*

PasiSillanpää

Kreikka toimii äärikapitalistisesti ja EU sosialistisesti

Tämän lyhyen kirjoituksen runko on lainattu Business Insiderin tämänpäiväisestä kirjoituksesta. Olen lisännyt muutaman lisänäkemyksen alkuperäiseen tekstiin. Alkuperäinen pitkä juttu löytyy täältä. Mutta niille, jotka eivät jostakin syystä halua lukea englanninkielistä versiota, tässä muutama kiinnostava näkökulma Kreikan eiliseen päätökseen lainanmaksusta.

Kreikan äänestystulos oli osoitus siitä miten kapitalismi toimii.

Oleellinen asia Kreikan päätöksessä oli se, että Kreikka ei maksa lainojaan sovitusti. Tähän saakka on aina korostettu sitä, kuinka valtiot vastaavat niille syntyvistä veloista. Tosiassahan kaikki maat eivät historiassa ole maksaneet kaikkia velkojaan. Viimeisten vuosikymmeneten aikana on vain totuttu siihen että näin tapahtuu.

Business Insider (BI) muistuttaa, että lainanantaja ottaa aina lainaa antaessaan tietoisen riskin siitä, että laina voi jäädä myös maksamatta. Juuri se on kapitalismia. Lainan antaminen on aina liiketoimintaa ja liiketoimintaan liittyy aina riskejä. Toki on olemassa vähemmän riskin lainoja, kuten valtiolainat ja suuremman riskin lainoja, kuten vaikkapa yrityslainat.

Kun Kreikka päätti jättää velkansa maksamatta, kapitalistinen riski toteutui. Se, että päätöksen teki sosialistisen halituksen johtama maa, ei muuta tätä mekanismia. Voimme arvostella Kreikkaa siitä, että päätös on moraaliton, mutta palaan takaisin siihen, että se on myös kapitalistinen.

Liikepankkien riski siirrettiin EU:lle.

Myönnän, että en tunne tarkkaan sitä, millä mekanismilla päädyttiin ratkaisuun, että suuret liikepankit myönsivät Kreikan lainat Euroopan keskuspankin kautta. Joka tapauksessa BI tuo esiin, että suora lainaus liikepankeilta olisi ollut viisaampi ratkaisu. BI tuo esiin, kuinka Euroopan keskuspankin pääjohtaja oli aktiivinen siinä, että järjestely toteutettiin juuri näin. 

Liikepankkien riski siirrettiin siis muille EU maille. Mikäli Kreikan lainat olisivat suoraan liikepankeista, ne kärsisivät tässä yhteydessä tappiot. Mekainismi teki siis liiikepankeille mahdollisuuden tehdä turvallista liiketoimintaa hyvällä tuotolla. Ei ole lainkaan ihmeellistä, että EU tässä tilanteessa haluaa Kreikan tekevän EU:n toiveiden mukaan säästöjä.

Mutta ei tässä vielä kaikki

Viime viikolla tulleiden Wikileaks tietojen mukaan Merkel tiesi jo muutama vuosi sitten, että Kreikka ei kykene maksamaan velkojaan. Vesa Puttonen puolestaan totesi eilen uutisissa, että viisi vuotta sitten Kreikan maksukyvyttömyys olisi aiheuttanut dominoefektin. Nyt kaikki maat ovat varautuneet paremmin Kreikan kaatumiseen.

Pääasiallinen kysymys onkin: Oliko alkupeäräinen tavoite pelatakin vain aikaa, jotta EU maat selviävät tilanteesta, joka nyt on käsillä? Onko niin, että ei ollut muutenkaan millään tavalla mahdollista pelastaa Kreikkaa tältä tilanteelta? Että kaikki oli niin sekaisin, että asia vain haluttiin hoitaa mahdollisimman siististi?

Kreikan talous ei ole kasvanut 2007 jälkeen. BI muistuttaa, että velkojen maksun edellytys on se, että talous kasvaa. Kaikkien lainojen ja luottokorttinen perusidea on se, että lainanottaja tienaa huomenna enemmän kuin tänään. Vaikka Kreikka kaunistelikin tilastoja, on todellinen tilanne tiedetty jo monta vuotta. 

Varsinainen likapyykki on luultavasti vasta alkamassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Tarja Parkkila

Onko velkaantumisen salliminen ollut suuniteltu sitouttamiskeino EU:n jäseneksi.

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää

Hyvä kysymys, johon en osaa vastata

Käyttäjän harripihl kuva
Harri Pihl

Tässä näkyy pari yleistä väärinkäsitystä Kreikan lainoista. Lainojen (osittaisessa) siirtämisessä euroalueen vastuulle oli kaksi keskeistä tavoitetta:

1. Muun euroalueen pankkisektorin vakaus.
2. Kreikan lainojen korkojen pienentäminen ja maksuajan pidentäminen.

Vaikka itse pidän järjestelyä monessa mielessä kyseenalaisena on kuitenkin helppo todeta päätavoitteiden toteutuneen. Ja on myös syytä todeta, että liikepankkien lisäksi myös Kreikka hyötyi suuresti järjestelystä alempien lainanhoitomenojen kautta.

Sinänsä velkojen mitätöinti pitkällä aikavälillä ei ole mitenkään poikkeuksellista ja Kreikan velkojen pitkät maksuajat viittaavat juuri tällaisen järjestelyn mahdollisuuteen siinä vaiheessa kun asia on poliittisesti vähemmän tulenarka.

Muutoin tämä touhu on 99% oopperaa.

Toimituksen poiminnat