*

PasiSillanpää

Putkiaivoisuuden kuolemankenttä ja uusi talouden renessanssi

Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan viestinnän professori Anu Kantola kirjoittaa Helsingin Sanomissa siitä, että USA:ssa menestyvät johtajat ovat ajattelutavaltaan samankataisia kuin antiikin, renessanssin tai valistuksen ajan ajattelijat.

Tässä olisi hyvä selitys sille, miksi suomalaiset yritykset eivät ole menestyneet kovin hyvin uudessa verkottuneessa maailmassa.

Humanistinen ajattelu on johtajien keskuudessa harvinaista

Olen tavannut monta suuren yrityksen johtajaa, mutta vain yksi heistä on jäänyt mieleen tavallista humaistisemman ajattelun sanansaattajana. Hän on Raisio Groupin toimitusjohtaja Matti Rihko. Mutta hänellä onkin hieman epätavallisempi pörssiyhtiön tj:n koulutusyhdistelmä: kauppatieteiden ja psykologian maisteri. Jatkuvaa oppimisen halua kuvaa sekin, että hän on myös Turun yliopiston hallituksen puheenjohtaja. 

Aito humanismi on harvinaista

Rihko on jäänyt mieleeni siksi, koska suurin osa johtajista ajattelee asioista hyvin teknokraattisesti. Teknokraattisessa maailmassa valtaa käyttävät asiantuntijat. Teknokraattinen johtaja ajattelee, että koulutus tuo tietoa ja osaamista. Tästä syystä suomalaisen yrityksen johtaja on yleensä insinööri tai ekonomi, joissakin tapauksissa juristi. 

Kuten Anu Kantola kertoo, Applen perustaja Steve Jobs ei koskaan valmistunut yliopistosta, mutta edes hänen yliopistonsa Reed ei ole siitä harmissaan. Reed on vapaiden taitojen ja taiteiden yliopisto. Euroopassa tällä tavoin toimivat yliopistot olivat huipussaan juuri valistuksen aikana, jolloin syntyi esimerkiksi liberalismi. 1800 -luvulla vapaiden taitojen yliopistot rantautuivat myös Yhdysvaltoihin. 

Olemme uuden renessanssin edessä

Yhteiskunnan murros on niin voimakas, että alan uskomaan sitä, että olemme uuden renessanssin ajan kynnyksellä. Perinteinen teknokraattinen ajattelu ei riitä vastaamaan ihmisten kysymyksiin. Kun yrityksen pitää samaan aikaan toimia vastuullisesti, kiinnostavasti, tuottavasti ja kestävästi, niiden johtajilta vaaditaan todella laaja-alaista ymmärrystä yhteiskunnasta. Eikä heille edes riitä se, että ymmärretään oman länsimaisen ajattelun perusteet, vaan kasvavien talouksien nousu haastaa ymmärtämään myös meille täysin tuntematonta.

Renessanssiajan johtaja on teknokraatti, joka yhdistää käyttäytymistieteitä, taiteita ja muita oman ydinosaamisen ulkopuolisia ajatuksia työhönsä. Sen sijaan, että hän käy golfkentällä, hänen tulisi käydä kirjastossa, taidegalleriassa tai rock konsertissa. Sen sijaan että hän tutustuisi yhä syvemmin teknologiaan, hänen tulee kiinnostua yhä syvemmin ihmisestä, syvällisestä ajattelusta ja yleismaailmallisista asioista.

Ja toisin kuin yleisesti väitetään, hänen ei välttämättä tarvitse olla maailman paras twiittaaja, mutta sen sijaan poikkeuksellisen nopea hahmottamaan missä tapahtuu mitäkin.

Talous menee metsään ilman renessanssijohtajia

Osaako joku nimetä suomalaisen renessanssijohtajan? Ajattelijan, joka pystyy ja haluaa keskustella julkisesti muustakin kuin vain omasta bisneksestään. Ihmisen joka uskaltaa ajatella toisin kuin valtavirta. Sellainen joka haastaa meidät ajattelemaan laajemmin ja syvemmin? Jos tunnet tällaisen ja hän on esimiehesi, olet onnellisessa asemassa.

Meidän on sallittava ja vaadittava teknokraattien rinnalle renessanssijohtajia. Ihmisiä, joille osakekurssin kehitys ei ole pelkkä taloustieteellinen mielenkiinnon kohde, vaan yhdistelmä ihmisen käyttäytymistieteitä ja matematiikkaa. Johtajia joille vastuullisuus ei ole päälleliimattu pakko, vaan sisäänrakennettu ajattelu. Esimiehiä joille ihminen on ihminen, eikä optimoitavissa oleva tuotannon väline. Liberaaleja humanisteja, jotka uskovat ihmiseen ja yhteisöön enemmän kuin itseensä. Ajattelijoita jotka haastavat omat ajatuksensa ja uskaltavat osoittaa sen, että me kaikki voimme erehtyä. 

Yhteiskunnan ja yritysten kehityksen raja tulee teknokraatilla hyvin nopeasti vastaan. Mutta humanisti/ teknokraatti löytää uusia avaamattomia teitä.

Kysyin pari viikkoa sitten, mikä on seuraava aika yhteiskunnassa. Yksi tuttavistani heitti, että ehkä se on tiedon aika.

Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Se on tiedon aika. Mutta mitä se tieto on. Sen selvittämiseksi tarvitaan älyn, ajattelun ja tunteet haastavaa johdatusta.

Valtikka on vapaana, kuka tarttuu siihen ensimmäisenä?

  •  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Nimenomaan, uudestisyntymistä tarvitaan, sitä sana renesanssi suomeksi tarkoittaa. Meillä "arvostetuimmat" ajattelijat ovat pahiten väärin opetettuja tohtoreita Tuomioja, Soininvaara, Kääriäinen,Väyrynen, Stubb jne. Omistaja päättää, he tottelevat. Ihmiset ovat heille tuotannon numeroita.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Tohtorilistaan täytyy lisätä kaksi suomenkansan rivejä hajottavaa Jussi-puskutraktoria: Halla-aho ja Niinistö sekä vasemmistoliittolainen Heikki Patomäki, maailmanpolitiikan professori.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

On aika helppo nähdä miksi suomalaiset yritysjohtajat ovat insinöörejä kun katsoo menestyksen vuosikymmenten elinkeinorakennetta. Paperikoneiden ja laivan moottoreiden (ja myös kännyköiden silloin kun rauta oli se joka erotti hyvän ja huonon kännykän) kohdalla se insinööri voi hyvinkin olla paras valinta johtajaksi. Kuluttajatuotteiden kohdalla taas teknisillä ominaisuuksilla on paljon vähemmän merkitystä, vaan sisältö ja käyttäjäkokemus ratkaisee.

Voi tietysti olla että teknisesti koulutetut johtajat ovat määritelleetkin elinkeinorakennetta eikä päinvastoin.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Voisihan tämän laventaa koskemaan myös poliittista johtamista. Osaatteko nimetä nykyisistä huippupoliitikoista kuinka monta nämä kriteerit omaavaa? Luulisi, että juuri politiikassa näiden renessanssijohtajien olisi helpompi nousta johtotehtäviin. Sehän on kansalaisten eikä firmojen hallitusten tehtävä valita poliittiset johtajansa. Emmekö viitsi nähdä vaivaa olla todella hyvien johtajien tukena. Ansaitsemme ilmeisesti nämä jotka meillä on.

Käyttäjän SJPHKI kuva
Seppo-Juha Pietikäinen

Eikö tiedolla johtamisessa ole merkitystä ?

http://www.forbes.com/sites/lisaquast/2012/08/20/w...

-------
...niin, mitä enemmän tiedät, sitä vähemmän tiedät...D

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää

Tiedolla johtamisella on merkitystä. Kysymys on siitä, millä tiedolla.

Talouden liikkeiden arviointi on entistä haasteellisempaa, koska teknologia sallii nopean nousun ja nopean tuhon. Samalla ihmisten perustarpeet länsimaissa on tyydytetty, kun kasvavissa talouksissa pitää vielä tavoitella perusasioitakin.

Eli kysymys on siitä, kuinka monimutkaisia asiat ovat. Siksi tarvitaan laajempaa ajattelua. Tiedon hyödyntäminen kulkee siinä mukana.

Toimituksen poiminnat