PasiSillanpää

Sanoman voima ja kehut Timo Soinille

Ihminen jolla on viestinnän taito, on kaiken menettäneenäkin mahtavampi kuin kuningas.

Suunnilleen näin on Sir Winston Churchill kuvannut puhetaidon merkitystä.

Blogien, kuvaviestinnän, median uutisten ja markkinoinnin maastossa kulkiessaan huomaa kuitenkin nopeasti, kuinka vähän lopulta viitsimme käyttää aikaa sanomamme vahvistamiseen. Liian usein uskomme siihen, että viesti menee perille kun peilaamme asioita oman kokemuspiirimme kautta ja kerromme ne lähinnä meille itsellemme tutuilla sanoilla ja ilmauksilla.

Me emme rakenna yhteistä tarinaa, vaan kerromme miltä meistä tuntuu. Siihen samaistuvat lähinnä he, jotka ovat jo kaltaisiamme, mutta suuret massat, joita me tavoittelemme, eivät saa tarinasta kiinni, koska se ei ole heille todellisuutta. Tarinan kertomisen puute vaivaa niin politiikkaa, tiedettä, liike-elämää kuin tavallista kansaakin. 

Olemme itse kaivaneet oman kuoppamme emmekä osaa puhua itseämme siitä ylös. Tiedeyhteisöt haluavat korostaa riippumattomuuttaan kieltäytymällä kansankielisesestä tekstistä. Epätieteelliseltä kuuluva keskustelu alentaa tieteen asemaa, eikä siksi sovi tieteilijälle. En muista kuka professori se oli, joka joskus sanoi: Fiksu ei ole se tieteilijä, joka osaa sanoa alansa termit, vaan se, joka osaa kertoa ne kansalle ymmärrettävästi.

Edes liike-elämässä ei arvosteta värikästä ilmaisua. Suomalainen johtaja on turvallinen mussukka, jonka innostavuuskerroin on valtion budjettikirjan kanssa samalla tasolla.

Politiikan kieli Suomessa on ihan oma lukunsa. Meillä poliitikko on ottanut kamreerin aseman. Sen sijaan, että hän saisi mahdolisimman monta ihmistä ostamaan ideaa paremmasta tulevaisuudesta, hän käyttää yleensä termejä, jotka ovat puuduttavia ja visiottomia. Poliitikot kuulostavat tylsiltä virkamiehiltä. Olematta mitään mieltä Timo Soinin viestinnän sisällöstä, hän on harvoja piristäviä poikkeuksia viestinnällään. Soinikaan ei silti ole virheetön. Arstoteleen mukaan puheessa on kolme tärkeää asiaa. Puhujan pitää olla uskottava, hänen on kyettävä tunnistamaan yleisönsä tunnetila ja viestin pitää olla looginen. Jätän jokaisen omaan mietintään, missä asioissa Soini onnistuu paremmin ja missä huonommin. En jätä arvioimatta tätä siksi, että luistelisin vastuusta, vaan siksi, että lopulta vain jokaisen kuulijan omalla kokemuksella on merkitys.

Oman kokemuksen merkitys, on juuri se, missä yhteiskuntamme kompastuu pahimmin. On sitten kyse maataloustukien puolustamisesta, siirtymisestä digitalisaatioon, yliopistojen rahoituksen turvaamisesta tai pakolaispolitiikasta, epäonnistumme viesteissämme, koska niistä puuttuu joku edellä mainituista tärkeistä elementeistä tai jopa ne kaikki. Olemme viestinnän kehitysmaa, jossa ollaan hyviä tietotekniikassa, koska niiden kanssa ei tarvitse välittää muusta kuin faktoista. Niitä ei tarvitse herättää tunteilla, ne eivät mieti viestinlähettäjän yleistä uskottavuutta, eikä tietokone ota viestiä yhtään sen paremmin vastaan, vaikka pistäisi kaikki tunteensa peliin. Tietokoneelle vain faktat ratkaisevat.

Tarjoan liian yksinkertaista reseptiä tähän monimutkaiseen maailmaan. Käytän sanaa "liian" siksi, koska edellä mainitusta ongelmasta johtuen, eli ylimystönä itseään pitävien käyttämän kielen ja lähes täydellisen tunteettoman viestinnän johdosta, me emme ymmärrä, että vika ei useinkaan ole sisällössä, vaan siinä kuinka se tarjoillaan.

Maailman suurimmat mahdit ovat yleensä niitä, joissa päämiehet osaavat ja joutuvat innostamaan ihmisiä omalla viestillään. Taiturimaista retoriikan tajua ja tunteisiin vetoamista löytyy niin Vladimir Putinilta, Tayep Rezep Erdoganilta, Teslan perustaja Elon Muskilta, Donald Trumpilta, Barak Obamalta, Richard Bransonilta kuin muiltakin suurten joukkojen kiihottajilta. 

Me suomalaiset emme sanoilla leikittele, sillä jokaisen sanan on oltava harkittu ja painavasti sanottu. Juuri siitä syystä olemme harvasanainen kansa, koska emme halua sanoa mitään väärin. Samaan aikaan maailman mahtavimmatkin ovat käyttäneet sanoja meidänlaisia kilttejä hissukoita vastaan. Winston Churchilliä jälleen vapaasti lainatakseni:

"En tietenkään muistanut oikeasti kaikkia puheeseenii lainaamiani lukuja, mutta vastapuoleltani menee viikkokausia tarkistaa ne."

Meidän pitää luopua siitä ajatuksesta, että vähemmän sanoja on parempi. Ja meidän on uskallettava ottaa kiinni kuulijoiden tunteista, riepoteltava niitä rajusti ja jättää heille nälkä hakea sitä tietoa lisää. Nyt yleensä vain yritämme tehdä kuulijamme kylläisiksi. Lopulta he poistuvat paikalta tyytyväisinä hymähdellen, eivätkä tee mitään asioiden muuttamiseksi.

Älykkäiden kyvyttömyys tarttua tunteisiin on suurin uhka suomalaisen kansan tulevaisuudelle. Onko meillä oikeasti varaa olla tunnevammaisia?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Omasanaisuus on kyllä arvokasta. Jos puhuja ei tuo keskusteluun oman ajattelun tuloksia hän ei tuo siihen mitään.

Käyttäjän valpperi kuva
petteri ritala

Persoonallisuus ja karisma saa kuulija tai lukijan kiinnostuneeksi myös siitä asiasta josta puhutaan. Kyllä Timo Soinin persoona ja kirjoitustyyli on minusta rikkaus Suomalaiseen poliittiseen kulttuuriin.

Monastihan se sitten koetaan, että ei olla vakavissaa, tai ei politiikka ole leikin asia. Minusta asiapuolella on kuitenkin hyvin pysytty, vaikka tyyli olisikin eri.

Politiikasta mitä esim. Soini ajaa voi olla montaa mieltä. mutta kyllä Soinia ennen kuuntelee, kuin esim. Orpoa tai Rinnettä.

Suomen poliitikkojen esiintyminen on pitkälti pysynyt samanlaisena 70-luvulta lähtien, asiallinen, vakava ja totinen, siinä on hyvät edellytykset poliitikolle.

Soini on rikkonut paljon rajoja esiintymisellään, ja se on selviö, että tällaisen ristiriitaisen hahmon ja esiintymisen kautta häntä myös paljon arvostellaan, ja tottakai toinen pitää ja toinen vihaa, siinä onkin koko jutun ydin.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Myös Stubb rikkoi paljon rajoja esiintymisellään ja hänen kohdallaan seuraamukset eivät rajoittuneet pelkäksi arvosteluksi. Orpo tuskin niitä arvokkaita rajoja tulee rikkomaan.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Sellaisia puhetaitoja omaavia kuin toimittaja Reeta Räty omaa minä peräänkuuluttaisin. Soinin tapa puhua riittää vain yksinkertaisten viestien tautologiseen toistoon.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Kiitoa blogista.
Siihen viitaten, kyllä esim. Osmo A. Wiion "Ymmärretäänkö sanomasi" oli 1970-luvun tenttikirjana aikaansa edellä.
Blogi käsittelee merkittävää näkökulmaa. Nimittäin jo Egon Friedell muistutti meitä siitä, että pitkä ja puuduttava historiafaktojen luettelo antaa meille joissain suhteessa vähemmän tietoa kuin osuva aikakauteen liittyvä anekdootti - tai sanottakoon sitä lentäväksi lauseeksi.
Sama ilmiö liittyy myös historiallisiin aforismeihin, jotka peilaavat ymmärrettäväsi aikaansa...

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Populistisen Soinin väkevältä kuulostava viesti sisältää primitiivisen pelottelun suurella kummitustarinalla; että jossakin näkymättömissä on suuri voima joka voi sekä tuhota että pelastaa ihmisen. Viimeksi hän on siteerannut plokissaan Paavo Lipposta joka kutsuu tuota myyttistä voimaa Kiinan keisariksi. Ja vain heillä on edellytyksiä käydä sellaisia keskusteluja.

Itse luotan enemmän omien aistien välittämiin havaintoihin ihmisten maailmassa kuin taivaalle huuteluun, vaikka Oulunseudun huutajat melkein ovat ottamassa julkisen tilan haltuunsa, tunnetuimpina Juha Sipilä, Johanna Korhonen, kolumnisti Tuomas Enbuske, Demari lehden uusi päätoimittaja ex-piispan poika Mikko Salmi sekä kansanedustaja Tytti Tuppurainen jota HS on ajamassa sdp:n uudeksi puheenjohtajaksi.

Eihän huutelu auttanut juutalaisiakaan, miksi sitten meidän pitkäaikaistyöttömiä?

Missä seurassa olenkaan? Donald Trump harkitsee Krimin tunnstamista Venäjän osaksi koska krimiläiset haluavat kuulua Venäjään, toisaalta jotkut jenkit arvostavat Putinin käistyksiä kristillisyydestä yksilön ihmisoikeuksien varmmpana tukena.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Katsoin kerran Discovery -kanavalta amerikkalaista dokumenttia, joka käsitteli viestintää. Siinä esitettiin niin tutkimustulosten kuin konkreettisten esimerkkienkin avulla, että kaikkein luotettavimpia lausunnon antajia ja kaikkein oikeaanosuvimpia tulevaisuuden skenaarioita olivat esittäneet sellaiset lausunnon antajat, jotka ovat sisällyttäneet puheeseensa paljon epävarmaa analyysia ja muutoinkin olleet oheisviestinnältään vähiten vakuuttavia. Eräänlaiset pohidskelevat tiedemiestyypit siis.

Kaikkein huonoiten oikeaan osuneita olivat mahtipontiset uhoajat, jotka ääntään korottaen ja käsiään huiskien ovat antaneet ymmärtää olevansa sanomastaan sataprosenttisen varmoja.

Tämä on siis tavallaan ristiriidassa peräänkuuluttamasi puhetaitokehityslinjan kanssa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset