*

PasiSillanpää

Kitka hioo Suomen uudeksi timantiksi

Asuin lapsuuteni omakotialueella, jonka läpi pääsi kahta pitkää katua pitkin. Taloja oli viitisenkymmentä. Naapureista suurin osa oli tavalla tai toisella kytköksissä paperitehtaaseen. Elämä oli ainakin päällisin puolin rauhallista. Se oli rauhallista niin pitkään, kunnes vanhan alueen kylkeen rakennettiin uusi alue. Puhuimme siitä lintukylänä, koska katujen nimet liittyivät lintuihin.

Mutta meille lapsille se ei ollutkaan mikään lintukylä.

Uusi alue oli neljä kertaa vanhan alueen kokoinen ja sinne muutti perheitä, joista emme tienneet mitään. Lapselle se kevyen liikenteen väylä, joka johti uudelle alueelle, oli jotenkin pelottava. Siellä oli jotakin tuntematonta. Asiaa ei hirveästi auttanut edes se, että sille alueelle muutti oman isäni työkavereita, joilla oli minun ikäisiä lapsia. Se alue pysyi omissa mielissäni edelleen jotenkin villinä ja siksi sinne ei ainakaan aluksi tohtinut mennä yksinään.

Uuden alueen pelottavuutta lisäsi se, että sitä mukaa kuin uusia kortteleita valmistui, aina muutaman vuoden välein, vanhan alueen liikennemerkit vääntyivät tai sutattiin. Ihan kuin ne uuden alueen ihmiset olisivat eläimiä, jotka lähdettyään omasta kodistaan, tulivat ja rikkoivat kaiken eteensä tulevan.

80 luvun alussa oli samankaltaisia elementtejä kuin nyt

Olin murrosiässä, kun Suomeen rantautui punk kulttuuri. Minua muutaman vuoden vanhemmat kaverit näyttivät todella pahoilta pojilta. Heistä kulki juttuja, joista osa oli ehkä totta, mutta varsin suuri osa väritettyä. Puhuttiin kylän reunoilla käydyistä tappeluista, joissa oli käytetty varsin mielikuvituksellisisa aseita, puhuttiin pahoista järjestyshäiröistä nuorisotiloilla ja puhuttiin kerrostaloista, joiden ohi ei kannattanut kulkea pimeällä eikä valoissalla.

Kaikki mitä olen tuossa edellä kertonut, on sekoitus lapsen mieltä, kuohuvaa yhteiskuntaa, uusien asukkaiden juurettomuutta ja hitunen tottakin. Samalla tätä miettiessä en voi olla havaitsematta yhtäläisyyksiä nykypäivään.

Meille tulee uusia ihmisiä, jotka pelottavat. Elintilaamme muokataan, yhteiskunnan arvot ovat murroksessa. Taloudessa on ongelmia kuten 1980 luvun vaihteessakin. Kuohuntakaan ei ole vain suomalaista. Silloin erityisesti Brittein saarilla, Italiassa, Espanjassa ja Saksassa oli poliittista kuohuntaa ja terrorismia. Ympäristöasiat ja maailman turvallisuus olivat isoja puheenaiheita. 

Se kaikki johti parempaan.

Eräs taiteilijaystäväni sanoi joskus: "Muutos lähtee aina marginaalista". 

Suomalainen yhteiskunta on polarisoitunut. Rikkaat vastaan köyhät. Suomalaiset vastaan ulkomaalaiset. Helsikiläiset vastaan kainuulaiset. Sallivat vastaan muutosvastaiset. Nuoret vastaan vanhat. Ihan sama mihin ryhmään kuulut, kunhan vain olet valinnut oman puolesi.

Meillä käydään samaa taistelua, joka toistuu säännöllisin väliajoin. Tässä ketjussa 1990 luvun lama näyttää poikkeukselta. Se oli ehkä lopulta niin traumaattinen kaikille, että kenelläkään ei ollut riittävästi energiaa nousta muita vastaan. Mutta nyt ihmisillä riittää siihen energiaa. Ihan sama oletko hyväosainen tai syrjäytetty, vihollinen on helppo löytää. Ja syyllinen on aina toisessa.

Jospa me saammekin kitkan kautta timantin

Edellisten vuosikymmenten kuohunta on aina lopulta vienut maatamme parempaan suuntaan. Olemme löytäneet yhteisen kielen naapurin kanssa., uusi on osoittanut olevansa parempi kuin pelkomme ja me olemme kyenneet toimimaan yhdessä. 

Itse asiassa me turhaan pelkäämme kitkaa. Rakkaudessakin riidaton liitto on huono. Sellaisessa liitossa, jossa mistään asiasta ei tule kitkaa, ei ole enää tunnetta. Riidan vältttelyn sijaan meidän tulisi hyväksyä, että riidat ovat osa kehitystä. Mutta samalla meidän tulisi ymmärtää riidellä oikealla tavalla. 

Meidän tulee suunnata energiamme niiden asioiden korjaamiseen, jotka aiheuttavat riitoja. Purkaa vääriä rakenteita, oikaista vääristyneitä asenteita ja kehittää ymmärrystä. Kenelläkään ei ole varaa nousta muiden yläpuolelle. Kaikkien on osattava laskeutua muutama porras toisia vastaan. 

Jos otamme onkeemme historian opetuksista, meillä on loistava tulevaisuus. Tässä tilanteessa on niin paljon tunnetta mukana, että vain suuntaamalla kaikki se energia oikein, syntyy vielä jotakin erityistä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Hyviä havaintoja.

Ihmeteltyäni viimeksi lokakuussa Roomassa sikäläisten autoilijoiden kohteliasta suhtautumista jalankulkijoihin, olen kokeillut "syntyä uudelleen" Espoossa.

En jääkään suojatien eteen odottamaan kovaa vauhtia lähestyvää autoa, vaan astun reippaasti suojatielle. Olenhan itsekin ajanut autoa joten tiedän miten helppoa kuljettajan on jarrua painaa ja panna taas hevosvoimat töihin. Toimii. Pitää arvostaa ihmisjärkeä. Ihminen on kaikki.

Toimituksen poiminnat