PasiSillanpää

Keskivaikeasti masentunut kansakunta

Suomi on samanaikaisesti kahden kansallisesti vakavan mielenhäiriön vallassa. Meillä jyllää sekä keskivaikea kansallinen masennus että kaksisuuntainen kansallinen utopiahäiriö.

Ennen kuin menen ilmiöiden taustoihin, on ehkä aiheellista avata näitä kahta ilmiötä syvemmin.

Keskivaikea kansallinen masennus tarkoittaa tilaa, jossa merkittävä osa tai koko kansakunta suhtautuu kyynisesti sekä epäonnistumisiin että onnistumisiin. Vaikka hallitus onnistuisi tekemään jotakin hyvää tai jalkapallojoukkueemme pääsisi MM kisoihin, suhtaudumme asioihin ”tämä vain näyttää hyvältä, mutta sinne on haudattuna jotakin” asenteella. Samalla tavalla suhtaudumme pettymyksiin. Kun hallitus tekee säästötoimia, joista se on paasannut jo kuukausikaupalla, suhtaudumme siihen asenteella ”Kepu pettää aina” tai jos Kimi Räikkönen ei pääse voittajana maaliin ”Sehän on ollut eilisen päivän kuljettaja aina”.

Kaksisuuntainen kansallinen utopiahäiriö on tätä monisyisempi ongelma. Siihen sisältyy sekä maaninen että masentava ilmapiiri. Masentavassa vaiheessa hallitus sanoo että kansa ei ymmärrä tilannetta ja kansa sanoo että hallitus ei ymmärrä kansaa. Maanisessa vaiheessa puolestaan hallitus ajattelee säästön olevan investointi ja kansa puolestaan sijoitetun rahan aina muuttuvan investoinniksi. Ongelma on siis mutkikas ja vaikuttaa merkittävällä tavalla Suomen tulevaisuuteen. Siksi sen syyt pitää ymmärtää ja hakea niille parannuskeinoja.

Mistä nämä ilmiöt saavat alkunsa

Empiiristen havaintojen mukaan molemmissa ilmiöissä ympäristötekijöiden vaikutus on merkittävä. Eri viiteryhmät klikkiytyvät helposti ja alkavat toistaa hokemaa, josta syntyy heidän mielestään totuus. Jos pistämme 500 pitkäaikaistyötöntä samaan urheiluhalliin ilman palloiluvälineitä, he kaikki alkavat ajatella, että tämä maa on syvältä. Jos vastaavasti pistämme suomalaisen eliitin Finlandiataloon ja tarjoilemme heille konsertti-illallisen, he toteavat yhdestä suusta kuinka hienoa kulttuuria Suomessa tehdään.

Kansallinen keskivaikea masennus johtuu erityisesti siitä, että kansa ei pääse vaikuttamaan asioihinsa, vaan heille annetaan kaikki valmiina. Virkamiehet ovat miettineet kaiken heidän puolestaan. Hallitus antaa tiukat raamit, jolloin kansa saadaan osaksi hallituksen prosessia -käytännössä rasvatun koneen osiksi.

Kaksisuuntainen kansallinen utopia puolestaan johtuu siitä, että päättäjät uskovat omien päätöstensä vaikuttavan asioihin enemmän kuin ne tosiasiassa vaikuttavat. Tämä puolestaan johtuu siitä, että päättäjien ympärille kasaantuu samanmielisten virkamiesten ja asiantuntijoiden ryhmiä, jotka osaavat tahdissa nyökyttää päätään. Useimmille heistä tärkeintä on oman leivän turvaaminen. Tästä seuraa se, että pääministerin ollessa pahalla päällä, myös koko virkamieskunta on pahalla päällä. Ja jos pääministeri on yltiöpäisen optimistinen, myös virkamiehet vakuuttavat, että optimistisuuteen on aihetta.

Miten tämä ratkaistaan?

Molemmat vaivat ovat vakavia ja niihin pitää käyttää kulkutautien ehkäisyyn suunniteltuja menetelmiä. Ensinnäkin jokaisen yksilön on huolehdittava itse siitä, että he sivistävät itseään, lisäävät ymmärrystä ympäristöstään, oppivat kärsivällisyyttä ja harjoittelevat omatoimisten ratkaisuiden etsintää. Toisekseen valtiolle tarvitaan masennuksen leviämisen estämiseen keskittynyt taho, joka kykenee toimimaan tehokkaasti. Yhtenä vaihtoehtona voidaan pitää kriittisen, mutta rakentavia ajatuksia hakevan toimittajakunnan palkkaamista. Tai kuulevan – ei ainoastaan kuuntelevan poliitikko sukupolven äänestämistä seuraavissa vaaleissa. Jotta tämä olisi mahdollista, pitää seuraavissa vaaleissa päästä vielä syvemmälle poliitikko ehdokkaiden ajatusmaailmaan. Maidon litrahinnan sijaan heiltä tulee kysyä ratkaisuja siihen, miten sitä litrahintaa pidetään järkevällä tasolla.

Kaikkein tärkeintä paranemisprosessissa on kuitenkin se, että jokainen yksilö oppisi nauramaan itselleen ja niille, joita hän pitää typerinä. Me olemme kaikki jonkinlaisessa mielenhäiriössä ja se on nyt vaan hyväksyttävä.

Lisähuomautus:

Kirjoittaja ei halua millään tavalla pilkata mielen häiriöistä tai mielisairauksista kärsiviä yksilöitä, vaan haluaa vain saada ihmiset ymmärtämään, että jokainen meistä toimii välillä tyhmästi, eikä ihan kaikkea ole pakko ottaa kuolemanvakavasti.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Suomalaiset ovat vuosisatoja olleet henkisen alistuksen asemassa. Muut kansat ovat hallinneet meitä ja henkiseksi selviytymiskeinoksemme on muotoutunut kuuliaisuus ja itsemme vähättely. Puheenvuoron yksi blogaajista, Seppo Oikkonen, on peräänkuuluttanut suomalaisille kansallista psykoanalyysia. Minusta ehdotus on kiinnostava.

Kuinka kansallinen psykoanalyysi voitaisiin sitten toteuttaa? Yksi vaihtoehto olisi nimittää joukko esim. psykologian, historian ja antropologian asiantuntijoita haastattelemaan suomalaisia ihmisiä eri ihmisryhmistä tavoitteenaan löytää kansallisten traumojemme juuret. Hankkeessa olisi jotain samaa kuin Elias Lönnrotin runonkeruumatkoilla Karjalan kunnahilla. Näistä tarinoista koostettaisiin kokonaisnäkemys suomalaisten kansallispsyykeestä. Kun kansallinen psyyke olisi jollakin tapaa kartoitettu, olisi sitä mahdollista alkaa hoitaa.

Mikä sitten olisi sopiva hoitomuoto alitajunnan rakenteiden muuttamiseksi? 1950- ja 1960-luvuilla psykiatrian piirissä kaikista lupaavimpana uutena hoitomuotona pidettiin psykedeelisiä aineita (hallusinogeenit), joihin lukeutuvat mm. psilosybiini ja LSD. Ne paljastavat ihmisen alitajunnan rakenteita tietoiselle mielelle, jolloin niiden käsittely tulee mahdolliseksi. Psykiatrit voisivat valvotuissa olosuhteissa löytää potilaan kanssa kriittiset alitajunnan solmut ja auttaa heitä tulemaan niistä tietoisia, jolloin parantuminen on mahdollista. Psykedeelisten aineiden tutkimus oli vuosikymmenet pannassa presidentti Nixonin hallituskaudelta lähtöisin olevan politiikan ansiosta, mutta 2000-luvulla tutkimusta on alettu jälleen tehdä.

Ehkäpä 5-10 vuoden kuluttua psykiatrialla on käytössään tehokkaampia hoitomuotoja Pasi Sillanpään esiin nostamiin ongelmiin.

Käyttäjän ReijoMatilainen kuva
Reijo Matilainen

Hyvä kirjoitus. Surkeinta tilanteessa on että en näe että tätä tautia kyetään voittamaan kuin sellaisin keinoin joita emme tule koskaan näkemään.Me ollaan hävitty tää peli.

Käyttäjän ilmari kuva
Ilmari Schepel

Ennen kuin taas kerran puhutaan jostain ihmeen "suomalaisesta" ilmiöstä voin kertoa, että blogin teksti sopisi yhtä hyvin tämänhetkiseen Hollantiin. Seuraan jatkuvasti sikäläistä keskustelua ja ilmapiiriä..

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Kuten kirjoitukset toistuvasti kertovat, Suomi on keskivaikeasti masentunut maa. Mutta esiintyykö tätä masennusta myös luonnossa, vai rajoittuuko sen esiintyminen mediaan? Tutkimustulokset tuntuisivat viittaavan siihen, että jälkimmäinen saattaisi olla lähempänä totuutta. Pari referaattia suhteellisen tuoreista tutkimuksista.

Ylen uutinen 24.4.2015 kertoi: Sveitsi on noussut kärkisijalle maailman onnellisimpia maita listaavassa World Happiness Reportissa. Suomi on kuudenneksi onnellisin maa. Suomi on noussut yhden sijan edellisestä ja ohittanut Ruotsin.

Ylen uutinen 2.7.2015 kertoi: Tanskalaisen tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan suomalaiset ovat Euroopan tasa-arvoisin kansa, mitä tulee onnellisuuteen. Suomessa onnellisuus jakautuu tasaisimmin Euroopan maista, kertoo tuore tanskalaistutkimus. Tutkimuksessa mitattiin onnellisuuden jakautumisen keskihajontaa, eli sitä, kuinka paljon ihmisten kokemukset onnellisuudestaan vaihtelevat. Toisin sanoen suomalaisten vastaukset ovat lähimpänä toisiaan verrattuna tilanteeseen muissa maissa.

Lisääkin samansuuntaisia tutkimustuloksia löytyy, eikä niiden esiin kaivamiseen tarvita edes hirveän suurta työmäärää. Suomalaiset siis näyttävät vakuuttavan tutkijoille, että kyllä me olemme jokseenkin onnellista kansaa, mutta kirjoittajat yrittävät vakuuttaa suomalaisille, että ette te ole.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Parhaillaan Messukeskuksessa kirjailijat liikkuvat samoissa piireissä poliitikkojen kanssa nauttimassa kustantajien ja rahamiesten seurasta. Kartanoita vertaillaan, Kordelinia siteerataan, Armfelt mainitaan investointipankkiirien parissa. Donbassin kuolleista torakoista vaietaan.

Suomalainen ajattelu nojaa yhä vanhatestamentillisiin opinkappalesiin joiden mukaan isien hyvät teot palkitaan ja pahat kostetaan neljänteen polveen. Meneillään on vasta eräänlainen välirauha joka oli sekin vähällä päättyä Ukrainan kriisiin. Siellä syntyi 8000 kuollutta torakkaa jotka suomalaisen ajattelun mukaan olisivat vain tuoneet pankkikonttoriin hiekkaa kengissään.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Hesarin Marko Junkkari oli kolumnissaan huomannut Alexander Stubb'n elämäntapamuutoksen. Koomikkoministeristä on tullut vakavailmeinen valtionkamreeri.

Kokeiluhaluiseksi ilmoittautunut hallitus voisi mielestäni harkita joihinkin oppilaitoksiin uutta oppiainetta "Omistajankieli" kansankielen ja englannin ohella.

Matti Vanhanen luennoisi professorin tittelillä Björn Wahlroosin kanssa Perheyrittäjien menestystarinoista Mikael Franckin Maikkarille tekemän tv-sarjan pohjalta (Ehrnrooth, Ahlström, Herlin, Fazer, Hartwall jne.)

Stubb löytäisi hänkin muisteltavaa Timo Soinin kanssa:

http://www.savonsanomat.fi/savo/timo-soini-siunaa-...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset