Halataan viha kuoliaaksi
Väitetään, että vihaiseen populismiin ei voi vastata järjellä. Väitän että tämän väitteen esittäjä on vähintään yhtä typerä kuin ne ihmiset, joita hän arvostelee. Nykypopulismin perimmäinen tarkoitus ei ole vain muuttaa niitä asioita, joista puhutaan, vaan muuttaa niitä valtarakenteita, joilla päätöksiä tehdään.
Vihaa nyky-yhteiskuntaa kohtaan esitetään monelta eri suunnalta ja monella eri tavalla. Siinä kun äkäisimmät vaativat rajojen sulkemista ja perustavat katupartioita, tunteensa hillitsevät puhuvat omissa ryhmissään väistämättömän vallankumouksen puolesta. Sekä populistien että maltillisten viestin ydin on kuitenkin sama. Nykyinen päätöksentekorakenne halutaan haastaa ja vallankäytölle halutaan uusi tasapaino.
Valtarakenteet synnyttävät vihaa
Vaikka pinnalla näkyvässä keskustelussa korostuu populistien ajoittain aggressiiviseksikin heittäytyvä huutelu, on pinnan alla paljon maltillisempia ryhmiä, jotka ajattelevat yhtä radikaalisti, mutta käyttävät sivistyneempiä keinoja. Usein nämä maltilliset ryhmät koostuvat esimerkiksi yliopistoväestä, joilla on sympatioita yhteiskuntakriittisiä filosofeja kohtaan. Niidenkään ryhmien toiminta ei ole pelkkää älyn riemuvoittoa, vaan keskusteluissa on havaittavissa suoranaista vihaa vallitsevan järjestelmän suurimpia hyötyjiä kohtaan.
Vallitsevia valtarakenteita haastetaan kaikkialla länsimaissa. Ulkomaalaisviha ja globalisaatioarvostelu ovat vihan näkyvin, mutta ei suinkaan perimmäinen kohde. Perimmäinen kohde on tapamme käyttää valtaa.
Politiikasta on tullut yhä selvemmin vahvojen pelikenttää. Rahalla ja ihmissuhdeverkostoilla saa paljon valtaa. USA:n presidentinvaalit ovat tästä ääriesimerkki. Yhdysvalloissa presidentiksi pääsee se, joka rahankeruusta huolimatta suututtaa mahdollisimman vähän ihmisiä. Trumpin mahtipontisuus sopii tähän tilanteeseen hyvin, koska hän voi ainakin luoda mielikuvaa ihmisestä, joka on riippumaton ja irti vanhasta poliittisesta suhmuroinnista. Trumpia rakastetaan, vaikka jopa hänen kannattajansa ovat täysin tietoisia siitä, kuinka hän käyttää tarpeen tullen hyväkseen muunneltua totuutta. Oleellista ei ole se, miten valta otetaan, vaan se, että se otetaan.
Politiikka on haastettu – osaako se ottaa haasteen vastaan
Suomessa seurataan aktiivisesti sitä, mikä puolue on milloinkin suosituin. Seuraamisesta on kuitenkin tulossa hyvin triviaalia, koska viimeaikaisissa vaaleissa voittajaksi ei ole noustu suosituimmilla ajatuksilla. Gallupeissa ja vaaleissa mitataan enemmän sitä, kuka osaa tehdä vähiten virheitä kuin esittää parhaita ratkaisuja. Itsekin äänestin viime vaaleissa puoluetta, joka oli mielestäni tehnyt vähiten hölmöilyjä edellisen vaalikauden aikana. Samalla äänestin kyseistä puoluetta ensimmäistä kertaa elämässäni. Kuulun itse niihin äänestäjiin, jotka voivat äänestää tilanteen tullen sekä vasemmistolaista että oikeistolaista ehdokasta ja niin olen myös tehnyt.
Perussuomalaisiin kanavoitunut viha on näkyvin osa turhautumisesta poliittiseen päätöksentekoon. Yhtä suurta turhautumista löytyy kuitenkin vaikkapa Vihreiden ja Vasemmistoliiton riveistä. Molemmat ovat kyenneet keräämään erityisesti maltillisia, koulutettuja ja muutoshaluisia naisia kannattajikseen. Erilaiset puolueisiin kuuluvat ja kuulumattomat viharyhmät ja sivistyneesti käyttäytyvät muutoshaluiset eivät kuitenkaan löydä toisiaan, vaikka lopulta hakevat samaa asiaa. Molemmat haluavat saada aikaiseksi aivan erilaista keskustelua, kuin tällä hetkellä käydään.
Kansalaisryhmien ja demokraattisesti valitun poliittisen päätöksenteon välissä on kuilu, joka on pikemminkin kasvamassa kuin kaventumassa. Turhautuminen kanavoituu hallituksen päätöksiin, vaikka suurempi ongelma piilee hallituksen ja eduskunnan tavassa käyttää valtaansa. Ylin poliittinen johto ei ole löytänyt toimivaa keskusteluyhteyttä toisinajattelijoihin, vaan elää edelleen autoritäärisen meritokratian – eli suomeksi sanottuna historiallisten saavutusten tuoman valta-aseman synnyttämässä kuplassa.
Jos demokratian arvostelua halutaan vähentää, on valtaeliitissä opittava halaamaan viha kuoliaaksi. Siellä on opittava ottamaan vastaan kriittistäkin ja ala-arvoista palautetta niin, että siitä syntyy yhä enemmän rakentavia keskusteluja. Vihaisen ihmisen kanssa on hyvin vaikea keskustella, mutta kieltämällä vihan olemassaolo ja väittämällä sitä liioitteluksi, viha jatkaa kasvamistaan piilossa ja odottaa vain seuraavaa purkautumishetkeä.
Meidän kaikkien on opittava halaamaan ajatuksillamme toisiamme. Yksikään ihminen ei lähtökohtaisesti nauti vihaisena olemisesta, mutta monelle se on ainoa keino saada äänensä kuuluviin. Lopulta näin yksinkertaisesta asiasta on kyse niin USA:n presidentinvaaleissa, brexit äänestyksessä, Turkin vallankaappausyrityksessä kuin eurooppalaisten ääriliikkeiden synnyssäkin.
Eino Leino kirjoitti tämän vuonna 1898.
Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk’ ei aina esille loista.
Hänen viestiään ei silloin kuunneltu.
Noin 16 vuotta meni ja alkoi ensimmäinen maailmansota. Se jatkui Suomessa veljessotana, jossa suomalaiset tappoivat toisia suomalaisia. Ja kierre jatkui ja kulminoitui toiseen maailmansotaan.
Toki vuonna 1898 puuttui netti. Eli Eino Leinonki viestin olisi pitänyt kulkea höyrylaivoilla tms.
Mikä on siis ratkaisu?
Lainaan Eino Leinoa:
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.
Ilmoita asiaton viesti
Hienoja runoja ja ajatuksia on maailma täynnänsä ja jopa niiden kannattajia on mahottoman paljon, sitten tulee se mutta.
-Mutta nuo idealistiset tuumailut unohtuu heti kun se elämä kouraisee omalta kohdalta,kommentoijjankin.
Remeksen Aimolla on muistissa runo moneen kohtaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jos tietää, että todennäköisyys sellaisen kohdalle osumiseen on pienempi kuin salaman iskun, niin silloin on ehkä helpompi valita, mitä maailmasta päättää nähdä.
Aivomme ovat niin yksinkertaiset, että se, mihin kiinnitämme huomiomme, täyttää ajatuksemme. Samalla meillä on kyky valita, mihin katseemme suuntaamme.
Terroritekoja tapahtuu. Se on totta. Niitä tapahtui 1970-luvullakin. Kunnes se ilmiö laantui. Koskapa terroriteoissa ei ole yhtään mitään sankarillista.
Se on täysin eri juttu todennäköisyydelle, että jossain päin maailmaa tapahtuu jotain, kuin se, että se ikinä tai milloinkaan sellaista tapahtuisi itselle tai läheisille.
Nämä ovat traagisia ja tuomittavia tekoja. Silti on hyvä osata suhteuttaa, että mikä on se oikea riski. Riski on suurempi kuolla vaikka siihen, että kirjahylly kaatuu päälle. Kannattaako kirjahyllyjä silti alkaa pelkäämään?
Miksi sitten kannattaisi elää peläten vaikkapa salamaniskua?
Kun voi valita elää toisinkin. Mitä nyt sitten päättääkään maailmasta nähdä tai millaisiin uutisiin päättääkään suunnata ajatuksensa tai tunteensa.
Ilmoita asiaton viesti
Laitatko numeroita esille, montakin ihmistä on kuollut tänä vuonna Euroopassa salamaniskuun ja montako kirjahyllyn kaatumiseen päälle. Molemmat riskit ovat kyllä siinä mielessä mukavia, että ne on erittäin helppo halutessaan välttää joten en pitäisi niitä ongelmana.
Ilmoita asiaton viesti
Ehdotan, että googlaat ihan itse. Niin paljon, kuin tällaista toisen ihmisen puolesta googlaamista kysytäänkin, on se taito, joka on hyvä osata myös itse.
Linkitetyssä artikkelissa oli viittauksia USA:n tilanteeseen. Joten ei tarvitse, kuin että klikkaat linkkiä ja sieltä saat lisää tietoa.
Riski kuolemantapaukseen on suurempi esim. vaikka että huonekalu putoaisi päälle.
Kaipa tiesit, että lentämisessäkin on riskinsä. Pystytkö mitenkään ennalta välttämään juuri sitä lentoa, joka ehkä joutuu ongelmiin?
Riskiin liittyy tilastotiede ja todennäköisyydet.
Vaikka asiasta uutisoidaan ja vaikka asia on kauhea ja vaikka se herättää tunteita, se ei tarkoita, että riski olisi mitenkään merkittävä.
Jos esim. kymmenen ihmisikää tai sata ihmisikää ei riitä, että jonkin riskin todennäköisyys kasvaa edes millään lailla merkittäväksi, kaiketi silloin voidaan puhua todella pienestä riskistä.
Ja ihmisen evoluutiohistorian vuoksi aivomme ovat virittyneitä riskeihin ja uhkiin. Ja aivomme muodostavat yllättävän helposti pelkoreaktion. Jollaista reaktiota voi oppia välttämään ja lisäksi voi oppia reagoimaan uusilla tavoin. Monilla eri keinoilla.
Terrorismin tarkoituksena on herättää pelkoa. Päästääkö itsensä siihen tunteeseen tai reaktioon mukaan? Mitä hyötyä siitä on sinulle? Mitä hyötyä siitä on Suomelle?
Mitä hyötyä on kenellekään, jos joku oikein sitä pelkoa vielä lietsoisi edelleen? Niin, että oikein laittaisi bensaa liekkeihin. Kuka sellaisesta voisi hyötyä?
Aika vähissä ne hyödyt ovat. Ainakaan Suomelle tai suomalaisille.
Ilmoita asiaton viesti
”Kuka sellaisesta voisi hyötyä?”
Oikeiden numeroiden esiintuomisesta hyötyy sellainen, joka pyrkii totuuden löytämään ja siitä on haittaa sellaiselle, joka pyrkii sen piilottamaan. Sitä en varmaksi tiedä, kumpi joukko on suurempi.
Ilmoita asiaton viesti
Joko Googlasit?
Eivät vaikuta olevan mitenkään piilossa sellaiset numerot.
Ilmoita asiaton viesti
Ihan oli melkein hengellinen ulostulo. 🙂 Haavemaailma ja haaveet, harvoin vaan toteutuvat.
Ihminen on toiselle susi, on aina ollut ja tulee aina olemaan.
Ilmoita asiaton viesti
Päinvastaisiakin esimerkkejä on. Joten mistään ”ihmisluonnon kohtalosta” ei ole kyse. Meillä on potentiaali parempaan.
Pohjimmiltaan kyse on valinnoista.
Valitsenko kunnioittaa muita ihmisiä?
Valitsenko yhteistyön?
Valitsenko tavoitteekseni olla paremmin parempi?
Ilmoita asiaton viesti
Ritala: ”Haavemaailma ja haaveet, harvoin vaan toteutuvat.”
Me pohjoismaalaiset olemme tottuneet siihen toteutuneeseen haaveeseen, jossa olemme saaneet elää muutamia sukupolvia. ”On lottovoitto syntyä suomalaiseksi.”
Ilman haaveita ei ole edistystäkään.
Ilmoita asiaton viesti
Verrattuna 1800-lukuun, keskiaikaan ja sitä varhaisempiin aikakausiin, nykyaika on suorastaan ihanteellista aikaa valtaosalle ihmisistä 1. maailmassa, myös vähävaraisille, paljon kurjempaa isolle osalle ihmisiä 2. maailmassa, ja hyvin kurjaa valtaosalle ihmisiä 3. maailmassa.
Joten paljon on maailma kehittynyt, mutta vielä on paljon työtä edessäpäin. Mutta onko se osa ”valkoisen miehen taakkaa”, vai ei?
Ilmoita asiaton viesti
Viha mainittu 14 kertaa taitaa olla jonkin sortin ennätys. Termi nyt ei vain sovi nykyaikaan jos todella olisimme bellum omnium contra omnes tilanteessa ei homma jäisi puheen asteelle. Itse sanoisin, että boksiajattelu on päivän sana, oman boksin, ryhmän ulkopuolelle ei moni näe sitten millään.
Ilmoita asiaton viesti
Onko viha kielletty sana?
Minusta muutokseen pyrkivän tarvitsee vihata tai ainakin inhota ja kammoksua nykytilaa. Miksi muutoin hän haluaa tilanteen muuttaa? Kärjekkäimmät vihaavat kaikkea, mikä ei sovi omaan ajattelutapaan. Yhteiskuntaeliittiä ja EU:n johtoa tuntuu vihaavan suuri osa kansasta.
Ilmoita asiaton viesti
Ei sanassa viha mitään vikaa ole. Se on vain siinä määrin muodissa, että tällä viljelytahdilla se vesittyy karikatyyrin teiniangstaajan ’mä vihaan kaikkee’ tasolle.
Ilmoita asiaton viesti
Vaan onkohan niin, että meidän suomalaisten saattaakin olla hyvä puhua tunteista?
Suomessa on varsin todennäköisesti kansakuntamme kovasta historiasta johtuen paljon ihmisiä, joilla on kokonaan poikki yhteys omiin tunteisiinsa.
Ja sekään ei ole mikään kohtalo.
Omia tunteitaan voi oppia. Aivomme oppivat käytännössä koko elämämme loppuun saakka.
Ilmoita asiaton viesti
Voidaan myös kysyä suoraan, että mitä vihataan. Jos vihataan pahuutta – vallankäyttöä, joka ei tunne empatiaa heikompiosaisia kansalaisiaan kohtaan – niin tätä ongelmaa on hankalaa halata pois.
Pahuus on jopa diagnosoitu täydelliseksi empatian puutteeksi (persoonallisuushäiriöinen narsismi) läheisiään ja ympäröivää yhteisöään kohtaan.
Ilmoita asiaton viesti
Onko jossakin laadittu piiloagenda suomenkielisen kulttuurin halaamiseksi hengiltä?
Muuten on vaikea ymmärtää Tampereen Lenin-museon avaamista uudistettuna Erkki Tuomiojan vihkimänä kuin ylläpitää sitä variksenpelättimenä etteivät -18 vihatapahtumat pääsisi uusiutumaan.
Lääkkeeksi TV1 täyttää prime time ajan 18.30 – 20.00 yhdellä Tanskasta, toisella Ruotsista ja kolmannella Norjasta ostetulla ohjelmalla.
Toisinajattelijaksi US-blogissaan itseään kutsunut Kiuruvedeltä lähtöisin oleva perussuomalaisten ex-kansanedustaja Reijo Tossavainen erosi Yle:n hallintoneuvostosta protestina liian poliittisille ohjelmille. Sitä saa mitä pyytää, näköjään. Eikä tarvii pähkäillä kotimaisen tuotannon perään haudattaessa omaa kulttuuria elävältä.
Pankinjohtaja Kari Stadigh on visioinut omistajuuden pelastavan Suomen jollakin aikajanalla (oliko 100 vuotta?) mutta HY:n kansleri Thomas Wilhelmssonin kipparoiman Yle:n ohjelmapolitiikalla skandinaavinen rakkaus on kietonut meidät verkostoihinsa pääsemättömästi muutamassa vuodessa. Eikös sellaista sanotakin kansalliseksi ratkaisuksi sosiaalisiin ongelmiin?
Ajatus ”kansallisesta ratkaisusta sosiaalisiin ongelmiin” on kerännyt Facebookin puolella tykkäyksiä savolaisilta Timo Soinin laidunmailla hullun lailla, onpa siinä nähty yhtäläisyyksiä ns. runoilevaan psykiatriaan, ts. pyrkimykseen käyttää hesekielien ja muiden sanaseppojen nimissä kulkevia täysin toisessa ajassa kirjoitettuja sanansäilähdyksiä vielä tässä ajassa toisten kolhimiseen, niin oudolta kuin se kuulostaakin.
Ilmoita asiaton viesti
Pohjoismaissa tehdään erinomaisia tv-ohjelmia. On hienoa että, että yhteistyön puitteissa saadaan televisioon muutakin kuin angloamerikkalaista viihdettä. Kiitokset tästä Ylelle.
Ilmoita asiaton viesti
Erinomainen osoitus pohjoismaisesta viihteestä on norjalainen tv-sarja Hellfjord. Pihla Viitalan roolisuoritus suomalaisena postimyyntivaimona on yksi tämän raskaan mustan komedian helmistä.
Yle ei taida häveliäisyyttään sitä ohjelmistoonsa ottaa. Sarja on Netflix-tuontantoa. Netflix on julkaissut monia hyviä tanskalaisia sarjoja, mm. Klovni ja Rita (Netflix-tuotanto). Ylessäkin pyörinyt Klovni tosin poistui Netflixistä n. vuosi sitten.
Vaikka Netflix on täynnä myös angloamerikkalaista hömppää, se tarjoaa myös laatuviihdettä pohjoismaista.
Ilmoita asiaton viesti
Kansallista ja kv. (geo)poliittistakin tasoa laajemmin ajatellen, myös jotkut uskonnolliset ajatusrakenteet ovat siinneet ainakin piilevästä patoutuneesta vihasta siinä missä halaustarpeestakin (ilman puukkoa hihassa). Uskontojen pyhät kirjat merkitsevät mahdollisesti miljardeille ihmisille edelleen kirjaimellisesti Jumalan sanaa eli tunnetasolla ja kulttuurisesti jopa voimakkaampaa imperatiivia kuin valtiolliset lainsäädännöt. Kategoristen imperatiivien teksteissä ei saisi olla kohtalokkaita ja vaarallisia inhimillisiä virheitä ja vanhentumia. Moni alun perin hyvässä uskossa laadittu ohjeistus on ajan saatossa muuttunut nykyihmisen ja jumalan näkökulmasta pykäläpiruksi maailmanuskontojen pyhissä reliikkikirjoituksissa.
Nykypäivänä jihad-oppia muistuttavia pykäliä minkä tahansa yhteisön, organisaation, järjestön tai uskontokunnan viralliseen ohjelmaan sisältyvissä legitiimisti kirjallisina toimintaohjeina pidettävissä kohdissa voidaan luonnehtia laillisuuden kannalta lähinnä rikokseen yllytämiseksi ja vihapuheeksi ja hengellisessä mielessä ’saatanallisiksi säkeiksi’.
Käytännössä kirjaimellisesti tulkitun jihad-opin olemassaolo, laillinen levittäminen, siihen uskominen ja nopeastikin tapahtuva sitoutuminen ovat näkyneet erityisesti viime vuosikymmeninä paitsi Lähi-idässä ja Afrikassa, myös Euroopassa ja muillakin mantereilla muslimiväestön muita monin verroin suurempana alttiutena mahdollisesti yhteiskunnallisesti syrjäytyessään ja radikalisoituessaan valita väkivaltaisia ja terroristisia toimintamalleja kuolemanjälkeisen helpotuksen ja hengellisen palkkion toivossa. Muut uskonnot eivät pääsääntöisesti nykyisin laillisesti harjoitettavissa muodoissaan viitteellisestikään tulkittuina lupaa tällaista muka kulttuurisesti kunniakasta ja jopa aistillisesti tavoiteltavan arvoista tapaa lopettaa kärsimyksensä ja saada nykyinen syntinen elämänsäkin anteeksi laajennetun itsemurhan, inhimillisen katastrofin ja joukkomurhan avulla enempää ’vääräuskoisia’ kuin ’maallistuneitakaan’ vastaan tai minkään jumalan nimeen tehtyinä.
Aikamme iljettävimmät rikolliset ovat ottaneet terrorismikutsunsa levittämisen kohteiksi ja uhreiksi oman uskontotaustansa haavoittuvimmat eli yhteiskunnasta syrjäytyvat, epävarmat ja helposti radikalisoituvat kulttuurisiirtolaiset ja myös uuskäännynnäiset, jotka helposti lankeavat uskomaan jihadin sotasanoman ja joukkotuhonnan pyhyyteen. Tähän liittyvä tulkintaepäselvyys on poistettava lopullisesti myös islamin suhteen: väkivaltainen jihad on julistettava rikokseksi ja saatanalliseksi opiksi, ja siihen viittaavat jakeet on poistettava koraanista.
Kansalaisaloite: Pyhän sodan jakeet pois koraanista Suomessa ja EU:ssa –
http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220319-k…
Ilmoita asiaton viesti
”Niidenkään ryhmien toiminta ei ole pelkkää älyn riemuvoittoa, vaan keskusteluissa on havaittavissa suoranaista vihaa vallitsevan järjestelmän suurimpia hyötyjiä kohtaan.”
Viha on ihmisellä täysin luonnollinen tunne. Kysymys on siitä, miten sen saa hallintaan. Minun kokemukseni mukaan älykkäät ihmiset ovat niitä kaikkein vihaisimpia – he näkevät hidasälyisempiä selvemmin vaihtoehtoja kaikille järjestelmille.
Ilmoita asiaton viesti
Pitää olla tosi hidasälyinen kirjailija Kauranen jos ei älyäisi vaihtaa nimekseen Snellman Suomessa, jonne paluuta aikanaan Roomasta suunnitellessani varoiteltiin ihmisiä luokiteltavan nimen perusteella.
Ilmoita asiaton viesti
tekninen toisto pois
Ilmoita asiaton viesti
Suomesta ei löydy järkevää keskustelua, lehtijuttuja, mutta jälleen kerran Die Welt auttaa asiaan.
”Jos terroristi kiljaisisi ’Sieg Heil!’ taikka ’Heil Hitler!’ tuskin motiivia kauaa mietittäisiin. Mutta jos terroristi kiljaisee ’Allahu Akbar!’ on motiivi olevinaan täysi mysteeri…”
”Köyhä ja syrjäytynyt, pikkurikollinen ja huumeiden käyttäjä?!? Osama bin Laden ei tainnut olla näistä mitään kuten ei suuri osa muistakaan terroristeista. Arvion mukaan 20% saksalaisista lasketaan köyhiksi, mutta eivät he silti terroristeiksi ryhdy…”
”Musilimeja on 1,6 miljardia ja vain muutama ryhtyy terroristiksi. Totta, mutta aivan sama kuinka monta demaria, muurahaista taikka hiekanjyvää on, sillä terroristit eivät huuda vaikka ’Eläköön Jeeus Kristus!’, keskellämme oleva terrorismi on liki kokonaan islamistista…”
http://www.welt.de/debatte/kommentare/article15719…
Münchenin ampujan motiivi ei ole vielä varma.
Ilmoita asiaton viesti
Toistaiseksi meidän keskellämme olleet terroristit ovat kyllä olleet lähes 100% kotikutoisia.
Tässä 1999-luvulta asti sattuneet tunnetuimmat tapaukset missä useita kuolleita ja haavoittuneita.:
Jokelan koulusurma Pekka Auvinen 9 kuollutta (mukaanlukien Auvinen) ja 12 haavoittunutta.
Kauhajoen koulusurma Matti Saari 11 kuollutta (mukaanlukien Saari) ja 3 haavoittunutta.
Myyrmannin ostoskeskus Petri Gerd 7 kuollutta (mukaanlukien Gerd) ja 164 haavoittunutta.
Hyvinkään ampuja Eero Hiltunen 2 kuollutta ja 7 haavoittunutta.
Ampumakerhossa Sanna Sillanpää 3 kuollutta ja 1 haavoittunut
Ibrahim Shkupoli 6 kuollutta (mukaanlukien Shkupoli itse)
Näissä tapauksissa ainoastaan Shkupoli om ulkomaalainen muut ihan kantasuomalaisia. Vaikka näillä teoilla ei ole varsinaista ideologista tai uskonnollista motiivia ne pitäisi kuitenkin mainita terroriteoikisi eikä ”joukkosurmiksi” ihan niinkuin Breivikin teko Norjassakin. Kauhua ja näyttävyyttä nämäkin murhaajat halusivat, no Sillanpää ehkä poisluettuna, raukkamaisilla teoillaan.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö iranilainen huutanut: olen saksalainen. Mikä mahtaa olla vihaisen nuoren miehen motiivi, kun hän kokee vihaa eikä kykene käsittelemään sitä. Iltalehden mukaan 7 vuoden kiusaaminen oli sinun ja sinun syytä. On näitä Suomessakin sattunut. Ihan porvoolaisella autokaistalla. Olemme unohtaneet halata toisiamme ja suvakitkin inhoavat itsessään elävää rasistia.
Ilmoita asiaton viesti
Meni väärään ketjuun piti laittaa tuohon
http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/220…
mutta ei se mitään sopii tähänkin koska tässä tapauksessa sana viha voi sopiakin.
Handyvideo gibt mögliche Hinweise
Der Polizei war er bislang noch nicht aufgefallen. Sie geht aber davon aus, dass es sich bei einem Mann, der auf einem im Internet kursierenden Video auf einem Parkdeck zu sehen ist, um den Täter handeln könnte. Es zeigt den mutmaßlichen Täter in einem Wortwechsel mit Anwohnern während der Tat. Darin sagt der 18-Jährige ”Ich bin Deutscher”, während er von den Anwohnern unter anderem als ”Kanake” beschimpft wird. Er sei in Deutschland geboren und komme aus einer ”Hartz-IV-Gegend”, fügt er hinzu und sagt, er sei ”in Behandlung” gewesen.
Eli haukkuivat ennen tekoa jokseenkin rasistisella sanalla ’kanake’ johon totesi olevansa saksalainen (syntynyt Saksassa).
https://en.wikipedia.org/wiki/Kanake
Ilmoita asiaton viesti
Hyvällä nimiä paljon, pahalla tapoja paljon.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ihme, että kommentteja sataa. Hyvän tekeminen toisille aiheuttaa monille välittömän ja vahvan vihan tunteen. Kannattaa kokeilla. Ei se satu.
Ilmoita asiaton viesti
Lainaan tässä erästä fiksumpaa suomalaista:
”Jos rikot rajoja, aina tulee lunta tupaan.”
Lumen voi lapioida pois tai antaa pienen tuiskauksen ihan vain sulaa pois. Seiniäkin voi vahvistaa.
Ja ei kun eteenpäin.
Ilmoita asiaton viesti
Olet oikeassa. Ihmiset kaipaavat muutosta. Vihapopulistit pyrkivät kanavoimaan tyytymättömyyden, muutoshalun ja -tarpeen yhteen, sovittamaan sille yhteisen nimittäjän, naamion, yhteisen vihollisen.
Kun tyytymättömien ja muutostarpeessa olevien joukko on riittävän suuri ja osoitettu yhteinen vihollinen riittävän kaukainen ja kasvoton, populisti voi viedä voiton. Ensin maahanmuutto ja maahanmuuttaja, nyt ”EU-eliitti”. Kasvottomuus korostuu, kun tarkemmin tarkastellaan ja havaitaan puhujan itse kuuluvan ”EU-eliittiin”.
Anttilasta irtisanotaan yli 1300 työntekijää. He ovat varmasti tyytymättömiä tapaan, jolla Kesko ravisti Anttilan, kuin tahran, kiiltokuvakuorestaan. Saksalaista ostajaa on helppo pitää osana eurooppalaista pohjatonta ahneutta. Joukko kasvaa.
Olet oikeassa siinä, että radikaalien vihaajien joukkoon samaistuu myös sivistyneitä muutoshaluisia, osa tietoisesti populismia hyödyntäen ja osa hakee muutosta ja hyväksyy populismiakin. Muutos on tärkeintä, ei välttämättä aate, jonka vuoksi muutos toteutuu.
Populismin suosio riippuu yhteiskunnan tilasta. Radikaali populismi elää, kun tyytymättömien määrä kasvaa. Populismin kasvu taas kerää opportunisteja. Eri puolueista nousee populistiseen pikavoittoon pyrkiviä. Puolueet hyväksyvät nämä keskuudessaan elävät opportunistit, ajattelevat niiden syövän osan populistien kannatuksesta.
Vastuullinen talouspolitiikka ei voi perustua pikavoittotavoitteluun ja populismiin. Mutta kyllä, Sillanpää, nykytilan vihaajaa pitää halata ja auttaa. Ei vihaajan tilanne kuitenkaan parane eikä vihan määrä vähene maahanmuuttajia rankaisemalla eikä edes Suomen erottua EU:sta. Halausote on pidettävä höllänä, ettei halattava imaise mukaan kurjuuteensa.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta vihan patologisointi on aika älytöntä, vaikkakin ajallemme tyypillistä; Tunnetilat ovat häiriöitä, joita pitää lääkitä milloin halaamalla ja milloin määräämällä jotakin kemikaalia, joka vaikuttaa suoraan lähteeseen.
Ihmiset tulevat vihaisiksi siitä, että kokevat jonkin itselleen tärkeän asian uhatuksi. Pelko kohdistuu yleensä tuntemattomaan. Viha syntyy vasta sitten, kun kohteella on kasvot ja muoto. Se on tunnettu, tunnistettu ja käsiteltävissä. Joskus se kohde on väärä. Se voi olla sijainen. Ihminen on pohjimmiltaan pelkuri, joten viha kohdistuu yleensä sellaisiin asioihin, ihmisiin ja ihmisryhmiin, jotka koetaan heikommiksi kuin itse on. Etäisyys auttaa myös. Kaukaa on helppo olla vihainen. Vahvempaa pelätään tai häntä kohtaan tunnettu viha piilotetaan tai väistetään jotenkin. Tai ehkä häntä aletaan palvoa ja palvella.
Viha hälvenee, kun pelko osoittautuu vääräksi tai poistuu. Koettu uhka ei häviä halaamalla. Se voi toki hälvetä teeskentelemällä, ettei sitä ole. Teeskentely ei kuitenkaan pitemmän päälle ole ratkaisu mihinkään.
Minä olen aina ollut vihainen, sillä olen aina ollut kauhuissani. Viha on silti ollut aina se, joka estää minua lannistumasta ja lamaantumasta. Ilman sitä olisin jo kuollut.
Jos haluatte estää vaikkapa minua olemasta vihainen, halaaminen ei siihen auta. En tarvitse alentuvaa asennetta ihmisiltä – eteenkään silloin kun he eivät näytä käsittävän murto-osaakaan niistä asioista, joita minä käsitän. Osoittakaa ajatukseni vääriksi. Olkaa johdonmukaisia. Perustelkaa minut nurin. Olkaa älykkäämpiä ja viisaampia.
Jos ette ole, olette vain se, mitä minä eniten pelkään. Ja vihaan.
Ilmoita asiaton viesti
Lääkäri Hannu Lauerman mukaan ihminen on aggressiivinen otus. Eli jos se on geeneissä, evoluution tuloksena, niin voiko sitä tuosta vaan poiskaan kammeta?
Monien mielestä kenties kiusallisena esimerkkinä Lauerma mainitsi eräässä luennossaan, kuinka erilaisten murhamysteeri-dekkarien suosio TV:stä ja kirjallisuudesta on osa tuota aggression ilmenemistä.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä voi kammeta pois.
Sitä kutsutaan myös sivistykseksi.
Se on opittavissa. Sitä voi pitää yllä. Sitä voi koko ajan laajentaa.
Mikään geneettinen asia ei ole meillä ihmisillä ”lopullinen kohtalo”.
Aivomme ovat niin mukautuvaiset. Ja aivomme ja ajattelumme pystyy ”ohittamaan” lähes minkä tahansa geneettisen (evoluution kautta kehittyneen) ”ohjelmoinnin”.
”It takes love over gold and mind over matter.”
Kääntäen: Muutenhan täällä vallitsisi jatkuva anarkia ja ”vahvimman laki”. Ja ihmisiä kolhittaisiin ihan päntiönään. Vaan kun niin ei ole asian laita.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että sivistyksemme on kovin ohutta ja vaatii tuekseen monenlaisia asioita:
* Systeemeitä, jotka auttavat meitä kaikkia pysymään sivistyksen tiellä.
* Toisesta välittämistä,
* Kannustamista,
* Halaamistakin,
* Rakkautta,
* Tukea vaikeissa tilanteissa,
Jne.
”…ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.”
Eino Leino, 1898
Ilmoita asiaton viesti
Geneettisen ohjelmoinnin ohittaminen johtaa yleensä häiriöihin muualla. Tämä nykyinen tapamme elää on lähes pelkästään häiriökäytöstä, joka vain määritellään normaaliksi, koska kaikki ovat häiriintyneitä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo taitaa olla aika lailla väärä oletus. Moisesta en ole nähnyt ensimmäistäkään viittausta, en tieteellistäkään.
Yleensä ongelmien syyt ovat ihan muita. Sekä henkilötasolla, että yhteiskuntien tasolla. Ja ne syyt ovat korjattavissa. Kunhan löydetään oikeat juurisyyt.
Ja toisinaan tarvitaan myös haitallisista tai ajastaan jälkeenjääneistä ajatusmalleista tai haitallisista toimintamalleista poisoppimista.
Totta kai, jos haluaa määritellä koko kulttuurimme ”häiriökäytökseksi”, niin sitten ehkä noin voisi ajatella.
Ja on selvä, että ei sellainen kyllä ihan valtavirran määritelmä ole. Ehkä jopa aika kaukanakin sellaisesta.
Mielestäni asiat kyllä voivat olla paremminkin. Ja kyllä, huonoja uutisia on. Tapahtuu ikäviäkin asioita jne.
Silti moni asia on menossa parempaan suuntaan. Kun tarkemmin tarkastelee.
Ja onhan meillä tietenkin asioita, jotka eivät ole ihan luonnollisia meille ihmisille. Kuten vaikkapa nyt kommunikointi yksin istuen, kädet supussa, niska kyyryssä, sormet näppäimistöllä, näkemättä keskustelukumppania. Joka suppuasento sinällään yhdessä paikallaolon kanssa on aika huono juttu. Ja se on ehkä kokonaan toinen juttu, osa kokonaisuutta, josta ehkä voidaan ajatella niinkin, että uusien teknologioiden suunnittelijat eivät ehkäpä aina ole olleet ihan tehtäviensä tasalla.
Tai sitten yksinkertaisesti on niin, että teknologia ei ole vielä tähän mennessä mahdollistanut ihmiselle luontaisempaa tapaa toimia ja kommunikoida netissä.
Ja sitten on peräti niinkin, että nykyteknologia on omalta osaltaan ollut myötävaikuttamassa siihen, että yhteiskuntien kahtiajako vaikuttaisi lisääntyneen. Tästä on erinomainen Eli Pariser: in TED-puhekin.
Ja hakukoneiden tai Facebookin uutisvirran algoritmitkaan eivät ole ihmiskunnan lopullinen kohtalo: Koska ongelma on nyt havaittu, siihen löydetään fiksut vastakeinot. Insinöörihän ne algoritmit on alunperinkin suunnitellut. Ei se mikään kohtalo ole siis sekään. ”Jag har ingen ödestro. Den tanken ger ingen ro.”
Turhaan synkistelyyn ei ehkä kuitenkaan ole erityistä syytä. Meillä on aina
löydettävissä keiot, vaikkapa sitten ottaa oman elämämme ohjat käsiimme. Ja nämä kyllä alkavat olla jo pikkuisen etäällä blogin aiheestakin.
Ilmoita asiaton viesti
Olen täsmälleen samaa mieltä. Sivistys on se keino. Siitähän on kiistaton näyttö ihmishistoriassa, ainakin jostain Valistuksen ajan alusta.
Taisin ilmaista Lauerman ajatuksen väärin tai epätarkasti. Kyseessä on enemmänkin se, että sivistyksen luoma pinta on pyyhkäistävissä pois helpostikin, tietynlaisissa tilanteissa.
Eipä silti, etteikö Agatha Christien murhamysteereillä itseään viihdyttävä voisi olla kovasti muuten sivistynyt.
Ilmoita asiaton viesti
”Eipä silti, etteikö Agatha Christien murhamysteereillä itseään viihdyttävä voisi olla kovasti muuten sivistynyt.”
Millaisen kirjallisuuden lukeminen mielestäsi kuvastaisi sivistyneisyyttä?
En puolusta agatha Christietä. En ole fani ja mielestäni useamman kuin kahden Christien murhamysteerikirjan lukeminen on turhaa ajanhukkaa, eikä edes viihdettä.
Itsensä viihdyttäminen ei tietenkään ole ajanhukkaa, vaan ihmisen korkein päämäärä. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Populismin voi nähdä hyödyllisen idiotismin synonyyminä. Molemmat palvelevat konservatiivisia valtarakenteita, sekä Dianapuiston Timo Soini että Eiran ikinuori Erkki Tuomioja.
Kansanmies Olli Immosta käytettiin yllytyshulluna höynäyttämällä ottamaan omiin nimiinsä likipitäen suora käännös ehkä itsensä Eugen Schaumanin tekstistä, jolla vastustettiin Bobrikovin sortokautta satakunta vuotta sitten:
”Haaveissamme on vahva, rohkea kansakunta joka voittaa tämän painajaisen nimeltä monikulttuurisuus. Tämä ruma kupla jossa viholliset elävät, pian purskahtaa miljooniksi palasiksi. Elämämme kietoutuvat hyvin ankaralla tavalla. Nämä ovat päiviä, jotka ikuisesti jättävät jälkensä kansamme tulevaisuuteen. Minulla on vahva usko taistelutovereihini. Me taistelemme loppuun asti kotimaamme ja yhden todellisen Suomen kansan puolesta.Voitto on meidän.”
Ensimmäisen kiven kohti Immosta heitti Pekka Vennamo syyttäen häntä breivikiläiseksi, kohta perään Erkki Tuomioja heitti bensaa tuleen.
Syttyi roihu nimellä Meillä on unelma.
Ilmoita asiaton viesti
Tähän porukkaan kuuluu tietysti myös Paavo Väyrynen, joka Kansalaispuolueellaan sai Markku Huuskon mielestä Hesarissa huomiota ikäänkuin olisi pyrkimässä USA:n presidentiksi.
Puolue tarjoaa ”kansallista ratkaisua sosiaalisiin ongelmiin” ehdottoman skandinaavisen rakkauden oloissa pyrkiessään erottamaan Suomen eurosta ja liittääkseen sen tulevaisuuden Pohjolan talousyhteisöön.
Pohjoinen kansa on jälleen kyyristynyt pensaikkoon odottamaan saalistaan hiirenhiljaa. Ja se on hyvä taktiikka. Vai olisiko puoluehanke sulanut kuin jäätelö kesän helteillä?
Ilmoita asiaton viesti
Ei-vihaavan antipopulistisen boksin, klikin jäsen tuntuu yllättävän usein vihaavan populistista vihaajaa. Jos oikeasti tällainen vihan ilmapiiri eri ympyröiden välillä olisi vallitsisi Suomessakin anarkia, sekasorto ja suoranainen sisällissota.
Hyvä ja paha, oikea ja väärä, viha ja rakkaus ja muut dualismit helpottavat kaiketi selittämään, antavat mukavan mustavalkoisen kuvan, aikamme moninaisiin ongelmiin jotka eivät ehkä ole ihan näin yksinkertaisia. Oikeasti vain joku matemaattinen totuus 2+2=4 on ehdoton muuten oikeassa ja väärässä olemisessa on aste-eronsa.
Ilmoita asiaton viesti
Pasi Sillanpää:
”Politiikasta on tullut yhä selvemmin vahvojen pelikenttää. Rahalla ja ihmissuhdeverkostoilla saa paljon valtaa. USA:n presidentinvaalit ovat tästä ääriesimerkki. Yhdysvalloissa presidentiksi pääsee se, joka rahankeruusta huolimatta suututtaa mahdollisimman vähän ihmisiä.”
Tuhansia vuosia on ollut tapoja ”valita” johtaja tai johtava uros jollekin joukolle ihmisiä. Ja tuhansia vuosia eräitä käytetyimmistä vahvuuden osoituksista on ollut olla kirjaimellisesti vahvin, julmin, rohkein tai/ja hallita vahvimpien voimakoneistojen käyttöä.
Kuuluminen johonkin mahtiryhmään on on ehkä uudempi keksintö. Sellaisia lienee olleet, natsipuolue, fasistipuolue, kommunistipuolue, sosialistipuolue tai joku yksinvaltainen ryhmä. Ns. bolševikitkin olivat alkujaan sosialidemokraatteja.
kumpi on parempi vaihtoehto, kerätä rahaa saadakseen johtajuuden (USA), vaikka hänellä ei oikeasti ole edes paljon valtaa, vai hankkia määräysvallan puolueessa, poliisissa, armeijassa, salaisessa poliisissa (Venäjä, Kiina, Pohjois-Korea, Kuuba), sijoittamatta ruplaakaan, ja saa silti valtiossa kaiken vallan.
Ilmoita asiaton viesti
Siinä sitä onkin halaamista.
Ilmoita asiaton viesti
”Meidän kaikkien on opittava halaamaan ajatuksillamme toisiamme. Yksikään ihminen ei lähtökohtaisesti nauti vihaisena olemisesta, mutta monelle se on ainoa keino saada äänensä kuuluviin. ”
Olen vähän eri mieltä ainakin kahdesta asiasta tässä väittämässä.
Ensinnäkin näyttäisi vahvasti siltä että jotkut nauttisivat siitä että saavat olla vihaisia ja purkaa vihaansa johonkin. On varsin luontevaa että vihan kohteeksi muodostuu vaikkapa hallitus ja valtaapitävät.
Toiseksi, en ole sitä mieltä etteivät vihanpurkaukset saa tänä päivänä huomiota osakseen. Itseasiassa käsittämättömät vihanpurkausmölinät saavat ylenmäärin huomiota, vaikkei niissä usein ole järjen häivää.
Mutta tietenkin on niin että jos näissä mielipiteenilmaisuissa ei olisi tunne mukana, eli viha, ei niissä myöskään olisi uutisarvoa, eli kukaan ei kiinnittäisi mölinään mitään huomiota, ellei siinä olisi viha mukana.
Kysymys kuuluukin minusta niin että tuleeko järjetön mölinä, järjetön mielipide, sillä tavalla julkaisukelpoisemmaksi että siihen liitetään mukaan vihakomponentti, vaikka esiin tuotuja asioita ei voida mitenkään järjellä perustella.
——
Vaikka vihaa lietsovat politikot, (Soini, Borin Jonson, Trump) olisivatkin vihamölinästään huolimatta järki- ihmisiä, onko oikein että poliittista valtaa havitellaan ja saadaan tällaisilla konsteilla? Eikö siinä ole jotain epäilyttävää?
Ilmoita asiaton viesti
Skandinaavinen rakkaus? Eikö se olekin samaa kuin Soldiers of Odin? Suomen lahja ulkomaille, alkujaan muinaisskandinaavinen, joskin nykyruotsalaiset vieroksuvat eivätkä innostu ”kansallisesta ratkaisusta sosiaalisiin ongelmiin”.
Ilmoita asiaton viesti
Poistin kommenttini annetun varoituksen vuoksi.
Ilmoita asiaton viesti