PasiSillanpää

Pidetääkö talouden provokaatiokurssi?

Aalto yliopisto ja Helsingin Sanomat järjestivät eilen talouden puolustuskurssin, jota voisi HS:n tämänpäiväisen taloussivujen uutisen perusteella nimittää myös "talouden puolustelukurssiksi". Haastatteluissa toistuu sama kaava, jossa ongelma sijaitsee aina yrityksen ulkopuolella.

Samaan aikaan meillä on julkistettu tilastoja ja tutkimustietoja, jotka todistavat, että yrityksissä itsessään on paljon korjaamista. Suomi on innovaatioiden tekemisessä maailman kärkiluokkaa, mutta  innovaatioiden kaupallistamisessa vasta kolmenkymmenen parhaan joukossa (erään tilaston mukaan sijalla 24). Eilen julkistettiin brittiläisen myynnin ja kaupankäynnin konsulttiyrityksen, SalesAssesment Ltd:n tutkimus, jossa tuli ilmi, että suomalaisen myynnin suurin suurin ongelma on myyntitaidot. Talouselämä uutisoi asian: 

"Suomalaisten myyjien taidoista paljastui yllättävä heikkous: Myynti"

Toivottavasti toimittaja halusi olla vain sarkastinen. Myynnin osaaminen on Suomessa oikeasti vakava ongelma. Meillä ei ole myymisen kulttuuria, joka koulii riittävästi kovan luokan osaajia kansainväliseen myyntiin. Tästä seuraa se, että kykenemme menestyksellisesti viemään maailmalle lähinnä tuotteita, joita insinöörit myyvät insinööreille. Kun yritämme viedä tuntevalle ihmiselle ja myydä hänelle jotakin, mitä hän ei välttämättä tarvitse, muutumme kädettömiksi.

Suomalaisten yritysten toiminta ei ole kiinni siitä, että olosuhteet ovat niin paljon niitä vastaan. Ongelma on siinä, että vaikka niille annetaan namupasseja kaikista suunnista, kiekko ei löydä maaliin. Helsingin Sanomat ja Aalto yliopisto keskittyvät puhumaan puolustuksesta, kun huomio pitää kiinnittää siihen, miksi hyökkääjä menee kipsiin maalintekotilanteessa.

Suomalaisen yritysmaailman ongelmat tuntuvat puheissa tulevan yritysten ulkopuolelta, mutta ovat arjessa yrityksissä itsessään. Tyydymme kilpailemaan helppoja kilpailijoita vastaan helpoilla kotimaisilla markkinoilla. Pitkään suljettuna olleen talouden seurauksena meidän kuluttajamme ovat tyytyväisempiä vähempään kuin monessa kilpailijamaassa. Tästä syystä se taso, millä toimimme markkinoinnissa ja myynnissä ei riittä. Ei sinne päinkään. 

On hyvin kuvaavaa, että Talouden puolustuskurssista kertova uutinen todellakin puolustelee. Se puolustelee yritysten huonoa menestystä sillä, että maailma ympärillä ei pyörikään heidän mukaansa. Hyvin harva uskaltaa tätä sanoa ääneen, koska kaikki pelkäävät. He pelkäävät sitä, että joku pahastuu. Jos EK:n tai Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja laittaisi paimenkirjeen: "Nyt pojat ja tytöt lusikka kauniiseen käteen ja tehdään tuottavuusloikka tekemällä työmme paremmin", niin herrat saisivat varmaan hakea uudet työpaikat.

Siitä kuitenkin on kyse. Niin kauan kun sallimme väitteen, että talouskasvun pääasiallinen ongelma on yritysten ulkopuolella, emme pääse kiinni siihen, että yritysten pitää olla rohkeampia ja kunnianhimoisempia ja niiden on kyettävä suurempiin muutoksiin kuin ne ehkä tahtovat.

Lisäys klo 8.50: 

Kuten Lauri Kiiski tuossa alla keskustelussa viittaa, monen suomalaisen yrityksen todellinen kaupallinen menestys alkaa vasta silloin, kun se myydään ulkomaalaiselle omistajalle. Siinä on miettimistä kaikille. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Eräs omituisuus Suomessa on puurakentaminen. Metsäteollisuus on Suomessa varsin merkittävä vientitulojen lähde ja voimavaroja panostetaan vahvasti metsätalouteen, mutta puurakentamisen osaaminen on maassa lapsenkengissä ja osaaminen alalla on vain muutamien harvojen käsissä vastoin kuin esim. keskisessä Euroopassa, jossa koulutetaan taidonnäytteineen erikoisosaajia alalle. Suomessa puurakentamisen esteeksi ovat nousseet myös lainsäädäntö ja vaatimukset energiatehokkuudesta seinärakenteissa, joissa puu on asetettu ansiotta alivertaiseen asemaan muihin vaihtoehtoihin nähden.

Suomalainen osaaminen ja johtaminen ei näy kaikissa yrityksissä yrityksen kasvun ja kehittämisen kannalta aina suotuisasti. Näistä esimerkkeinä voisi mainita nyt voimakkaasti kasvavat ja investoivat entiset Turun telakan ja Kemira Grow How:n, jotka ovat uusien omistjien Mayerin ja Yaran myötä lähteneet liki lentoon ja työllistävät yhä enemmän suomalisia paikkakunnillaan. Suomalaisin omistuksin ja opein nämä tuskin olisivat kehittyneet positiiviseen suuntaan varsin lyhyellä aikaa.

Peiliin katsomista on niin yrityksissä, kuin myös säätelevällä hallinnolla ja lainkäytöllä.

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää

Hyvät esimerkit nuo Yara ja telakka. Lisään tuon ajatuksen tuohon tekstiin. Saat maininnan.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Kunnia sille, kelle se kuuluu. Niinpä Carl Haglund siirtyi politiikasta metsätuotteiden energiajalostusta Kemiin rakentavan kiinalaisyhtiön palvelukseen. Onhan metsänjalostus aina Suomessa vaatinut kansakunnan resursseihin verrattuna jättiläisluokan investointeja, muuallekin kuin Varkauteen, vaikka sieltä Riikka Manner nousi EU-politiikkaan muutamaksi vuodeksi ulkoministeriön urakehityksen kautta. Nyttemmin hän hyödyntää suhdeverkostojaan Metsäteollisuuden keskusliitossa.

Pienyrittäjyyttä olen usein ihaillut Italian vanhoissa kaupungeissa, joissa näkee vuosisadasta toiseen toimineita perheyrityksiä. Meillä sellaista perinnettä tuskin syntyykään, vaan kaikki pitää myydä heti kun joku jotakin tarjoaa. Juha Sipilä tosin himpun verran nikotteli jenkkifirman väläyteltyä dollarinippua, mutta niin vain politiikka sai oman miljonäärin. (taputuksia..)

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

"Kun yritämme viedä tuntevalle ihmiselle ja myydä hänelle jotakin, mitä hän ei välttämättä tarvitse, muutumme kädettömiksi."

Turhakkeitten myyntiä ei vain kaikki kehtaa tehdä ja ovat siinä oikeassa, jos kyse on reaalisesta materiasta tässä rajallisessa maailmassa.

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää

Ostamme uusia vaatteita, vaikka emme pakosti sitä tarvitse. Ostamme merkkivaatteita, vaikka halvempikin voi olla yhtä hyvä - joskus jopa parempi. Vaihdamme autoa, vaikka sillä voi vielä ajaa. Ostamme kalliimpia elintarvikkeita kun haluamme luksusta. Vaihdamme isompaan asuntoon ihan mukavuudesta. Menemme matkoille kokeaksemme jotakin uutta. Ostamme uuden kännykän, vaikka edellinenkin vielä toimii.

Suuri, ellei suurin osa maailmankaupasta kohdistuu asioihin, jotka eivät ole pakollisia, mutta lisäävät joko statusta tai yhteenkuluvuutta tai tekevät elämän mukavammaksi.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Normeja puretaan talkoilla, niin kuin mätiä oksia karsitaan jotta terveet voivat paremmin, kuten Sanassa sanotaan.

Ei kai ne sentään ala purkaa suomalaisen talouselämän suurta normia; muinaisskandinaavista mytologiaa valituista valituimpien valintakriteerinä?

Siinä voisi mennä uusiksi myös HS jonka välissä on tänään paksummat mainosliitteet parilta skandinaaviselta firmalta kuin on itse lehdessä sivuja.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Eilen maailma pidätteli hengitystään Applen julkistaessa uuden IPhone 7 -mallin. Kymmenen vuotta sitten ensimmäinen IPhone tuli markkinoille kaataen mm. Nokian, joka oli varautunut tulevaan mm. palkkaamalla Esko Ahon ja Marko Ahtisaaren ylimpään johtoonsa.

Ahtisaari, joka tunnettiin aikaisemmilta vuosiltaan lähinnä newyorkilaisena jazzmuusikkona, toimi sitten Nokian ylimpänä design-johtajana. Mutta niinpä isännät usein toimivat: palkkaavat jonkun jolla on nimeä rakentamaan kulisseja (brändejä!) luulotellen että kauneus tarttuu, vaikka tyhjä tynnyri kolisisi.

Nyt uutisoidaan liikenneministeriön antaneen Esko Aholle ja SAK:n johdon neuvonantaja Lauri Lylylle tehtäväksi luoda vision Suomen viestintästruktuurista vuonna 2050.

Ilmiselvä provokaatio.

Pekka Iiskonmaki

Suomalaisten habitus ja heikot taidot esim. ravintolamiljöössä on luvattoman anhitonta.

Syynä on hyvin pitkälti todella erikoinen alkoholipolitiikka, joka esim. Englannissa on ihan toisella tolalla.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset