PasiSillanpää

Hallituksen suunnitelma ei ole strategia

Suomessa on perinne, jossa johtajan odotetaan antavan suunnan kriisissä. Ongelmallisinta tällaisessa vaatimuksessa on se, että johtaja ei voi nähdä yksittäisen päätöksen kaikkia vaikutuksia kerralla. Hän joutuu luottamaan siihen tietoon, mitä hänellä on käytettävissään.

Tänään Helsingin Sanomissa kymmenet professorit arvostelevat Juha Sipilän hallituksen päätöksiä erityisen kipeiksi juuri naisille. Puuttuminen työehtoihin, heikennykset päivähoidossa ja tasa-arvo asioiden unohtaminen hallitusohjelmasta osuvat erityisen pahasti juuri naisiin. Hallituksen suunnitelmista on havaittu monia muitakin epäkohtia, joita on perusteltu hyvin. Olisiko Sipilän hallituksella ollut mahdollisuutta toimia viisaammin?

Suurin haaste – aikataulu

Päätöksenteon ensimmäinen ja samalla yksi keskeisimmistä haasteista on käytettävissä oleva aikataulu. Juha Sipilä asetti itselleen haasteen ilmoittamalla kunnianhimoisen aikataulun hallitusohjelman valmistumiselle. Tiukka aikataulu johtaa siihen, että päätöksiä tehdään vain valmiin tiedon pohjalta ja siitäkin tiedosta on valittava ne osat, jotka ehditään käsitellä. Tällainen toiminta ei ole strategista – mitä Juha Sipilä on esittänyt – vaan erittäin taktista.

Nykyaikainen tapa luoda kestävää strategiaa on käydä jatkuvaa keskustelua eri sidosryhmien kanssa. Suomen hallituksen kohdalla se tarkoittaa erilaisia eturyhmiä, yksityisen- ja julkisen sektorin toimijoita sekä tietysti kansalaisia. Siinä ajassa, missä hallitus rakensi strategiaohjelmaksi nimittämänsä suunnitelman, ei rakenneta strategiaa, jossa on tasapainoisesti otettu kriittiset kysymykset huomioon.

Teknisesti Sipilän hallitusohjelma saattaa näyttää strategialta. Se löytää kasvua sieltä, mistä sitä ei ole löydetty. Siinä on ymmärretty, mitkä asiat kilpailevat omien vaihtoehtojen kanssa. Se on selkeästi edelläkävijän ohjelma. Se saa ainakin jotkut ihmiset innostumaan. Siellä on joitakin erinomaisia oivalluksia. Epävarmat suhdanteet eivät kaada mahdollisuuksia toteuttaa strategiaa. Kaikki hallituskumppanit ovat sitoutuneita ohjelmaan, mutta ovat valmiita joustavuuteen. Lisäksi asiat halutaan tehdä yhdessä, vaikkakaan ei vielä tiedetä mitä oikeastaan tehdäänkään.

Päällisin puolin monet asiat ovat siis hyvin. Mutta suomalaisen strategiatyön ongelma ei olekaan prosessi tai otsikot, vaan ajattelu niiden takana.

Mutta se ajattelun syvyys?

Strategia ei ole tekninen toimenpide. Eräässä tekemässäni haastattelussa noin vuosi sitten, professori Alf Rehn totesi, että strategiaprosessin läpikäyminen on paljon helpompaa kuin ajatella strategisesti.

Juuri tässä ajattelun syvyydessä on Sipilän hallituksen haaste.

Ensinnäkin hyvä strategia muuttaa asioita vain, jos siitä on aidosti hyötyä. Säästöt koulutuksessa ja tutkimuksessa ovat esimerkiksi sellaisia, joiden vaikutusten arviointi tulee tehdä huolella. Vielä ei ole tullut esille näkökulmia, joiden mukaan näihin asioihin säästöillä saatava hyöty olisi pitkällä aikavälillä suurempi kuin niiden toisenlainen kohdistaminen.

Kaikkein tärkein asia on kuitenkin se, että strategia vaatii aina aikaa. Siitä syystä hallituksen paperia puhutaan turhaan strategiseksi. Se on vain taktinen suunnitelma siitä, miten valtiontalous saadaan tasapainoon.

Mitä siis pitää tehdä?       

On hyvin ilmeistä, että säästöjä tehdään joka tapauksessa. Tällä hallituksella on kuitenkin tahtotila tehdä isoja muutoksia, jotka vievät maamme uudistuneena seuraaville vuosikymmenille. Siksi ehdotankin hallitukselle seuraavaa:

Kun saatte liikkeelle nämä taktiset toimenpiteet, alatte oikeasti laatia strategiaa. Siihen pitää ottaa laajasti mukaan erilaisia kansalaisryhmiä. Sitä mukaa, kun strategia osoittaa vaihtoehtoisten toimintatapojen hyödyllisyyden, otetaan niitä käyttöön. Säästöjä ei ehkä voida tässä vaiheessa perua, mutta on hyvää johtajuutta tutkia vaikutuksia syvemmin ja muuttaa suuntaa, jos syvempi ymmärrys osoittaa sen tarpeellisuuden. Nykyaikainen strategiatyö on jatkuvaa, joustavaa ja syvällistä.

Eli kun tämä taktinen suunnitelma on saatu toimintaan, käännetään katse ihan aitoon, syvälliseen strategiatyöhön.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän ilkkavarsio kuva
Ilkka Varsio

Tuolta Hesarista tuli myös poimittua nuo professorit.

" 85 professoria ja tutkimusjohtajaa arvostelee hallitusta siitä, että sen ohjelmasta puuttuu tasa-arvonäkökulma"

Ainoa johtopäätös jonka tein on se, että Suomessa taitaa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa olla tuhansia professoreita joilla ei ole oikein mitään tekemistä.

Kun lähes sata professoria tutkii naisnäkökulmaa kymmeniä vuosia veronmaksajien rahoilla ja ilmestyy kerran neljässä vuodessa arvostelemaan hallituksen ohjelmaa siitä, että sieltä puuttuu naisnäkökulma, on järjestelmässä todella jotakin pahasti vialla.

Kyllä sieltä hallitusohjelmasta puuttuu paljon muutakin näkökulmaa. Minusta hallituksen kannattaisi miettiä tarvitaanko yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa sataa professoria tutkimassa naisnäkökulmaa ?

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää

Kyllä. Tuokin on varmasti sellainen asia, mikä pitää miettiä.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Eikös se ole juuri tehokkaampaa ja monipuolisempaa tutkimustyötä tutkijoita on useampi kuin yksi? Lisäksihän nämä professorit ovat vapaasti valita mihin tutkimuksiin suuntautuvat.

Käyttäjän SamiNikula kuva
Sami Nikula

Osuva kirjoitus, hallituksen pitäisi ymmärtää johtamisesta ja johtajuudesta paljonkin, mutta käytännön teot eivät tue näitä. Suomessa on mielestäni liian paljon huolestujia ja liian vähän tekijöitä. Vielä vähemmän on osaajia.

Ihminen, joka lähtee politiikkaan, ei lähde ajamaan yhteiskunnan ja kansalaisten etua, vaan hän haluaa valtaa, päästä vaikuttamaan ja vahvistaa identiteettiään vallan välityksellä elämänhallintansa osana. Politiikassa tämä sama ihminen oppii manipuloivan vallan käytön ja dominoivan vallan kehittymisen fasilitoinnin ja hänestä tulee subjektifikatiivisen vallan uhri. Näistä on yhteinen hyvä kaukana, julkisuudessa käytetään pieleen menneiden asioiden kohdalla ilmausta `Politiikka tuli väliin`. Niin tuli, kun annetaan tulla. Poliittinen johtajuus on broilerijohtajuutta.

Optimistisin tavoitetila on kirjoittamasi kuvaus taktisten asioiden käynitiinlaittamisesta ja varsinaisen strategian suunnittelun aloittamisesta tämän jälkeen. Hieno ajatus -mutta kykenevätkö poliitikot tähän, kun todennäköisesti jo riitautuvat pikkulasten tasolle keskenään ja riitauttavat työmarkkinajärjestöt sekä ay-liikkeen taktisen kuvioiden kanssa? Voihan sitä yrittää johtaa, mutta mitä, jos kukaan ei seuraa?

Mitä, jos säädettäisiin laki, että 100 päivää tehtävänsä aloittamisesta niin hallituksen jäsenet kuin parlamentin jäsenet joutuisivat uudelleen julkisen äänestyksen alaisiksi ja tämän äänestyksen perusteella saisivat jatkaa tehtävässään tai ulos ja varavalitut täyttäisivät paikat 100 päivän arvioinnin suunnassa? Väitän, että politiikasta tuliti tehokkaampaa, kansalaisia osallistavampaa ja demokratiaa edistävämäpää.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset