Suurituloisten verovalituksen logiikka
Aina silloin tällöin suurituloiset muistuttavat meitä siitä, kuinka pieni osa suurituloisista kustantaa maksamillaan veroilla suurimman osan yhteiskunnan menoista. Äkkiseltään se kuulostaa ihan asialliselta valitukselta, mutta kun hieman pureutuu asiaan, siihen liittyy muitakin näkökulmia.
Suomessa on lähes 2 miljoonaa sellaista palkansaajaa, joiden vuositulot ovat alle 20.000 euroa (Vuoden 2015 verotus). Samalla tavalla kuin isotuloiset provsoivat, voidaan kysyä, miksi niin moni joutuu tekemään tulonsiirtoja isotuloisille? Miksi heille ei voida maksaa parempaa palkkaa ja miksi pienipalkkaiset joutuvat vaikkapa maksamaan asumisesta niin paljon suhteessa tuloihinsa? Miksi meillä on lähes 900.000 veronmaksajaa, joiden tulot ovat alle 10.000 euroa vuodessa?
Tulonsiirrot johtuvat pääsääntöisesti siitä, että sen saaja ei saa työstään riittävää palkkaa elämiseen tai on sairauden, lasten saamisen, työttömyyden tai muun syyn vuoksi pois työelämästä. Tulonsiirtoja muuten maksetaan myös niille varakkaille, jotka jäävät vaikkapa vanhempainvapaalle.
Voidaanko tähän verotuskeskusteluun ottaa entistä useammin kokonaisuus, eikä vain miettiä yhtä erillistä yksityiskohtaa? Yksityiskohtiin keskittymällä meiltä hukkuu kokonaiskuva.
Pienipalkkaisuus tai palkatta oleminen on jollakin korvattava. Verotuksen kautta syntyvät tulonsiirrot ovat olleet siihen tähän saakka toimiva menetelmä. Jos kokonaisuus otetaan huomioon, mitä muita vaihtoehtoja meillä on?
Esimerkiksi ihmisten työllistäminen pienellä palkalla ei ainakaan lyhyellä tähtäimellä taida tätä tasapainoa mihinkään kääntää. Mitä pienempää palkkaa ihminen saa, sitä enemmän tarvitaan tulonsiirtoja hänen elämänedellytysten turvaamiseen.
Hyvät ideat ovat tervetulleita.
Niin, yritykset saavat työntekijältä tulonsiirron voiton muodossa. Koko bisnes perustuu siihen. Osa tulonsiirrosta siirretään valtion kautta takaisin työntekijälle (ja työttömille). Karuselli pyörii.
Ilmoita asiaton viesti
Puhtaaksi jalostettu kommunismi, tasainen ja tasa-arvoinen köyhyys läpi koko kansan , on vielä ainakin Suomessa kokeilematta.
Ilmoita asiaton viesti
Tavallaan sama määrä rahaa pyörii tuossa karusellissa, mutta aikaa myöten syntyneen painopisteen muuttaminen on varsin mahdottoman tuntuista.
1) Veroja voidaan säätää valtion taholta, jolloin rahaa jää enemmän yrityksille
2) Etuisuuksia voidaan myös säätää valtion taholta pienemmiksi, jolloin veroja ei tarvita niin paljoa
3) Tässä sitten ongelmakohta kolmannessa karusellin kohdassa, mitenkään ei pystytä puuttumaan siihen, että esim matalapalkka-aloille tulisi korkeammat palkat kompensoimaan kahta edellistä..
Lisäksi siirtymä on varsin hankala synkronoitava. Tähän liittyy toinen asia, joka on esitykset asuntotukien vähentämiseksi, jolloin vuokrataso laskisi. Aikaa myöten näin kenties kävisi, mutta karuja ihmiskohtaloja olisi sirtymäaikana, jolloin tuet on poissa ja vuokrat vielä ylhäällä.
Tämä epäsuhta toisaalta johtaa siihen, että julkisessa mielipiteessä yritys on ikäänkuin kärsijä ja hyvä, valtio on paha ottaessaa paljon veroja, ja sitten tukia tarvitseva on todella paha ”muiden elätti”.
Ilmoita asiaton viesti
Kannattaisiko ensin selvittää keitä ne 2 miljoonaa alle 20 000 tienaavaa ovat. Paljonko siellä on kesätöissä käyviä koululaisia ja opiskelijoita, paljonko osa-aikatyötä tekeviä kotirouvia, paljonko eläkeläisiä ja niin edelleen. Sekä tietysti lopulta paljonko jää jäljelle niitä itsenäisessä taloudessa eläviä joiden on elettävä sillä palkalla.
Ilmoita asiaton viesti