PasiSillanpää

Työelämäkeskustelun harhat - mistä ne syntyvät

Asiantuntijat ja kaiken maailman gurut puhuvat työn muutoksesta. Muutoksen arvioinnissa näyttää kaksi asiaa menevän sekaisin. Ihmisen toiveet paremmasta tulevaisuudesta ja yleisen taloustilanteen aiheuttama karu realismi.

Erilaisia tilastoja lukemalla voidaan esittää lukuja, joissa esimerkiksi ns. tyypillisen työn, eli kokoaikaisen työn määrä on joko vähentynyt tai pysynyt lähes ennallaan. Erilaisten uusien työn muotojen tulo (esimerkiksi laskutusosuuskunnat, joissa ammatinharjoittajan on mahdollista toimia kuin yrittäjä, mutta ilman kirjanpidon rasitetta), on tuonut joustavuutta perinteisen yrittämisen tai palkkatyön välimaastoon. Työttömäksi joutuneiden ammattilaisten (esimerkiksi toimittajat ja tietotekniikka-alan vanhan osaamisen haltijat) tarve saada edes jotakin työtä, on tuonut joillekin aloille enemmän työn tarjontaa kuin kysyntää. Erilaisten uusien liiketoimintamallien kokeilu (tehdään vähän vähemmällä tiedolla eikä edes vältetä virheitä) on tuonut epävarmuutta yritysten liiketoiminnan kehittämiseen. Ja kaiken kaikkiaan yleinen taloudellinen tilanne on tehnyt lähes kaikkien yritysten toimintaympäristön epävarmaksi.

Kun toimintaympäristö on epävakaa, ei viisaasti toimiva yritys ota liian suuria riskejä. Yksi suurimmista riskeistä yritykselle on henkilön palkkaaminen. Siihen ei sisälly ainoastaan henkilöriski, vaan myös osaamisriski. Jos liiketoiminnan luonne muuttuu todella paljon, saattaa yrityksessä olla liikaa liian väärää osaamista. 

Tällaisessa tilanteessa yritysten paras mahdollisuus säädellä riskinottoa, on käyttää alihankkijoita, joko yksittäisiä ammattilaisia tai kokonaisia yrityksiä. Kuitenkin tähän voi syntyä harha. Nimittäin talouden vakauden lisääntyessä, joka kyllä tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin, yritykselle on aina kannattavampaa pitää omia työntekijöitä. Työntekijälle maksettava palkka on halvempi investointi korkeasuhdanteessa kuin ulkopuolisen alihankkijan käyttö.

Tästä syystä kaikkiin työn muutosta koskeviin arvioihin on juuri nyt syytä suhtautua varauksella. Länsimaissa on pitkään jatkunut talouden epävarmuus, johon yritysten yksi reagointitapa on ollut vakituisten työntekijöiden vähentäminen. En ole nähnyt arvioita, varmaan niitäkin on tehty, siitä kuinka paljon yritykset ovat valmiita palkkaamaan lisää omaa väkeä, kun talous lähtee nousuun. Jos vaikka keskisuuri yritys lähtee tekemään 10 % parempaa tulosta, niin mikä on sen työllistävä vaikutus yhtä yritystä kohden?

Kun siis puhumme tulevaisuuden työelämästä, on syytä puhua myös talouden realiteeteista. Tällä hetkellä meillä on samanaikaisesti menossa globaali, tai vähintäänkin Euroopan laajuinen taantuma, suurten sodanjälkeisten sukupolvien eläköityminen, kysynnän heikentyminen ja suuntautuminen uusiin asioihin (tavaroista palveluihin), teknologian monta murrosta (teollinen internet, laitteiden internet, työn tekemisen siirtyminen verkostoihin), uusien sukupolvien hieman tavallista voimakkaampi rynnistys työelämään (viittaan jälleen suurten sukupolvien eläkkeelle siirtymiseen ja erilaisten tilaisuuksien avautumiseen) ja maailman edelleen kiihtyvä globalisoituminen (työn uudelleen sijoittuminen eri puolille maapalloa).

Itse ainakin suhtaudun hyvin kriittisesti jokaiseen sellaiseen visioon, missä määritellään yksityiskohtaisesti tulevaisuuden työelämää. Siihen vaikuttavista asioista yksinkertaisesti liian moni on samaan aikaan muutoksessa. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän AnttiJuhaniKasvio kuva
Antti Kasvio

Kiitos hyvästä puheenvuorosta!

Lisäykseksi haluan todeta että niin meillä kuin maailmallakin uskotaan edelleen vahvasti kotitalouksien ostovoiman kasvuun ensisijaisena työllisyysongelmien ratkaisijana.

Jos näin olisi, Suomi olisi työllisyystilanteen korjaamisen kannalta ainakin joiltakin osin lähes ihanteellisessa tilanteessa, sillä Tilastokeskuksen uusimpien tulonjakotietojen mukaan toissa vuonna 65 vuotta täyttäneiden eli työelämästä poistuneiden ikäluokkien mediaanitulot kasvoivat useilla prosenttiyksiköillä, kun taas alle 25-vuotiaiden mediaanitulot alenivat lähes kuudella prosentilla.

Ikääntyvien pitäisi siis teoriassa kyetä ostamaan nuorilta palveluja entistä enemmän samalla kun he tekevät nuorille tilaa työmarkkinoilla. Mediaanitulojen alenemisen pitäisi puolestaan kannustaa nuoria ottamaan vastaan vähän huonomminkin palkattuja töitä.

Todellisuudessa nuorten työttömyysaste ei ole kuitenkaan laskenut vaan noussut vuoden 2014 tilanteeseen verrattuna. Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, että työelämän nykydynamiikan ymmärryksessämme on todella parantamisen varaa.

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää

Antti. Hyvä on myös tuo sinun esimerkkisi.

Käyttäjän juhamyllarinen kuva
Juha Myllärinen

Työelämän järjestäytymiselle on annettava selkeä joustomahdollisuus. Toiminnan täytyys saada rakentua tarvittavaksi.

Vastapainona sitten turvallisuus osallistujille. Perustulo on tässä ihan ok-pohjaa tarjoava.

Jos asiat saadaan toimivaksi ja tehokkaaksi joustavuuden ansiosta, niin varmaan on varaa ylläpitää kohtuuedellytyksiä.

Ahdingosta ei synny niin itsestäänselvästi hyvää. Ahdinkoa tarvitaan, mutta ei jatkuva-aikaista jäykkäkouristeista olotilaa, josta käsin ei synny kuin halvaantumaa.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Mikäli uutisiin on uskominen, ministeri Lauri Ihalainen on taas pelastamassa Suomea.

SAK:n johtaja Niilo Hämäläisen, joka oli sotinut rivimiehenä kapteeni Päiviö Hetemäen joukko-osastossa Karjalan kannaksella, sanottiin sittemmin poimineen Ihalaisen yhteisiltä synnyinseuduiltaan Keski-Suomesta kasvamaan Helsingissä korkoa. Sotien jälkeisen Suomen työnantajapomon Hetemäen poika Martti tunnetaan nykyisin valtiovarainministeriön pyörittäjänä.

Jättimäisiä rakennushankkeita toteutetaan pääkaupunkiseudulla: Keski-Pasila, Kalasatama, Kehärata, Länsimetro, Raide-Jokeri, Keskuskirjasto, Amos-Rex museo...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset