PasiSillanpää

Voidaanko huuto lopettaa ja siirtyä keskusteluun

Tänään Suomen monikulttuurisuutta kannattavat näyttivät voimansa ja järjestivät kerralla kolmet kinkerit monikulttuurisuuden puolesta. Perussuomalaisen kansanedustajan englanninkielinen Facebook päivitys pääsee luultavasti samalla suomalaiseen pahastumisen ennätysten kirjaan. 

Kaikki tämä aikaansaatu on sinänsä hieno juttu. Ikävää vain on se, että monikulttuuristen puolustus sivistymättömänä puheena tuomittua vastaan näyttää aivan yhtä sivistymättömältä kuin syytetyillä. 

Jo viikonopun aikana eräskin älykkäänä pidetty vaikuttaja alkoi ilakoimaan, että hänen monikulttuurisuutta kannattava Facebook kirjoituksena on saanut enemmän tykkäyksiä kuin alkupeäräinen vihakirjoitus. Voi pyhä sylvi kuinka lillukanvarsista näissä asioissa puhutaan.

Aloitetaan ensin siitä, että kaikki ymmärtäsivät mitä monikulttuurisuus tarkoittaa

Luin tänään Foreign Affair lehdessä keväällä ilmestyneen kirjoituksen "The Failure of Multiculturalism", jonka kirjoittaja on Kenan Malik. Suosittelen alkuperäisen lukemista, vaikka yritänkin tuoda tähän mukaan hänen havaintojaan.

Ensimmäinen havainto on se, että monikulttuurisuuden toteuttaminen on epäonnistunut Saksassa, Englannissa ja Ranskassa. Ja jokaisessa on omia syitään. Epäonnistumisen seurauksena alkujaan sopeutumiskykyisistä ja uuteen kulttuuriin avoimesti suhtautuvista on tullut entistä vanhoillisempia. Esimerkiksi ensimmäisen sukupolven turkkilaiset naiset eivät juurikaan käyttäneet Saksassa huivia, mutta heidän tyttärensä käyttävät niitä nykyisin yhä useammin. 

Suurin virhe on kaikissa maissa tehty siinä, että poliitikot ovat uskoneet muuttajien olevan uskollisempia uskonnolleen ja etniselle identiteetilleen kuin uudelle maalleen. Tämän seurauksena esimerkiksi Saksassa asuvista turkkilaisista suurempi osa harjoittaa uskontoaan näkyvästi kuin suuressa osassa Turkkia. Tilanne oli aluksi päinvastainen. 

Käytännössä monikulttuurisuutta on arvioitu liiaksi eri etnisten ryhmien erojen ja niihin liittyvien tarpeiden kuin heidän ja uuden asuinmaan välisen suhteen kannalta. Politiikka on suorastaan kannustanut eriyttämään kotimaan kulttuurin ja maahanmuuttajien kulttuurin toisistaan. Maahanmuuttajille on tarjottu enemmän eriytymisen mahdollisuuksia ja syrjintää kuin ottamista mukaan osaksi olemassa olevaa kulttuuria.

Monikulttuurisuus nähdään eliitissä hyvänä, koska he näkevät siitä eri osan

Kun helsinkiläinen yliopisto-opiskelija puhuu monikulttuurisuuden ilosanomaa, hän puhuu niistä kokemuksista, jotka hän on kerännyt matkoilla ja ulkomaisten opiskelijoiden kanssa keskustellessa. Minäkin olen tavannut heitä ja he ovat mielettömän hyvää keskusteluseuraa ja mielenkiintoisia ihmisiä. Ikävä totuus vain on, että määrittelemällä monikulttuurisuuden heidän kauttaan, emme määrittele kulttuuria, vaan ihmisiä. Koulutetut ihmiset ovat kaikissa kulttuureissa hyvää seuraa (paitsi kännissä). 

Meillä on myös paljon maahnanmuuttajia aivan toisenlaisista olosuhteista. Sota-alueelta muuttava traumatisoitunut lapsi tarvitsee aivan erilaista apua ja tukea kuin hyväosainen opiskelija. Olen itse ollut tilanteessa, jossa tällainen traumatisoitunut lapsi ei ymmärtänyt mikä Suomessa on normaalia ja mikä väärin. Ne kansanosat, jotka huutavat, koska eivät tule ymmärretyksi, näkevät näitä tapauksia säännöllisesti. Ei ne puheet tiettyjen koulujen välttelemisestä ole mitään mielikuvituksen tuotetta. Ne pelot ja välttelyt perustuvat näihin kokemuksiin.

Voisivatko älyköt oikeasti käyttäytyä älykkäästi ja lopettaa jeesustelun?

Tässä maassa älykkäällä on lupa sanoa toisinajattelijaa väärinajattelijaksi. Älykkäältä kuulostavia väitteitä ei haasteta, koska aika harvoin vastapuolella on argumentteja millä haastaa. Niitä olisi, jos asioihin jaksettaisiin perehtyä huutamisen sijaan. 

Monikulttuurisuuden puolustajat voivat olla pahasti väärässä, minkä Saksan, Ranskan ja Englannin esimerkit ovat opettaneet. Monikulttuurisuus pitää ymmärtää. Se pitää määritellä. Onko se eri etinsten ryhmien suhde toisiinsa vai näiden eri ryhmien suhde suomalaisuuteen? Ensimmäinen vaihtoehto oli edellä mainittujen maiden suurin virhe.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Niko Sillanpää

Sääli, että keskustelu tämän käsitteen ympärillä toden teolla alkoi vasta nyt ja Immosen tärähtäneeseen etnonationalismiin liittyen. Koska multikulturalismin vastakohta ei ole etnonationalismi, vaan universalistinen kulttuurihegemonia.

Itse määrittelisin poliittisidelogisen multikulturalismin lyhyesti tuolla tavalla:

http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/19902...

Poliitikot saisivat tehdä paremmin kotiläksynsä ja selvittää itselleen multikulturalismin aatehistorian, joka johtaa postkolonialistiseen teoriaan, kolmasmaailmallisuuteen ja yleisemmin eurooppalaisen tradition modernista poispäin katsovaan kulttuuri- ja arvorelativismiin.

Käyttäjän mattiuuk kuva
Matti Uusi-Kokko

Loistava kirjoitus. Niin kauan kun vain kovaäänisin eliitti näkee vain sen maahanmuuton ja monikulttuurisuuden positiivisen puolen, ei tästä asiasta voida keskustella kuin aikuiset.

Käyttäjän ilarikiema kuva
Ilari Kiema

Multiculturalism tulee YK-järjestelmästä ja UNESCOn 1990-luvulla julkaistuista raporteista, jossa sitä suositellaan tavaksi käsitellä etnistä ja uskonnollista monimuotoisuutta. Jokin YK:n Yleiskokouksen päätöslauselma sanoo varmaan samaa. Sieltä suomalaiset ovat monikulttuurisuuden hakeneet 1990-luvulla, juuri kun Suomeen tuli ensimmäistä kertaa huomattava määrä maahanmuuttajia.

Monikulttuurisuus on määritelty UNESCOn asiakirjoissa ja siinä on aina ollut kyse etnisestä ja uskonnollisesti monimuotoisuudesta, ei esimerkiksi homo- tai hippikulttuureista, joita on ollut 1960-luvulta lähtien. Oleellista monikulttuurisuudessa on ryhmäoikeuksien takaaminen sen piiriin kuuluville vähemmistöille - ei muille kuten lesbokulttuurille tai biker-kulttuurille.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset