*

PasiSillanpää

Some vaikuttajien vastuuttomuus

Koskaan ei pitäisi päivän ensimmäisenä asiana ryhtyä katsomaan sosiaalisen median päivityksiä. Ihan asiallisen sisällön sekaan ujuttautuu liian usein tekstiä, joka saa surulliseksi. Tulee tajunneeksi, että niin monelle ihmiselle näkyvillä oleminen on keskustelun laatua tärkeämpää.

Ei ole absoluuttiista oikeaa keskustelua, mutta on kuitenkin mahdollisuuksia yrittää kohti parempaa. Tänään aamulla tämä asia tuli jälleen mieleeni, kun Linkedin palvelussa oli jaettu kaaviokuvaa USA:n presidentinvaalien mediakäytöstä. Sen mukaan Donald Trump on aivan ylivoimainen ilmaisen median käyttäjä verrattuna muihin ehdokkaisiin. 

Ihanko totta?

Jos Hjallis Harkimo sanoisi, että virolaiset ovat raiskaajia (Trump sanoi viime kesänä, että meksikolaiset ovat raiskaajia), niin eiköhän jo valmiiksi tunnetun henkilön suosio mediassa räjähtäisi aivan sfääreihin. Ei taatusti olisi ainuttakaan ilmaista tai maksullista mediaa, joka ei sitä siteeraisi ja sen lisäksi juttu löytyisi 100 % varmuudella myös ulkomaisista medioista.

Sinänsä tämä taulukon jakaminen ei vielä ollut kuitenkaan se surullisin osa.

Surullisempaa oli se, että taulukkoa jakoi täysin kritiikittömästi tunnettu somevaikuttaja. Moni somevaikuttaja väittää vain provosoivansa tai heittävänsä keskusteluaiheita, joilla saadaan keskustelua aikaiseksi. Heille ei ole mitään ongelmaa siinä, että väite voidaan ymmärtää täysin väärin ja se voi luoda täysin turhia tai väärään suuntaan meneviä reaktioita. Jotkut heistä ovat ajattelemattomuudessaan kotimaisia trolleja. Esiintyvät uskottavuutensa varjossa ajattelemattomasti ja ottavat muutkin mukaan omaan ajattelemattomuuteensa.

Maksettua mediaa on aina kritisoitu puolueellisuudesta, faktojen heikkoudesta, virheistä ja vääristelyistä. Toimittajien sidonnaisuuksista puhutaan ja niitä halutaan kaivella. Mutta kun somevaikuttaja pistää oman agendansa mukaista viestiä (provosoin, haen huomiota, haen vaikuttamisen mahdollisuutta, oman agendani edistämistä), häntä ei tuomita samalla tavalla. Ei, koska hänellä ei ole journalistista vastuuta tekemisistään. Joskus tuntuu ettei edes poliittista. Jos faktat osoittautuvat vääriksi, provosointi liioitelluksi, yksisilmäisyys oman agendan mainostamiseksi, hän voi aina vetäytyä sen taakse, että "tämä on vain minun mielipide".

Some -presidentti tarkoittaisi siis käytännössä presidenttiä, joka ei ota vastuuta sanomisistaan. Siksi hän voi heittääkin ihan mitä huvittaa. "Kaikkihan tietävät, että nämä ovat vain mielipiteitä". Kansalaiset nousevat taistelemaan, kaupungit palavat, mutta syy ei ole viestintuojan. Syy on niiden, jotka eivät ymmärtäneet viestiin liittyvää ironiaa."

Eikö tämä maa ja maailma ole aika hassu? Ne jotka yrittävät kantaa vastuutaan, perehtyä asioihin, välttää turhaa provosointia ja ratkaista asioita, joutuvat näin vahvaan alakynteen niiden kanssa, jotka hakevat narsistisesti paikkaa auringossa? Puhuvan pään paikkaa ja mahdollisuutta sanoa kaikille mitä ajattelevat. 

Kun he saavat tämän mahdollisuuden, nämä somekuninkaat ja kuningattaret käyttävätkin tilaisuutensa siihen, että hakevat entistäkin suurempaa yleisöä, huumaantuvat saamaansa julkisuuteen, lopettavat henkisen kehityksen ja taantuvat teinin tasolle.

Huh huhuijaa. En tiedä mitä tähän enää sanoisi...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.

Päivittäiseen uutisvirtaan (media + some) hukkuu ja tylsyy. "Kannattaako päivittäistä uutisvirtaa koko ajan seurata", kysyi paneelikeskustelija Helsingin yliopistolla. Ei kannata, hän vastasi omasta puolestaan. Asioiden määrittely uutisiksi on johdattelevaa valtaa.

Hyvät kirjat ja kirjallisuus on antoisampaa kuin loputon uutishöpinä tai somehöpinä. Minun suosikkikirjani tällä hetkellä on 'Länsimaisen yhteiskunnan juurilla', kirjoittaja Jukka Korpela.

Satuin pääsemään tiedetapahtumaan jossa 'kaiken maailman' professorit ja muut kertoilivat mietelmistään ja keskustelivat yleisön kanssa. Suomeen palattua tuli tunne että haluan sulkea korvani Suomessa vellovalta mamu- ja kaikelta vastaavalta keskustelulta.

Monilla lehdillä (mukaanluettuna tämä Uusi Suomi) on piiloagenda. Tulin tutkineeksi Suomen Kuvalehden uusimman numeron. Lukijalle jää siitä erittäin sekava ja voimaton olo. Sekavuuteen kätkettynä typytetään milloin mitäkin piiloagendaa, joka Kuvalehden (kuten myös Uuden Suomen) tapauksessa on jonkin sortin oikeistolaisuus.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

KTM:n virassa ollessani nuorena jäi mieleen erään suomenruotsalaisen hallitusneuvoksen ohje luottaa Suomen Kuvalehteen.

En sitä edelleenkään lue, vaikka olen huomannut sen kuuluvan Otavan piiriin, joka julkaisee kovaa ideologiaa; kaiken pahan alku ja juuri on enemmistön tyrannia, kuten Björn Wahlroos on kirjoittanut.

Itse julkaisin omakustanteinen viime kesänä. Yllättäen ja pyytämättä HS kertoi heti päälle Otavan kustannustoimittaja Antti Arnkilin odottavan uusia käsikirjoituksia.

Täällä US: blogia pitänyt presidenttiehdokas Petri Hirvimäki lupasi lähettää "humoristisen savolaisen" tekstini käsiteltäväksi.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Lukisin mielellään kokoomuksen palauttavan, vaikka kesän puoluekokouksessa, kunnian Ilkka Kanervalle, kuten HS teki Ukrainan kriisin yhteydessä hänen saatua ETYJ:n presidentin tittelin.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Tällaisella A4-saatteella saa suurkustantajia EU-Suomessa hereille:

Kirjani “Rooma opettaa” on tilattavissa painettuna nettikaupoissa, esim. Suomalainen.com, sekä e-bookina Google Playssa ja AppleStoressa.

Kirja tarjoaa ennenjulkaisematonta “myyräntietoa" mm.
-Anneli Jäätteenmäen tapauksen taustoista
-Paavo Lipposen asettumisesta sdp:n presidenttiehdokkaaksi.
-Sauli Niinistön ulkomaanpalvelun taustoista
-Jörn Donnerin lähdöstä pääkonsuliksi Los Angelesiin
-HS:n Long Play projektista
-Kyösti Suokkaan joutumisesta Eurovaalien -09 ehdokkaaksi

Toimituksen poiminnat