Muutosvastarinnasta valittavat ovat muutoksen amatöörejä
Maailma on koko historiansa ajan enemmän tai vähemmän kipuillut jatkuvien muutosten kanssa. Niistä on opittu paljon, mutta se oppi ei tunnu koskaan juurtuvan sukupolvesta toiseen siirtyväksi ymmärrykseksi, vaan kerta toisensa jälkeen, muutosta haluavat valittavat muutoksen vaikeudesta. Muutosten vaikeus on kuitenkin enemmän kiinni muutosta vaativista kuin muista.
He epäonnistuvat, koska ovat muutosta vaatiessaan täysiä amatöörejä
Eilen Helsingin Sanomissa oli tiedesivulla kirjoitus, jossa selitettiin kuinka uudet teknologiset innovaatiot kohtaavat aina vastustusta. Juttua jaettiin kohtuullisen ahkerasti sosiaalisessa mediassa. Katselin mielenkiinnolla, mitä kohtia ihmiset lainasivat pitkästä tekstistä ja mitä he sillä mahdollisesti sanoivat.
Yksi valistuneista jakajista lainasi kohtaa: "Ihmisellä on taipumus demonisoida uutta ja siksi geenimuokkaus, keinoäly ja Uber pelottavat meitä."
Tämän kohdan esiin nostava saattaa lähteä olettamuksesta, että ihminen luonnostaan vastustaa kaikkea muutosta. Se on yksi suurimmista muutosvastarinnan valittajien virhekäsityksistä. Ihmiset haluavat luonnostaan muutosta, mutta he haluavat, että muutos tuo hyviä asioita. Hyvin harvoin muutosta myyvät onnistuvat kertomaan uudesta tavalla, joka saa ihmiset kokemaan, että nyt on tulossa jotakin vielä parempaa. Uudistajat eivät osaa samaistua muutoksen kohteen tilanteeseen ja kertovat muutoksesta ihan vääriä asioita ja aivan väärällä tavalla. Lopputuloksena on innostuksen sijaan hämmennys tai vastustus. Erityisen suurta amatöörimäisyyttä esittävät ne muutoksen vaatijat, jotka väittävät ihmisten hämmennystä vastustukseksi. Niinpä ihmisten hämmentyessä, he menettävät malttinsa ja syyttävät hämmentyneitä, kun heitä pitää siinä tilanteessa valistaa ja antaa mahdollisuus myös itse lisätä ymmärrystään.
Joku oli eilen lainannut kohtaa: "Innovaatioiden vastustajat nojautuvat perinteisiin ikään kuin nämä perinteet itsessään eivät olisi olleet aikoinaan keksintöjä." Ymmärrän, että lainaaja on tällä lainauksellaan halunnut viestiä, että perinteet ovat aina muuttuva asia, eikä perinteistä kannata liiaksi pitää kiinni. Ajatus on sinänsä ihan oikea, mutta sisältää piirteitä natsismista. Perinne tarkoittaa kytkentää johonkin yhteiseen. Jos meiltä vaaditaan luopumista jostakin yhteisestä, sen uuden pitää kyetä tarjoamaan sille uusi muoto. Hyvin tavallista on kuitenkin se, että muutosta ajavat aloittavat muutostyön ennen kuin itsekään ymmärtävät mihin ovat pyrkimässä. Puhumattakaan siitä, että ymmärtäisivät mitä siitä on tulossa. He siis epäonnistuvat jälleen tarinassaan paremmasta huomisesta. Heidän huomisensa on vain epäselvä näky.
Mielenkiintoinen kommentti oli myös: "Kumpi onkaan pelottavampaa: uudet teknologiat itsessään, vai se, mihin tarkoituksiin niitä käytetään?" Ajatus siitä, että ihmiset pelkäävät uutta teknologiaa on sience fictionia. Tiedemiehet ja fantasiakirjailijat kykenevät luomaan pelkoja, joita tavallinen ihminen ei osaa edes ajatella. Väittämällä keinoälyn olevan kyvykäs kaappaamaan ihmisen ja matkapuhelimen vievän kaiken yksityisyytesi, puhutaan peloista, jotka ovat mahdollisia, jos me olemme tyhmiä. – Toki rehellisyyden nimissä olemme usein tyhmiä. Käytännössä ihmiset kuitenkin ottavat usein uutta teknologiaa vastaan siksi, koska se helpottaa elämää ja he ajattelevat vasta jälkeenpäin siihen liittyviä riskejä.
Muutosvastarinta on merkki huonosta muutoksen johtamisesta
Olen nähnyt lukuisia muutoksia vuosien varrella ja lukenutkin niistä. Kaikilla onnistuneilla muutoksilla on muutama yhteinen tekijä, jotka tuntuvat näiltä muutoksen amatööreiltä jatkuvasti unohtuvan. Asioiden muuttamiseksi tarvitaan aikaa uuden sisäistämiseen, vanhasta luopumiseen ja uuden maailman vaatimien uusien asioiden oppimiseen. Muutos menee pieleen, jos ihmisillä on liian vähän tietoa ja/ tai liian vähän aikaa tehdä muutoksen vaatimat asiat. Kaikken yleisin syy on sekavuudessaan ja epäinnostavuudessaan surkea muutosviestintä ja vasta toiseksi yleisin syy liian tiukka aikataulu. Isokin muutos voidaan tehdä erittäin nopeasti, jos se tehdään ammattimaisesti.
Kehotan jokaista suhtautumaan kriittisesti jokaiseen sellaiseen puheenvuoroon, jossa valitetaan ihmisten muutoskyvyttömyydestä. Kyse on nimittäin silloin lähes poikkeuksetta valittajan omasta kyvyttömyydestä johtaa tai ohjata muutosta.
Pitikö otsikon olla: muutoksesta valittavat ovat muutoksen amatöörejä?”
Rohkenen jo sen verran monen muutoksen läpikäyneenä kritisoida jatkuvan muutoksen tarvetta. Muutoksia on nimittäin monenlaisia; tarpeellisia, tarpeettomia, onnistuneita, epäonnistuneita, henkilökohtaisia tai yhteisöllisiä, kalliita, halpoja, insinöörilähtöisiä vs. kuluttajalähtöisiä, säästösyistä tai turvallisuuslähtöisesti toteutettuja. Yhteinen tekijä niille kaikille on se, että ne muuttavat totuttuja rutiineja ja rytmejä.
Omassa yhteisössäni muutos on kestänyt yhtäjaksoisesti jo vuosia. Nyt on huomattu, että mentiin liian pitkälle ja nyt (anteeksi lainasana) down-shiftataan. Vauhti kiihtyi jo niin suureksi, että henkilöstö alkoi putoamaan kärryiltä.
Muutos vaikuttaa onnistuessaan positiivisesti kaikkiin muutoksen kohteina oleviin sidosryhmiin. Työ tehostuu, tuottavuus paranee, ihmiset alkavat nauttimaan elämästään ja työn tekemisestä. Muutos ei kuitenkaan voi syntyä pelkästään muutoksen vuoksi. Tämä johtaa harmonian rikkoutumiseen. Muutoksella on oltava selkeä tarkoitus ja päämäärä.
Pahimmillaan muutos suistaa yhteisön tai yksilön katastrofiin. Näin voi käydä, kun muutosta ryhdytään runnomaan pelkästään säästösyistä tai vain siksi, että muutosjohtaja haluaa muuttaa olemassa olevia, toimivia rakenteita pelkistetysti vaikkapa siten, että A ja B vaihtavat työhuoneita keskenään. Mitä hyötyjä tämän kaltainen muutos tuottaisi?
Aleksis Kivi kirjoittaa kirjassaan Nummisuutarit muutoksesta: ”Heisaa, Esko! Oikein minun hatussani ja hännystakissa, jossa minä vuosia takaisin kakskymmentä ja yksi seisoin vihillä Martan rinnalla. Tuntuupa minulle kuin sinun muodossas tuossa nyt itsiäni katselisin yksi ja kakskymmentä vuotta ajassa taaksepäin, ja silloin olit sinä vasta nyrkin kokoinen, ja viisi kuukautta puutui vielä ennenkuin hengen sait. Mutta niin muuttuu mailma; silloin kuin nyljetty orava, nyt mahdut hädintuskin tähän samaan hännystakkiin; niin muuttuu mailma, Eskoni.”
Ihminen itsessään muuttuu ja niin muuttuvat myös rakenteet ja ympäristö. Muutokseen tulee suhtautua terveen kriittisesti. Hyvää ei pidä tyrmätä, ei ainakaan suoralta kädeltä; hyvälle muutokselle on annettava mahdollisuus. Tekniikan muuttuminen esimerkiksi on tuonut paljon hyvää. Samaan aikaan tekniikan muutos on tuonut mukanaan arveluttavia työkaluja ihmisten valvontaan ja tarkkailuun. Niihin on suhtauduttava vähintäänkin epäillen.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä otsikko oli harkittu. Muutos ei aina ole fiksu. Mutta ne jotka valittavat muutoksen vaikeudesta, eivät yleensä ole löytäneet olemassa olevista keinoista parhaita. Eli muutoksen läpivieminen riippuu enemmän johtamisesta kuin ihmisten luontaisesta vastustuksesta.
Ilmoita asiaton viesti
Ilman minkäänlaista muutosvastarintaa ihmiskunta olisi kaiketi lakannut olemasta jo kauan sitten. Muutosvastarinta on osa muutosta. Sillä tiedolla tietysti ei ole mitään väliä ihmiselle, joka haluaa lähinnä pönkätä egoaan kannattamalla muutosta silloinkin kun ei itse siitä mitään hyödy.
Muutos on tosiasia, mutta millaista ja miten nopeaa se muutos on, on aina ihmisten käsissä.
Muutosvastarinta on usein intuitiivistä. Mitään selvää syytä ei ole, mutta jokin vaikuttaa väärältä. Vain täysi tollo sivuuttaa varoitusäänet.
Pääsiäissaaren patsaat lie jonkinlainen tarina siitä, kun muutosvastarintaa ei ole.
Evoluutio on aina parempi kuin revoluutio.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän Pääsiäissaarillakin ollut jonkinlaista muutosvastarintaa.
Siellä se estettiin käyttämällä tehokkaasti Tyynen valtameren saarilla yleisesti esiintyvää pallokärkistä nuijaa. Sillä päähän kopauttaminen oli tehokkaampaa kuin nykyajan ”banni.” Se hiljensi muutosvastarintaan alttiin lopullisesti. Loput sitten vetelivät patsaita pystyyn parhaan kykynsä mukaan nurisematta ainakaan ääneen. Nykyaikana puunuija on korvattu irtisanomismenettelyllä.
Ilmoita asiaton viesti
Samaa mieltä siitä, että vastarinnan näkyminen on merkki jostakin. Niitä merkkejä pitää ymmärtää ja tehdä oikeita asioita, jotta asiat menevät oikeaan suuntaan. Joskus – tai aika useinkin – se vaatii tavoitteen uudeelleen miettimistä.
Ilmoita asiaton viesti
Naurullakin se joka on tottunut istumaan toisten sylissä kuulee muutosvastarintaa toisten mumistessa että olisi kivempi istua vierekkäin rauhaonomaisessa rinnakkainelossa, paitsi Suomessa jossa sylikkäin istumista sanotaan suvaitsevaisuudeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Alivaltiosihteerin mukaan Muutosvastarinta on Suomen yksi yleisimmistä lintulajeista.
Tykkään katsella sarjaa ”Leijonan luola” – siinä kokeneet bisnesmiehet osaavat hyvin laittaa haaveilijat ja taivaanrannan maalailijat takaisin maan pinnalle. Heillä kyse ei ole asennevammasta, vaan ymmärryksestä siitä, tuleeko keksinnöllä fyrkkaa vai ei.
Muutoksen huumassa yritetään kaupata myös kaikenlaista selvää huuhaata. Kun kritisoit järjen ja kokemuksen ääntä käyttäen perustellusti, kritiikkisi voidaan kumota tai sivuuttaa pelkästään muutosvastarintaisuuteen vetoamalla, ottamatta kantaa kritiikkisi yksityiskohtiin. KAikenmaailman liiketoimintakonsultit ja kehitysasiamiehet ovat mestareita tässä. Tosin heillä ongelma taitaa olla, ettei substanssiosaaminen riitä.
Asia tulee esille omalla alallani energiatutkimuksessa. Jos totean, että voi mennä kymmeniä vuosia että auringonsäteilystä voidaan tuottaa polttonesteitä, niin kommenttini vaietaan. Kun innovaatioiden kaupallistamisesta täysin ulalla oleva tiedetutkija labrakammiostaan väittää, että aikaa menee vain muutamia vuosia. Kyse on monesti siitä, että saadaan rahoittajien kukkaronnyörit avattua, eikä niin väliä vaikkei lupaukset toteudukaan.
Mutta ei auta, olen vain niin muutosvastainen ja epätoivoisesti tarraan vanhaan kiinni?
Ilmoita asiaton viesti
”Muutosvastarinnasta” puhuminen ilmentää harhaa, että muutokset ja uudistukset voitaisiin tehdä kerralla valmiiksi mahtikäskyillä. Tosiasiassa asiat muuttuvat vaiheittain. ”Muutosvastarinta” on tärkeä osa muutoksen jalostumista toimivaksi. Joskus muutospäätökset eivät jalostukaan, vaan murenevat.
Ilmoita asiaton viesti
Konsultti voi saada itsensä rekrytoitua pelkästään muutosta myymällä. Jos muutos ei jalostukaan, ei kukaan taida tulla kyselemään ”tulosvastuun” perään. ”Tulos” mitataan sillä, kuinka monta palaveria on tullut pidettyä?
http://jukka-konttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/17…
Ilmoita asiaton viesti