PasiSillanpää

Suomalaisten parempi elämä

Kysyin Twittertaivaassa, että mikä olisi sen arvo, jos joku saisi sinut käyttämään omat kykysi parhaalla tavalla? Sain yhden ainoan, mutta sitäkin paremman vastauksen.

Parempi elämä

Tänä aamuna silmiini osui jossakin otsikko, että suomalaiset haaveilevat 10.000 eurosta. Hallituspuolueet puolestaan haaveilevat sote ratkaisusta ja yhteiskuntarauhasta. Oppositio haaveilee valtaannoususta, maahanmuuttokriittiset rajojen sulkemisesta, koululaiset kesälomasta ja yrittäjät menestyksestä.

Mutta kuka Suomessa haaveilee paremmasta elämästä? Kuka meistä ajattelee, mitä hyvä elämä on? 

Näin viime viikolla YLE:n dokumentin, jossa selvitettiin mistä mielenterveyshäiriöt ja sitä kautta ihmisten pahoinvointi on saanut alkunsa. Yhdeksi vastaukseksi esitettiin sitä, että siirtyminen metsästäjäkansan elämäntavasta viljely-yhteiskuntaan lisäsi hyvinvointia niin paljon, että sitä jäi yli tarpeen. Todisteeksi tästä esitettiin tutkimus, jossa nykyajan metsästäjäheimon Hadzojen stressitasoa verrattiin terveisiin länsimaalaisiin. Tuli ilmi, että Hadzat olivat vähemmän stressaantuneita kuin länsimaissa terveeksi luokitellut ihmiset.

Hadzojen salaisuus on se, että he ovat täydellisen tasa-arvoisia. Kaikki kokevat olevansa tärkeitä heimon jäseniä, josta yhtenä esimerkkinä ruoka jaetaan aina tasan, riippumatta siitä kenellä on isoin nälkä.

Hadzojen maailma tuntuu länsimaisittain utopialta ja mehän tietysti säälimme sitä, että heillä ei ole internettiä ja kännyköitä. Voi voi niitä raukkaparkoja, kun eivät tiedä mistä jäävät paitsi.

Elämäntyylimme keskittyy nopeisiin voittoihin

Länsimaiseen kulttuuriin kuuluu yksilön korostaminen. Viime viikolla olin yhdessä seminaarissa, jossa puhuja sanoi, että näet omalta pankkitiiltäsi sen, kuinka hyvää elämää olet elänyt. Eikö olekin mukavan yksinkertaista? Sinä jolla on miljoona tililläsi, olet aivan varmasti elänyt hyvän elämän. Onnittelut siitä sinulle. Ja sinä kurja, jonka luottotili on miinuksella, olet elänyt elämäsi aivan väärin.

Tuo minun alussa esittämäni kysymys on muunnos siellä seminaarissa esitetystä ja se kuului: "Kuinka moni on valmis maksamaan satatuhatta siitä, että on koko loppuelämänsä onnellinen?" Lienee selvää, että kaikki muut paitsi kuurot nostivat kätensä.

Hyvää elämää keskittyvät miettimään lähinnä he, joilta se jollakin tavalla puuttuu. Joko heillä ei ole rahaa, heillä on huoli omasta tai lastensa tulevaisuudesta, he kuuluvat tavalla tai toisella syrjittyihin tai sitten kärsivät jostakin vaivasta, joka vie heiltä energiaa. He ovat kuin sen yhden vitsin aviomiehet: "Toisista tulee avioliitossa onnellisia ja toisista filosofeja". Hyvän elämän puolesta kuulee harvemmin puheita menestyneiltä, hyvässä asemassa olevilta tai valtaa käyttäviltä enemmistön edustajilta. 

Nyt osa älymystöeliitistä kivahtaa, että olen väärässä. Mutta antakaapa kun selitän.

Älymystöeliitti innostuu uusista maailmaa muuttavista virtauksista. Esimerkiksi siitä, että digitalisoituminen lisää demokratiaa ja sitä kautta ihmisille tulee lisää vaikutusmahdollisuuksia. Olen nähnyt yrityksiä, joissa on älykkäitä ja kokeneita ihmisiä, eikä parempi päätöksentekoprosessi ole vielä kovinkaan huimasti nostanut päätösten tasoa. Jos tietotaso ja ajattelutapa pysyy ennallaan, parempi päätöksentekoprosessi usein lähinnä vain nopeuttaa niiden puoliksi hyvien päätösten tekoa.

Meidän pitää ihan oikeasti miettiä mitä on parempi elämä

Puhutaan siitä, että uusi sukupolvi kyllä muuttaa maan. Se on totta, koska kaikki sukupolvet ovat muuttaneet valtaan noustessaan tätäkin maata. Jokaisen sukupolven kädenjälki on löydettävissä niin poliittisesta päätöksenteosta, koulutuksesta, terveydenhuollosta kuin elinkeinoelämästäkin. 

Jokaisella sukupolvella vain tahtoo olla kauhea kiire eteenpäin. Jokainen sukupovi on kuin ne johtoryhmät, joita tuossa edellä kuvasin. Antamalla heille paremmat välineet, he uskovat tekevänsä kaiken paremmin. Valitettavasti jokaisella sukupolvella on oma kapea katsantokantansa elämänkokemuksesta ja ympäröivästä maailmasta johtuen. Nykyajan nuoren on vaikea vaikkapa samaistua siihen, mikä tekee vanhukselle hyvän elämän. Vanhus saattaa ajatella, että se on läheisyys, ystävät ja ehkä edes vielä kerran intiimi kanssakäyminen. Meidän nuorempien näkökulmasta se voi kaventua ajatuksiksi paremmista hoitokodeista. Vastaavasti ikääntyneiden voi olla hyvin vaikea ymmärtää, mitkä asiat voivat tehdä nuoret onnellisemmaksi. 

Suomi, kuten muutkin länsimaat tarvitsevat paremman vision siitä, mitä on hyvä elämä

En kykene tarjoamaan vastausta sille, mitä hyvä elämä lopulta on. Mutta jos katsomme mielenterveystilastoja, työttömien määrää, sosiaaliviraston asiakkaiden lisääntymistä ja maksuhäiriöisten määrän lisääntymistä ja vertaamme sitä siihen, että maailma perustuu rahaan, on onni monelle vain unelma. En halua kuitenkaan, että käännymme säälittelemään ja voivottelemaan sitä, että kuinka kamalaa heillä on. Heistäkin nimittäin yllättävän moni elää silti onnelliseksi katsottavaa elämää.

Niin kauan kuin elämme ilman kunnollista visiota paremmasta elämästä, elämme vain hetkessä. Poliittinen päätöksentekomme keskittyy ratkaisemaan sitä, montako terveyskeskusta tarvitaan, kun pitäisi miettiä miten vähennämme niiden potilasmääriä. 

Suomelle on matkan varrella tarjottu monenlaisia visioita, mutta yksikään niistä ei ole saanut kunnolla ilmaa alleen. En ole varma, mutta minusta tuntuu, että syy on lopulta siinä, että emme edes kunnolla tiedä, mitä haluamme.

Emme osaa sanoa, mitä on parempi elämä

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän FreeThinking kuva
Jukka Heikkinen

Hyvin sanottu.

”Niin kauan kuin elämme ilman kunnollista visiota paremmasta elämästä, elämme vain hetkessä. Poliittinen päätöksentekomme keskittyy ratkaisemaan sitä, montako terveyskeskusta tarvitaan, kun pitäisi miettiä miten vähennämme niiden potilasmääriä. ”

Tällaisia asioita meidän pitäisi lähtökohtaisesti miettiä: miettiä miten vähennämme terveyskeskusten , kuten muidenkin hoitolaitosten potilasmääriä.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Jos satut syystä tai toisesta pääsemään töihin Roomaan esim. kansainvälisen järjestön palvelukseen, sukulaisnaiset ja puolitutut kylien naiset alkavat pyöriä Roomassa. Ja jos sitten muuttaisit takaisin Suomeen, juuri kukaan ei uskoisi sitä mahdolliseksi. Olisit menettänyt pysyvästi uskottavuutesi.

Havainto perustuu omakohtaiseen kokemukseen.

Ulkokohtaisemman havainnon mukaan suomalaiset kulttuurihenkilöt muuttavat nykyisin yksi toisensa perässä pois Suomesta.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Jos on kiertänyt muutakin kuin Senaatintoria, tuntuu Suomi partiolaisten ihannemaalta, mitä se sitten tarkoittaakin. Muistaakseni he olivat Sonkajärven lapsuudessa kirkonkylän kilttejä nuoria jotka tuskin "aikoivat rikkomaan omia rajojaan tai suunnittelemaan uusia maailmoja", vaan olivat tulevia Juha Sipilöitä ja Petteri Orpoja panemaan Suomi kuntoon.

Partiolaisten suosima Iisalmen kirjailija Juhani Aho oli ollut edellä aikaansa kirjoittaessaan 1800-luvun lopulla Juha-romaania. Nimihenkilön vaimo lähtee siinä Shemeikan mukaan Venäjälle ja vaikka palaakin lopulta kotiin, Juha hyppää sydänsurun murtamana jokeen.

Iisalmen naapuri Sonkajärvi tunnetaan nyttemmin maailmalla eukonkannon kisapaikkana, TP Sauli Niinistö puolestaan lausahduksestaan "kasakka vie kaiken mikä on löyhästi kiinni"

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset