PasiSillanpää

Miksi vastustaminenkin on edistyspolitiikkaa

EU:n ja USA:n välinen vapaakauppasopimus TTIP ja Guggenheim museo, ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka asioiden vastustaminen ei ole pelkästään huono asia.

Uusien asioiden vastaanottamisessa meillä tapaa olla kaksi äänekästä leiriä. Ne uudistusmieliset, jotka pitävät typeränä vastustaa uusien asioiden tuloa. Ja ne uudistusvastaiset, jotka epäilevät kaikkien uudistusten todellisia hyötyjä. Näiden kahden osapuolen välinen keskustelu on usein hedelmätöntä, koska molemmille periaate on usein faktoja tärkeämpää

Suomalainen keskustelu kääntyy tästä syystä usein vaihtoehdottomaksi. Samalla unohdetaan, että vastustajien ja kannattajien voimat yhdistämällä, saatettaisiin saada molempien kannalta hyviä tuloksia aikaiseksi.

Guggenheimia ei saanut vastustaa

Kun Guggenheim ilmoitti kiinnostuksestaan tulla Helsinkiin, kannattajaryhmä suhtautui jopa vihamielisesti vastustajiin. Itsekin sain halveksivan oloisia kommentteja siitä, että asetin hankkeen kyseenalaiseksi. Minua arvelutti eniten tarjotun sopimuksen ehdot ja tapa, jolla asiaa kiirehdittiin. Ihan kuin asia ei olisi kestänyt päivänvaloa ja siksi se olisi pitänyt saada nopeasti valmiiksi.

Kun vastustus nousi suureksi, sekä poliitikot että Guggenheim joutuivat ottamaan aikalisän. Aikalisän kuluessa Guggenheim on tullut ehdoissaan vastaan ja poliitikot ovat miettineet asian monia puolia. Yksityisen puolen puuhamiehet ja naiset ovat puolestaan saaneet aikaa katsoa, saadaanko museolle oikeasti yksityistä rahaa kerätyksi.

Mitään ei kuitenkaan ole vielä menetetty kummallakaan puolella, vaikka asiaan otettiin aikalisä. Helsinkiläiset ovat ainakin voittaneet alkuperäistä parempien sopimusehtojen muodossa.

TTIP sopimustakaan ei saanut vastustaa

Samanlainen ilmiö näkyi TTIP sopimuksen ympärillä. Kun siitä aloitettiin puhumaan julkisuudessa, syntyi kaksi leiriä. Toinen leireistä sanoi, että älkää huoliko, älkääkä valittako, sopimus on hyödyllinen. Toinen puoli oli epäilevä ja vastusti koko sopimusta ihan periaattteestakin. 

Kansainvälisesti keskustelu on ollut moniarvoisempaa. Monet kansalaisjärjestöt ja EU ovat esimerkiksi käyneet aktiivista keskustelua siitä, mtä epäkohtia sopimuksessa on. EU päättäjiin on vaikutettu muualtakin kuin yritysmaailmasta. Edes USA:ssa ei olla jääty odottamaan sopimuksen tuloa sellaisenaan. Juuri tänään Helsingin Sanomat uutisoi, että presidentinvaalit ja eri kansalaisryhmien näkemykset aiheuttavat sen, että USA:ssakin suhtaudutaan terveellä epäilyksellä sopimuksen yksityiskohtiin. Ilman vastustusta asiat olisivat todennäköisesti edenneet kaikessa hiljaisuudessa. Mutta nykyinen nopea ja entistä avoimempi tiedonvälitys on tuonut mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin jo valmisteluvaiheessa paremmin.

Myös TTIP sopimuksen vastustus on johtanut siihen, että neuvotteluissa on vaadittu vastapuolelta parempia ehtoja. Vastustus on luonut painetta tehdä mahdollisimman hyvä lopputulos, joka olisi lopulta mahdollisuus saada mahdollisimman laajasti hyväksytyksi.

Uuden neuvottelukulttuurin aika

Sekä vastustajien että uudistajien on hyvä herätä siihen, että perinteinen päätöksentekomalli on kuollut, vaikka sitä ei ole vielä kuopattu. Jopa Suomen hallitus tekee päätöksiä siltä pohjalta, miten kansalaismielipide näkyy. Rakentavalla tavalla vastustaminen on hyvää uudistuspolitiikkaa. Se pitää kuitenkin erottaa siitä vastustamisesta, jonka tarkoituksena on ainoastaan estää asioiden tapahtuminen. Maailma nimittäin muuttuu joka tapauksessa, pelkällä vastustamisella asioita saadaan hidastettua, mutta niiden sisältöön ei päästä vaikuttamaan.

Päättäjien on hyvä ymmärtää, että päätösten salassa tapahtuva valmistelu on uudessa maailmassa haitallista asioiden eteenpäin viemiselle. Kansalaismielipiteiden voima sosiaalisen median ja muun tiedonkulun vuoksi on merkittävästi suurempi kuin se oli vielä viisi vuotta sitten. 

Siksi suurin oppi sekä Guggenheim että TTIP tapauksissa onkin, että päätöksentekoa ei voi enää rajata vain puhtaasti poliittisille päättäjille. Kansa antaa nykyään mandaatin, mutta odottaa, että se pidetään tilanteen tasalla. Ja samalla kansa odottaa, että poliitikot osaavat aidosti katsoa laajempien ihmisryhmien etuja. Rakentaa maata ja kansakuntia kestävällä tavalla eteenpäin, huomioimalla ihmiset.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Pari jossittelua perusteluksi suomalaiselle salailulle:

Jos Viron pojilla olisi venäläiset aivot, he ajattelisivat kuin Suomen pojat joilla on ruotsalaiset aivot. Heille riittää imitaatiokulttuuri.

Jos naisella olisi miehen aivot, ainakin joku läntisen ajattelun suurista oivalluksista olisi naisen keksimä. Nainen puhuu ylisukupolvisista arvoista koska haluaa kaikkea hyvää omille lapsilleen ja pelkää riskinottoa. Se on äidillinen luonnonlaki johon ihmisen ei pitäisi puuttua.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Pari jossittelua perusteluksi suomalaiselle salailulle:

Jos Viron pojilla olisi venäläiset aivot, he ajattelisivat kuin Suomen pojat joilla on ruotsalaiset aivot. Heille riittää imitaatiokulttuuri.

Jos naisella olisi miehen aivot, ainakin joku läntisen ajattelun suurista oivalluksista olisi naisen keksimä. Nainen puhuu ylisukupolvisista arvoista koska haluaa kaikkea hyvää omille lapsilleen ja pelkää riskinottoa. Se on äidillinen luonnonlaki johon ihmisen ei pitäisi puuttua.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Pari jossittelua perusteluksi suomalaiselle salailulle:

Jos Viron pojilla olisi venäläiset aivot, he ajattelisivat kuin Suomen pojat joilla on ruotsalaiset aivot. Heille riittää imitaatiokulttuuri.

Jos naisella olisi miehen aivot, ainakin joku läntisen ajattelun suurista oivalluksista olisi naisen keksimä. Nainen puhuu ylisukupolvisista arvoista koska haluaa kaikkea hyvää omille lapsilleen ja pelkää riskinottoa. Se on äidillinen luonnonlaki johon ihmisen ei pitäisi puuttua.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset