Voivatko eläkeläiset olla neuvomatta?

Eläkeikää lähestyvät tai jo eläkkeellä olevat suurten ikäluokkien edustajat tuntuvat toisinaan sortuvan samaan, mihin niin moni sukupolvi heitä ennen. He yrittävät kertoa omassa viisaudessaan, keille heidän itsensä haalima valta pitää siirtää. Tällä hetkellä näyttää siltä, että varsin monet eläkeikäiset johtajat haluavat siirtää vallan kännykkä kädessä syntyneille lapsenlapsilleen, eli 1990 luvulla ja sen jälkeen syntyneille sukupolville.

Ehkä he voisivat vihdoinkin pitää suunsa kiinni tässä asiassa

Vallan siirtäminen kuuluu diktatuureihin ja kuningaskuntiin, mutta ei demokratiaan.

Samat johtajasukulpolvet, jotka kehuvat nykynuorten kykyjä heittäytyä digitalisaatioon, väheksyivät X sukupolven, eli 1960-70 luvuilla syntyneiden yrityksiä luoda digitalisaatiota silloin kun se sai alkunsa. 2000 luvun vaihteessa suurten ikäluokkien edustajat olivat huuli pyöreänä uusista palveluista ja sanoivat lopulta, että rahaa pitää käyttää viisaammin. Niinpä he samalla käskivät lyödä jarruja digitalisaatiolle. Ne tuhannet ihmiset, jotka olivat rakentaneet suomalaisen internetin ja mobiilipalveluiden perustan, haluttiin tekemään perinteisempää työtä.

Yksi Suomen nykyisen tilanteen juurisyistä on se, että olemme liian pitkään kuunnelleet suurten sukupolvien toiveita. Nykyinen sosiaali- ja terveysjärjestelmä, koulujärjestelmä ja elinkeinorakenne ovat syntyneet suurten ikäluokkien mukana ja heidän tarpeisiin. Erityisesti työelämä palveli heitä erittäin hyvin. Työntekijöistä oli paremminkin pulaa kuin liikatarjontaa ja siksi ihan rumastikin sanottuna, heikompikin aines pääsi varsin mukavasti palkattuihin ja hyviin tehtäviin.

Seuraava sukupolvi ei saanut ääntään samalla tavalla kuuluviin muutoksen kriittisillä hetkillä, osa ei edes saanut kunnon töitä ja sen seurauksena olemme nyt tässä missä olemme

Hyvät eläkeläisjohtajat tai sille pian jäävät

Te olette tehneet nyt oman osanne. Teillä on varmasti fiksuja mielipiteitä ja valtava määrä viisautta ja siksi teidän ajatuksianne kannattaa kuunnella monessa asiassa. Koettakaa silti kuitenkin hieman hillitä puheitanne työelämän johtamisesta ja vallansiirrosta. Työelämän pelisääntöjen luominen ja vallan jakaminen pitää antaa niille, jotka työelämässä ovat tulevaisuudessa. 1960 luvulla ja sen jälkeen syntyneistä suurin osa on vielä 15 – 25 vuotta työelämässä ja heillä on paljon enemmän kokemusta, kuin te johtajina omana aikananne osasitte arvostaa. Teidän johtamiseenne kuului se, että viisaus asui teidän johtoryhmissänne, ei suinkaan niiden ihmisten sisällä, jotka olivat jotakin muuta kuin johtajia.

Uusi työelämä tulee näyttämään hyvin erilaiselta kuin teidän aikananne. Teistä voi näyttää kliffalta se innostus, joka nuorista heijastuu. Teistä jotkut ovat jopa käyneet Slushissa näitä nuoria katsomassa – tiedän, kun sen olen paikan päällä nähnyt. Aivan mahtavaa, että te olette siitä innostuneet. Niinhän jokainen vaari ja mummu innostuu omista lapsenlapsistaan. Koska omille lapsille ei samalla tavalla löytynyt aikaa aiemmin, se sama ajanmenetys halutaan korvata lapsenlapsille.

Hyvät vaarit ja mummut. Kyllä teidän omat lapsenne pärjäävät. Keskittykää vapaasti iloitsemaan omista lapsenlapsistanne, mutta älkää puuttuko siihen, miten me jaamme vallan. Älkää enää myöskään väheksykö omia lapsianne, niitä samoja joiden lapsenlapsia te ihailette. Teidän lapsenne ovat paljon fiksumpia ja osaavampia kuin te ikinä osasitte työuranne aikana arvostaa. Muussa tapauksessa niistä lapsenlapsista tuskin olisi tullut niin fiksuja kuin te ihailette.

Ei se meitä haittaa, että ette näe metsää puilta, jos vaan osaatte olla neuvomatta yhtään enempää. 

 

PasiSillanp
Sitoutumaton Helsinki

Olen strategiakonsultti, jonka erityisauetta on yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen. Viime vuosina olen tutkinut erityisesti strategisen ajattelun ja uusien, maailmaa muuttavien ideoiden syntyä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu