PasiSillanpää

Degrowth keskustelu ja talouskasvu 2.0

Liberan Heikki Pursiainen otti torstaina tikunnokkaan LIberan blogissaan Li Anderssonin lyhyen A-studiossa antaman kommentin, jossa hän sanoi pitävänsä yhtenä ajattelunsa lähteenä degrowth ideologiaa. Pursiaista kiinnosti, onko aiheella laajempaakin kannatusta suomalaisessa yhteiskunnassa. Samalla Pursiainen arvosteli sitä, että luonnonsuojelu ei voi mennä liiaksi kasvun tavoittelun edelle.

Eilen kirjoitin aiheesta blogin, johon Amos Ahola antoi oman vastauksensa myös blogillaan. Aholan blogi ja Pursiaisen blogin vielä kertaallen lukeminen sai minut kirjoittamaan vielä muutaman lisäajatuksen degrowth kysymykseen liittyen.

Aivan ensimmäiseksi haluan todeta, että en tunne ainuttakaan sellaista henkilöä henkilökohtaisesti, joka kannattaa puhdasta degrowth ajattelua. Jokainen tuntemani ihminen kyllä haluaa talouskasvua, mutta moni heistä ei ole valmis maksamaan siitä mitä hintaa tahansa. 

Kävin tänään aamulla degrowth.fi sivustolla, jossa heti etusivulla on kirjoitus "Six perspectives on sustainable economy". Listan kuusi asiaa ovat: 1) Taloudellinen kasvu, 2) Vihreä kasvu, 3) Vihreä talous, 4) Vihreä degrowth 5) Vihreä yhteiskunta 6) Vihreä yhteiskunta irrotetaan taloudesta.

Jos itse katson tuota listaa, niin kolme ensimmäistä on minun käsittääkseni tällä hetkellä hyvinkin valtavirtaa tutkimuslaitosten näkemyksissä ja valistuneiden ihmisten ajatuksissa. Kolme viimeistä taas saattavat jo aiheuttaa verenpaineen nousua suuressa osassa ihmisiä, koska niistä tulee äkkiseltään mieleen luomupalstalla pellavavaatteissaan viljelevä hippi.

Asia ei ehkä ole kuitenkaan ihan niin mustavalkoinen

Ainakin minun ajatuksissani vihreä degrowth tarkoittaa, että esimerkiksi öljypohjaisia raaka-aineita korvataan kasviperäisillä. Esimerkiksi tavallinen dieselöljy biodieselillä. Samaan aikaan kun pyritään siihen, että autojen polttoaineen kulutus ja päästöt vähenevät, ollaan myös degrowth ajatuksessa. Se ei siis minulle tarkoita puritaanista autosta suoraan luopumista, vaan pyrkimystä luonnonvarojen järkevämpään käytöön. Puritaaninen degrowth ajattelija varmaan saattaa ajatella, että autosta luopuminen on tärkeämpää. Mutta mitä me puritaaneista välitämme?

Vihreä yhteiskunta ei minusta myöskään tarkoita sitä, että ajamme polkupyörillä joka paikkaan ja syömme vain papuja. (Sillä kaiketi saisi kyllä biokaasun tuotannon voimakkaaseen nousuun). Näen että vihreä yhteiskunta rakentuu sille, että uusiutumattomia luonnonvaroja käytetään harkitummin, saasteita syntyy mahdollisimman vähän ja tuotanto palaa takaisin pidempään kestävien ja korjattavissa olevien tuotteiden aikakauteen.

Vihreän yhteiskunnan irrottaminen taloudesta on jo moninkertaisesti haastavampi asia. Ainoa todella tunnettu esimerkki tästä Suomessa taitaa olla Pentti Linkola. Joiltakin osin tuokin tavoite saattaa kuitenkin tulevaisuudessa olla mahdollista. Esimerkiksi aurinkopaneelit mahdollistavat ainakin teoriassa irrottautumisen muiden tuottamasta sähköstä. On mahdollista, että muitakin innovaatioita jo on ja tulee olemaan.

Degrowth ajattelun ei myöskään tarvitse johtaa siihen, että taloudessa liikkuu vähemmän rahaa. Mikäli rahankäyttömme kohdistuu vastuullisempiin valintoihin, yksittäisten tuotteiden ja palveluiden hinnat nousevat globaalistikin ja se voi johtaa myös Suomen kilpailukyvyn parantumiseen.

Haluankin sanoa, että puritaaneja ei paljoa ole, mutta flirttailijoita kylläkin

En kuulu degrowth ajattelijoihin, mutta ymmärrän heidän viestiään omalla tavallani. En halua tulkita yhdenkään aatesuunnan ajatuksia puritaanisesti, vaan poimia sieltä ajatuksia, joita voi peilata muuhun yhteiskuntaan. En siis näe puritaanista degrowth ajattelua lopullisena tavoitteena, vaan paremminkin omatunnon ja innovaatioiden lähteenä.

Pursiainen kysyi degrowth ajattelun suosiosta. Liikun päivittäin avoimissa työtiloissa ympäri Helsinkiä ja tapaan niissä yliopisto-opiskelijoita. Heidän piirissään degrowth ajattelu näyttää kohtaavan otollisen maaperän. En ole havainnut, että heidänkään keskuudessaan olisi puritaanisen ajattelumallin edustajia, vaan enemmänkin maltillisia uudistajia.

Tuttavapiiriini kuuluu myös jonkin verran heitä, joille kuluttaminen ei ole itseisarvo, mutta he kyllä ostavat kun jotakin tarvitsevat. Heidän kohdallaan ei voida puhua niinkään köyhäilijöistä, vaan paremminkin järkevistä kuluttajista.

Onko luonnon suojeleminen näpertelyä maailman väestönkasvun kohdalla?

Lopuksi haluan sanoa Amos Aholalle vastaväitteen hänen väitteeseensä siitä, että degrowth ajattelu on puuhastelua suuremmman ongelman, eli globaalin väestönkasvun edessä.

Itse näen, että degrowth ajattelu voi tuoda helpotusta myös väestönkasvun tuomiin ongelmiin. Jos kasvavat taloudet jatkavat edelleen samaa muutosta, mitä ne ovat tehneet tähän saakka, niissä ihastutaan länsimaiseen kulutusyhteiskuntaan. Nyt sanon tämän ulkomuistista, mutta eräs professori kuvasi ongelmaa näin: Jos kiinalaiset todella innostuvat länsimaisesta kulttuurista ja alkavat syödä lihaa kuten amerikkalaiset, maailmassa ei löydy riittävästi peltoa ruokkimaan sitä lihakarjaa mikä siihen tarvitaan. Jos muistan oikein, niin yhden lihakilon kasvattamiseen tarvitaan seitsemän kiloa viljaa.

Ei siis ole edes väestönkasvun kannalta mitenkään samantekevää, miten taloutta viedään ylös. Olen täysin samaa mieltä siitä, että kasvua tarvitaan, mutta eri mieltä siitä, että luonnonsuojelu ja kestävä kehitys olisivat kasvua vastaan. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän mikkish kuva
Mikael Hernesniemi

Iso osa varmasti on samaa mieltä sen kanssa, että talouskasvua tarvitaan hyvinvoinnin lisäämiseksi. Mutta on mielestäni ensiarvoisen tärkeää, että talouskasvu perustuu ekologisille arvoille.

Väestönkasvu on yksi maailman suurimmista haasteista, mutta kasvu on jatkuvasti hitaampaa. Maailman väkiluku pysähtyy ja jää 10 miljardiin, jos kaikkein köyhin väestö saadaan nostettua ulos köyhyydestä (absoluuttinen köyhyys on puolittunut vuodesta -90), heidän perheissä lapsikuolemat vähenee (lapsikuolemat puolittuneet vuodesta -90) ja he pääsevät osalliseksi perhesuunnitteluohjelmiin. Esimerkiksi rikkaassa Qatarissa perhekoot ovat pienentyneet 60-luvulta, koska ensimmäiseen avioliittoon mennään myöhemmällä iällä, naisten kouluttautumistaso on noussut ja yhä useampi nainen pääsee töihin.

Uskonnolla ei välttämättä ole mitään tekemistä väestönkasvun kanssa, kuten joskus väitetään. Mutta onko 10 miljardia meitä jo aivan liikaa, on eri kysymys. Varsinkin jos/kun mainitsemasi lihanhimo iskee. Olisko ratkaisu geenimanipulaatio tai muu ruoantuotannon teknologinen keksintö. Eikös se pihvikin ole jo 3D tulostettu? Tai sitten ihmisen on muutettava ruokailutottumuksiaan.

Mukava lukea asiallisia ja toisia kunnioittavia blogeja, joita asiasta on kirjoitettu. Kiitos.

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo

On kyseenalaista perustella talouskasvun välttämättömyyttä länsimaissa sillä, että kehitysmaihin tarvitaan talouskehitystä. Kehitysmaissa on sekä ihmiset, että luonnonresurssit, joilla tarvittava kehitys voidaan luoda. Yhtään taulutelkkaria tai kanarianmatkaa ei tarvita länsimaiden keskiluokalle lisää sen vuoksi, että äärimmäinen köyhyys maailmasta katoaisi.

Selvänä taustaoletuksena globaalissa talouskasvu-uskossa on se, että vain länsimaisen pääomavallan ja insinöörien avulla voi luoda oikeanlaista kehitystä. Se on varsin ylimielinen harha.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset