PasiSillanpää

Enbuske ja narsismin normalisointi

Viikko sitten Tuomas Enbuske kirjoitti blogissaan narsismista. Aihe on kutkuttava ja ajankohtainen, koska narsismisyytöksiä heitellään jatkuvasti jonnekin. Tuomaksen viestin ydin oli siinä, että ihmiset syyttävät julkkiksia narsisteiksi väärin perustein.

Olen Tuomaksen kanssa samaa ja eri mieltä.

Ketään ihmistä ei voi sanoa narsistiksi pelkästään sen perusteella miten hän näkyy julkisuudessa. Narsisimi sanan varsinaisessa merkityksessä on sairaus, jonka pahimmista piirteistä moni ei edes näy ulkopuoliselle. Narsistit esimerkiksi saattavat pahoinpidellä läheisiään, uhkailla, käyttäytyä kuin pikkulapset riidan keskellä ja olla täysin kykenemättömiä katumaan pahoja tekojaan. 

Sen sijaan narsistisen kaltainen minäkeskeinen käytös on varsin yleistä nykypäivänä. On minun mielipiteeni, minun omakuvani, minun kiehtova elämäni, minun vaikutusvaltaiset kaverini, minun loistava älyni, minun suuri vaikutusvaltani, minun ylemmyyteni, minun henkilöbrändini ja minun menestykseni. Narsismia muistuttavaa käytöstä ihaillaan ja narsistisesti käyttäytyvää ihmistä myös nostetaan yhä ylemmäs. 

Narsistisesti käyttäytyvälle tyydytys syntyy esimerkiksi muiden voittamisesta ja hänen vihansa häviämistä kohtaan menee joskus äärimmäisyyksiin saakka. Narsistit ovatkin hyvin herkkiä heihin kohdistuvaan arvosteluun. Arvostelijoilleen he joko heittävät teräviä vastaväitteitä tai eivät vaivaudu kommentoimaan väitteisiin, jossa heidän lausumaansa arvioidaan kriittisesti. Vaikeita kysymyksiä esittävä voidaan myös estää keskustelusta tai hänen kommenttejaan poistaa jälkeenpäin. Voisin hyvin nopeasti listata monta julkisuudessa esiintyvää henkilöä, jotka käyttävät jotakin tai useampaa näistä keinoista, mutta siitä ei olisi mitään erityistä iloa.

Narsismi nimittäin saattaa olla tämän aikakauden normaali

North  Carolinan yliopiston professori Bruce McKinney toteaa yhdessä psykologisista julkaisuistaan, että nuoret Facebook käyttäjät eivät ole ehkä niin narsistisia kuin me luulemme. Sen sijaan hän näkee ajankohtaiseksi miettiä, onko narsismi uusi normi?

Ray Williams on koonnut kattavan listan Psychology Today lehteen tutkimuksista, joissa on selvitetty narsismin ja sosiaalisen median yhteyttä toisiinsa. Tutkimustiivistelmiä lukiessa ei voi välttyä havainnolta, että lähes jokaisessa on johtopäätös, että sosiaalinen media vaikuttaa jollakin tavoin narsistisen käytöksen syntyyn tai kehitykseen.

Enbusken väite kaipaa siis haastamista. Väite siitä, että julkkikset ja kuviaan jakavat eivät ole narsisteja, on liian löysä heitto. 

Sosiaalinen media suorastaan huutaa itsensä korostamista. Omia kuviaan jakavat sosiaalisen median edelläkävijät muistuttavat, että puhukaa itsestänne, julkaiskaa itsestänne laadukkaita kuvia, näkykää ja sanokaa mitä tahansa, vaikka ne eivät aina edes olisi niin onnistuneita kommentteja. Henkilöbrändien asiantuntijat eivät edes häpeä tunnustaa sitä, että asiantuntijaksikin voidaan tulla väittämällä itse olevansa asiantuntija ja sen jälkeen odottamalla, että muut hyväksyvät väitteen.

Julkisuudessa ollaan suosittuja jopa tekaistuilla meriiteillä, eikä niitä edes häpeillä. Vaikka itseään korostavalle henkilölle sanotaan suoraan, että hän valehtelee, hän ei välttämättä lopeta valehteluaan, koska sosiaalinen media antaa suojan. Sosiaalisen median suoja syntyy siitä, että saa riittävän määrän faneja. Googlasin eri lukuja yhdistettynä väitteeseen "ei voi olla väärässä".  Pikaisen epätieteellisen johtopäätöksen perusteella voi sanoa, että viimeistään 10.000 fanin saavuttamisen jälkeen, sosiaalisen median tähteä on vaikea sammuttaa faktoilla. Fanit suhtautuvat häneen tunteella ja tukevat häntä niin kauan, kun tähti ruokkii heidän kiinnostustaan innostavilla väitteillä.

Tämä sama ilmiö näkyy rasisteissa, populistipoliitikoissa, toimittajissa, eri alojen guruissa ja varmaan jopa minussakin. Minäkin jaan mielelläni omia mielipiteitäni. Olen siis osa ilmiötä, vaikkakin vielä toistaiseksi varsin pieni tekijä tässä koko pelissä. 

Väitän siis rohkeasti, että Enbuske ohjasi kirjoituksellaan harhaan. Ei ehkä tahallaan, mutta harhaan mentiin kuitenkin. Narsismi on monen sosiaalisessa mediassa näkyvän henkilön polttoaine. Kuvat joissa luodaan ylemmyyttä tai kommentit joilla kosiskellaan suosiota, ovat normi. Sosiaalisen median laki on pitkään ollut mielistele tai kuole. 

Uskon että tähän on tulossa muutos, kun ihmiset oppivat sosiaalisesta mediaa lisää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

"Uskon että tähän on tulossa muutos, kun ihmiset oppivat sosiaalisesta mediaa lisää."

Olet todennäköisesti oikeassa. Sotapäälliköt tarvitsevat innostuvia kuulijoita. Mutta sotaan väsytään aina, koska se kuluttaa resurssit.

Yhteistyö sen sijaan on rakentavaa. Se vaatii sekä puhumista että kuuntelemista. Ja joka hetki on oltava enemmän kuuntelijoita kuin puhujia.

Seppo Hildén

"Viikko sitten Tuomas Enbuske kirjoitti blogissaan narsismista."

Asiantuntijablogi siis.

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää
Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Itseään etsiskellyttä Tuomas Enbuskea kehotettiin äskettäin ottamaan mallia Björn Wahlroosista, muutenkin kuin pukeutumisessa.

Minusta narismi kukoistaa etenkin ulkoministeriössä:

Pohjoismainen linja on ennen muuta älyllisesti perusteltu valmius ja taipumus edistää isänmaan etua ainoalla oikealla tavalla. Siihen liittyy emotionaalinen puoli, joka lähinnä tarkoittaa moraalista tyydytystä ja ylemmyyttä sen johdosta, että on kyetty nousemaan juoksuhautoihin jääneiden eilispäivän miesten tasoa ylemmäs ja ymmärretään realiteetit. Siitä ja vain siitä kaikki viisaus alkaa ja saattaa alkaa. Asia on niin triviaali, ettei sen kieltäjiä voi muuta kuin halveksia, ehkä joskus voidaan ymmärtävästi sääliä.
Pohjoismainen linja (sosialidemokratia) ei kuitenkaan ole varsinainen uskonnollinen liike. Ehkä sitä saattaa jonkinlaisena kansalaisuskontona pitää ja sen oikeuden ja välttämättömyyden tunnustaminen on tietenkin politiikan piirissä eräänlainen Test Act, jonka suorittajat ainoastaan ovat kelvollisia kansakunnan palvelukseen poliittisella areenalla.

kts. lisää:

http://ronkko.blogspot.fi/

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos
    «Narsisimi sanan varsinaisessa merkityksessä on sairaus, jonka pahimmista piirteistä moni ei edes näy ulkopuoliselle.»

Sikäli kun puhutaan psykiatriasta, käsittääkseni narsistinen persoonallisuushäiriö on luokiteltu sairaudeksi, toisin kuin narsismi yleisemmin, joka on varsin monitulkintainen käsite. Sikäli kun narsismia on laajemmin käsitelty psykiatriassa ja psykologiassa, se on usein ainakin jossain muodossa katsottu universaaliksi ominaisuudeksi. Tällöin patologinen narsismi on vain erikoistapaus.

Tavanomaista narsismia voisi tarkastella esimerkiksi tietoisuuden lehdistösihteerihypoteesin kautta; tietoisuuden ensisijainen tarkoitus on nähdä itsensä toisten silmin ja esittää itsensä hyvässä valossa. Tällaisessa roolissa tietoisuuteen saattaisi kiinteästi liittyä tietynlainen itseihailu, jonka kautta rakennamme sitä kuvaa, jollaisena haluamme toisten meitä ihailevan. "Terveillä" ihmisillä on huomattu olevan merkittävä positiivinen vinouma omakuvassa. Positiivinen omakuva johtaa vahvaan itseluottamukseen, joka on useimpien ihailema piirre.

Aivan kuten viestinnän ammattilainen laittaa blogikuvakseen hyvän kuvan ja kirjoittaessaan pyrkii ilmaisemaan hyvää ethosta.

Masentuneilla taas, siis psyykkisesti "sairailla", omakuva voi olla peräti realistisempi (nk. depressiivinen realismi, joskin toki sekin on kontroversiaali aihe).

Onpa narsismin ehdotettu olevan perustaltaan sosiaalinen mekanismi, joka ajaa meidät muodostamaan sosiaalisia suhteita itsemme kaltaisten ihmisten kanssa, kuten sukulaisten tai viiteryhmäämme kuuluvien vertaistemme kanssa. Ihailemme siis itseämme, koska olisimme itsellemme ideaalinen kaveri.

Narsismi saattaa myös liittyä siihen mekanismiiin, jolla valitsemme itsemme näköisiä, luonteisia ja tasoisia pariutumiskumppaneita. Kyse voi olla sekä pariutumismarkkinamekanismista että geneettisen yhteensopivuuden suosimisesta.

Patologinen narsismi saattaakin enemmän liittyä johonkin toiseen patologiaan, kuten epäsosiaaliseen persoonallisuuteen, jossa luontaiset prososiaaliset tunnemekanismit puuttuvat osin tai kokonaan.

Tietenkin täytyy myös muistaa, että tällaiset prososiaaliset persoonallisuusaspektit ovat hyvin kontekstuaalisia, aivan kaikilla.

Käyttäjän JonneKlockars kuva
Jonne Klockars

Muistan lukeneeni tutkimuksen jonka mukaan nimenomaan miehet suosivat parinvalinnassa itseään muistuttavia kumppaneita.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset