*

PasiSillanpää

Kansakunnan hymypojat

Mikko Kuustonen kertoi joskus tarinaa siltä vuodelta kun hänet valittiin Suomen positiivisimmaksi ihmiseksi. Kuulemma vain joitakin kuukausia aiemmin hän oli ostanut Vammalasta Wanhan kirjan päiviltä koko perheelle t-paidat, joissa luki "Positiivisuus on perseestä". Niinpä hänen perheenjäsenensä kuulemma purskahtivat nauruun kuullessaan nimityksestä.

Suomalaisten miesten kulttuuri on niin synkkää, että me käytämme täikampaa löytääksemme hymypoikia positiivisuuden keulakuviksi. Kun sellainen vihdoinkin löytyy, nostamme hänet jalustalle. Hänestä tulee joko kaikkien viihdeohjelmien sankari, uudistusmielisten äänitorvi tai puoluepomo. Positiivinen kaveri on kuin huutomerkki muille; älkää valittako! Positiivinen tyyppi saa kaikki kriitikot pyytämään anteeksi olemassaoloaan, sillä positiivisen tyypin vanavedessä uivat positiiviset opetuslapset käskevät arvostelijoiden pitää suunsa supussa, jotta positiisuuden ilo ei sammuisi.

Kyllä minä mietin Alexander Stubbiakin tätä kirjoittaessani. Myönnän sen. Kun Alexanderia puuhattiin Kokoomuksen puheenjohtajaksi, kirjoitin ihan julkisestikin, että älkää menkö hämyyn. Hänellä oli minun silmissäni liikaa positiivisuuden kierrettä ilman sisältöä ja näyttöä johtajuudesta. Hän oli uusi positiivisuuden messias, joka kannattajien mielestä pyyhälsi muuttamaan pölyttyneen poliittisen kulttuurin ja varmaan vähän muutakin siinä samassa.

Positiivisuus on valitettavasti varsin usein keino välttää ikäviä asioita. Ikävät asiat kun eivät ole helppoja, eikä niihin keskittyessä ehdi oikein rakentamaan omaa brändiäänkään. Kahdeksan tunnin työpäivä ei tehokkaallekaan niissä asioissa riitä, koska siinä ajassa ei ehdi kommunikoida riittävästi riittävän monen ihmisen kanssa. Vaikeiden asioiden käsittely ei nimittäin ole asia, joka ulkoistetaan tai tehdään puhtaana kirjoituspöytähommana, vaan niihin pitää perehtyä ihan itsekin. Ne ongelmat kun ovat usein syntyneet juuri siksi, että ongelma on alun alkaen ulkoistettu johonkin.

Ei minulla ole mtään positiivisuutta vastaan sinänsä. Harmittaa vain se, kun ihmiset antavat pinnallisuuden vaikuttaa niin paljon päätöksiinsä. Yhtä paha on sekin, kun on ihmisiä, jotka antavat negatiivisuuden mennä samassa mittakaavassa luihin ja ytimiin. Siinä vaiheessa kun negatiivisuus on edennyt niin pitkälle, se on ajattelulle kuin syövän pahin aste. 

Tunteet ovat tärkeitä. Ilman niitä elämä olisi ihan liian tylsää. Mutta en pahastuisi, vaikka yhä useammin arvostaisimme myös punnittuja ajatuksia. Tietysti sen edellytyksenä olisi ensimmäiseksi se, että oppisimme itsekin erottamaan tiedon ja muka tiedon toisistaan.

Äh. Menee vaikeaksi, jo pitääkin itse tehdä jotakin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Tunteista on myös hyötyä. Usein ne ovat tuikitärkeä hälytysvalo kertomaan jotain olevan vialla. Järkeilyllä vian syy pitää sitten selvittää. Joskus vika on omassa asenteessa ja joskus maailmassa.

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää

Kyllä. Asiassa on myös tuo puoli.

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen

Kuustosesta puheen ollen, titteliksi sopisi parhaiten Suomen turhin nauraja. Selviää, kun katsoo esim pop roll ohjelmaa. Nauraa, toisen ei tarvitse kuin avata suu ja Kuustosta naurattaa.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Mikko on suomalaisen tv-katsojan ykkösnauraja. Hänet nähdessäni, olen tietoinen, että mies tekee myös työtä.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Mikko on suomalaisen tv-katsojan ykkösnauraja. Hänet nähdessäni, olen tietoinen, että mies tekee myös työtä.

Koska elämämme on joka tapauksessa kuoleman vakavaa, tarvitsemme sille naurajat!

Käyttäjän RaimoTossavainen kuva
Raimo Tossavainen

Joskus kuulin sellaisen sananparren, että mies se tulee räkänokastakin, mut ei turhan naurajasta.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

"Suomalaisten miesten kulttuuri on niin synkkää, että me käytämme täikampaa löytääksemme hymypoikia positiivisuuden keulakuviksi".

Tuo oli ilmeisen sarkastisesti kirjoitettu. Ja syystäkin. Maailmalla kun tehdään erilaisia tyytyväisyys- ja onnellisuustutkimuksia, ja niissä Suomi on ainakin toistaiseksi asettunut sinne yläpäähän. OECD:n tutkimuksissa Suomen life satisfaction oli sijalla 6/36. Niukasti tyytyväisempiä olivat tanskalaiset, islantilaiset, sveitsiläiset, norjalaiset ja israelilaiset. World Happiness report 2015 antoi lähes saman tuloksen, sillä erolla, että israelilaisten paikan suomalaisia himpun onnellisempina olivat nyt ottaneet kanadalaiset.

Herää kysymys, että ketkä ovat ne "me" jotka ovat vakaasti vakuuttuneet suomalaisten synkkyydestä, että sitä pitää toistaa kuin jotakin mantraa? Kovin edustavaa otosta suomalaisista he eivät selvästikään edusta. Ilmeisesti heidän käsityksensä positiivisuudesta tarkoittaa, kuten kirjoittaja toteaa, pinnallista ja pakonomaista hymypoikapositiivisuutta, jossa hymyily on pakollista ja ajatteleminen vähintäänkin epäilyttävää.

Mediassa ehkä kannattaisi ottaa vähän maanläheisempi ote näihin tyytyväisyys ja onnellisuusasioihin. Ne täikammalla esiin saadut löydökset kun .... no olkoon sanomatta.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Negatiivinen ajattelu auttaa jaksamaan läpi vaikeiden aikojen.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Erkki Tuomioja, Alexander Stubb, Paavo Väyrynen, Timo Soini.

Erään instituution tuotoksia. Pitkän matkan juoksijoita. Miljoonamiehiä. Huumorintajuttomia tosikoita edustamassa meitä jokaista suomalaista.

Kulttuurin sivistystasoa on sanottu voitavan arvioida sillä perusteella miten ihmisarvo toteutuu tavallisten ihmisten silmissä vastuuhenkilöiden kohdalla.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Ai, niin, heidät valitsee Johtokuntatason kommunistit!

Toimituksen poiminnat