PasiSillanpää

Viestittäjän miinakenttä

Kimmo Saarikko tuo omassa blogissaan esille, että Ylen toimittaja Pekka Ervasti on luultavasti saanut potkut kirjoittamansa blogin vuoksi. Jos näin on, niin aika pienellä ne tulivat. Vuosi sitten huhujen mukaan hänet jo alennettiin liian värikkään Pressiklubi esiintymisen vuoksi. 

Vuosi sitten Ervasti oli kohdistanut piikkinsä silloiseen pääministeriin ja nyt puolestaan ulkoministeriin. 

Valitettavasti olen ilman sisäpiiritietoa siitä, ovatko nämä tosiasialliset syyt erottamiseen, mutta ainakin muistuttavat mieleen sitä, että kaikilla ei ole samanlaisia vapauksia viestiä samalla tavalla.

Olen itse keskittynyt kirjoittamaan niin, että vaikka provosoisin, pyrin pysymään todistettavissa olevissa faktoissa. Jos kyse on puhtaasta mielipiteestä, niin pyrin tuomaan sen selkeästi esille. Luotan lukijoiden lukutaitoon kuitenkin sen verran, että te osaatte erottaa mielipiteen faktoista. Se on joskus johtanut myös siihen, että jos kirjoitan jotakin tyhjänpäiväistä, niin suoraa palautetta kyllä tulee välittömästi, josta olen erittäin kiitollinen. Suora palaute on paras apu kehittymiseen.

Vaikeampaa kirjoittamisessa on kuitenkin se, minkä sävyn kulloinkin valitsee. Provosointi provosoinnin vuoksi on rasittavaa sekä kirjoittajalle että lukijalle. Tässä maassa on ihan liikaa klikkijournalismia edelleen, vaikka iltapäivälehdet jossakin vaiheessa sanoivat sitä välttävänsä. Kovassa kilpailussa taivaspaikasta tulee helposti kiusaus käyttää sanoja homo, lesbo, seksi, rinnat, öky, huippu tai älytön. Joskus kokeilin itsekin mikä vaikutus lukijamäärään on sillä, että kirjoittaa otsikkoon sanan tissit. Siitä tuli blogi, jonka nimi oli "Tissistrategia" ja se sai nelinkertaisen määrän lukijoita verrattuna keskimääräiseen blogiini.

Provosoinnin lisäksi uutisoinnissa ja muussa viestinnässä on tapahtunut suuri muutos lobbauksen suuntaan. On jopa entisiä toimittajia, jotka käyttävät arvovaltaansa lobbaamalla omaa asiaansa. Välillä heidän sosiaalisessa mediassa jakoon menneiden tekstien faktoiksi väitettyjä yksityiskohtia joutuu oikeasti tarkistamaan. Välttämättä kovin moni ei sitä tee. Muussa tapauksessa nämä virheitä tai tarkoituksellista yksisilmäisyyttä sisältävät tekstit eivät saisi niin runsaasti jakoja ja kehuja.

Tästä palaammekin Ervastiin ja hänen mahdollisiin potkuihinsa. Onko niin, että YLE yrittää profiloitua BBC:ksi? Tuttavani oli aikanaan BBC:llä töissä ja sanoi, että esimerkiksi terroristi sanan käyttö oli kielletty, koska se itsessään oli jo poliittinen kannanotto. Sen tilalla piti käyttää toista sanaa, jota en kyllä tähän hätään muista. Onko niin, että kovassa kilpailussa mediat kuten YLE, Uusi Suomi, Suomen Kuvalehti ja Helsingin Sanomat pyrkivät profiloitumaan uudelleen luotettavan tiedon lähteiksi? Tästä olisi hyvä saada suoria vastauksia. 

Pidän ikävänä, jos Ervasti sai potkut siksi että suututti Timo Soinin. Mutta jos hänen potkunsa johtuivat siitä, että ne eivät ole YLE:n linjan mukaisia, voin ymmärtää asian paremmin. Toisaalta siinä tapauksessa YLE:n olisi myös hyvä olla avoin omasta linjastaan. Se ei nimittäin ole kyllä aina selkeä minullekaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän juhanikahelin kuva
Juhani Kahelin

"Ylen olisi hyvä olla avoin omasta linjastaan."
"Yrittääkö Yle profiloitua BBC:ksi?"

Eduskunnan auditoriossa oli 19.4. kyselytunti, vastaajina Yle-työryhmän jäseniä. Ylestä paikalle vaivautui vain Mällinen, ei johtajistoa.

Erikoinen oli eräiden edustajien näkemys Ylen riippumattomuudesta (Alanko-Kahiluoto, Kiuru). Heitä huoletti se, että vain hallituspuolueet (mutta eivät kaikki puolueet) pääsevät ohjaamaan Yleä. Miksi ylipäänsä puolueet? Eduskunnassa ihmiset sokaistuvat; puolueet ovat kaikki kaikessa. Parlamentaarinen omistajaohjaus, kuuluu heidän hieno mutta peittelevä sanontansa. Parlamentaarinen = puolueet.

Tuomo Puumala oli ainoa jonka vastauksissa vilahti sana kansalainen. Ylen ohjelmiin ja ohjelmapolitiikkaan kohdistuva jonkinlainen kansalaisarviointi (siis ei puolueiden välittämänä). "Juontaako jokin ohjelmatyyppi Ylen tehtäväkuvasta", ehdotteli Puumala arviointitehtäväksi.

Keskustelussa vilahti tieto, että BBC:llä on jonkin sortin kansalaislähtöinen arviointielin. Ehdottaako Suomen Yle-työryhmä jotain tällaista.

Eero Heinäluoma vastasi jo TV:ssä sanoen että valvovia elimiä on jo nyt liian kanssa: Ylen hallintoneuvosto, LVM, Viestintävirasto, eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta. No jaa. Entä Ylen tehtäväkuva, ohjelmasisällön arviointi suhteessa siihen ja sitäkin enemmän suhteessa kulttuuriseen vireyteen, vapauteen, luovuuteen, monipuolisuuteen, demokratiaan ym ym. Miten yht'äkkiset ohjelmien lakkautukset (Yleleaks) tai henkilöiden erottamiset (Ervasti) istuvat tähän? Kuka Ylessä ja Ylen ympärillä oikeasti häärää ja sanelee?

Itse asiassa: tämä some-keskusteluhan onkin Puumalan kaipaamaa kansalaisarviointia. Siinä se.

((laajensin tämän kommentin erillisjutuksi:
http://juhanikahelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2179... ))

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Tuskin Pekka Ervasti on edes ajatuksissaan erehtynyt epäilemään Timo Soinin hartioita kapeiksi?

Toisaalta rikollisen sanotaan usein palaavan rikospaikalle. -90 luvun lopuilla Helsingin Yliopiston lehden toimittajat Pekka Matilainen ja Risto Jylhä saivat potkut pilkattuaan Jorma Ollilan kapeita hartioita.

HY:n kansleri Thomas Wilhelmsson on äskettäin nimitetty Yle:n hallituksen puheenjohtajaksi ilman aikaisempaa kokemusta yhtiöstä.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Venäjällä, joka on myös valittu kansa, kutsutaan Esko Aho ja Pekka Viljakainen ylös, mutta eipä Savossakaan perustella jälkeen jääville elikoille miten Lihakunnan autoon lastattavat valitaan!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset