PasiSillanpää

Suomalaiset johtajat - nuo hassut hypnotisoijat

Sä muutut, sä muutut, sä muutut, sanoo suomalainen puhuja seminaarilavalla kuulijoilleen. Melkein voimme kuvitella sen, kuinka hän samalla heiluttaa ketjun varassa roikkuvaa taskukelloa yleisönsä silmien edessä.

Sun täytyy muuttua, sun täytyy muuttua, sun täytyy muuttua, sanoo suomalainen huippuvirkamies, huippujohtaja, huippupoliitikko, huippu-urheilija ja huippu mikä tahansa TV:ssä. Huipulla kaikki näyttää niin selkeältä. Sieltä näkee paljon kauemmas kuin maan pinnalta, jossa tavallinen kansa ei näe edes huomiseen saakka. Samalla kun kuuntelemme näitä huippuja, voimme ehkä kuulla pienen metronomin tikitystä puheen välistä.

Meitä hyptonisoidaan kohti muutosta

Jos muutoksesta puhuvilla olisi mahdollisuus, he käyttäisivät hypnotisointia apunaan. Olisi niin paljon helpompaa saada ihmiset oman asiansa taakse, kun heillä olisi opittu juttu selkäytimessä. Ei mitään turhia suostutteluja, ei pitkiä keskusteluja, ei vasta-argumentteja, ei työnseisauksia eikä turhaa arvostelua.

Suomalaisen kulttuurin helmiä on esimerkillä johtaminen. Hieman surullista on se, että sitä esimerkillä johtamista nähdään kuitenkin aika vähän niiden toimesta, jotka siitä eniten puhuvat. Kun Sauli Niinistö otti presidenttikautensa alussa esille johtajien palkkatason, tuli hiljaisuus. Kun pankkiiri puhuu TV:ssä yhteiskunnan muutoksesta, pääosaan nousee se, miten hän haluaa muiden muuttuvan. Johtajan oma esimerkki jää taustalle tai jopa vaiennetaan kuoliaaksi.

Ei ne puheet vaan teot

Suomalaisten hokemien aatelia on "ei ne suuret puheet, vaan pienet teot". Polleina asiantuntijoina esiintyvillä huipuilla tuntuu usein unohtuvan oma esimerkki. Ainakaan he eivät tuo sitä hyvällä tavalla esiin. Suurin osa muutoksesta puhuvista ei ole itse valmis tekemään mitään suuria muutoksia nopeasti.

Kun yritys tekee suunnanmuutoksen, johtajat ovat puhuneet siitä keskenään helposti viisikin vuotta. Sitten he vain ilmoittavat, että huomisesta lähtien kaikki on toisin. Koettakaa nyt ymmärtää. Ei tätä voi enää siirtää kauemmaksi. Johtaja itse käytti viiden vuoden suruaikaa omaan muutokseensa ja haukkuu pystyyn ne ihmiset, jotka eivät ota muutosta vastaan minuutissa.

Tästä syystä johtajille nauretaan, heille suututaan, heitä arvostellaan ja heidän neuvojaan ei haluta ottaa onkeen. Siellä ylhäällä ei näe, koska ollaan jo niin korkealla pilvenpiirtäjässä, että sieltä ei näe pilvien läpi maan pinnalle. 

Hissillä alas

Suomessa on maailman parhaita hissejä valmistava ja niiden myynnissä erinomaisesti onnistuva Kone. Olen kiinnostuneena seurannut, mitä Koneessa on tehty. He ovat sisäistäneet, että hissi kulkee kahteen suuntaan, ei ainoastaan ylöspäin. Muualla yhteiskunnanssa tunnutaan olevaan tästä hieman tietämättömiä. Hissillä mennään vain yhteen suuntaan eli korkealle ylöspäin. Samalla siellä ylhäällä ollaan välillä turhan tiukasti ja liian pitkään. Lopulta osa aivolihaksista laiskistuu, kun ne eivät saa oikeanlaista liikettä.

Suomalaisen muutoksen hypnotisointi pitää kohdistaa niihin, jotka puhuvat lavalla sitä samaa hokemaa. "Sä muutut, sä muutut, sä muutut". Heille pitää aamulla laittaa pöydälleen metronomi, joka tahdistaa oikeaan rytmiin tai heiluttaa sitä taskukelloa silmien edessä. 

Suomalaisen yhteiskunnan muutosnopeus on tasan niin suuri kuin sen johtajien kyvykkyys viedä muutosta eteenpäin. Toiset johtajat osaavat sen toisia paremmin. Se ei vaan riitä. Jokainen liian hidas johtaja hidastaa myös niiden nopeiden matkaa, sillä yhteiskunnassa kaikki on kyettävä pitämään mukana. Hidasta johtajaakaan ei jätetä sen kummemmin heitteille kuin muitakaan yhteiskunnan rattaissa kolhuja saaneita.

Meillä puhutaan paljon eläkeläisten, nuorten työttömien, sairaiden ja pakolaisten aiheuttamasta taakasta yhteiskunnalle.

Olisi aika puhua enemmän myös muutoskyvyttömien tai liian hitaasti muuttuvien johtajien aiheuttamasta taakasta yhteiskunnalle. Siitä kuinka se hypnotisointi on varsin tehoton tapa saada asioita aikaiseksi.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Muutosvastustuksen nujertaminen saattaa tosiaan olla usein hyvin vaikeaa. Voisiko se osittain johtua siitä että ihmiset eivät käsitä elämän olevan itsessään jatkuvaa muutosta? Kuten olen itse esimerkiksi sisäistänyt ihmiselon merkityksen nuotion muutosprosessiin seuraavasti: hitaasti syttyvä, voimallisesti palava ja lopulta vähitellen hiipuva.

Tekemisen ja osallisuuden kulttuurin toivoisin Suomessa ottavan taas yhteiskuntamme haltuun jatkuvan marinan ja vastustamisen mielialasta.

Osallisuutta voi kokea ihan ilman palkkatyötäkin jakamalla esimerkiksi omaa kokemuspääomaansa sosiaalisen median välityksellä. Kokemuspääoman jakaminen voi olla seuraajille somessa hyvin inspiroiva kokemus, jolloin tällaisestä prosessista voi syntyä yllättäviä ajatuksia jotka edistävät osaltaan yhteiskuntamme hyvää henkeä osallisuudesta alkaen.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

"Muutosvastustuksen nujertaminen saattaa tosiaan olla usein hyvin vaikeaa".

Kun katsoo minkälaista vääntöä tarvitaan, kun Suomen työelämän luutumiin yritetään saada edes jonkilaista joustoa, asia on epäilemättä noin.

Mutta kun puhtaan siitä konsulttivetoisesta muutosjargonista jota monilla työpaikoilla joudutaan kuuntelemaan, asia on usein suorastaan päinvastoin. Varsin moni on joutunut istumaan luentosalissa, jonka edessä konsultti keskittyy siihen "muutosvastustuksen nujertamiseen" ja paasaa siellä muutoksesta, muutoksesta, muutoksesta, ... Vahiongossakaan esitys ei sivua sitä, mitä asioita pitäisi muuttaa, miksi niitä pitäisi muuttaa, mihin suuntaan niitä pitäisi muuttaa, mitä hyötyjä niillä muutoksilla tavoiteltaiusiin ja miten muutokset olisi järkevää tehdä. Monesti on varsin ilmeistä, että hän ei edes tunne eikä ymmärrä firman nykyistä toimintaa.

Tuolla en tietysti tarkoita etteikö hyviäkin konsultteja olisi ja joissakin tapauksissa mieleen pääsi myös hiipimään epäilys, että se onneton konsultti joutui puhumaan onnettomia kliseitään onnettoman toimeksiannon takia. Mutta se onkin jo sitten toinen tarina.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Enää ei tarvitse kysyä milloin Björn Wahlroos ja Claes Andersson ryhtyvät puhumaan Suomen tulevaisuudesta?

Wahlroosin (TV1 eilen) mukaan nopeat syövät hitaat digitalisaatiossakin. Andersson (HS tänään) haluaisi palata kulttuurissa Kalmarin Unionin aikaan, siis muinaiskandinaaviseen mytologiaan.

Kirjoitin täällä kommenttina postaukseen "Keskustelu digitalisaatiosta on tuskaa eksyneille" 1.10.:

"Digitalisaatiosta ei ainakaan pitäisi puhua horisevien herrojen metkuina. Pikemmin digitalisaatio pitäisi käsittää oman elämän hallintaa helpottavana mahdollisuutena; jokainen voi paremmin kokea olevansa oman itsensä "isäntä", itsellinen toimija.

Hyvä olisi jos sellainen sana löytyisi kansan perinteisestä sanastosta joka ainakin vähentäisi turpeeseensitomisen tunnetta. Ennakoimatonta tulevaisuutta; keveyttä historian taakan ja verenpainon sijaan. Olemisen keveyttä tutuissa raiteissa junnaamisen sijaan."

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo

Poikkeuksetta näiden muutoksesta meuhkaavien työstä vieraantuneiden konsulttien perussanoma on: Muutut, kuten käsketään, ellet niin Sinut muutetaan ulos organisaatiosta. Kova sanoma vaan kätketään ympäripyöreän hötön keskelle. Ja tottaka konsultit näin tekevät, koska palkan maksaa se johtaja. Johtamistaidon konsulttien olisikin syytä kouluttaa johto oivaltamaan kaksi perusasiaa, jotka jo tulivatkin esille tuossa kirjoituksessa, mutta menköön ja ihan ilmaisina neuvoina.

1. Oma esimerkki. Kannattaa ottaa pää pois sieltä omasta perseestä ja näyttämään miten asiat hoidetaan.
2. Motivointi = Konkretiaa. On syytä johdossa miettiä edunasettamista. Mitä työntekijä hyötyy tästä ja miten saan työntekijän mukaan kehitykseen siis motivoimalla, ei uhkailemaalla tai kertomalla typeriä esimerkkejä.

Johdon ongelmat ovat varmasti vaikeita ( ei siis haastavia, kiitos) mutta kun on johtaja tehtävään vapaaehtoisesti hakenut ja tehtävän ottanut vastaan, niin varmaan rekrytöinnissäkin on jo kerrottu, mitä tehtävän menestykäs hoito edellyttää. Niitä edellytyksiä ei jälkikäteen anneta, mutta duunarit saavatkin sitten maksaa vääristä valinnoista. Tämä tuppaa kummasti unohtumaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset