PasiSillanpää

Pääoman uusjako

Laura Kolbe on haastateltu uuden kirjansa tiimoilta Talouselämään. Talouselämän jutussa tulee erityisesti esiin ajatus, että varakkaat ovat yhä useammin henkisesti laiskoja. He eivät tuo yhteiskuntaan riittävästi panosta. 

Jäin miettimään tuota varakkuusasiaa ja yhteiskunnan kehitystä. Varakas ihminen ei tietenkään halua köyhtyä. Emmekä voi toimia niin, että kansa ottaisi kommunistisia ajatuksia noudattaen omaisuuden heiltä pois. Mutta sen sijaan heitän nyt ihan ajatuksenomaisesti yhden mallin, jolla tulonjakoa saadaan tasattua, ilman että rikkailta viedään mitään pois.

Jos löytäisimme ne keinot, millä varakkaat innostuisivat sijoittamaan suomalaiseen yritystoimintaan? Pieniin tai isompiinkin uusia innovaatioita hyödyntäviin yrityksiin. Saisimme rahan pois makaamasta pienemmän tuoton tuovissa kohteissa. Mitä keinoja valtio voisi käyttää, että tämä olisi mahdollista? Onko se pääomaverotukseen puuttuminen vai joku muu keino?

Jos varakkaat eivät tuo enää lisääntyvän sivistyksen kautta lisäarvoa yhteiskunnalle, niin eikö olisi hyvä saada heidän varallisuutensa itsessään koko yhteiskunnan käyttöön? Tekemällä Suomeen investoimisen kiinnostavaksi ja hakemalla malleja, joissa riskinottamista kannustetaan sekä suuntaamalla katse pois vanhoista liiketoimista täysin uuden luomiseen.

Luulisi, että rikkaita voisi kiinnostaa rikastua edelleen. Ja siinä samassa he auttaisivat uusia ihmisiä rikastumaan. Lopulta kaikki saattaisivat voittaa...?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Älä hyvä mies hukkaa rahojasi turhaan. Elinkustannukset ja työn sivukulut ovat niin pöyristyttävät, ettei niiden puitteissa ole mahdollista tehdä muuta kuin tuotteen kaupallinen kehitys, minkä jälkeen se kannattaa myydä välittömästi jollekin ylikansalliselle toimijalle halvempien tuotantokustannusten maihin.

Tässä on nyt tasan kaksi vaihtoehtoa jäljellä. Joko Suomi palaa pikaisesti käyttämään omaa valuuttaa ja sopeuttaa rakenteet kilpailukykyisiksi tai sitten viedään jo lähtökohtaisesti sekä pääomat että osaaminen ulos suuryritysten viitoittamalla tiellä. Tekijöiden kouluttaminen on loppujen lopuksi se yksinkertaisin asia, ellei siihen käytetä suomalaista vaikeuttamiskerrointa.

Hyvät suunnittelijat ja työnjohto kannattaa ottaa mukaan, eikä niillekään tarvitse maksaa enää maltaita. Korkeasti koulutettua ja kokenutta insinööriä löytyy ympäri maailmaa, alkaen noin 1000 euroa kuukaudessa. Sillä pärjää komeasti, jos elinkustannuksiin kuluu 200 euroa, kuten kilpailukykyisillä alueilla on asianlaita. Toki osaajien palkkoja kannattaa korottaa heti kun tulosta saadaan aikaiseksi. Suomessa vastaava kehitystyö aiheuttaa yritykselle valtavat kustannukset, joita on jokseenkin mahdoton kattaa riittävällä tuotannon volyymilla.

Itse valmistelen varasuunnitelmana maasta lähtöä aktiivisesti, ellei seuraavissa vaaleissa näy vahvoja merkkejä euroerosta ja siihen liittyvää, vakavaa keskustelua taloudellisten ja sosiaalisten rakenteiden uusimisesta.

Jos ajattelisin asioita omasta näkökulmasta pelkästään markkinaehtoisesti, olisin poistunut maasta aikapäiviä.

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää

Timo

En olisi noin pessimisti. Jostakin syystä esimerkiksi Saksassa kannattaa valmistaa autoja ja niillä tehdään hyvää katetta. Ja yhden autotehtaan tuotantoa on tuotu jopa Suomeen ja sinne on palkattu melkoisen paljon työntekijöitä.

Kyse on siitä, mitä lisäarvoa saadaan aikaiseksi. Me olemme hirvittävän tuotantotalous orientoitunut kansa. Tulevaisuuden menestykset eivät ole niinkään kiinni tuotantotekniikan ylivertaisesta osaamisesta kuin mielikuvista ja markkinointiosaamisesta. Kaiken muun voi ostaa ulkoa, paitsi brändin. Ja brändiin vaikuttaa nyt ja tulevaisuudessa myös usein valmistusmaa.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Brändit ovat kaksiteräinen miekka, eli lopulta kyse on laadun ja hinnan suhteesta käyttäjän muodostamaan (tai hänelle muodostettuun) mielikuvaan. Brändi ei elätä tuotteita vaan tuotteet elättävät brändiä. Suomessa olen nähnyt näitä sekoitettavan hyvin huolellisesti. Brändi on useammin kunnossa kuin tuote ja vastaavasti moni hyvä tuote on jäänyt brändäämättä, koska kustannukset pelottavat.

Valmistusmaa on lopulta aivan toissijainen asia. Etelä-Korea ei varmasti ole herättänyt minkäänlaisia omistamisen intohimoja maana, mutta sieltä on tullut ensin kopioituna ja sittemmin määrätietoisella kehitystyöllä erittäin laadukkaita ja kilpailukykykyisiä tuotteita. Brändit lienevät tuttuja, mielikuva vaihtelee persoonakohtaisesti.

En pidä itseäni lainkaan pessimistinä, vaan realistina, joka tosin herättää yleisesti myös inhoa ja tulkitaan pessimisminä.

Luulen myös tietäväni mistä puhun, koska olen kokeillut kaikki asiat käytännössä ja muita yrityksiä konsultoidessa kuva on entisestään kirkastunut. Suomalaisilla ei oikein ole malttia vaurastua ja hosumalla sorrumme helppoihin virheisiin. Ymmärryksemme markkinoiden luontaisista mekanismeista on myös huolestuttavan heikolla tolalla. Olemme sokeita näille ristiriidoille ja monet asiakkaamme tulkitsevat katteettoman optimismimme ylimielisyydeksi, eivätkä ole lainkaan väärässä.

Sopii toki kokeilla Suomessakin, mutta en menisi odottamaan ihmeitä, vaikka toki aina jokunen valopilkku sekaan mahtuu. Voin toki haukata skeidaa halvassakin ympäristössä, mutta riski on 90 % pienempi, enkä missään skenaarioissa menetä toimeentuloani kokonaan, kuten täällä voi käydä ja aika usein käykin.

Viimeisessä keississä jalat kastui sen verran, että kestää noin 5 vuotta päästä takaisin jaloilleen, jos jään sitkuttamaan tänne. En usko jaksavani katsella taantuvaa taloutta niin pitkään ilman järkevää tekemistä, joten mieluummin nousevaan talouteen, missä ohitan nykyisen elintasoni arviolta kolmessa vuodessa, ehkä nopeamminkin. Yksin se ei onnistu, joten kasaamme sopivan porukan ja siirrymme neitseellisemmälle maaperälle, missä osaaminen pääsee oikeuksiinsa.

Pääoma ei näyttele merkittävää roolia ja sen hankkiminen tuottoisalla business planilla on aika yksinkertaista. Suomessa siitä ei saa tuottoisaa millään ilveellä, ellei yritä kusettaa itseään ja kumppaneitaan. Kysyntään tarvitaan ostovoimaa ja se kehittyy negatiiviseen suuntaan vielä pitkään. Siispä meidän on tuotettava sellaista, mihin on varaa ja luontaista kysyntää.

Nimimerkki "Tyhmyri" on selvittänyt blogeissaan hyvin laajempaa yleiskuvaa. Itse olen pitäytynyt lähinnä kotimaan ongelmien esille tuomisessa ja ajatusten herättämisessä.

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää Vastaus kommenttiin #14

Brändi on paljon laajempi kysymys kuin yleensä käsitellään.

Se sisältää niin toimintatavat, tuotteet, jakelukanavat, viestinnän, markkinoinnin, hinnoittelun kuin ne asiakkaat, jotka halutaan brändin asiakkaiksi. Se on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Meillä sitä käsitellään usein irrallisena kysymysksenä, vähän kuin vain markkinointina.

Brändille valmistusmaa on oleellinen, jos se on osa brändiä. Saksalaisuus on teknisissä tuotteissa kovaa valuuttaa. Viineissä ranskalaisuus, chileläisyys ja italialaisuus ovat tärkeitä argumentteja. Suomalaisen brändin perimä voisi olla esimerkiksi puhtaudessa. Puhtaat tai vastuullisesti tuotetut raaka-aineet. Tai se voisi olla osaamisessa. Tällä hetkellä Suomi on peliteollisuuden "se" maa. Tänne on syntynyt osaamiskeskittymä, joka ruokkii menestystä. Kun suomalainen pelitalo tekee Suomessa pelejä, niistä ollaan kiinnostuneita ja niitä yrityksiä ollaan valmiita ostamaan.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari Vastaus kommenttiin #17

Myönnän olevani joidenkin asioiden suhteen hyvin konservatiivinen, joten en perusta mielikuvista, jotka eivät vastaa todellisuutta.

Satsaan mieluummin elinkelpoisiin olosuhteisiin ja hyvään elämään. Maksimaalisen tuoton hakeminen on aivan liian rasittavaa enkä koe sitä palkitsevana.

Puhtautta ja vastuullisuutta on varaa ajatella vain niillä, joilla on ostovoimaa. Muille euro on se konsultti, jota käytetään halvimman korvikkeen ostamiseen, oli se sitten tuotettu millä tahansa tavalla. Molemmista toki puhutaan ja seurataan katseella kummankin alasajoa. Jotkut eivät sitäkään näe, vaikka tihkuu huokosiin kaikkialta ympäristöstä.

Puhtaan mielikuvan tappiosta kertoo karulla tavalla tuotannollinen omavaraisuutemme, joka on EU-aikana pudonnut 45 prosentista alle 7 prosenttiin. Se on pääosin korvattu likaisemmalla ja epäeettisemmällä tuotannolla, mutta tämä lienee markkinoiden tahto?

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää Vastaus kommenttiin #21

Kyllä siinä on varmaan markkinoiden tahtoa takana.

Toisaalta, osa suomalaisyrityksistä on jo palannut tai palaamassa takaisin Suomeen tuotantosa kannssa. Kansainvälinen ympäristölainsäädäntö menee eteenpäin, vaikka yhteistä globaalia sopimusta tuskin saadaan aikaiseksi. Tuotantotekniikan muutos (teollinen internet, 3D tulostus) muuttaa sitä, missä osassa tuotantoa tarvitaan ihmisiä ja missä lopputuote kannattaa valmistaa/ tulostaa.

On olemassa paljon negatiivisia suuntia, mutta niissä on myös mahdollisuuksia.

Käyttäjän iitimo kuva
Timo Isosaari

Onnittelut Karelia Ikkunoille! Jutusta ei ilmene, missä ovat markkinat, mutta investoinnit on katsottu ilmeisen järkeviksi. Investoinnit eivät yleensä olekaan ongelma, vaan niiden maksaminen, koska velaksihan ne pääosin tehdään.

Suomessahan on lukuisia ikkunavalmistajia, mutta mitä olen firmojen kanssa purukauppaa käynyt, niin valtaisaa on ollut kysyntävaihtelu viimeisten 10 vuoden aikana.

Toivotaan, että markkina kehittyy suotuisasti! Omaan osaamiseeni liittyvillä toimialoilla ei valitettavasti tulevaisuus näytä yhtä hyvältä.

Käyttäjän tommijalava kuva
Tommi Jalava

Kymmenkunta samanlaista menestystarinaa, ja Forssan Fenestralta irtisanotut ovat päässeet takaisin ikkunavalmistuksen pariin!

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Natseilla oli tähän ongelmaan hyvä ratkaisu, joka oli suunnilleen näin. Tehtaat sosialisoitiin, mutta omistajat saivat jatkaa tehtaiden johdossa ja heille annettiin sen lisäksi yhteiskunnallista valtaa. Sekä kansa että johtajat olivat tyytyväisiä ratkaisuun.

Käyttäjän HenriKarjalainen kuva
Henri Karjalainen

Tämä on tärkeä aihe, sillä markkinatalouden ongelmista yksi on tulonjaon toteutuminen epätasaisesti.

Suomi on tulonjaon näkökulmasta maailman tasa-arvoisimpia maita, mikä on myös perustelu väittää, että täällä tulonjako on paikoittain liiankin tasaista.

Itseasiassa olen juuri sitä mieltä mataltuloisimpien ihmisten suhteen: Osa-aikaiset, työttömät, kuntoutujat, matapalkkaiset, eteenpäin kituuttavat ja huonosti toimeentulevat yrittäjät - Kaikkien heidän tulotasonsa voi olla suunnilleen samanlainen. Tämä on ongelma sillä se tarkoittaa että kannustimet huonotuloisten päässä eivät toimi.

Kannustinloukkuja pitäisi pyrkiä purkamaan. Rakenneuudistuksissa toteutetaan vastikkeellisuutta, mikä vaikuttaa kannustimiin aikaan perustuvien vaihtoehtoiskustannuksien kautta. Muitakin ratkaisuja tarvitaan, jotta matalapalkkainenkin työ on aina kannattavaa. Matalapalkkaisen työn miellekkyyden vartioiminen tarkoittaa myös työttömien aseman parantamista, parantamalla heille tarjolla olevien vaihtoehtojen miellekkyyttä.

Palkkatulotkin verotetaan niin jyrkästi, että palkansaajat ovat hyvinkin tasa-arvoisia keskenään.

Epätasaista tulonjakoa tarvitaan jonkin verran, jotta kannustimet säilyvät. Matalatuloisimpien suhteen tulonjaon tasa-arvoisuus on Suomessa ongelma.

Vastaavasti pääomatulojen suhteen verotus ei ole aidosti progressiivista, ja tähän olisi hyvä rakentaa muutos, joka voi perustua pääomatulojen verotuksen keventämiseen alkupäästä. Pienituloisilla yrittäjillä jää silloin enemmän kulutukseen ja elämiseen, sekä palkansaajillakin on suuremmat kimmokkeet esimerkiksi sijoittamiseen. Mielestäni rikkaimpien pääomatulojen hankkijoiden täytyisi myös maksaa korkeampaa veroa.

Pitkällä tähtäimellä maailmassa globaalisti suurin ongelma on tulonjaon epätasaisuus. On järkyttävää, jos 1% omistaa 48% kaikesta, tilanne on luonnoton.

Varallisuuden jakautumisen epätasaisuuden kasvaessa korruptio ja varallisuus itsessään kasvattaa otettaan yhteiskunnasta. Päättäjät ovat omien taloudellisten intressiensä vuoksi sidoksissa harvoihin hyvinvoiviin.

Kysyntä ohjaa tarjontaa markkinoilla. Jos tulot ovat hyvin epätasaiset, se tarkoittaa että maailman ja yhteiskunnan resurssit ohjataan harvojen tarpeisiin.

Ajatellaan nyt esimerkiksi niin että luonnonvaroista 48% käytettäisiin 1% väestöstä tarkoitettuihin palveluihin. Onko tämä toivottava lopputulos?

Markkinatalouden toimintaa perustellaan tehokkuuden argumentilla: Ihmisten keskimääräinen hyvinvointi paranee, kun on kannustimia ja taloudellisia vapauksia. Näillä perusteilla kaikki voivat paremmin tuottavuuden kasvaessa. Mutta jos tulonjako muuttuu liian epätasaiseksi, perustelu ei enää toimi: Sillä kaikki eivät voi enää paremmin, ainoastaan 1% tai jokin muu pieni määrä ihmisistä elää pitkään ovat terveitä.

Minusta on silti erikoista että aloituksessa halutaan varakkaimpien ihmisten omaisuus 'yhteiskunnan käyttöön' tämä kuulostaa tietyllä tasolla hieman sosialisoinnita. Sijoittamiseen liittyvää sijoittajavastuuta ja siihen liittyviä riskejä ei voi täysin purkaa. Mutta tietysti kannustimia täytyy tarkastella kaikissa tuloluokissa, ja siinä mielessä Sillanpää on minusta oikealla asialla.

Uudessa Suomessa mielenkiintoisia juttuja aiheesta kirjoittaa Tuure Parkkinen. Kannattaa tutustua.

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää

Henri

En halua että omaisuuksia sosialisoidaan ja sanon sen kyllä tuossa alkuperäisessäkin kirjoituksessa.

Yritän etsiä ratkaisuja, joilla laiskasti sijoitettu varallisuus saataisiin aktiivisen toiminnan rahoitukseksi.

Käyttäjän HenriKarjalainen kuva
Henri Karjalainen

Olen pahoillani valitsin piikittelevän sanamuodon puoliksi tahallani kun kirjoititte "eikö olisi hyvä saada heidän varallisuutensa itsessään koko yhteiskunnan käyttöön?", ettehän te tietenkään oikeasti tarkoittanut minkäänlaista sosialisointia... :)

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää Vastaus kommenttiin #23

En tarkoittanutkaan. Aivan aidosti.

Tarkoitin sitä, että jos haluamme hyötyä siitä, että meillä on rikkaita, me hyödymme siitä parhaimmin luomalla malleja, jotka saavat heidät sijoittamaan suomalaiseen yritystoimintaan. Ja aivan erityisesti uuteen suomalaiseen yritystoimintaan.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen Vastaus kommenttiin #25

"luomalla malleja, jotka saavat heidät sijoittamaan suomalaiseen yritystoimintaan. Ja aivan erityisesti uuteen suomalaiseen yritystoimintaan."

Oma valuutta ja keskuspankki saattaa olla avain millä Suomesta saadaan maa johon kannattaa sijoittaa.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Vaikuttaisi siltä siis,että jollekkin pitää antaa etuoikeuksia ja sitten homma alkaa pelittämään. Onko se mahdollista demokraattisissa valtioissa ja kestääkö demokratia sitä?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset