PasiSillanpää

Lopetetaan turhanpäiväinen höpötys

Eilinen A2 ilta todisti ties kuinka monennetta kertaa, mikä on suomalaisten ydinongelma. Meillä jokaisella on mielipide, eikä siitä mielipiteestä saada aikaiseksi rakentavaa keskustelua.

On ihan sama, onko se mielipide hyvä tai huono, jos keskustelussa on tärkeämpää käsitellä mahdollisimman monta aihetta, kuin löytää edes yksi asia, jossa voimme olla samaa mieltä. A2 ilta osoittaa kerta toisensa jälkeen rujolla tavalla, kuinka vaikeaa edes ammattitoimittajien on luoda keskustelua, joka vie eteenpäin.

Välillä tulee tunne, että julkisuudessa on tärkeämpää löytää mahdollisimman monta provoisoivaa lausuntoa uutisten otsikoiksi, kuin ratkaista ihmiskunnan ongelmia. Suurimmat teot ovat usein pieniä otsikoita. Provosointi johtaa asioiden kärjistämiseen ja kärjistäminen lausuntojen typeryyteen. On pakko esittää hieman tyhmää, jotta saa äänensä kuuluviin. Fiksussa puheessa on harvoin mitään kauhean provosoivaa. 

Olisi mahtavaa nähdä sellainen kulttuuri, jossa erilaisista ulostuloista keskusteltaisiin syvemmin. Se toki vaatisi senkin, että keskusteluun osallistuvat valittaisiin muunkin kuin kasvojen julkisuusarvon mukaan. Julkisuuden kosiskelun sijaan kaivataan rakentavaa dialogia.

Meillä pitäisi olla hälytysjärjestelmä toimittajien kysymyksille, jotka alkavat: "Mitä mieltä sinä tästä olet..." Tärkeämpiä kysymyksiä olisivat ne, joissa haetaan vastauksia kysymyksiin: "Miten sinä tätä asiaa lähtisit ratkaisemaan?" Ketkä sinä ottaisit mukaan tai keille sinä antaisit vastuun tämän kysymyksen ratkaisemiseksi". 

Maailma on vain muuttunut niin moniarvoiseksi ja monimutkaiseksi, että valmiita vastauksia on hyvin vähän. Toimivat ratkaisut löytyvät vain yhteistyöllä ja siinä meillä suomalaisilla taitaa olla paljon oppimista ihan ministereitä myöten. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Minna Hänninen

Senpä takia en katso televisiosta tämänkaltaisia ohjelmia, enkä kyllä muutakaan.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Kieltämättä oli sekava esitys, mutta onneksi kaikki pysyivät kuitenkin asiallisina.

Tuli myös mieleen, että taitaa olla ainoastaan pohjoismaissa mahdollista saada sekä päättäjät että kansalaiset samaan julkiseen tv-keskusteluun. Siitä voimme olla ylpeitä.

Käyttäjän amgs kuva

Ohjelman alussa odotukset olivat korkealla. Ohjelmaan oli saatu tunnettuja kansanedustajia, mutta keskustelu oli kuin leviävä pannukakku. Yksi huutaa ja vitsailee ja toinen väistää. Ei sitä jaksanut katsoa.

Käyttäjän raimoylinen kuva
Raimo Ylinen

Olen ihmetellyt pitkään, miksei näihin keskusteluihin pyydetä Suomen viennistä ja sen sakkaamisesta todellisuudessa vastaavia henkilöitä eli suurten vientiyritysten johtajia. Paikalla on yleensä vain poliitikkoja, työmarkkinajohtajia ja muita julkkiksia, joilla todellisuudessa ei ole juuri minkäänlaista valtaa viennin kehityksessä. Voi tosin olla niin, että heitä on pyydetty osallistumaan, mutta he eivät kehtaa tulla vastaamaan teoistaan.

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

No jos aattelee, mitä tässä plokissa minun mielestä yritettiin sanoa, niin ei sinne kaikki viitti tulla, ko ei saa suunvuoroa, ei saa puhua rauhassa, puhheenaiheita rajattaan ja edistethään miten sattuu. Kömpelöä ja tönkköä hommaa. Liikaa ihmisiä.

Joskus itte asia puhhuu niin loistavasti, että ohjelmasta jää jotaki evästä ehkä Suomi-äitin essun taskhuun, pääsääntösesti keskustelun kökkömäinen hallinta vie jokkaisen rakentavan virikkeen penkin alle.

Jukka Laine

Politiikot eivät voi sanoa totuutta. Matti Vanhanenkin on sanojaan viisaampi. Suuren menestyksen estää itsekehun puute ja suomalaisen mallin ylistämisen vaje.

Kansa ei kestä kuulla totuutta ja siksi se kuka jaksaa puhua törkeimmin ja kehua itseään mahtavimmin menestyy. Kun on tehnyt tuhat sopimusta ja taannut kaikille hyvinvoinnin ja osaa neuvotella pääsee pitkälle. Kukahan se riitaantui kaikkien kanssa hallituksessa ollessaan sopimisen sijasta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset