*

PasiSillanpää

Tarvitaan Lepomäki, Andersson ja Marin vanhojen jäärien tilalle

Kaiken populismin vanavedessä olemme kokonaan unohtaneet sen kaikkein tärkeimmän keskustelun. Kuka osaa yhdistää meitä enemmän kuin repiä toisistaan?

Edellisissä eduskuntavaaleissa sekä Keskustapuolueelle että Perussuomalaisille ja heidän puheenjohtajilleen tarjottiin kansan yhdistäjän viittaa, mutta molemmat ovat epäonnistuneet siinä tehtävässä katastrofaalisesti. Toisen puolueen puheenjohtaja kykenee sentään innostamaan kaikki vihaiset, mutta toisesta innostuvat vain jotkut pragmaatikot. Todellinen uudistumisemme ongelma on se, että meillä ei ole riittävän vahvoja kansaa yhdistäviä voimia. Siksi revimme itseämme vähän kaikkialle.

Ehkä enää ei ole Churchillin tai Kekkosen aika, mutta jollekin uudelle samankaltaiselle on tilaus.

Kanadan pääministeri Justin Trudeau on esimerkiksi onnistunut ihastuttamaan niin kanadalaisia kuin muitakin omalla toiminnallaan. Katolilaisuudestaan huolimatta Turdeau ei ole konservatiivinen vanhan kannattaja. Wikipedia kuvaa häntä seuraavasti:

"Trudeau on ilmoittanut haluavansa kasvattaa panostuksia infrastruktuuriin ja tiukentaa Kanadan ilmastopolitiikkaa. Hän on myös kertonut haluavansa laillistaa marihuanan sekä korottaa varakkaiden verotusta ja laskea samalla vähemmän ansaitsevien verotusta.

Virkavalansa Trudeau vannoi 4. marraskuuta 2015. Trudeaun hallituksen kokoonpano herätti huomiota, sillä ensimmäistä kertaa Kanadan historiassa hallituksen ministereistä puolet oli naisia ja ministereiksi valitut olivat pääosin nuoria ja edustivat erilaisia väestöryhmiä."

Mielenkiitoista tuossa Wikipedian kuvauksessa on juuri tuo viimeinen. Hän pyrki hallitustaan nimittäessään luomaan mahdollisimman kattavan edustuksen eri väestöryhmistä ja hakemaan uudella tavalla ajatetelevia ihmisiä.

Suomessa puoluepolitiikka lähtee siitä, että vanhoille jäärille tarjotaan mahdollisuus näyttää kokemustaan. Puoluepolitiikan on oltava puolueen eliitin hallussa ja yleensä se eliitti on enemmän tai vähemmän keski-ikäistä, hiljallen jo ideaköyhää ja poliittiseen peliin liian syvälle uppoutunutta. Nuoret, eri tavalla ajattelevat ja rohkeita uudistuksia hakevat sopivat tosi harvoihin paikkoihin politiikassa. Politiikka on jäänyt omien toimintamalliensa ja ajattelutapojensa vangiksi. Se on ryhtynyt tuhoamaan sekä itseään että hidastamaan yhteiskunnan kehitystä.

Suomessa pitää tehdä puoluepolitiikan uudistus, jos yhteiskuntaa halutaan uudistaa

Viimeistään viimeisimpien eduskuntavaalien jälkeen aloittaneen hallituksen työtä seurattuamme, yhden asian pitäisi olla itsestäänselvää. Meidän poliittisen muutoksemme ongelma ei ole perustuslaki, työmarkkinajärjsetöt, julkisen sektorin työntekijät, yliopistot tai syrjäytyneet työttömät. Meidän ongelmamme on hallitus, joka on kykenemätön yhdistämään kansaa, antamaan suuntaa ja innostamaan. Tämä halitus voittaa epäinnostavuudessaan melkein kaiken.

Suomessa on politiikan teon kriisi, jota ei ratkaista perinteisen puoluepolitiikan keinoin. Tänne tarvitaan jotakin täysin uutta, vaikka sitten Kanadan mallia. Meillä on oikeus saada innostavampia, näkemyksellisempiä ja ihmisiä paremmin yhteen kokoavia poliitikkoja. Meillä on kansana paljon enemmän yhdistäviä tekijöitä kuin poliitikot antavat ymmärtää. Meillä on vain sellainen poliittinen järjestelmä, että todelliset huippukyvyt eivät hakeudu politiikkaan tai heidän etenemistään hidastetaan niin pitkään, että heistä on tullut vanhan vankeja.

Nuoremman polven poliitikoista esimerkiksi kolme kovaa naista Elina Lepomäki,  Li Andersson ja Sanna Marin edustavat jotakin sellaista raikasta ja laaja-alaisesti ajattelevaa sekä jämäkästi toimivaa politiikantekoa, mitä meillä tarvitaan. Keski-ikäisten herrojen ja rouvien poliittinen taituruus on tänä päivänä väärällä alueella. Lehmänkauppojen virittelyn sijaan tarvitsemme uutta suuntaa. 

Meillä on oikeus innostaviin esimerkkeihin ja meillä on oikeus vaatia politiikalta uutta. Tämä peli ei vetele. 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Li Andersson on jo tällä hetkellä Vasemmistoliiton puheenjohtaja ja Sanna Marinilla varmasti SDP:n puolella loistavat mahdollisuudet. Kuitenkin Kokoomuksen Elina Lepomäki sai puheenjohtajahaaveilleen täystyrmäyksen ja hän onkin toista maata. Lepomäki on talouspoliittisesti erittäin idealistinen ja oikeassa laidassa ja ainakin tällä hetkellä hänen yhteistyökykyynsä muiden puolueiden kanssa kohdistuu rajuja epäilyjä. Ei minkään puolueen kannata demokraattisessa järjestelmässä valita itselleen sellaista johtajaa, jonka mukana menee potentiaalinen äänestäjäkunta.

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Laajemmin, minkään etabloituneen puolueen ei kannata demokraattisessa järjestelmässä valita puheenjohtajaa, joka uhkaa äänestäjien saavutettuja etuja.

Tämän takia viimeinen pääsee sammuttamaan valot.

Käyttäjän PasiSillanp kuva
Pasi Sillanpää

Mikko. Ymmärrän pointtisi. Mutta varmaan ymmärsit myös, että puhun tuossa uudesta kulttuurista enemmän kuin täsmällisistä henkilövalinnoista?

Eikä minkään puolueen kannata ottaa riskejä, kun vallan määrä on tärkeämpää kuin se mitä sillä saadaan aikaiseksi.

Käyttäjän MarkusMaunula kuva
Markus Maunula

On kohtuullisen hupaisaa näistä kolmesta puhuttaessa yhdistää idealismi juuri Lepomäkeen.

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin

Onko Li Anderssonin tai Sanna Marinin poliittisessa esiintymissä käynyt ilmi mitään sellaista, että heillä olisi hankaluuksia tehdä yhteistyötä muiden poliittisten puolueiden kanssa hallituksessa?

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola Vastaus kommenttiin #6

Ts. "Onko Li Anderssonin tai Sanna Marinin poliittisessa esiintymissä käynyt ilmi mitään sellaista, että he haluaisivat poistaa joltakulta saavutettuja etuja?"

Käyttäjän mikkonummelin kuva
Mikko Nummelin Vastaus kommenttiin #8

Ei ole sama asia. Li Anderssonin mielipiteissä on käynyt selvästi ilmi tarve verojen korottamiseen ja suuria pääomatuloja nauttivien etujen jyrkkäänkin karsimiseen, eli kyllä Li Andersson haluaa poistaa joiltakuilta saavutettuja etuja. Sen sijaan yhteistyökyky ja kompromissien teko muiden puolueiden kanssa on ratkaisevan tärkeä ominaisuus. Suomen poliittinen järjestelmä ei onneksi tue kovinkaan hyvin mahdollisuutta millekään yksittäiselle puolueelle saada eduskunnasta haltuunsa enemmistöä, joten voittaja tarvitsee aina kumppanit.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu Vastaus kommenttiin #9

En tunne henkilökohtaisesti ketään näistä kolmesta naisesta. Joten käsitykseni heistä perustuu median antamaan kuvaan.

En näe Lepomäen yhteistyökyvyssä mitään vikaa. Mutta hän on erittäin älykäs ja hänellä on hyvä järjestelmien hahmotuskyky. Häntä on vaikea hämätä ja hän ei myöskään tee mahdotonta yhteistyötä. Joten hänen yhteistyönsä lähtee asioista.

Oma mielikuvani on, että sekä Andersson että Marin tulevat kokonaisuuksien hahmottamisessa valovuoden jäljessä. Joten he siis ovat valmiita tekemään yhteistyötä ymmärtämättä edes, mitä tarkkaan ottaen tekevät.

Joten ainoa erilainen poliitikko joukosta on Lepomäki. Aivan kuten Sipilä pisti jo Keskustan uusiksi ja siinä sivussa ravistelee myös nykyistä poliittista rakennelmaa. Jos olette huomanneet, hän on pirun sitkeä vaikka ei olekaan jääräpäinen... Rinnehän aloitti jo taistelun, ettei vain talouden mahdollinen paraneminen menisi nykyhallituksen hyväksi.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Miksi Joulupukiksi ei koskaan valita nuorta naista? Ilmeisesti ihmiset haluavat hahmon joka edustaa pikemmin turvallisuutta kuin urpoutta, parhaimmillaan toivoa sekä rohkeutta poliitikkona purkaa vanhoja rakenteita, auttaa ihmisiä löytämään omat mahdollisuutensa.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Tuo minun peukkuni tuli yksinomaan Lepomäen takia, muista kahdesta; i don¨t give a shit amerikkalaisittain. Syy on ideologiani muuten Pasi on tapansa mukaan kyllä aivan ytimessä.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Tarvitaan fiksuja kavereita joita eivät sido aatteelliset kahleet. Riippumatta iästä, sukupuolesta tai puoluekirjasta. Kavereita jotka hyödyntävät tutkittua tietoa vaikka se olisi ristiriidassa henkilökohtaisen maailmankuvan kanssa. Tovereita joiden takki kääntyy aina kun siihen on hyvät perusteet.

Oikeastaan tarvitaan robotti joka ottaa tutkimuksia sisään ja sylkee lakeja, budjetteja ja asetuksia ulos.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Lepomäen ongelmana on sama mikä Sipilälläkin, siinä missä Sipilä katsoo asioita lähes yksin yritysjohtajan näkökulmasta, Lepomäki tekee saman pankkiirin, eikä yhteiskuntaa voi johtaa kuten yritystä tai rahalaitosta. Hyvään johtamiseen tarvitaan enemmän viisautta kuin älykkyyttä. Hyvä ja ajatuksia herättävä blogi.

Toimituksen poiminnat