*

PasiSillanpää

Ajatteleeko Libera vanhanaikaisesti?

Ajatuspaja Liberan Heikki Pursiainen arvosteli Vasemmistoliiton tulevaa puheenjohtajaa Li Anderssonia degrowth ajattelusta. Pursiaisen mukaan "kehityksen pysäyttäminen muka ympäristönsuojelun vuoksi on kamala ajatus". Pursiainen ei selvästikään ole hipsterisukupolvea, joka kykenee ajattelemaan ympäristönsuojelua ja kasvua samassa lauseessa.

Nuori haluaa ostaa sähköauton, koska se on hänen mielestään ympäristöteko ja samalla statussymboli. Nuoret hyvinpalkatut aikuiset ostavat luomuruokaa, koska se on ekoteko ja statussymboli. He ovat kiinnostuneita ostamiensa vaatteiden laadusta ja alkuperästä, koska sekin on ekoteko ja statussymboli. Kaikissa edellä mainituissa tilanteissa kulutus voi euromääräisesti jopa kasvaa, vaikka kappalemääräisesti se laskeekin.

Pursiainen selittää, että ilman voimakasta kulutuksen kasvua kehittyvät taloudet eivät nouse ja köyhät eivät vapaudu köyhyydestä. Vaikuttaa siltä, että Pursiainen puhuu tonneista, kun vastapuoli puhuu euroista.

Kulutuksen kasvua voi katsoa ainakin kahdella tavalla. Joko kulutetaan entistä enemmän määrällisesti tai entistä kalliimpaa laadullisesti. Nuori sukupolvi on yhä useammin laatutietoista. Tavaran määrän on korvannut tavaran laatu ja palveluiden ostaminen.

Jos ennen oli vasemmistolaista kuluttaa vähän, niin se tarkoitti sitä, että ei ollut varaa kuluttaa. Nyt vähän kuluttaminen on jopa hieman oikeistolaista, koska se tarkoittaa usein parempaa laatua, mutta silti vähemmän kappalemäärää. Suhteessa käytettävissä oleviin varoihin, juuri varakkaimmat kuluttavat vähiten ja ovat valmiita maksamaan hankinnoistaan suurimman summan. Vaikka kestävä kehitys ei olisi heidän agendallaan päällimmäisenä, käytännössä heidän valintansa noudattavat sitä useammin kuin muiden.

Pois yksisilmäisestä talousajattelusta

Talouskasvun hakemisen eri vaihtoehdot eivät aina tule riittävästi esiin. Jos sanomme yksisilmäisesti, että kulutus nostaa meidät ylös, saatamme unohtaa kulutuksen kokonaisvaikutukset. Käytetäänkö uusiutumattomia luonnonvaroja, kuinka kallista on kierrättää käytettyjä tuotteita, tuohoammeko luontoa peruuttamattomasti tai kuinka järkevää on hankkia uusi paita puolen vuoden välein verrattuna siihen, että paita kestäisi kaksi vuotta?

Puritaanisimmillaan degrowth ajattelu olisi hyvin vaikeaa. Mutta niin on melkein minkä tahansa ideologian kanssa. Suomen talouskasvun kannalta degrowth ajattelu resurssien säästämisestä olisi kuitenkin juuri se, mitä me tarvitsemme. Esimerkiksi Sitran resurssiviisaus teematkin lähtevät siitä, että käytetään olemassa olevia resursseja tehokkaammin. Meidän ei siis tarvitse ajatella, että vähempi kulutus tarkoittaa vähemmän rahaa kulutukseen. Sen tulisi tarkoittaa resurssien vähempää kuluttamista, mutta siitä voidaan silti ottaa korkeampi hinta. Degrowth ajattelua ajatellaan liian helposti pelkästään vähempinä rahavirtoina. Se on varmasti ollut sen ydin. Itse näen sen ansioina kuitenkin ajattelun laajentamisen resurssien riistokuluttamisesta kohti kestävämpää resurssien käyttöä. 

On myös kehittyvien maiden etu, jos kasvu tulee korkeampien hintojen kuin lisääntyvien neitseellisten raaka-aineiden ja muiden rajallisten resurssien käytön myötä. Kasvuun liittyvää kritiikkiä ei siis pidä enää ajatella joko vasemmistolaisena tai oikeistolaisena tai luonnonsuojelun ja tuotannon vastakkainasetteluna. 

Sitä pitää ajatella mahdollisuutena tehdä vähemmällä enemmän. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Tosiaan viime aikoina on koko ajan kasvava trendi ajatella talouskasvua nimenomaan aineettomana kasvuna. Aineettoman kasvun ja degrowthin välillä ei itsessään ole varsinaista ristiriitaa. Tosin degrowth on kai kuitenkin enemmänkin elämäntapa jossa pyritään irti kulutuskeskeisestä elämäntavastamme ja siinä suhteessa kasvun ajatus ei varsinaisesti kuulu siihen lainkaan.

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää

Ehkä näissä keskusteluissa on haasteena se, että ihminen leimataan liian helposti termien ja puolueiden mukaan. Jos kokoomuslainen puhuu työntekijöiden oikeuksista, sitä kuunnellaan kriittisesti. Jos oikeistolainen puhuu luonnon suojelusta, sitä pidetään hienona, mutta vasemmistolaisen suusta se on kasvun vastustamista.

Olisi hyvä, jos osaisimme nähdä ajatukset pikemminkin kuin ideologiat.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Tunnustan ainakin itse syyllistyväni termeihin tarttumiseen. En osaa ajatella että degrowth tarkoittaisi talouskasvua. Jos liike tosiaan sitä ajaa, on sillä mielestäni nimensä kanssa ylitsepääsemätön kommunikaatio-ongelma. Termit ovat olemassa kommunikaation mahdollistamiseksi, joten niiden käyttäminen kielellisen tarkoituksensa vastaisesti tuskin edistää ajatellun tavoitteen saavuttamista.

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää

Ehkä olisi hyvä käydä keskustelua siitä, mitä degrowth tällä hetkellä tarkoittaa käytännössä? Kokoomus puhuu olevansa työläisten puolue, Li Andersson sanoo ettei ole Marxisti, Perussuomalaiset on vaikeasti hahmotettava, Vihreät on jotakin muuta kuin Koijärviliikkeen aikana...

Ja hipsteritkin ovat jollakin tavalla erilainen ryhmä kuin olivat alkujaan.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä Vastaus kommenttiin #6

Se miten termi hahmotetaan taitaa vaihdella sekä puolueittain että puolueiden sisällä aika tavalla. Ja sitten on vielä se varsinainen liike jonka määrittely lienee lähimpänä oikeaa. Tämänkaltaisilla termeillä on se paha puoli, että jokainen antaa niille omat sisältönsä ja aikaa myöten monet termiä käyttävistä ovat kovin kaukana sen alkuperäisestä merktyksestä.

Käyttäjän PekkaKeskinen kuva
Pekka Keskinen

Näyttäisi siltä, että blogisti ei ole lukenut Pursiaisen kirjoitusta tuota yhtä lausetta pidemmälle. Itse en löydä kirjoituksesta viitteitä, että Pursiainen puhuisi tonneista eurojen sijaan. Pursiainen viittasi siihen, että vain talouden ja kulutuksen kasvulla voidaan luoda lisää hyvinvointia. Degrowth lähtökohtana on taas kulutuksen ja talouden pienentäminen, jolloin selkeästi puhutaan tonneista ja euroista.

Sixten Korman tuossa taannoin kirjoitti hesariin mielipiteen, jossa hän haukkui "viherpiipertäjät" ja "änkyrä-patruunat", että talouden kehitys ja luonnonsuojelu ei ole toisiaan pois sulkevia tekijöitä. Pursiainen ei missään kohtaa väitä tavoitteiden olevan vastakkaisia, degrowth-liike sen sijaan näin väittää olevan. Näin ollen otsikon kysymykseen voisi vastat, että pikemminkin derowth ajattelee vanhanaikaisesti.

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää

Pursiainen kirjoittaa sanasta sanaan näin:

Degrowth on eräänlainen kansanliike, joka edistää ”kulutuksen ja tuotannon vähentämistä” maailmassa. Se haluaa talouskasvun loppuvan. Näiden asioiden tavoittelu on joko harhautunutta tai ihmisvihamielistä.

Maailma tarvitsee päinvastoin kulutuksen ja tuotannon räjähdysmäistä kasvua. Maailmassa on miljardeja ihmisiä, joiden nostaminen köyhyydestä on tärkein asia ihmiskunnan asialistalla. Köyhyyden poistaminen tarkoittaa nimenomaan tuotannon ja kulutuksen nopeaa ja mittasuhteiltaan valtavaa kasvua. Ympäristöstä huolehtiminen on toki tärkeää, mutta kehityksen pysäyttäminen muka ympäristönsuojelun vuoksi on kamala ajatus.

Kasvu on ainoa keino antaa maailman köyhille ihmisille toivo paremmasta, terveemmästä ja pidemmästä elämästä.

Minä ainakin luen tämän niin, että hän ei ole kriittinen sen suhteen, miten tuotantoa luodaan. Näen tässä juuri sen eron, että degrowth ihmiset eivät itsekään taida ajatella täydellistä kasvun taaksepäinvetämistä. Siellä on enemmänkin ajatuksena, että toimitaan viisaammin.

Oheinen lainaus Pursiaisen tekstistä kyllä puhuu kriitikitöntä kasvun ilosanomaa, riippumatta siitä, oliko tarkoitus tai ei.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Pohjimmiltaan näennäinen ristiriita aineellisen talouskasvun ja ympäristönsuojelun välillä kiteytyy yhteen asiaan, energiaan. Kun energiaa on riittävästi, jokainen jätekilomme voidaan hajottaa vaikka puhtaiksi alkuaineiksi asti ja valmistaa sitä mukaa uutta tavaraa kun porukka sitä haluaa. Sitten ei ole ainakaan ekologista ongelmaa vaihtaa kännykkää tai autoa vaikka viikottain jos siltä tuntuu. Kun pelti loppuu, työnnetään vetyä fuusioreaktoriin ja tehdään lisää rautaa.

(Rautaa raskaammat aineet syntyvät lähinnä tähtien räjähtäessä joten ne saattavat olla ihmiskunnan tekemättömissä vielä aika pitkään..)

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää

Piristävän tieteellinen lähestymistapa. Pakko sanoa, että näin nopeasti en pysty kiistämään...

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Enpä ole moista asiaa pohdiskellut ennenkuin nyt. Kivelä tuossa määritteli "degrowthin" suht kohdalleen. Koko ajatus on keskeneräinen ja ympäripyöreä. Saattaa olla, että sellaiseksi jääkin.

Ei talouskasvu mihinkään katoa. se muuttaa vain olomuotoaan. Kehittyneissä valtioissa taantuma on ikiaikain ollut osa elämänkulkua ja yleisesti ottaen syynä on ollut ylikuumentunut talouskasvu.....siitä onkin kiva puskea taloutta nousuun ennen uutta lamaa.

Täytyy myöntää, etten ole oikein sisäistänyt koko ajatusta. Talouskasvu ja ympäristöongelmat eivät sinällään ole vertailukelpoisia. Se miten paljon ympäristöystävällinen teknologia on kehittynyt viime vuosisadan alusta...kyllä talouskasvulla on asiaan vaikutuksensa.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Pursiainen ei osaa kyseenalaistaa omia oletuksiaan elämällä keskellä itse ihailemaansa utopiaansa mikä näyttäytyy monelle dystopiana. Tämä tarkoittaa sitä ettei osaa tuntea minkäänlaista empatiaa.

Toimituksen poiminnat