PasiSillanpää

AUTTAMINEN ON AINA VASTIKKEELLISTA

Yrjönkadun vihainen mies ja mediapersoona Matti Apunen ja seikkailija mediapersoona Riku Rantala ottivat yhteen hyväntekeväisyydestä. Apusen eilen aamulla Helsingin Sanomissa julkaistu kolumni Riku Rantalasta sai pienen myrskyn vesilasiin. Apunen syytti Rantalaa tekopyhäksi ja Rantalan vastine jatkoi samaa linjaa. Rantala oli maininnut, että Lastensairaalan keräys on useille lahjoittajille kilven kiillottamista. Apunen oli vetänyt tästä herneen nenäänsä ja päästi oman populistinsa irti.

Koko keskustelu oli siinä mielessä hassu, että siinä ei ainakaan vielä päästy todelliseen pointtiin kiinni. Ehkä molempien suuttumus ja lehdistön halu kärjistää, esti asiallisen keskustelun. Keskustelematta nimittäin jäi se asia, että hyväntekeväisyydessä ja auttamisessa on aina vastikkeensa.

Kerroin viikonloppuna yrittäjästä, joka keskellä omia ongelmiaan auttoi muita yrittäjiä. Vaikka kaiken järjen mukaan hänen olisi pitänyt keskittyä itseensä, jotta olisi selvinnyt ongelmistaan, hän auttoi muita yrittäjiä menestymään ilman mitään rahakorvausta. Jopa kahvinsa hän maksoi itse. Tässähän ei olisi mitään järkeä, jos asiaa ajattelee ulkopuolisena. Mutta kun sisäistin tämän esimerkin, päätin itse kokeilla. Laitoin kaksi viikkoa sitten Facebook sivuilleni päivityksen, jossa ilmoitin yksinkertaisesta ideasta. Autan ketä tahansa ystävistäni ilmaiseksi missä tahansa heidän uraansa koskevassa kysymyksessä. On sitten kyse työnhausta, firman markkinoinnista, strategian miettimisestä tai johtamisongelmista. Suurin osa näistä on ammatillista ydinosaamistani ja normaalisti veloitan niistä neuvoista käyvän hinnan.

Kaksi yrittäjää ilmoitti heti ottavansa vastaan ilmaista apua. Kolmas miettii vieläkin mihin sen käyttäisi. Molempia näistä yrittäjistä autoin puoli tuntia puhelimessa. Ymmärsin, että avustani oli heille iloa. Mutta kolmas siis miettii edelleenkin, mihin käyttäisi ilmaisen avun. En pyytänyt keneltäkään mitään muuta kuin sen, että he vuorostaan auttaisivat kolmea tuttavaansa samalla tavalla. Vielä tähän mennessä en ole kuullut ovatko he auttaneet.

Ajatukseni oli se, että meillä kaikilla on annettavaa toisillemme. Erityisesti nyt, kun monet meistä ovat vajaatyöllistettyä tai työtä vailla. Auttamalla toisiamme voisimme auttaa toisiamme pääsemään eteenpäin. Ensimmäisessä vaiheessa suurin ilo olisi auttamisen ilo ja samalla oppi siitä, että emme ole yksin kysymyksiemme kanssa. Pitkällä aikavälillä kuitenkin sekä epäsuorat että suorat edut auttamisesta ovat ilmeiset. Ensinnäkin se nostaa toimeliaisuuttamme. Toisekseen kun on joskus auttanut jotakin, on paljon suurempi todennäköisyys saada häneltä apua myöhemmin kun sitä tarvitsee.

On aivan samantekevää, onko jollakin itsekkäät motiivit. Sellaisia ihmisiä on paljon, jotka lahjoittavat siksi, koska saavat nimensä laattaan ja lehden etusivulle. Jos se tekee heidät onnelliseksi, niin annetaan sen tapahtua. Tärkeämpää on auttaminen itsessään. Ne jotka eivät ole auttaneet pyyteettömästi, eivät ehkä ymmärrä sitä, kuinka paljon ihmisenä voi saada, kun niin joskus tekee. Siinä ei tarvita lehden etusivua, eikä television keskusteluohjelmaa tai Facebook jakoja. Suurin auttamisesta tuleva hyöty on se, mikä tuntuu sisällä. Jos sinusta tuntuu hyvältä, vaikka suuri yleisö ei tietäisi mitään hyvän tekemisistäsi, olet oikealla tiellä. Auttamisen suurin palkinto ei ole julkinen kiitos, vaan oma kasvu ihmisenä.

Ja tähän lopuksi. Minulla on vielä aikaa auttaa ainakin yhtä ihmistä hänen uran tai johtamisensa haasteissa. Tässä vaiheessa annan kenelle tahansa luvan lähettää toiveen avusta sähköpostiini dynamitestrategy@gmail.com. Lupaan käyttää puoli tuntia puhelinaikaa autettavan hyväksi. Ainoa vaatimus on se, että avun saaja on valmis auttamaan kolmea muuta omalla parhaalla tavallaan.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän Timoteus kuva
Timo Huolman

Hyvä sisäinen olokin himmentää avunannon pyyteettömyysapektia, saithan välitöntä vastinetta teollesi,
avun anto kaiken kiireen keskellä siten,
että siitä koituu itselle lähinnä harmia,
on pyyteetöntä,
paitsi jos olet masokisti. ;)

Muitetaanhan, että toiminta on tuntipankin kaltaista veronkiertoa, joskaan vastinetta ei ole korvamerkitty, joten mennään osin talkoohengessä.

Valtion pirtaan se ei sovi, koska sillä on hillitön halu kontrolloida kaikkialla miten ja mitä kukakin tekee ja koska
ja se toiminta tarvitsee paljon rahaa.

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää

Timo

Valtio voi toki ruveta utelemaan mitä puhun kahvilla tai puhelimessa. Mutta aika vaikea valtion on kyllä siitä ruveta laskemaan avun saajan verohyötyä. Eli en olisi noin pessimistinen asian suhteen.

Jos avussa on kyse konkreettisemmasta, kuten vaikkapa remontista, rakentamisesta tai vastaavasta, niin silloin sitä on helpompi seurata. Mutta siinäkään ei ole kyllä tarkoituksenmukaista lähteä ihan joka euron perään, koska kerääminen voi maksaa enemmän kuin saa kerätyksi.

Käyttäjän Timoteus kuva
Timo Huolman

Olen samaam ieltä, en minä veroseuraamuksia tuollaisesta toiminnasta itsekään jännitä, saatika moralisoi sitä vastaan,
kunhan totesin,
että valtio kyllä haluaisi siivunsa tuostakin.

Jälkimmäisestäkin kappaleesta olen myös samaa mieltä,
vaan nythän uusi veroseuranta on niin tiukkaa ja byrokraattista, että pikkuhommat jäävät laillisilta toimijoilta käytännössä kokonaan tekemättä,
kustannuksista itse työn osuus jää vähäiseksi suhteessa byrokratian vaatimaan energiaan, mutta jonkun sekin pitää maksaa,
joten yrittäjä tekee pikkuhommissa täst edes tappiota,
tai tuntihinta nousee liian suureksi ja siten hommat tekemättä, jälkimmäisestä on jo kokemusta.

Alvittoman yksityissektorin kuutamourakointiin vaikutus on toki päinvastainen se vastavuoroisesti lisääntyy, juuri se johon pyrittiin pureutumaan.

------------

Lieveilmiönä talkoohenkisyyskin vaikkapa vastavuoroisen konsultaation muodossa,
muista että ahneiden (ehkä noin 30% väestöstä) kanssa saat vaikka lopun ikääsi olla antamassa, mutta omiin pyyntöihisi suhtaudutaan nuivasti selitellen.

Sen takia kai raha yleensäkin on keksitty?

Susanna Kaukinen

Kysymys on aivan muusta. Kysymys on siitä, kuka yhteiskunnassa käskee: kansa yhteispäätöksellä vai skragapellet, jotka loisii muiden työstä ja nauttii kohtuuttomia etuoikeuksia ja erivapauksia.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset