PasiSillanpää

Valtion uusi omistajapolitiikka

Tanskan valtiolla on riskirahoitusyhtiö, joka sijoittaa tulevaisuuden yrityksiin. Ajatuksena on se, että valtio voi lähteä rahoittamaan ensimmäisten joukossa lupaavia kasvuyrityksiä. Suomen tapauksessa se voisi tarkoittaa vaikkapa Rovion ja Supercellin kaltaisia kultamunia.

Suomen valtio omistaa yrityksiä, jotka ovat enemmän tai vähemmän kypsillä markkinoilla. Valtion tarjoama rahoitus on yleensä lainoitusta, esimerkiksi Tekesin kautta tarjottua. Annetulle pääomalle saatava tuotto on korkotuottoa ja loput tuotosta toivotaan syntyvän uusien työpaikkojen kautta.

Uuden teknologian yritykset eivät tuota samalla tavalla uusia työpaikkoja kuin perinteiset. Supercell maksaa toki suuria summia yhteisöveroja, mutta muu sen tuottama raha jää lopulta aika pienen piirin hyödyksi. Perinteinen metsäteollisuusyritys työllisti helposti yhdellä paikkakunnalla satoja, jopa parituhatta ihmistä ja lisäksi tulivat kerrannaisvaikutukset logistiikasta ja muista palveluista.

Valtion omistajapolitiikassa tulee kiinnittää enemmän huomiota siihen, kuinka paljon on mahdollista tehdä voittoja, kuin siihen, kuinka paljon valtio voi tukea työllisyyttä. Isoimmat voitot syntyvät nimittäin nykymaailmassa omistuksen kautta. Esimerkiksi Norjan valtio on tehnyt rahansa vähemmistöosuuksista öljybisneksessä, USA:n valtio on tehnyt rahaa kriiseillä, kun se pääomitti ja otti omistusta autoteollisuuden ja pankkisektorin kriiseissä. Molemmat sijoitukset tuottivat lopulta itsensä reippaasti takaisin.

Suomessa puhutaan valtion sijoituksesta kaivokseen, jonka odotettavat voitot eivät välttämättä ole merkittäviä tai lentoyhtiöön, joka on harvinainen poikkeus kannattavuudessaan. Ei ole kirkossa kuulutettua, että Finnair olisi tulevaisuuden bisnes. Toki ei ole erityistä syytä miksi se ei voisi onnistuakin.

Valtion omistajapolitiikassa pitää tehdä käännös, jossa keskitytään luomaan uusia yrityksiä uusille toimialoille niin, että rahoittaessaan valtiosta tulee myös omistaja. Ensimmäinen rahoittaja pääsee yleensä halvimmalla mahdollisella panoksella kiinni yritykseen.

Ammattimaiset sijoitusyhtiöt ovat jo osoittaneet, että oikein valitut sijoitukset tuottavat suuria summia. Vaikka kymmenestä sijoituksesta yhdeksän epäonnistuu, se kymmenes tuottaa enemmän kuin kaikkiin yhdeksään on sijoitettu. Lisäksi valtion näkökulmasta sijoitus uuteen teknologiaan on sijoitus yhteiskunnan muutokseen. Se pakottaa valtion ja muut toimijat ajattelemaan paremmin uuden teknologian käyttöönottoa ja sitä kautta parantamaan sekä tehokkuutta että kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla.

Ehdotan että Suomen valtiovarainministeri tekee kesälomamatkan Tanskaan ja tapaa paikalliset valtion riskisijoitusyhtiön edustajat. He voivat kertoa, kuinka Tanska on jo nyt tehnyt merkittävästi rahaa sijoittamalla alkuvaiheen yrityksiin.

Sijoitukset ovat Tanskalle yksi keino paikata julkisen talouden kustannusvajetta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Rovio ja Supercell ovat yrityksiä, joiden liiketalous perustuu ihmisten viihdyttämiseen ja joiden osakkeiden arvo voi liki nollautua yhdessä yössä. Menestyvä peli nostaa firman hetkeksi sfääreihin, mutta epäonnistunut tekele vie firman maineen syvälle pohjamutiin. Firman ja sen tuotteiden arvo on sataprosenttisen riippuvainen kuluttajien kiinnostuksesta tuotteeseen, mutta ei lainkaan sen tarpeesta, sillä ilman pelejä voi elää varsin mainiosti. Samaan lopputulokseen voi päästä pokeria pelaamalla.

Peliteollisuutta ei voi verrata esim. elektroniikkateollisuuteen, koska tätä tekstiä ei voisi tuottaa ilman elektronista härpäkettä, televisio-ohjelmia ei voi katsoa ilman vastaanotinta jne. Pelejä ei sen sijaan välttämättä tarvita lainkaan. Ne ovat viihdykkeeksi tarkoitettuja oheistuotteita, kuten puhelimen aplikaatiot.

Niitä ei hankita, elleivät ne kiinnosta tai niille ei ole tarvetta.

Peliteollisuus on riskipeliä, jossa voi voittaa paljon, mutta hävitä vielä enemmän.

Äänestän: ei jatkoon.

Valtion kannattaisi sijoittaa tieteeseen ja tutkimukseen, jotta saisimme takaisin jo reilut vuosikymmen sitten hukkaamamme Euroopan Japani statuksemme.

Tieteen ja tutkimuksen kautta syntyvät ne todelliset kultamunat; Nokiat, joiden verotuottoja voidaan jakaa myös yhteiseen hyvään.

Itse panostaisin lääketieteen tutkimiseen, koska siellä ne suuret rahat munivat.

Suomen valtiota pyöritettäisiin pelkän aspiriinin vuotuisen maailmanlaajuisen myynnin arvolla.

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää

Idea ei ole pysyä omistajana ikuisesti, vaan myydä omistus siinä vaiheessa kun isompi kiinnostus syntyy. Niin toimivat pääomasijoittajatkin. Esim Supercellin tapauksessa silloin, kun japanilaiset ostivat merkittävän osan.

Jukka Laine

Itse antaisin varoja myös useammalle analyytikkotalolle virkamiesten sijaan, jotka voisivat etsiä kasvu-ja tuottoyrityksiä ja antaisin poliitikoille ja virkamieskunnalle kuuntelevan roolin. Samalla voitaisiin saada myös siis neuvoja poliittiselle kentälle miten toimialat menestyisivät Suomesta käsin. Toki sijoittaa pitäisi myös muualle tuoton takia.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Ensin pitäisi saada Sitra vahvemmin älyn eliitin läpivalaisuun. Julkinen valmistelu on häivytetty sen hämäriin suojiin. Muodollisesti Sitra on eduskunnan alainen palvelija, mutta tosiasiallisesti istuu isännän sylissä ohjaamassa isäntää.

Lukemattomia kertoja on ihmetelty mistä kummasta Sipilän hallitukselle pompahtelee erikoisia esityksiä heikosti valmisteltuina.

Sitralla on oma syntyhistoria rahan (lue Perheyrittäjät ja Hanken) ja politiikan symbioosina.

Käyttäjän mikkokangasoja kuva
Mikko Kangasoja

Suomen Teollisuussijoituksen kautta valtio on sijoittanut 655 miljoonaa euroa 1995 alkaen. Tuota voisi varmastikin hyvin syin kasvattaa selvästi. Tonttia voisi myös laajentaa aivan alkuvaiheen rahoitukseen ja palveluvientiin tähtääviin yrityksiin.

Mielestäni valtio voisi ottaa osaa myös jättihankkeisiin ellei jopa pistää niitä itse pystyyn. Yhdysvalloissa valtio ruokkii jättimäistä aseteollisuutta, mutta meillä ollaan joidenkin mielissä jotenkin puritaanisen ideologisia ja allergisia valtio-omistamisen suhteen.

Valtion teollisuus on veroilla aikoinaan rahoitettu tulevaisuus mielessä. Missään nimessä sitä rahaa ei pidä siirtää valtion budjetin tilkkeeksi. Kyse on edellisten polvien perinnöstä meille. Siinä mielessä kaavailut rahojen "linnoittamisesta" kehitysyhtiöön tms. kuulostavat hyvältä. Norjalaisilla on öljyrahat, meillä valtionyhtiöt.

Käyttäjän mikajahkola kuva
Mika Jahkola

Sitralla tehtiin 1990-luvulla sijoituksia aikaisen vaiheen teknologiayrityksiin, joista kaupalliset pääomasijoittajat eivät vielä olleet kiinnostuneita. Sitran salkussa oli parhaimmillaan toistasataa tällaista yritystä. 2000-luvulla toiminta vähitellen ajettiin alas.

Kaupallisten pääomasijoittajien kiinnostuksen puute johtuu siitä, että siemenrahoituksesta ei tahdo saada omiaan pois. Sijoitettava rahasumma per yritys on melko pieni ja rahoitusta hakevien yritysten tutkiminen ja omistajana toimiminen on suhteettoman kallista sijoitusten kokoon nähden. Sitrankin tuotot tulivat muutamasta isommasta yrityksestä sekä sijoituksista muihin rahastoihin !

Useimmat teknologiastartupit epäonnistuvat, pienempi osa jää henkiin nilkuttamaan kuka mitenkin, ja aivan pienestä osasta tulee suuria ja arvokkaita - sekä meillä että muualla maailmassa. Ongelmana on, että kellään sijoittajalla ei ole kristallipalloa, joka näyttäisi, mikä monista tarjokkaista on voittaja. Selviä ei-menestyjiä voidaan karsia pois mutta jos ollaan rehellisiä, paljon on myös onnesta kiinni, vaikka olisi millainen tiimi ja konsepti.

Julkisen rahan sijoittaminen alkuvaiheen yrityksiin merkitsee väistämättä jonkunlaisen organisaation pystyttämistä, joka seuloo suuresta hakijamäärästä lupaavimmat kandidaatit, neuvottelee rahoituksen ja tukee näitä ehkä muutenkin kuin rahalla. Tämä organisaatio syö paljon resursseja pelkkään omaan toimintaansa. Lisäksi hakuprosessi kuluttaa paljon resursseja kaikissa tukea hakevissa yrityksissä. En kannata sellaista. Parempi on parantaa aloittavien yritysten toimintaedellytyksiä ilman valikointia ja ilman suoria sijoituksia tekemällä harkittuja muutoksia vaikkapa verotukseen. Olisiko jonkinlainen negatiivinen tuloveromalli mahdollinen?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset