PasiSillanpää

Porsche on viisaampi kuin Suomen hallitus

Vuonna 2013 uutisoitiin siitä, että Porsche oli siirtymässä käyttämään lyhempää työviikkoa. Kokoonpanijoiden 35 tunnin työaikaa lyhennettiin 34 tunnin mittaiseksi. Syynä tähän olivat laatutavoitteet ja tärkeimpien työntekijöiden tyytyväisenä pitäminen. Aiheesta kirjoitti silloin mm. Helsingin Sanomat. 

Ruotsissa puolestaan mietitään yleisesti siirtymistä kuuden tunnin työpäivään. Tästä kirjoittaa lokakuussa muun muassa Forbes. Syynä pidetään sitä, että vaativaa ajattelua sisältävissä työtehtävissä työntekijän tuottavuus laskee työajan pidentyessä. Eli ei ole mitään järkeä istuttaa työntekijää toimistolla pelkän työajan vuoksi. 

Entä mitä meillä Suomessa ajatellaan samasta asiasta

Valtion pitää löytää keinoja Suomalaisen tuottavuuden lisäämiseksi, mutta teolliseen ympäristöön sovellettu kahdeksan tunnin työpäivä tuntuu edelleenkin olevan se standardi, jonka kautta työelämää halutaan kehittää. Tekee mieli heittää ilkeä kysymys: Onko meillä liian monta tuotantotalouden insinööriä kehittämässä tulevaisuuden työelämää? Teollisessa työssä työntekijän keskittymisen merkitys oli erilainen kuin ajatteluun keskittyvässä asiantuntijatyössä. Sellaisessa ympäristössä säästöjä syntyy, kun koneen työtä valvova ihminen istuu pidempään samalla palkalla hoivaamassa konetta. Mutta tulevaisuuden työ ei ole enää niin paljon koneiden hoivaamista, vaan pyrkimystä ratkaisemaan ongelmia, mihin koneet eivät pysty.

Työpaikkojen kadotessa juuri ne työt, joissa pärjätään melko yksinkertaisten ongelmien ratkaisemisella, katoavat ensimmäisenä. Tuottavuus on entistä riippuvaisempaa siitä, kuinka työntekijät osaavat ratkaista monimutkaisia ongelmaketjuja. Jo nyt koneilla voidaan korvata vaikkapa yksinkertaista asiakaspalvelutyötä. Esimerkiksi nettikaupaupan chat palveluikkuna on useimmiten ensimmäisten kysymysten osalta automatisoitu. Jos asiakkaan kysymyksiin ei löydy koneen muistista valmista vastausta, vastuu siirtyy huomaamattomasti aidolle ihmiselle.

Kahdeksan tuntia ei sovi ongelmaratkaisua vaativiin töihin

Muistan Saku Tuomisen aikanaan todenneen jotakin tämänsuuntaista: "Meillä oli keskustelua toimistolla siitä, miksi maksan kotoa käsin töitä tekevälle käsikirjoittajalle samaa palkkaa, kuin niille, jotka istuvat toimistolla kahdeksan tuntia päivässä. Totesin heille, että tämä käsikirjoittaja saa ihan yhtä paljon aikaiseksi kuin te ja maksan tuloksista, en työajasta."

Tuloksista maksaminen on toki haasteellinen kysymys. Mikä on työntekijän turva, jos työajan sijaan palkan saa vain tuloksista. Myyntimiehet tietävät tämän erityisen hyvin. Kun toinen myyjä tekee kaksi tuntia ja toinen kuusitoista, voivat palkat olla samanlaiset. Hyvin harvoin olemme kuitenkin aidosti selvittäneet, miksi se toinen pärjää kahdella tunnilla ja voimmeko siirtää sitä tietotaitoa muihin? Eikö olisi kaikkien etu, että pärjätään mahdollisimman vähällä työllä?

Kun olen keskustellut vaativaa asiantuntijatyötä tekevien kanssa, olen kuullut mielenkiintoisia tarinoita siitä, miten he onnistuvat työssään. Toiset lähtevät ulos kävelemään, jotta aivot nollautuvat ja ideat pääsevät vapaasti liikkeelle. Yhä useampi käyttää mindfullnesia (tai muita meditointitekniikoita) nollaamaan ajatukset. Joissakin työpaikoissa rytmitetään yhteisesti työvaiheita ja järjestetään eri tyyppisille työvaiheille erilaisia tiloja. Mikä ratkaisu sitten onkin kyseessä, kaikissa on tarkoitus rikkoa 8 tunnin jatkuvan työskentelyn myytti. Se ei vain yksinkertaisesti sanottuna toimi enää digitalimaailmassa.

Todellinen tuottavuus tulee siitä, että aivot lepäävät välillä

Niin kauan kuin työ oli aivotonta, työajan pituudella voitiin vaikuttaa merkittävästi tuottavuuteen.(Anteeksi kaikille niille, jotka ovat tehneet monella muulla tapaa vaativaa työtä. Arvostan teidänkin panostanne, mutta se aika on vaatinut erilaista asennetta). Tulevaisuus on erilaisen työn. Siinä maailmassa koneet ovat ihmistä nopeampia, luotettavampia ja kiltimpiä tekemään rutiineita, jotka toteutettiin ennen lihasvoimalla. Kun ihminen palveli ennen koneita, koneet alkavat seuraavaksi palvella ihmisiä.

Aivotutkijoiden keskuudessa on varsin yksimielinen näkemys siitä, että ajattelukyky heikkenee, jos aivoja rasitetaan liikaa. Siksi meidän pitää uudistaa koko tuottavuusajatteluun liittyvä keskustelu. On täysin aivotonta väittää, että tuottavuus nousee pitkällä aikavälillä siten, että sitä vaan tehdään kaksi tuntia enemmän päivässä. Ei se sotekaan siitä kummallisemmaksi tullut, vaikka yötä päivää neuvotteluhuoneissa istuttiin. Vapaasti lainaten itse pääministerin sanoja, hänenkin unettomuutensa vastasi jo keskivahvaa känniä. Ei kai meistä kukaan halua, että silloin kun tarvitaan ajattelua, teemme kännisiä päätöksiä?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Hyvä ja tarpeellinen näkökanta monelle toimialalle. Jatkuva ylitöiden teettäminen tulee huomiokykyä ja ajattelua vaativissa tehtävissä kalliiksi, koska ylityökorvaukset lisäävät kustannuksia tuntuvasti, mutta samalla ylityö heikentää koko työajan panoksen heikkolaatuiseksi.

Käyttäjän PekkaKeskinen kuva
Pekka Keskinen

Ruotsissa ja Saksassa on joustavat työmarkkinat, mikä näkyy positiivisesti myös työntekijälle. Suomestakin voisi poistaa työehtojen yleissitovuus, niin työpaikoille tulisi joustoa suuntaan jos toiseenkin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset