PasiSillanpää

Käsityksemme köyhistä pitää päivittää

Joskus vuosia sitten kysyin tunnetulta suomalaiselta filosofilta moraalikysymyksen. Kumpi tekee isomman rikoksen, se toimistotyöntekijä,joka vie työpaikan kuulakärkikynän kotiinsa vai se myyntimies, joka illan edustettuaan yritystään illallisella, ottaa vielä asiakkaiden lähdettyä itselleen kaksi kallista mallasviskiä samaan piikkiin? 

Filosofi mietti hetken ja oli sitä mieltä, että kuulakärkikynän vieminen on selkeästi varastamista.

Vastaus on siksi mielenkiintoinen, että yksi mallasviski ravintolassa maksoi noihin aikoihin noin viisi kertaa sen, mitä kirjakaupasta ostettu keskitasoinen kuulakärkikynä. Hänen näkemyksensä mukaan siis väärin tekemisessä ei ole kyse siitä, kuinka ison vääryyden tekee, vaan se miten sen tekee.

2000 -luvun alussa moni opiskelija maksoi takaisin saamansa opintotuen ja hieman sen päälle. Syy oli se, että he olivat tienanneet liikaa samaan aikaan kun olivat saaneet opintotukea. Hallitus puolestaan valmisteli viime vuonna lakia, jossa ulkomaille varojaan lakia kiertäen sijoittaneet varakkaat saisivat armahduksia virheestään, jos vain kertoisivat tekonsa viranomaisille ja siirtäisivät varansa takaisin Suomeen verotuksen piiriin. Varakkaiden virhe ei ollut vahinko, vaan lain ja valvonnan luoma mahdollisuus.

Moraalikäsityksemme on aika mielenkiintoinen

Vallitsevan moraalikäsityksemme mukaan menestyvälle ihmiselle annetaan enemmän anteeksi ja epäonnistunutta kohdellaan yhteiskunnan hyvinvointipalveluiden hyväksikäyttäjänä. Tilannetta kärjistää vielä se, että hyväosaisilla on paremmat mahdollisuudet saada neuvoja erilaisten laissa tai sen valvonnassa olevien porsaanreikien hyödyntämiseksi. Köyhän yritteliäisyys kuohitaan tiukalla viranomaisvavonnalla. Yhteiskuntamme näkökulmasta lakia kiertävä köyhä on rikollinen tai muuten vain heikko ja menestyjä paremminkn fiksu ja luova.

Meillä on kyllä herätty siihen, että heikossa asemassa olevien tilanteelle pitää tehdä jotakin. Työttömällä on monta kannustinloukkua, joilla on passivoiva vaikutus. Konkurssiyrittäjän ei monessa tapauksessa kannata koskaan ottaa palkkatyötä eikä opiskelijan kannata yrittää parantaa omaa taloudellista tilannettaan hankkimalla lisäansioita. Muutaman satasen jousto saatiin kyllä aikaiseksi, mutta varsinaiseksi kannusteeksi sitä on turha sanoa.

Käytännönläheisten ratkaisuiden löytäminen on haasteellista

Päättäjiäkin on toki syytä ymmärtää. On paljon helpompi käsitellä vaikkapa 373.000 maksuhäiriöistä yhtenä ryhmänä. Ja vallitsevan moraalikäsityksen mukaan on myös helppo pitää heitä itse syyllisinä omiin ongelmiinsa. On paljon vaikeampi ymmärtää, että maksuhäiriöinen on usein vaikeiden valintojen edessä. Vaikka hän tahtoisi hoitaa asiansa, hänellä on siihen rajatut mahdollisuudet. Kun sosiaaliavustusten varassa elävä maksuhäiriöinen menee töihin, hänen nettopalkastaan menee 1/3 ulosottoon. Sosiaaliavustuksista ei ulosottoa peritä ja esimerkiksi viranomaismaksuista johtuva ulosotto vanhenee aikanaan. On siis viisasta toimia kuten moni ulosotossa toimiva tekee. Ei mene töihin ja hankkii mahdolliset lisätulonsa erilaisilla virallisen järjestelmän ulkopuolisilla toimilla. Periaatteessa hän on ihan yhtä luova, kuin se rikas, joka sijoittaa rahansa Luxembourgiin. Mutta hänelle ei anneta armoa, jos hän sattuu jäämään jostakin virheestä kiinni.

Meillä on tilausta syvemmälle keskustelulle siitä, miten me oikeasti suhtaudumme köyhyyteen, ja/ tai syrjäytymiseen. Mikä olisi vaikkapa sen hinta, että henkiökohtainen konkurssi olisi mahdollinen? Kuinka paljon saisimme enemmän dynamiikkaa talouteen sillä, että avustusten varassa olevat voisivat valita vapaammin sen, millä tavoin he parantavat omaa tilannettaan? Ja aivan erityistä tarvetta meillä olisi sille keskustelulle, millainen on köyhänä tai syrjäytyneenä pitämämme ihminen? Ovatko he samanlaisia ihmisiä kuin muutkin, vai ovatko he syntyneet jonkin geenimutaation seurauksena?

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Reijo Jokela

"Kuinka paljon saisimme enemmän dynamiikkaa talouteen sillä, että avustusten varassa olevat voisivat valita vapaammin sen, millä tavoin he parantavat omaa tilannettaan".

Tuossa on se ongelma että, jos tuolla puolella noita mahdollisuuksia lisätään, niin samalla huononnetaan mahdollisuuksia ns.rahastaa toisen työllä.

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää

Niinpä. Jokainen meistä miettii, onko se minulta pois, jos toinen saa lisää.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Riippuu siitä, mistä se lisä tulee. Jos se tulee verovaroista, niin silloin se on aina joltain pois.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #19

Eihän ole. Jos verorahoilla(tai painetulla rahalla) tapahtunut varainsiirto kasvattaa kokonaistuotantoa siinä määrin että verotettujen laskenut osuus tulonjaosta kompensoituu kasvaneella kokonaispotilla.

Sen sijaan jos käyttää uusiutumattomia resursseja tai päästää ilmastoa lämmittäviä päästöjä ilmakehään, on se aina joltain pois. Vähän maanläheisemmälläkin tarkastelulla aina jos saat entistä suuremman osan tulonjaosta kasvattamatta tuotantoa vähintään samaa määrää, on se aina joltain pois, ihan sama millä sektorilla se tapahtuu.

Hauskaksi tilanteen tekee se, ettei meillä ole riittävän tarkkoja tapoja mitata noista oikein mitään, saati sitten ennustaa yksittäisten toimien vaikutuksia kokonaisuuteen.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Köyhyydestä puhuttaessa on oleellista erottaa nimenomaisesti itseaiheutettu köyhyys ja olosuhteiden aiheuttama köyhyys toisistaan.

Ovatko afrikkalaiset tai aasialaiset köyhiä? Suomalaisen mittapuun mukaan 200 dollaria kuukaudessa ei riitä mihinkään, mutta jossain päin Aasia tai Afrikkaa sillä eläisi jos nyt ei ruhtinaallisesti, mutta kuitenkin säädyllisesti.

Suomessa 3000 euron kuukausiansiot eivät tarkoita sitä, että ihminen olisi varakas. Hän tulee toimeen, maksaa laskunsa ja hankkii tarvitsemansa tarvikkeet, mutta ei pysty välttämättä kasvattamaan omaisuuttaan. Hän ei kuitenkaan ole köyhä.

Kumman köyhyys on merkittävämpää? Kaiken varallisuutensa päihteisiin käyttäneen vai työttömäksi ilman omaa tahtoa jääneen perheellisen ihmisen?

Onko ihminen oikeasti köyhä, jos on katto pään päällä ja varaa yhteen lämpimään ateriaan päivässä vai voidaanko tuolloin puhua jo rikkaudesta?

Jossain päin maailmaa olisit jo varakas em. olosuhteissa.

Voiko olla rikas ilman maallista mammonaa? Onko mahdollista olla köyhä ja samaan aikaan istua rahakasan päällä?

Mielestäni kumpikin vaihtoehto voi toteutua, sillä köyhyys tai rikkaus ei ole sidoksissa pelkästään omaisuuteen.

Ei ole helppoa olla rikas, jos on henkisesti köyhä.

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää

Juuri tuosta syystä on syytä miettiä köyhyyttä. Onko sivistys/ sivistymättömyys syy vai seuraus vai molempia? Onko rahallinen köyhyys merkityksellistä ja jos on, niin mikä on sen köyhyyden taso?

Reijo Jokela

"Kumman köyhyys on merkittävämpää? Kaiken varallisuutensa päihteisiin käyttäneen vai työttömäksi ilman omaa tahtoa jääneen perheellisen ihmisen"?

Sopisiko muuten tuohon päihteisiin rahansa käyttäneen tilalle syömishäiriöinen, joka on kaikki rahansa käyttänyt oman addiktionsa hoitoon?

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Käsityksemme köyhistä pitää päivittää" - nyt kun vielä tietäisi, mihin muotoon.

Vähävaraisuus on eri asia kuin pienituloisuus, vaikka usein ne varmasti kohtaavatkin samoissa henkilöissä ja perheissä. Jos ihminen on sekä-että, häntä voinee pitää köyhänä. Toisaalta... jos suurista tuloista menee valtaosa velanmaksuun, on fiilis varmasti melko köyhä. Euromääräisiä rajoja en ainakaan minä kykene asettamaan.

Käsitteistön voi siirtää makrotasolle. Jos ylläpitää kulisseja velkarahalla, kuten hyvinvointivaltio-kotimaamme, onko vauraus todellista? Toistaiseksi Suomella ei kansainvälisesti ole köyhän mainetta.

"Rikkauden voi salata mutta köyhyyttä ei", sanoi isäukko. Nuorena pidin sitä vain omituisena heittona, mutta ajan mittaan sanonta on alkanut tuntua todelta. Kuitenkin: onko Suomen vauraus feikkiä, hyvinvoinnin näyttelemistä velkanaamion turvin?

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää

Hyvää jatkopohdintaa. Tuosta voisi vielä jatkaa. Onko köyhyyden hyväksyminen hyväksi vai turmioksi kansantaloudelle? Mikä määrä köyhyyttä on väistämätöntä tai minkä verran köyhyyttä on pakko hyväksyä jostakin syystä?

Reijo Jokela

Köyhyyskeskustelu tulisi aloitta sillä, että lakataan puhumasta asiasta tämän idioottimaisen virallisen määritelmän alla. 60% mediaanitulosta. Tuolla kaavallahan periaattessa 49% tulonsaajista tulojen räjähdysmäielläkään kasvulla yhdistettynä hintojen korotukseen ei ole vaikutusta köyhien määrään. Vaikea kuvitellla järjellistä keskustelua asiasta, jos keskustelun keskeisin määre on näin absurdi.

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää Vastaus kommenttiin #8

Olen samaa mieltä tuosta mediaanitulo asiasta. Henkilölle, joka asuu 500 euron vuokra-asunnossa työttömänä peruspäivärahalla, voi elämä olla taloudellisesti helpompaa kuin sille työssä käyvälle, joka asuu 800 euron vuokrakämpässä ja saa bruttona alle 2000 euroa kuussa.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #8

"Absurdi" se ehkä on, mutta silti se taitaa olla paras yleisesti pätevistä köyhyysmittareista mitä on tähän asti kehitelty. Ja jos katsoo kansantalouden malleja, mittareita ja määritelmiä laajemmin, niin tuo köyhyyden määritelmä ei ole lähellekään sieltä pöhköimmästä päästä. Hyvin mahdollisesti jopa päinvastoin.

Reijo Jokela Vastaus kommenttiin #14

Ole kyllä vahvasti eri mieltä. Köyhyys tulisi määritellä sen mukaan miten perustarpeet on mahdollista tyydyttää kohtuullisesti, eikä sen mukaan mikä on ympärillä olevien elintaso. Tuota mittarin järjettömyyttä kuvaa oivasti se, että jos sitä käytetään maan sisällä, niin meillä on Kauniaisissa olevan "köyhän" käytettävissä olevat tulot aivan eri luokkaa, kuin muuttotappiokunnassa syrjäseudulla asuvan. Asumisen lisäksi elinkustannuksissa ei ole vastaavaa eroa.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #17

"Köyhyys tulisi määritellä sen mukaan miten perustarpeet on mahdollista tyydyttää kohtuullisesti, eikä sen mukaan mikä on ympärillä olevien elintaso."

Juuri tuohon tarkoitukseen mediaanipalkkaan sidottu köyhyysaste on se toimivin. Ns. "absoluuttisen" köyhyyden mittari, eli pelkästään ostovoimakorjattu lukema kuvaa samaa asiaa paljon epätarkemmin. Se kun on lähes täysin hampaaton huomioimaan talouden yleistä tilaa ja mediaanipalkkaa huonompi arvioimaan todellista perustarpeiden hintatasoa.

Mediaanitulotaso kertoo alueen hintatasosta ja elinkeinorakenteesta paremmin kuin mikään muu yleisesti käytössä olevista hintaindeksimittareista.

Ja kuten sanoit, mittarissa todellakin on vikoja ja se on jopa Suomen sisäisessä vertailussa todella epätarkka. Kysymys vain on mikä olisi parempi? Esimerkiksi jos mitataan käytettävissä olevia rahatuloja ostovoimakorjattuna, mittari sisältäisi saman ongelman.

Juhani Nurminen Vastaus kommenttiin #17

Estääkö jokin Kauniaisissa asuvaa köyhää muuttamasta syrjäseudulle? Siellä kun on parempi elintasokin - vai?

Reijo Jokela Vastaus kommenttiin #21

Nykyisellä laskentatavalla, hän pääsee tuolla kyllä eroon köyhyydestä ilman, että hänen tulonsa mitenkään muuttuvat.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Jos kaikki kansalaiset ammattiosaamisesta, kyvyistä, terveydentilasta ynnä muusta henkilökohtaisesta kapasiteetista huolimatta pidetään tarkasti samalla viivalla, katoaa yksilön motivaatio nopeasti. "Hätäkös tässä (opiskelemaan, töihin, säästämään, kehittymään), kun talo kuitenkin tarjoaa kaiken!" Kukaan ei enää olisi yksilönä köyhä, mutta kuinka mahtaisi käydä yhteisölle viimeistään keskipitkällä aikavälillä?

Köyhyys toimii pelotteena, niin inhottava kuin ajatus onkin. Jos köyhyyskiintiö on vaikkapa 15%, kuinka karskeja keinoja yksilö on valmis käyttämään pitääkseen itsensä 85 prosentin enemmistössä? Aina on heitäkin, jotka mukautuvat tilanteeseensa, myös köyhänä olemiseen.

PS. Tämä on tyypillisesti aihe, jossa yksi vastaus herättää kaksi uutta kysymystä.

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää Vastaus kommenttiin #10

Lisäkysymyksiä syntyy aina.

Saattaa olla niin, että täydellinen köyhyyden poistaminen ei ole tavoitteena riittävän älykäs. Se voi olla seuraus jostakin muusta fiksusta. Esimerkiksi siitä, että ymmärrämme vielä paremmin miten ihmiset saadaan aktivoitua ja pidettyä aktiivisina. Minkä verran siinä on oltava porkkanaa ja keppiä, sivistystä ja huolenpitoa, tarvetta luoda kilpailua ja toisaalta turvata perusedellytykset.

Ja mikä on se perustaso, johon jokaiselle pitää luoda mahdollisuus?

Oma ryhmänsä ovat ne, jotka omasta päätöksestään päättävät elää yhteiskunnan normien ja köyhyysmittareiden ulkopuolella.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #10

Hyvin yleinen ja normatiivinen oletushan tuo on, mutta onko sille mitään oikeaa perustetta?

Jyrki Paldán

"Jos ylläpitää kulisseja velkarahalla, kuten hyvinvointivaltio-kotimaamme, onko vauraus todellista?"

Käytännössä kaikki maailman kasvusta ja vaurauden syntymisestä koskaan on vaatinut inflaatiota, joka puolestaan on vaatinut uuden rahan syntymistä talouteen. Jos ja kun velka on ainoa tapa synnyttää uutta valuuttaa nykyjärjestelmässä, on meillä tasan kaksi vaihtoehtoa; joko lakata kasvamasta(tai itseasiassa taantua voimakkaasti) tai velkaantua.

Ja ei, ulkomaansektori ei voi kompensoida muuten kuin kuplana, koska kokonaisuudessaan kaikkien maiden kesken yhteenlasketut ulkomaansektorit ovat aina 0.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Sveitsissä kansa äänesti kumoon ehdotuksen, jonka mukaan jokaiselle olisi annettu 3 000 euroa tilille.

Jotain vastaavaa pitäisi ideoida inspiroimaan keskustelua "kokeiluhallituksen" johtamassa partiolaisten maassa.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Voidaan myös kysyä, haluaisivatko kansalaiset olla mieluummin henkisesti köyhiä taloudellisesti rikkaita kuin taloudellisesti köyhiä henkisesti rikkaita vai henkisesti ja taloudellisesti köyhiä tai sitten henkisesti ja taloudellisesti rikkaita ?

Käyttäjän AOBrusi kuva
Antti Brusi

Henkilö joka hukkaa kuusi milliä vaellessaan Pyreneiden vuoristossa tai kahvinpaahtaja joka muuttaa Portugaliin välttääkseen velvoitteistaan versus pienituloiseen, joka yrittää vaan ei pysty velvoitteistaan suoritumaan, vaikka mitä tekisi. Kumpi on epätoivoisempi....

Suhdeluku velattomiin ja velallissiin ja vielä lisättynä sellaisiin, jotka eivät veloistaan selviydy. Sitä kannattaisi tutkia. Ei tarvitse olla järjenjättiläinen tulevaisuutta silmälläpitäen, mikä se saattaisi olla. Ihminen keksii keinot selviytyäkseen. Historiassa on jo liikaa esierkkejä, miten manipulointi saa massat liikkeelle, kun kriittinen massa ylittyy...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset