*

PasiSillanpää

Empatiakurssi eliitille ja rahvaalle osa 1

Julkisessa keskustelussa empatia tuntuu olevan niukka luonnonvara. Niin moni haluaa sanoa ajatuksiaan julki, että hälystä nousemiseen tarvitaan provosointia ja toisten loukkaamista. Pelin henkeen kuuluu, että jokainen heittää vuorollaan oman kommenttinsa ja vastakommenttinsa. Niistä ei kuitenkaan synny kehittävää keskustelua, koska kaikki osapuolet löytävät aina syyn loukkaantumiseen.

Olen pitkään miettinyt mistä syystä loukkaannumme niin helposti. Yksi syistä on se, että provosoidessamme emme edes yritä pehmentää ja osoittaa ymmärrystämme. Siksi olen ajatellut käsitellä empatian tarvetta eri näkökulmista ainakin seuraavana neljänä sunnuntaina. Se on minun panokseni paremman keskustelukulttuurin aikaansaamiseksi.

Aloitan sarjani asiantuntijoiden näkemyksistä

Moni asiantuntija on esimerkiksi sanonut, että työttömyydessä raskainta on toimettomuus ja mitä pidempään on työttömänä, sitä vaikeampaa on töihin paluu. Monet heistä väittävät, että Suomessa asiat ovat kuitenkin varsin hyvin. Että meillä kukaan ei joudu oikeasti näkemään nälkää ja että työtä kannattaa ottaa pienelläkin palkalla, jopa alle työttömyskorvauksen. Varsin usein asiantuntija kuittaa työttömien vastakommentit turhana valituksena tai ymmärtämättömyytenä. 

Jos unohdetaan tällä kertaa kokonaan se, että monille töitä ei löydy vaikka hakisi ja puhutaan vain työn taloudellisesta merkityksestä. Tähän asiantuntijalta voi hyvinkin tulla suustaan ilmaisu, että "meillä on työttömillä liian hyvin, kun he eivät hakeudu töihin".

Köyhät, eläkeläiset ja maksuhäiriöiset 

Suomessa oli huhtikuun alussa esimerkiksi 371 800 maksuhäiriömerkinnän saanutta ja leipäjonoissa käy viikottain noin 20 000 ihmistä, Lisäksi Suomessa on noin 100 000 eläkeläistä, joiden kuukausieläke on vain 750 euroa, kun köyhyysraja Suomessa on 1170 euroa. Heidän alhainen eläkkeensä on seurausta alhaisista ansioista työikäisenä. Alhaista eläkettä nauttivien määrän ennakoidaan lisääntyvän.

Esimerkiksi tavallisella maksuhäirön saaneella on useita maksuhäiröitä ja monen kohdalla se tarkoittaa pitkään jatkuvaa ulosottoa. Maksuhäiriöisissä on täysiä hölmöjä, mielialan häiriöistä kärsiviä, muiden sairauksien johdosta vaikeuksiin joutuneita, yleisen taloudellisen ahdingon kautta velkaantuneita ja epäonnistuneita yrittäjiä. Ulosotto tehdään kaikesta muusta, paitsi sosiaaliavustuksista.

Heti kun sossun varassa elävä menee töihin, häneltä aletaan ulosoton kautta periä velkoja. Velkojan kannalta asia on toki oikeudenmukainen. Mutta asian toinen puoli on seuraava: Kuukaudessa vaikkapa 1000 euroa sosiaaliavustusta saavan pitää saada palkkaa suunnilleen 2000 euroa, jotta hänelle jää kuukaudessä yhtä paljon käyttörahaa kuin sosiaalitukien varassa eläessä.

Eikä se ole muillekaan työttömille samantekevää, millä palkalla työntekijä menee töihin. Jos palkka on 1500 euroa/ kk, melkein jokainen tarvitsee palkan lisäksi erilaisia tukia. Monet tuet ovat harkinnanvaraisia ja elämäntilanteen muuttuessa niiden saaminen voi jopa keskeytyä. Jo pelkkä pelko siitä saattaa saada ihmisen tekemättömäksi.

Siksi ei voi kauheasti moittia siitä, että monet päätyvät valitsemaan passiivisuuden. Siinä kun saa saman rahan tai jopa enemmän kuin työtä tehden ja ilman nöyryytyksiä. 

Kyse ei ole siitä, etteikö edellä mainitut ongelmat olisi ohitettavissa ja osa peloista turhia. Taustalla on tunne epätoivosta tai vähintäänkin neuvottomuudesta.

Miten siis osoitan asiantuntijana empaattisuutta?

Aiemmin mainitsemani asiantuntijoiden käyttämä lause "meillä on työttömillä liian hyvin, kun he eivät hakeudu töihin" on syytä korvata empaattisemmalla ja kuulijasta todennukaisemmalla vaihtoehdolla:

"Meillä on ihmisiä, joilla on aineellisesti vaikeaa riippumatta siitä, käyvätkö he töissä tai ovatko he työttöminä. Siitä huolimatta työhön pääseminen on edelleen yksi parhaista tavoista päästä siitä tilanteesta irti."

Vaikka tuo muutos saattaa tuntua pilkunviilaamiselta, se ei sitä ole. Myöntämällä sen, että kaikilla ei ole hyvin, osa "taas on professori irti arjesta" kommenteista jää syntymättä. Empatiassa on perimmiltään kyse siitä, että hyväksytään toisen tunne, mutta samalla yritetään löytää tapa keskustella asiasta rakentavasti usealla eri tavalla.

Ensi viikolla puhun siitä, miten köyhät eivät osaa samaistua hyvinvoiviin. Kaikki hyvinvoivat, ei edes enemmistö heistä, ole sydämettömiä, vaikka usein kuulee niinkin väitettävän.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

https://fi.wikipedia.org/wiki/Empatia

Asiantuntijan empaattisuus ilmenee siten, että sama asia ilmastaan tuplasti pidemmällä lauseella.

Nykyisessä vapaamatkustajien luvatussa maailmassa on vaikeaa olla empaattinen. Pitäisi ensin selvittää itse itselleen, kuka on empatian arvoinen.

Onko sitä esim. Syyrian pakolainen, joka valittaa "paskaa ruokaa" vastaanottokeskuksessa ja itkee sodan keskelle hylkäämänsä perheensä perään tai onko empatian arvoinen sellainen ihminen, joka on pilannut työkykynsä vuosien päihdekierteen myötävaikutuksesta.

Maailmassa on aivan liikaa empatiasta hyötymään pyrkiviä tahoja, jotka pilaavat samalla empatiaa todella tarvitsevien mahdollisuudet.

Kuka jaksaa olla empaattinen enää esimerkiksi Syyrian uhreille, koska heidän varjollaan rahastetaan, heitä hyväksikäytetään poliittisiin tarkoitusperiin ja Suomeen ei loppujen lopuksi saapunut kovinkaan montaa aitoa syyrialaista pakolaista. Aleppon viimeinen sairaala on pommitettu hajalle jo parikymmentä kertaa ja sama tyttö pelastetaan raunioista yhä uudelleen ja uudelleen. Missä ovat sodan aidot uhrit? Täällä on vain ruikuttavia irakilaisia ja afgaaneja.

Millaista empatiaa harrastaa esim. SPR, joka käyttää valtaosan saamistaan lahjoitusvaroista mittaviin hallinnollisiin kuluihinsa? Haitiin lahjoitettiin miljardi, mutta rahat hävisivät kankkulan kaivoon.

Suomen SPR:n johtajan palkka on vain 100 000 euroa vuodessa. Samaa tasoa palkat ovat monissa muissakin "empatiaa" jakavissa yhteisöissä.

http://yle.fi/uutiset/3-8423941

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Ilmoitan itse itseni sille kurssille. On todella vaikeaa olla empaattinen muille kuin kavereille. Joten yritän muistaa sen joka kerta, kun kirjoitan. Ja siitä huolimatta epäonnistun usein...

Toimituksen poiminnat