Toveri Rinteen parempi puhe
Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää toveri Rinnettä ja toveri Paanasta mainiosta esityöstä ja toveri Eetu Kinnusta namusyötöstä. En olisi sunnuntai-iltana uskonut, että blogini saa SDP aktiivin reagoimaan. Nyt yritän parhaani mukaan lämästä kiekon Kinnusen passista maalin perukoille. Antakaa anteeksi, jos kuti menee ohi. Jännittää, kun en ole hetkeen päässyt laukomaan tällaisesta paikasta.
Kerrataanpa lyhyesti: Kirjoitin siis sunnuntaina siitä, että sekä SDP:n Antti Rinteen että puoluesihteeri Reijo Paanasen viikonlopun lausunnot eivät olleet parasta mahdollista mainosta SDP:lle. Eetu Kinnunen otti blogini tarkasteluun ja kysyi aiheellisesti, kenen lähtökohdista työelämää pitää kehittää? Minusta se on erinomainen kysymys, johon haluan nyt antaa oman vastaukseni.
Pitää mennä hiukan historiaan. Antti Rinteen puheenkirjoittaja on varmaankin ollut Petäyksen kurssikeskuksessa 80- luvun alussa sinä viikonloppuna, kun savusauna paloi poroksi ja saksalaiset turistit onkivat saunan viereisestä lampareesta lohia, jotka he kiinni saatuuaan päästivät takaisin vapaaksi. Viikonlopun huipentumana oli mahtavan bassoäänen omaava Reijo Franck, joka paukautti kitapurjeet avoinna "Eespäin eespäin tiellä taistojen…".
Se oli viattomuuden aikaa, jolloin vastapuolet olivat selkeitä. Oli duunarit ja kapitalistit. Kapitalistit rikastuivat jatkuvasti ja duunarit saivat siinä sivussa hilattua palkkoja ja muita työehtoja ylöspäin. Samalla etenkin paperityöläiset vaihtoivat Ladat ja Wartburgit vaivihkaa Saabeihin ja Volvoihin. Viattomuuden aikaa jatkui siitä päivästä vielä monta vuotta.
Ensimmäinen duunarin todella syntinen houkutus tuli 80 -luvun puolivälin tienoilla. Silloin kaikki Nokian palveluksessa olevat saivat lunastaa henkilökuntaosakkeita. Ne jotka niin tekivät, lunastivat myöhemmin osakkeillaan itselleen kesämökkejä tai muuta mukavaa. 1980 luvun aikana paperityöläisestä oli tullut aika nopeasti keskiluokkainen. Tai oikeastaan hän oli ohittanut monet keskiluokkaan kuuluvat, kuten vaikkapa opettajat. Olihan siinä itselläkin uravalinnassa miettimistä, että ottaako työ paperitehtaassa, jossa maksetaan työssä oppimalla parempaa palkkaa kuin kuuden vuoden yliopistokoulutuksen jälkeen monella muulla alalla.
1980 luvun lopussa bileet loppuivat ja Berliinin muurikin kaatui
Edellinen lama lopetti sen lineaarisen kehityksen, mikä meillä oli siihen saakka jatkunut. Ikävä vain, että laman seurauksena työelämän asetelmat jäivät koko ajan enemmän jälkeen yleisestä kehityksestä. Monessa firmassa myytiin edelleen tonneja ja työn määrä laskettiin edelleen tunteina.
Jo silloin olisi pitänyt ottaa asiakkaat paremmin huomioon, mutta eihän se nyt käynyt. Se oli liian radikaalia ja olisi ollut aivan liian nopea muutos. Lopulta se 1990 luvun alusta alkanut kehitys johti monen mutkan kautta siihen, että eilen me enempi oikeistolaisesti kuin vasemmistolaisesti ajattelevat parahdimme. Ja jotta nyt ei tule väärinkäsityksiä, olen elämäni aikana äänestänyt kaikkia muita paitsi Perussuomalaisia ja Kristillisdemokraatteja. Viimeksi äänestin melkein naapurissa asuvaa RKP:n ehdokasta. Hyvä tyyppi minusta. En siis ole Kokoomuksen lähettämä desantti.
Se Rinteen puhe oli meille työelämän kehittäjille kuin perinteinen avioparien keskustelu. Kun toinen osapuoli on riittävän monta kertaa kuullut saman selityksen, niin enää ei vanhat selitykset toimi. Ja varmaan itsekin huomasitte sen. Ei siihen olisi parahdettu ja ette te olisi joutuneet selittelemään asioita, ellei siinä viestissä olisi ollut jotakin pielessä. Siksi ajattelin kirjoittaa nyt tähän Rinteen puheen sen osan uusiksi, mistä parahdus syntyi. Näillä sanoilla Rinne olisi saanut kavereita niin omista kuin vastustajista:
"Hyvät kohtalotoverit, olemme kaikki samaa mieltä siitä, että yritysten voitot ja asiakkaiden tarpeet ovat kaiken kehittämisen ytimessä. Samalla kuitenkin haluamme puhua enemmän siitä mikä on menestyksen hinta ja mitä se tarkoittaa tulevaisuuden työntekijälle. Uudistamista pitää edelleen tehdä, mutta sitä pitää tehdä yhteistyössä työntekijöiden ja omistajien kanssa. Kaiken tavoitteena tulee olla se, että meillä on entistä parempi työelämä.
"Työelämän uudistusten on vastattava entistä paremmin ihmisten henkilökohtaisiin tarpeisiin. Samalla kuitenkin heidän hyvinvoinnistaan on huolehdittava, osaamisen kehittämiseen panostettava ja löydettävä oikea tasapaino työn ja muun elämän välille. SDP:n tavoitteena on se, että sekä työntekijät että työnantajat kokevat meidät parhaaksi työelämän neuvottelukumppaniksi."
Mitä siis haluan sanoa
En usko, että Suomesta löytyy enää montaa työelämässä olevaa vallankumousta ihailevaa perusduunaria. Sen sijaan uskon, että tämän päivän perusduunari on paljon fiksumpi, kuin heidän etujärjestönsä ja niiden lähipiirissä olevat puolueet antavat ymmärtää. Työelämän kehittämisen suurin ongelma ei ole duunari, eikä keskimääräinen yrittäjäkään. Suurin ongelma löytyy työnantajien ja työntekijöiden etujärjestöistä ja niihin liittyvästä politiikasta.
Jos SDP haluaa joskus vielä suureksi, kannattaa ottaa rauhanlippu ja lopettaa vastakkainasettelu. Asiakkaan ja omistajan edun huomioiminen ei tarkoita automaattisesti huonompaa työelämää. Itse asiassa työelämämme on monelta oleelliselta osa-alueeltaan päivä päivältä parempi. Kun vain saisi sen rakenteetkin uudistettua. Yhteistyöllä mielummin kuin taistelulla.
Eespäin eespäin sopii hyvin vappumarssin nostatukseen, mutta yleisesti noudatettavaksi politiikaksi se alkaa olla aika kömpelöä.
Kari Franck on ohuehko baritoni ja kommunisti. Se mahtavaääninen demari on Reijo Frank.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä… niinpä olikin. Korjaan sen tuohon.
Ilmoita asiaton viesti
Mainio kirjoitus.
Ilmoita asiaton viesti
Pasi, täydellinen syöttö tuossa uudelleen kirjoittamassasi puheessa,josta laukaus johtaisi suoraan ’ylämummoon’. 😉
Valitettavasti vain ei taida olla syötön vastaanottajaa.
Ilmoita asiaton viesti
Iso käsi Sillanpäälle, täyttä asiaa. Mitähän Kinnunen vastaa.
Ilmoita asiaton viesti
Mikähän taho se olikaan joka nosti viimeeksi vastakkainasettelun pintaan, ettei vaan SSS-hallitus, joka EK:n toiveiden mukaisesti kirjasi hallitusohjelmaan ns.”pakkolait” ja sai kymmenettuhannet palkansaajat lähtemään kaduille, Akavalaisista lähtien.
Ilmoita asiaton viesti
Sillanpää kirjoitti kuinka vanhanaikaista on laskea työmääriä tunteina. Ehkä hänen silloin kannattaisi pitää palopuheita demuleiden asemesta SOS-hallituksen (ent. SSS-) kikyttäjille, vaikkapa kohti Etelärantaa. Koko vouhotus älyttömästä työajan pidentämisestä laskennallisten yksikkökustannusten laskennalliseksi alentamiseksihan on juuri tuota vanhakantaista työtuntien laskemista eikä tulosten arviointia kuten moternit työelämäkonsulentit ovat jo vuosikausia toitottaneet.
Toisaalta Sillanpää tarkoittanee, että kun Berliinin muurikin on jo murtunut niin työläisiä ei ole kukaan suojelemassa ja heitä voi asiakkaikkaiden nimissä kyykyttää mennen tullen ja ihan miten sattuu.
Sikäli olen samaa mieltä, että 1970- ja -80 lukujensuhteellinen keskiluokkaistuminen sai ihmiset menettämään tietoisuutensa todellisesta asemastaan. Siinä mielessä saabismi oli todellakin sairautta. Nyt finanssikapitalismiin siirryttäessä tuolle keskiluokalle ei enää ole käyttöä joten he uudelleen joutuvat yhteiskunnalliseen liukumäkeen takaisin proletariaattiin ja joutuvat n.s. kantapään ja persuuksien kautta tunnistamaan uudelleen luokka-asemansa. Toivottavasti se johtaa persuuntumisen jytkykrapulan jälkeen realistisempaan analyysiin maailman menosta.
Ilmoita asiaton viesti
Toivomisessahan ei sinänsä ole mitään vikaa. Sanottakoon nyt kuitenkin suoraan, että luokkataistelu on nykyajan yhteiskunta-analyysissä pikkujuttu.
Jos itse saisin päättää:
1. Demarit lopettaisivat ohjelmapaperien suoltamisen pöytälaatikkoihin.
2. Vuoden 1952 periaateohjelma palautettaisiin voimaan.
3. Tämän vuosisadan todellisuuteen – ilmastonmuutokseen; ihmisten, tavaroiden ja palvelujen liikuvuuteen – suhtauduttaisiin asia kerrallaan sen perusteella, mitä tieteen eturintama kertoo. Tutkimustulokset ovat Twitterissä kenen tahansa sormenpäissä.
Ilmoita asiaton viesti
Luokka-asetelmien ja niiden suhteisiin liittyvien eturistiriitojen ratkaisuyrityksien eli luokkataistelun merkityksestä voi tietenkin olla montaa mieltä. Itse kuitenkin näkisin niin, että nuo eturistiriitojen ratkaisemisen vastakkainasettelut ja voimasuhteet määrittävät kuinka esimerkiksi ilmastonmuutokseen, ihmisten ja tavaroiden sekä ajatusten liikkumiseen ja liikuttamiseen j.n.e. suhtaudutaan. Itse niitä pohtiessani ainakin päädyn aina katselemaan kuka mistäkin hyötyy ja silloin olemme heti yhteiskunnallisten luokkaetujen ja niihin liittyvien ristiriitojen äärellä.
Toisaalta olen samaa mieltä aina uusien ohjelmien kirjoittamisesta. Niistä tulisi päästä niiden toteuttamiseen. Uusilla kun tapaa olla vikana, että ne vesittävät vanhoja sillä niissä niin helposti sorrutaan höperöön uusiokieleen kun pitäisi pystyä sanomaan jotain uutta vaikka vanhatkin on vielä toteuttamatta. Minusta olisi edistystä jos lähdettäisi vaikka mitä tahansa vaaleja edeltävistä lupauksista. Niidenkin toteuttaminen olisi jo edistystä ihmiskunnalle.
Ilmoita asiaton viesti