*

PasiSillanpää

Liian vaikea selittää sinulle

Näin tänään erinomaisen esityksen maailmantaloudesta. Erityisen kiinnostavaa siinä oli se, että taloutta selitettiin käyttäytymistieteiden kautta. Se toi aivan toisen näkökulman moneen asiaan. Puhujan esitys oli syvällinen, hauska ja ajassa.

Esityksen jälkeen keskustelin hetken puhujan kanssa. Hän on englantilainen herrasmies, joka tutkii  ja opettaa englantilaisessa arvostetussa opinahjossa. Otin puheeksi sen, että näitä asioita pitäisi kertoa muuallakin kuin näissä tilaisuuksissa. Että ihmisten ymmärrys lisääntyisi, jos hänen kaltaisensa osallistuisi julkiseen keskusteluun vaikkapa somessa.

"Nämä asiat ovat liian vaikeita tiivistettäväksi 140 merkin mittaiseen viestiin", oli hänen ensimmäinen kommenttinsa.

Kerroin että tämä on valtava ongelma. Jos oppineet suhtautuvat sosiaaliseen mediaan niin, että se on typistävä, tyhmentävä, keskustelua väärään suuntaan ohjaava ja muutenkin epäkypsä ympäristö, niin miten se voi edes kehittyä? Miten keskustelukulttuurista voi tulla korkeatasoista, jos itseään eliittinä pitävä joukko katsoo nenänvarttaan pitkin maallisia keskusteluita?

Akateemisilla on asenneongelma.

He ajattelevat, että tietoa pitää työntää ja se työntäminen on mahdollista vain hyvin järjestetyissä tilaisuuksissa. Kaikki älyköt voivat kokoontua Davosiin, mutta se älykkyys ei siitä kovin helpolla valu laajemmalle. Mitä hyötyä yhteiskunnalle on siitä, että älymystö on entistä älykkäämpi, jos he eivät osaa siirtää älyään muille ja keskustella itseään tyhmempinä pitämiensä kanssa?

Antiikin kreikan filosofit osasivat popularisoida ja käydä keskusteluja rahvaankin kanssa. Heidän ajattelunsa toimii edelleenkin pohjana sille miten tiedettä tehdään. Älykkyyden lisääminen yhteiskunnassa vaatii älymystön nöyryyttä ja kykyä laskeutua alas. Kykyä altistaa omat ajatuksensa myös tyhmille kysymyksille. Kykyä synnyttää ja ohjata keskustelua, ei määrätä sitä etukäteeen. Älyn tehtävä on ruokkia sitä oikein. Se on kuin ravinto. Jos ravinto on liian yksipuolista, ihminen sairastuu. 

Kerroin hänelle esimerkkejä siitä, miten somessa vaikutetaan. Keskustelun lopuksi hän totesi rohkaisevasti:

"Ehkä minun pitää suhtautua someen aivan uudella tavalla".

Kuinka me saisimme kaikki muutkin älykkäät ja oppineet ymmärtämään tämän?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä, voitanee sanoa ulkoministeri Timo Soini ihastellessa suhteitaan Kiinan keisariin kehunutta Paavo Lipposta:

"Minä olen niitä harvoja henkilöitä Suomessa, jolla on edellytyksiä käydä tällaisia keskusteluja. Medioissa ei osata edes englantia, kun näitä käsitellään. ”

"Valtiomiehen ajatonta viisautta. Retorista taitoa", on Soini plokissaan ihastellut Lipposta.

Myös presidentiksi pyrkivä Matti Vanhanen on sanonut olevansa samoilla linjoilla.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Julkaisin viime vuoden kesäkuun alussa omakustanteisen kirjan "Rooma opettaa". Lähetin siitä tiedon sähköpostilla usealle yhteiskunnan vaikuttajalle, mm. rkp:n johdolle.

Muutaman päivän kuluttua HS osasi kertoa isoilla kirjaimilla Otavan kustannustoimittaja Antti Arnkilin odottavan kärsimättömänä uusia käsikirjoituksia.

Jotenkin asia jäi hautumaan mieleen, kunnes tässä eräänä päivänä vilkaisin wikipediasta Antti Arnkilin kuuluvan perinteikkääseen metsänhoitajasukuun, kuten myös Paavo Lipponen jonka isä toimi valtion ylimetsänhoitajana. Lipposen glooriaa kruunaa kaksi Mannerheim-ristillä palkittua setää.

Joskus onkin tuntunut siltä, että meitä yhtiöiden metsäpalstojen välissä syntyneitä ja kasvaneita pidetään yhtöiden maaomaisuuteen verrattavissa olevana omaisuuseränä, eräänlaisina lestadiolaisina, vaikka olisimme kiertäneet muutakin kuin Senaatintoria..

Toimituksen poiminnat