Olemme kaikki korvaamattomia

Julkista puhetta hallitsee loppumaton naiivistinen idealismi siitä, että jokainen ihminen on korvattavissa joko koneella tai toisella ihmisellä. Nälkäpalkalla tomaatteja poimiva siirtolainen voidaan korvata kenellä tahansa toisella nälkäisellä. Hyviin etuihin tottunut 5-kymppinen asiantuntija voidaan korvata kahdella nuorella ja innokkaalla harjoittelijalla. Psykologi voidaan korvata rasti ruutuun verkkoterapialla. Hoitotyötä vanhuksen kotona tekevä hoitaja voidaan korvata etäyhteydellä ja ruokarobotilla. Pian juristitkin korvataan kuulemma keinoälyllä.

Voimme korvata fyysisen olennon, mutta emme ihmistä

Korvatut ihmiset on yleensä siirretty reserviin varikolle. Lopputulos on kuin Arizonan Davis-Monthan lentokoneiden hautausmaa. Siellä ne paistattelevat toimettomina auringossa ja rapistuvat yksi toisensa jälkeen vähän kerrallaan. Ne saavat olemassaololleen arvon vain silloin, kun joku haluaa mielenkiintoista kuvamateriaalia omalle dokumentilleen tai musiikkivideolleen. Hienointa kuvaa saadaan silloin, kun joku hyppii pitkin niiden siipiä.

Korvatun ihmisen kohtalo on joutua yksin vastaamaan omasta kohtalostaan. 

Kuten ne lentokoneetkin, myös ihminenkään ei kykene lentämään, jos sen tankki on tyhjennetty. Koko uransa muiden antamia ohjeita noudattanut on ennen pitkää samassa umpikujassa kuin hänen ohjaajansa. Vanha tekeminen ei vie tulevaisuuteen. Ero on vain siinä, että ravintoketjun yläpäässä oleva ohjaaja voi aina korvata alempana olevat uusilla nuoremmilla ja hienommilla koneilla, jotka osaavat uudet temput. Jos yläpää ei ole huolehtinut ihmisten kehittymisestä ja jaksamisesta, se on lähinnä ongelma YT neuvotteluiden muodossa, mutta ei muuten. Ennen pitkää me unohdamme senkin riesan. Työssään sairastuneet ja loukkaantuneet kokevat saman kohtalon, kuten myös ne, jotka mistä muusta syystä tahansa eivät kykene muuttumaan johonkin, mistä kukaan ei osaa edes kuvailla mitään täsmällistä.

Jos lähtisimmekin ajatuksesta, että ihmistä ei voi korvata?

Mitä yhteiskunnassamme tapahtuisi, jos muuttaisimme ajatteluamme täysin päinvastaiseksi? Jos ajattelisimme, että ihmistä ei lähtökohtaisesti voi korvata toisella, vaan jokainen kohtaamme ihminen on korvaamaton. Jokainen ihminen olisi niin arvokas, että tekisimme kaikkemme pitääksemme hänet mukana ja täysissä voimissaan, ellei hän itse tahtoisi toisin?

Se tarkoittaisi entistä vastuullisempaa ajattelua lasten ja nuorten hyvinvointiin. Se tarkoittaisi vastuullisempaa henkilöstöpolitiikkaa yrityksissä, koska ihmisten vaihtaminen olisi vasta se viimeinen vaihtoehto. Politiikan päätöksenteossa se tarkoittaisi sitä, että ihmisten hyvinvointi menisi kaiken pragmaattisen edelle. Lapsesta vanhukseen me pitäisimme huolta siitä, että ihminen voi henkisesti ja fyysisesti niin hyvin kuin siinä vaiheessa elämää vain voi ja voi antaa mahdollisimman paljon myös muille.

Olisko se ihan mahdoton ajatus? Puhutaan työttömistä nuorista, jotka eivät löydä suuntaa elämälleen. Paljonko me todellisuudessa menetämme sen vuoksi yhteiskuntana? Puhutaan vanhuksista, jotka seuraavat toimettomina vuosien valumista. Eikö heillä ole viimeisinä vuosinaan mitään arvokasta annettavaa meille muille? Mietitään työttömiä työikäisiä, jotka työttömänä saavat tehdä vain heille erikseen osoitettuja ja/ tai töitä muiden määräämillä säännöillä. Eikö heillä ole fiksuja ajatuksia ja kykyä tehdä hyödyllisiä asioita? Mietitään ihmisiä, jotka ovat syrjäytyneet sairauden tai muun syyn vuoksi, mutta voisivat inhimillisemmän toiminnan kautta löytää elämälleen ilon. Mitä iloa siitä olisi meille kaikille?

Ei ihmistä oikeasti voi korvata

Meillä on harha siitä, että ihmisen voi korvata. Ihmisen tekemiä yksinkertaisia asioita voidaan siirtää koneille, mutta ihmisen tärkein voimavara, eli kyky vaikuttaa myönteisesti toisten ihmisten ja ympäristön nykypäivään ja tulevaisuuteen on korvaamatonta.

Vaikka tekniikka menisi kuinka pitkälle tahansa, arvokkain asia toiselle ihmiselle on toinen ihminen. 

 

PasiSillanp
Sitoutumaton Helsinki

Olen strategiakonsultti, jonka erityisauetta on yritysten kilpailukyvyn kasvattaminen. Viime vuosina olen tutkinut erityisesti strategisen ajattelun ja uusien, maailmaa muuttavien ideoiden syntyä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu