*

PasiSillanpää

Politiikan viihdytysjoukot

 

Sodan aikana on aina käytetty viihdytysjoukkoja pitämään yllä taistelutahtoa ja kääntämään hetkeksi huomio maailman pahuudesta toisaalle. Nyt Ukrainan sotatilanteen, Syyrian ja Irakin taisteluiden sekä taloudellisen epävarmuuden aikana uudet viihdytysjoukot näyttävät koostuvan pitkälti poliitikoista. Osa heistä on oma-aloitteisesti päättänyt viihdyttää ja osa tekee sitä tahtomattaan.

Kovimman ytimen muodostavat ammattiviihdyttäjät Mikael Jungner ja Alexander Stubb etunenässä. Heidän filosofiansa kiteytyy siihen, että tehdään ja sanotaan mitä meiltä ei odoteta. Kun Stubb hyppää lennokkaasti maaliviivan yli ja seuraavaksi suostuu tikkatauluksi, saadaan joka toisessa suomalaiskodissa kahvi hörpittyä väärään kurkkuun ja puheenaihetta päiväksi. Samaan aikaan kilpailevan puolueen kansanedustaja Jungner puolustaa avoimesti Stubbin toimintaa. Jälleen saadaan ärsytyskynnystä ylös ja lisää puheenaihetta. Todellinen ison mittakaavan parodia syntyy siitä, kun kaikki ymmärtävät miesten kommentin omalla tavallaan ja saadaan aikaan pahempi kakofonia kuin laitilalaisessa suurkanalassa. Kaksikkoa täydentää erinomaisesti Timo Soini, joka osaa vaihtaa tarvittaessa vaikka kaljabaarin kielenkäyttöön saadakseen otsikoita.

Toisen osan poliittista viihdettä muodostavat sammakot. Ne suusta pulpahtelevat ajatuksen palaset, jotka joko muotoillaan väärin tai lipsahtavat juuri sellaisena kuin puhuja on oikeasti ajatellut. Pia Kauma, Laura Räty, Pentti Oinonen  ja moni muu ovat päässeet julkisuuteen huonosti valittujen lauseiden mukana. Heidän lipsautuksista on saatu sekunnissa suuret otsikot ja korjaamaton vahinko on syntynyt. Sen jälkeen ”suurelle yleisölle” on ihan samantekevää, mikä on totuus.

Kolmannen ryhmän muodostavat Seiskan bileiden kestojulkkikset Zyskowicz, Sasi, Kaikkonen ja viime vuosien suuri nousija Hakkarainen. Kun pitkän linjan julkkikset Zyskowicz ja Sasi ovat pääsääntöisesti näkyvillä hyvässä, ovat Kaikkonen ja Hakkarainen saaneet kuraa niskaansa heidänkin edestä.

Politiikka on todellakin viihteellistynyt. Kun me kauhistelemme sitä, että pääministeri twiittaa vapaa-ajan harrastuksistaan keskellä kriisiä, emme itse huomaa, että suuntaamme oman energiammekin täysin hyödyttömään. Polemisoimme päiväkausia sitä, mitä pääministeri teki. Sen sijaan meidän pitäisi olla kiinnostuneempia siitä, mitä pitää tehdä seuraavaksi. En väitä, että näitä mokia pitää lakaista maton alle, mutta niihin tuhlattu aika on ollut pois tärkeämmiltä. Viimeaikaisilla virheillä on merkitystä poliitikon julkikuvalle. Mutta me emme saa pudotettua kovinkaan köykäisesti inhoamaamme poliitikkoa julkisuuden kautta, vaikka tahtoisimme. Se tapahtuu lähes poikkeuksetta vasta vaaleissa.

Jos olemme oikeasti yhtä suoraselkäisiä, kuin odotamme poliitikkojen olevan, kiinnitämme huomiota siihen, mistä me oikeasti puhumme. Suostummeko puhumaan tyhjänpäiväisestä lastenvaunuasiasta, vai siitä mitä poliitikot ovat itse tehneet poistaakseen esiin tuomiaan ongelmia? Vain sillä on aidosti merkitystä, jos poliitikko sanoo jonkin asian tärkeäksi, tekee sille asialle jotakin ja saa lopulta jotakin konkreettista aikaiseksi. Kaikki muu politiikan ympärillä on hölynpölyä, jolla on vain viihdearvoa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Politiikan viihteellistyminen ei tietenkään ole hyvä asia, mutta ovatko sihen syypäänä poliitikot vai media. (Nämä eivät tietenkään ole toisensa poissulkevia vaihtoehtoja). Vaikuttaa siltä, että toimittajakaarti poimii juttuihinsa ne kaikista tyhjänpäiväisimmät tapahtumat ja lausahdukset, vetävät niistä suurimmat otsikot ja toistelevat samoja höpötyksiä toistelemasta päästyäänkin. Asiallisen informaation joutuu sitten itse kaivelemaan alkuperäislähteistä, kuten vaikkapa eduskunnan pöytäkirjoista. Onko syynä tähän pinnalliseen journalismiin syynä leipääntyminen, laiskuus, ylimielisyys vai joku muu syy, sopii vain arvuutella.

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää

Jaakko. Tuota samaa pohdiskelen itsekin. On tärkeää, että poliitikkojen tekemisiä seurataan. Kuitenkin tuntuu, että he pääsevät helpommalla omassa työssään kuin julisuudessa. Poliitikot haastavaa journalismia kaipaa enemmän. Sitä kun katsotaan kuinka lupaukset toteutuvat ja kenellä oikeasti on vaikutusvaltaa.

Toimituksen poiminnat