PasiSillanpää

Yksinkertainen syy muutosten vastustamiselle

Päätöksentekijät sekä politiikassa että yrityksissä valittavat säännöllisesti siitä, että muutoksia on niin vaikea viedä maaliin, kun niitä aina vastustetaan.

Vastustuksen syy on lopulta melko yksinkertainen.

Meillä kyllä osataan vaatia muutoksia, mutta kun keskustelu muutoksesta siirtyy konkreettisen valmistelun tasolle, se keskustelu käydäänkin pienen piirin kesken. Ihmisten mielipiteitä ollaan valmiita kuulemaan yleisellä tasolla, mutta käytännöllisten asioiden ratkaiseminen yhdessä on jo vaikeampi juttu.

Ihminen vastustaa ensisijaisesti tuntematonta. Hyvin pieni osa ihmisistä vastustaa asioita periaatteesta. Sen sijaan useimmissa muutoksisasa hyvin harva ihminen tietää mihin häntä oikeasti ollaan viemässä. Jos häntä ei oteta valmisteluun mukaan, hänelle jää ainoaksi vahtoehdoksi vastustaa muutosta.

Konfliktien välttämiseen on ikiaikainen pätevä ohje. Pidät ystävät lähellä ja viholliset vielä lähempänä. Se ohje pätee myös muutoksiin. Ne tahot, joiden uskotaan olevan eniten muutosta vastaan, tulee pitää hyvässä keskusteluyhteydessä koko valmistelun ajan. Jos keskusteluyhteyttä ei valmistelun aikana löydy, joudutaan myöhemmässä vaiheessa melkoiseen selittelyn kierteeseen. 

Suomalaisessa valmistelukulttuurissa on vika, jota ei ole osattu korjata. Meillä tehdään päätöksiä minimaalisen keskustelun ja keskeneräisten tietojen pohjalta. Jokaisen muutoksen vaikeutta valittavan johtajan on syytä katsoa itseään peiliin ja kysyä:

"Olenko minä ottanut riittävästi muitakin ihmisiä mukaan? Onko tämä minun oma vai meidän yhteinen projektimme?

Suomessa on kyllä hyviäkin esimerkkejä muutoskyvystä, mutta ne harmittavasti peittyvät vaikeuksista kärsivien taakse. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Eero Mattila

Erinomainen kirjoitus. Tässä on kiteytettynä syy moniin ongelmiin. Tarpeellinenkin uudistus taitamattomasti toteutettuna on vain lisäkuluerä.
- Miten laaja valmistelu saadaan käytäntöön?
- Jonkinlaisia sanktioita pitäisi virkamieskunnalle saada, että ainakin henkilöä itseään ja hänen omaisuuttaan koskevien päätöksien valmistelusta saataisiin tieto ja siten mahdollisuus osallistua päätöksentekoon.
- Suomi on täynnää toteuttamiskelvottomia suunnitelmia (kaavat) ja myös toteutuneita konsulttiunelmia (Talvivaara) joiden seurauksia ei edes pystytä arvioimaan - yhdistävänä tekijänä on yleensä se, että paikallisia ihmisiä ei ole tarvinnut kuunnella.

Marko Parkkola

Kokeillaan muutosta, että kaikille maksetaan n+1 prosenttia lisää palkkaa. En usko kovin monen vastustavan sitä. Ehkä kyse siis onkin muutoksen laadusta, ei muutoksesta itsessään.

Toinen mikä muutoksissa vaivaa, on vaihtoehdottomuus. Hyvin usein julistetaan, että tämä muutos on nyt ainoa vaihtoehto ja jos et sitä hyväksy, kuulut menneisyyteen. Muutoksia ja niiden hyötyjä ei osata perustella kuin solvaamalla vastustajia.

Joskus perusteluista tosin löytyy selviä virheitä tai jopa tahallisia virheitä. Silloin muutos olisi syytäkin pysäyttää ja pohtia asia uudestaan.

Kun on asunut kymmenisen vuotta Tampereella, nämä asiat ovat tulleet hyvin tutuiksi.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Ne tahot, joiden uskotaan olevan eniten muutosta vastaan, tulee pitää hyvässä keskusteluyhteydessä koko valmistelun ajan."

Ja ääritapauksessa niille tahoille sälytetään mairea vastuu koko muutoksen läpiviemisestä. Näin meneteltiin onnistuneesti Suomen EU-jäsenneuvotteluissa, kun ulkoministeriksi ja pääneuvottelijaksi valittiin MTK:n Haavisto. Sillä keinoin tukittiin "jyväjemmareiden" suut.

Hyvä kirjoitus joka tapauksessa. Marko ylempänä kertoo, että kymmenen vuotta Tampereella on opettanut asioita. Omalla kohdallani puolestaan niistä monista paikoista, joissa olen asunut ja työskennellyt, löytyy kaksi ylivertaista päätöksentekokulttuuria. Ne ovat Ruotsi ja Japani. Kyseiset maat ovat ensisilmäykseltä monin tavoin toistensa ääripäistä, mutta päätöksentekokulttuurissa niillä on hämmästyttävän paljon yhteistä.

Ruotsissa ei tehdä juuri mitään päätöksiä ilman, että ensin muodostetaan "arbetsgrupp", johon valitaan kaikkien sellaisten tahojen edustajat, joita asia koskee. Sitten päätännän alla olevasta muutoksesta diskuteerataan niin kauan, että kaikki ovat samaa mieltä. Japanissa on vallalla aivan sama menettelytapa, vaikkakin siellä ryhmäpäätös naamioidaan jälkikäteen suuren johtajan mahtikäskyksi. Kyseiselle suurelle johtajalle on kuitenkin vain kerrottu mitä hänen pitää sanoa.

On huomionarvoisaa, että nämä päätöksentekokulttuurit eivät pyri vesitettyihin kompromisseihin, vaan luovaan rakennelmaan, jossa kaikki osaset on jotenkin saatu liitetyksi yhteen sellaisinaan. Päätöksenteko on siksi hyvin hidasta niin Ruotsissa kuin Japanissakin. Mutta toimeenpano on erittäin nopeata ja tulokset ovat laadukkaita.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

- nämä päätöksentekokulttuurit eivät pyri vesitettyihin kompromisseihin,

Se onkin oikea tie.

Käyttäjän MattiAhlstedt kuva
Matti Ahlstedt

"se keskustelu käydäänkin pienen piirin kesken"

Kunnianhimo, halu päästä loistamaan ja sanoa että "minä tein tämän" ja edetä uralla. Jos porukka kasvaa liian isoksi niin sieltä on hankala erottautua ilman kepulikeinoja.

Kuinkahan monta kertaa moinen on päätynyt katastrofiin kun osaaminen ei ollutkaan tasolla jolla itse sen kuvitteli olevan.

"Ihminen vastustaa ensisijaisesti tuntematonta"

Tätä myös käytetään sellaisia ihmisiä vastaan jotka vaativat perusteluja kun selittelyt ei mene läpi, niin syytetään että vastustat asiaa jota et tunne. Perustelujen puuttuminen on itselle punainenlippu, ei haluta edes toisten tietävän että miksi nyt sitten näin.

Ihan esimerkkinä Bernerin autojen GPS seuranta ja kilometrimaksu-projekti meni puihin koska perustelut olivat huonoja jopa valheita peitelläkseen todellisen loppupelin johon hän pyrki. Ihmisten vastustus oli perusteltua.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Muutoksessa ja shakinpeluussa yhdistävä tekijä on se, että vaikutus tulisi nähdä pidemmälle kuin yhden siirron päähän.

Suomalaiset muutosjohtajat ovat harvoin shakkimestareita ja se näkyy myös usein lopputuloksessa. Muutoksella aikaansaatu hyöty on olematon tai saavutettu lyhyen aikavälin hyöty valuu hukkaan pitkäaikaisten negatiivisten vaikutusten johdosta.

Usein muutos johtuu vain johtajan halusta saada sormenjälkensä näkyviin tavalla tai toisella. Toimiva ja harmoninen = tuottava kokonaisuus rikotaan ja vahingon korjaaminen vaatii yhä uusia muutoksia, kunnes keksitään palata vanhaan.

Muutosta kannattaa aina vastustaa, ellei muutokselle pystytä antamaan kunnollisia perusteita.

Aina on toki huomioitava se, että joskus organisaatio pakotetaan muutoksiin, esim. julkishallinnossa, vaikkapa budjettia leikkaamalla. Tällöin muutosjohtajan taidot ovat puntarissa, kun jälkikäteen arvioidaan miten pienillä vahingoilla muutos saatiin toteutettua ilman tuotannon romahtamista.

Muutosjohtaminen on kyvyttömimmillään henkilöstön irtisanomista paniikissa tai lyhyen aikavälin voitontavoittelu ja optiot johtajan mielessä. Tämän kaltaisille muutoksille ei hurraata huudeta missään.

Tästä huolimatta ne ovat yleiset suomalaisen johtamisen metodit. Parempaan harvan kyvyt riittävät.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Tämän kaltaisille muutoksille ei hurraata huudeta missään."

Kyllä pörssi saattaa palkita osakkeenomistajat juurikin irtisanomispäätösten seurauksena. Yleisesti ottaen tiedotteet laajoista irtisanomisista on varmin tapa nostattaa pörssikursseja välittömästi. En usko, että se johtuu niinkään suurempien pörssipelureiden typeryydestä, vaan yksinkertaisesti tietämyksestä kuinka markkinat perinteisesti tilanteeseen reagoivat.

Mutta se mitä totesit muutoksen tarpeellisuudesta ylipäätään on kyllä totta. Don´t fix it if it is not broken, on oiva neuvo. Väkivaltaa vakiintuneille toiminnoille ja organisaatioille joudutaan kuitenkin usein tekemään mm. yrityskauppojen jälkeen, kun toimintoja yhteensulautetaan.

Jotkut maailmanlaajuiset konsernit ovat omaksuneet tässäkin kohden kulttuurin, jonka puitteissa hankittuja toimintoja ei integroidakaan nopeasti entisiin, vaan muutosprosessin annetaan tapahtua hitaasti sitä mukaa, kun se tuntuu luontevalta. Joissain tapauksissa tällainen on mahdollista, joissain tapauksissa ei kannatettavaa. Mutta mainitunlaisia monikulttuurisia globaaleja konserneja löytyy ennen kaikkea pohjoiseurooppalaisesta yritysmaailmasta.

Eero Mattila

Suomessa on ollut jo pitkään tapana palkita tai tuomita poliittiset muutosjohtajat ja urheilijat etukäteen - ennnen suoritusta. Kunnollista keskustelua ei käydä etukäteen eikä todellisesta tuloksesta edes jälkikäteen, uudet tehtävät odottavat vaikka edellinen olisi täydellinen epäonnistuminen. Hyvänä esimerkkinä EUtoveri Katainen, joka aina haluaa katsoa eteenpäin, koska omat jäljet eivät arvostelua kestä.

- Järkevään yhteiskunnalliseen keskusteluun tarvittaisiin kriittistä mediaa muistuttamassa ja avaamassa keskustelua. Järkevä tosiasioihin perustuva keskustelu on kaiken lähtökohta avoimessa yhteiskunnassa. Jo turhan kauan Suomessa on yritetty vaientaa keskustelua ja ohjata sitä virheellisen tiedon varassa kun on yritetty saada jälkikäteen hyväksyntää jo päätetyille asioille.

- Tässä tullaan kipeään aiheeseen eli toimittajien ja median poliittiseen sidonnaisuuteen. Neljäs valtiomahti on pahasti rampautunut sitoutuessaan edistämään erilaisia ideologioita ja poliittisia suuntauksia. Siinä samassa totuus on kärsinyt inflaatiota ja keskustelukulttuuri ylipäätään. Trendit, muodikkuus, yleinen mielipide ovat tunnetumpia kuin tosiasiat. Olisi peiliin katsomisen paikka.

Käyttäjän velitakanen kuva
Veli Takanen

Muutos on aina suljettu ovi, jonka takana odottaa mörkö. Raottamalla ovea hijalleen niin, että ihmiset alkavat näkemään, mitä siellä takana on, he uskaltavat kurkata enemmän ja enemmän.

Oleellista muutosjohtamisessa on myös idean myyminen ja sen jatkojalostamisen antaminen ihmisten itsensä tehtäväksi. Tarpeen niin vaatiessa etenemistä voi hienovaraisesti ohjailla.

Muutoksessa ja muutosjohtamisessa on myös aina uhka, että organisaation tasapaino muuttuu. Silloin on johtajan herkästi aistittava ne henkilöt, jotka alkavat pelätä asemansa tai työpaikkansa puolesta.

Suomi on huonon johtamisen maa. Meillä johdetaan vieläkin liikaa pelolla. Pelko on loistava konsultti. Niin politiikassa kuin työelämässäkin. Se tuhoaa kaiken muutoksen ja kasvun.

Pelko on sellainen myyntimies, että se on politiikassa saanut aikaan yhden puolueen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset