännössä omaishoitaja. Hänellä oli myös kopiot kaikista lääkäripapereista, mutta niitäkään ei voitu käyttää. Myöskään hoitavan sairaalan ja HUS neurologin välistä puhelinkeskustelua ei saatu järjestettyä. Ainoa tapa toimittaa potilastieto, olisi ollut neurologian laitoksen tilaama lähetti tai faksi." Näen, että suurempi syyllinen tähän ongelmaan oli hoitava sairaala, kuin HUS neuroogian laitos. Me menemme sairaanhoidon huonosti toimivien tietojärjestelmien taakse, vaikka kyse on myös palveluasenteesta.

Eräs tuttavani oli vajaat kymmenen vuotta sitten kouluttamassa yhden sairaanhoitopiirin lääkäreitä ja sairaanhoitajia yhteistyön kulttuuriin. Ensimmäisen koulutuspäivän ensimmäisellä kahvitauolla hänen luokseen käveli lääkäri, joka sanoi: ”Älä koskaan enää sano lääkäriä ja sairaanhoitajaa kollegaksi.” Tällainen asenne kumpuaa jostakin pimeältä keskiajalta.

Sairaanhoidossa on monia ongelmia ja vielä enemmän haasteita. Jostakin syystä käsittelemme kuitenkin silkkihansikkain käytännön johtamisongelmia ja asenneongelmia sairaaloissa ja terveysasemilla. Tätä blogia suunnitellessani otin yhteyttä yhteen tuttuun toimittajaan. Hän oli tehnyt jutun erään toisen sairaalan johtamisongelmista muutama vuosi sitten. Sen yhteydessä hän oli törmännyt mielenkiintoiseen kommenttiin: ”Lääkäri ei laske toisen lääkärin nilkoille, se on periaate, josta pidetään kiinni.” Tämä kommentti oli tullut tilanteessa, jossa yhden lääkärin toiminnasta oli tehty sairaanhoitajan toimesta useita valituksia sairaalan johdolle ja asia oli päätetty jättää käsittelemättä.

Olen pahoillani näistä tapahtumista niiden lääkäreiden puolesta, jotka tekevät asiansa aidosti hyvin. Olen julkisen terveydenhuollon pääasiallisesti tyytyväinen käyttäjä. Olen saanut hyvää palvelua omassa terveyskeskuksessani ja palvelun saamisessa ei ole ollut edes aikaviiveitä. Myös omat lapseni ovat saaneet tarvittaessa erinomaista hoitoa esim HUS korvaklinikalla, jonka erinomaista palvelukulttuuria haluan kiitää aivan erityisesti. Kun ajattelen sitä, että terveyspalveluissa on periaatteessa sama johtamisrakenne ympäri Suomen, en voi olla puuttumatta siihen, että erittäin suurella todennäköisyydellä johtotehtäviin valitaan henkilöitä väärillä kriteereillä.

Meillä on asian ratkaisemiseksi kaksi vaihtoehtoa. Joko johtotehtäviin pyrkivien lääkärien johtamiskoulutukseen panostetaan entistä enemmän, heidän johtamiskykyjään arvioidaan objektiivisesti ja vain aidosti hyvään johtamiseen kykenevät ylennetään. Tai sitten meidän on hyväksyttävä se, että suuren sairaalan johtaja voi olla myös ammattijohtaja, jolla ei ole sairaanhoidollista koulutusta. Ei Finnairin toimitusjohtajakaan ole lentäjä, Koneen toimitusjohtaja koneensuunnittelija tai Suomen pääministeri opetusneuvos. Työkulttuurin johtaminen on eri asia kuin potilaan hoitopäätösten tekeminen. Jälkimmäinen on lääkärien ydinosaamista. Kulttuurin johtamiskyvyt puolestaan ovat yksilöllisiä, ei lääkärin ammattiin suoraan kuuluvia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän KarriHelin kuva
Karri Helin

Kas kun Suomessa terveyskeskukset ja sairaalat enimmäkseen eivät ole liikeyrityksiä vaan julkisia asiantuntijaorganisaatioita - samaan tapaan kuin armeija, poliisi ja pelastuslaitokset. Niitäkään eivät johda kaupallisen koulutuksen saaneet. Toisinkin voisi olla mutta pitääkö? Sairaaloiden ja terveyskeskusten muuttaminen liikeyrityksiksi voisi parantaa palvelun saatavuutta mutta ei välttämättä laatua, ja kustannukset todennäköisesti kasvaisivat.

Suomessa sairaanhoitopiirit ovat sen kokoisia organisaatioita, että ammattijohtajan nimeäminen voi olla niissä perusteltua. Tähänastiset kokemukset vain eivät ole rohkaisevia - viittaan HUSin edelliseen toimitusjohtajaan. Siitä alaspäin organisaatiossa mentäessä ollaan jo tasoilla, joissa substanssin osaaminen on välttämätöntä. Tulevat sote-alueet ovat isoja hankintaorganisaatioita, joissa substanssia tärkeämpää on hallita rahoituksen, palvelujen kysynnän ja tarjonnan sekä valtionohjauksen tasapaino. Siinä on vaativa työ kenelle ja millä koulutuksella tahansa.

Sillanpään mainitsemia esimerkkejä hieman ihmettelen. Finnair ja Kone ovat pörssiyhtiöitä. Finnairin liikevaihto on lähes kaksinkertainen ja Koneen yli nelinkertainen verrattuna Suomen suurimman sairaanhoitopiirin HUSin budjettiin - muut sairaanhoitopiirit ovat kooltaan korkeintaan kolmanneksen siitä. Finnairin ja Koneen liikevaihto on nelinkertainen HUSin budjettiin verrattuna yhtä työntekijää kohden laskettuna - liiketaloudellinen osaaminen on siis niiden johtamisessa ehdottoman tärkeää. Luoja varjelkoon meitä pääministeriltä joka toimii kuin suuryrityksen johtaja tai korkea virkamies.

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää

Otin esimerkit siksi, koska mainituissa yhtiöissä ylimmässä johdossa ei ole substanssia tehdä operatiivisia asioita. Mutta siellä johtaja osaa laittaa joukot siihen asentoon, että homma saadaan pelaamaan. Ja aivan erityisesti he osaavat luoda kulttuuria, joka parantaa sekä laatua, tehokkuutta että asiakastyytyväisyyttä.

Omien henkilökohtaisten kokemusten perusteella esim. Jorvin sairaalassa on ollut selviä johtamisongelmia. Esimerkiksi ainoa lastenpolilla päivystävä lääkäri on lähtenyt päivystyksestä kesken kaiken toisaalle talossa, kertomatta siitä mitään osaston muulle henkilökunnalle. Erityisiä ongelmia on ollut myös Espoon Samarian terveyskeskuksessa silloin kun asuin Espoossa.

Nämä ovat johtamiskulttuuria, joka on kaiketi lääkäreiden mielestä normaalia tai ainakin pitää hyväksyä. Se ei kuitenkaan ole palvelukulttuuria, jota lääkärin ammatti perimmiltään on.

Vastaavasti olen kohdannut erinomaista kulttuuria juuri mainitsemallani Korvaklinikalla ja omassa nykyisessä terveyskeskuksesani Oulunkylässä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset