*

PasiSillanpää

Totuus suomalaisten lomista - paljon pidempiä kuin tilastot

Suomalaisen yritystoiminnan pahimmat jarrut ovat lomat ja huhut. Lomat ovat paljon pidempiä kuin missään kalenterissa on kirjoitettu ja huhut saavat kaikki toimimaan sopulin lailla.

Suomalaisten joululoma alkaa suunnilleen 15.12. ja päättyy lopullisesti hiihtoloman jälkeen. Pääsiäistä tarvitaan siksi, koska hiihtoloman jälkeinen puristus vie loputkin mehut. Kesäloma alkaa heinäkuun toisella viikolla ja jatkuu elokuun puoliväliin, hyvän kelin sattuessa elokuun loppuun saakka.

Yritysten toimintaa voisi kuvata vähän kuin paperikoneen ylös- ja alasajoa. Jos sunnuntaiksi on ajateltu iso huoltoseisokki, koneen alasajo pitää aloittaa jo monta päivää aikaisemmin. Sama tilanne on ylösajon kanssa. Kone ei seisokin jälkeen tee vielä priimaa maanantaina.

Olen oppinut tämän rytmin vuosikausien aikana. Täydellistä seisahtumista ei tule, ellei itse lopeta tekemistä kokonaan, mutta yritysten kiireet tuntuvat vuodesta toiseen seuraavan samaa lomien rytmittävää kaavaa. Esimerkiksi omalla kohdallani, tällä viikolla olen saanut asiakkaasta lähteneitä yhteydenottoja enemmän kuin edellisen kahden kuukauden aikana yhteensä. Jos vuosi menee kuten ennenkin, tätä jatkuu juhannusviikolle saakka ja juhannuksen jälkeen on ehkä vielä pari viikkoa, jolloin saadaan jotakin aikaiseksi. Seuraavan kerran asiakkaat ottavat itse yhteyttä siinä syyskuun vaihteessa.

Suomessa on hyväksyttyä suunnitella pitkään ja toteuttaa nopeasti. Vaikka yritykset tekevät samat asiat joka vuosi, tietyt asiat tehdään aina kiireellä. Se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että asiat pitää saada valmiiksi ennen lomia. Liian vähän on yrityksiä, jotka toimivat niin pitkäjänteisesti, että ne ennakoivat asioita ja saavat tehtyä asioita valmiiksi ennen kuin on pakko. Sitä ei taphdu, vaikka heille kuinka siitä muistuttaisi. Olen monenkin kollegani kanssa keskustellut siitä, kuinka he ovat pyytäneet vakituisia asiakkaitaan antamaan ajoissa tietoa toimeksiannoistaan. Yhtä moni on todennut, että tarve on kyllä asiakkaidenkin puolella tiedostettu, mutta mitään ei ole tehty, ennen kuin on ihan pakko. 

Asioiden siirtelyn ohella meillä on toinen haaste ja se on huhu

Muistan kun viime lamassa eräs tamperelainen kiinteistönvälittäjä kertoi informaation vaikutuksesta ihmisiin. Jos Aamulehti kirjoitti, että asuntokauppa on hidastunut, puhelimet eivät soineet muutamaan päivään. Jos sama lehti kirjoitti, että asuntokauppa on vilkastunut, sinä samana päivänä alkoi puhelin soida.

Me katsomme liiaksi sitä, mitä ympärillä tapahtuu ja mitä muut tekevät. Menestyvät urheilijat muistavat aina sanoa, että hyvässä kunnossa oma paras suoritus voi riittää mestaruuteen. Eli jos muut lyövät jarrua, mutta itsellä ei ole siihen mitään tarvetta, niin miksi jarruttaa? Tai jos oma homma meinaa piiputtaa, niin miksi ei laiteta ensin kuntoon ja sitten taas kiihdytetä? Onko aina pakko seurata laumaa? 

Jos nämä kaksi asiaa muuttuisivat suomalaisessa työelämässä/ yritystoiminnassa, niin pääsisimme myös kolmikannoista ja arvottomista työehtosopimusneuvotteluista. Mutta ymmärrän kyllä että tämä tuntuu liian yksinkertaiselta ajattelulta. 

Tulipahan kuitenkin nyt sanottua

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän markkupatynen kuva
Markku Patynen

Olikohan hieman provokatiivinen otsikko ;-)?

Allekirjoitan kyllä tietyssä mielessä sen, että noiden lomien kuvailussa tietenkin on perää. Mutta eikös ne ole niitä lomakausia enempikin. En minä kyllä ole kuullut henkilöistä, jotka olisivat olleet lomalla joulukuun puolestavälistä maaliskuun alkuun ja sitten taas juhannuksestä syyskuulle. Ei taida lomapäivät riittää.

Ok, ymmärrän tosiaan kärjistyksen, mutta mitä nyt oikein haluat ? Jotenkin koen, ettet sinä nyt lomapäivistä ole huolestunut vaan jostakin muusta. Kyllähän ihmisten pitää päästä käymään lomillaan. Jos organisaatio niiden takia tulee toiminta- ja päätöskyvyttömäksi niin eikös se ole sen organisaation ja erityisesti siellä yläpäässä olevien moka eikä niiden lomailevien työntekijöiden. Olisikohan tässä se sinun kritiikkisi kohde? Kun ei pääse tekemään laskutettavaa ja mielekästä työtä ajoissa. Kuinka pahasti olen väärässä?

Tuossa olet kyllä aivan oikeassa, että monessa yrityksessä ja organisaatiossa ruvetaan tekemään vasta kun on pakko - tai pari viikkoa sen jälkeen. Itsekin sen olen alkanaan nähnyt, että ensin oikein vedätetään epätietoisuutta - tyyntä myrskyn alla, johtotason suunnitteluvaihe ? - ja sitten pitäisi rykäistä ulos tuloksia suurinpiirtein eilen. Kun monet tehtävät asiat olisi voinut vaiheistaa jo paljon aiempaan hetkeen tietäen, että ne joka tapauksessa tulevat. Kun ne kuitenkin tulevat vastaan jokaisessa kehittämisjutussa - kuten varmaan olet itsekin kokenut.

Sen verran yritysten puolustukseksi kuitenkin, että nykyisessä taloudellisessa tilanteessa yrityksen tärkein henkilö voi olla taloudesta vastaava, jonka pitää varmistaa, että kassavirta riittää tuleviin laskuihin. Ja tietenkin, että firma yleensä tuottaa rahaa, jos mahdollista. Ainakin pysyy pystyssä. Silloin - valitettavasti - kehitysinvestoinnit voivat jäädä tekemättä, vaikka niille kuinka voisi laskea lyhyen takaisinmaksuajan.

Huhuista. Mikä on paras tapa katkaista huhuilta siivet ? Olisikohan rehellinen, aito ja todenmukainen vuoropuhelu yrityksen, toimintojen ja tietenkin myös yhteiskunnan eri osapuolien ja eri näkemysten välillä. Paras tapa kasvattaa huhuja on olla kertomatta asioita, jolloin toisten osapuolien pitää mudostaa oma näkemyksensä niiden vähäisten kokoonkasaamiensa tiedonpalasten varaan. Ja valitettavasti sen itse muodostetun näkemyksen todistaminen vääräksi ei sitten aina olekaan ihan helppo juttu - sen todennäköisesti ainakin suurin osa meidän ikäisistämme on jo päässyt kokemaan parisuhteessaan, lastensa suhteen tai ties missä.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Ei kansanedustajilla niin pitkää lomaa ole etteikö ehtisi virkamatkalle tutustumaan kommunistisen Kuuban keskuspankkiin, juuri kun oli hymyilty johtokuntatason kommunisti Anne Bernerille joka häkeltyi kepulaisten taputuksille kerrottuaan lukeneensa kaiken Alkiota koskevan. Hän ei näet ollut tarkoittanut Santeri Alkiosta, vaan Mikko Alkiota.

Joku kansanedustaja meni lomallaan työharjoittelijaksi isojen poikien viestintätoimistoon, Jutta Urpilainen eurooppalaiseen byrokratiaan.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Jos Suomea johdettaisiin kuten joukko-osastoa tai perheyritystä strategisesti, niin tärkeintä olisi oikeitten henkilöitten valinta (kasvattaminen) oikeille paikoille. Kenraaleilla on kenraalien murheet, kuten sanotaan. Jutta Urpilaista on ainakin HS:ssa ajateltu isänmaan palvelukseen korkeimmalle mahdolliselle paikalle minkä ihmiset voivat järjestää, tasavallan presidentiksi.

Joukko-osaston strategia edellyttää, että ehdokas on aina ollut ehdottoman lojaali oikeille arvoille, eikä ole missään vaiheessa flirttaillut vieraitten kanssa. Toista se oli vielä 1800-luvulla kun Ruotsin kuninkaan ja Venäjän tsaarin upseerit skoolasivat keskenään ransankieltä Savonmaalla jutustellen!

Toimituksen poiminnat