PasiSillanpää

Syrjintä ei aina ole syrjintää

Kesällä keskustelin Twitterissä tasa-arvosta. Kommentoin, että osa feministejä kohtaan syntyvästä vihasta johtuu muutamien äänekkäimpien hyökkäävästä kättäytymisestä.

Pitkän keskustelun puolivälissä yksi nuori feministi kirjoitti minuun viitaten pilkkablogin setämiehistä, jotka luulevat tietävänsä, mistä on kyse. 

Yksikään keskustelijoista ei tuominnut hänen käytöstään, vaikka se oli selvä poikkeama siihen asti käydystä keskustelusta. Keskustelun tiukasta sävystä huolimatta, olimme välttäneet henkilöön meneviä hyökkäyksiä.

Ryhmän reaktio todisti, että he pitivät yksinoikeutenaan käyttäytyä huonosti. He puolustivat parempaa tulevaisuutta ja minä edustin menneisyyttä.

Se antaa luvan käyttää myös likaisia keinoja.

Kuukausi sitten tapahtui tilanne, joka on samanhenkisenä toistunut useamman kerran. Olin menossa Kampin kauppakeskuksessa lastenvaunujen ja lapsen äidin kanssa hissiin, joka on ensisijaisesti tarkoitettu lastenvaunujen kanssa liikkuville. Hississä oli ryhmä nuoria vähemmistöön kuuluvia miehiä, jotka eivät halunneet hievahtaakaan, jotta hissiin olisi päässyt sisälle. Siellä oli kyllä tilaa, mutta meihin luotiin ylimielisiä katseita, eikä tahdottu liikahtaakaan. Pääsimme kyllä sisään, kun lopulta kauniisti heitä maanitteli.

Edellinen ei tietenkään ole tasa-arvokysymys. Mutta asenne, joka siellä takana kumpuaa, johtaa helposti konflikteihin niissä tilanteissa, joissa siitä on kyse.

Tällä hetkellä syrjinnästä puhuttaessa moni tutkija on sitä mieltä, että syrjityn oma kokemus syrjityksi tulemisesta on kaikkein tärkein mittari siitä, onko syrjintää tapahtunut. En vähätteles syrjittyjen kokemuksia, enkä vähättele ongelmaa. Moni joutuu syrjityksi täysin syyttään, ikänsä, sukupuolensa, kotimaansa, etnisen ryhmänsä, vammansa tai minkä tahansa muun syyn vuoksi.

Tunne siitä, että on joutunut syrjinnän kohteeksi, ei kuitenkaan välttämättä ole syrjinnän kohteeksi joutumista. Se voi johtua myös niinkin yksinkertaisesta asiasta, kuin erilaisista tai aidosti omista huonoista käytöstavoista. Tietenkään syrjitty ei ole koskaan itse syyllinen siihen, jos häntä syyttä nimitellään, häntä kohtaan hyökätään tai pelkästään erilaisuutensa vuoksi joutuu muiden eristämäksi. Syrjinnäksi pitää myös sanoa sitä, jos ihminen vain erikoisen nimensä, erilaisten ajatusten tai erilaisen kulttuurin vuoksi joutuu paitsioon.

Nykyisessä keskusteluilmapiirissä ei saa kuitenkaan aina sanoa, että syrjitty voi joskus mennä myös itseensä ja miettiä, onko hänen omassa käytöksessäänkin jotakin korjattavaa. 

Korostan vielä kerran, että pidän tärkeänä tasa-arvoa parantavien toimien eteenpäinviemistä, mutta olen siinä mielessä ihminen, että taustasta riippumatta, minua kohtaan ylimielisesti, hyökkäävästi tai nimittelevästi käyttäytyvä ihminen on huonosti käyttäytyvä ihminen.

Aina en jaksa siitä sanoa.  Silloin olen vain hiljaa ja keskityn omiin asioihini. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Minä olen vihainen nykyisestä syrjinnästä ja uskon suurimman osan syynä siihen työsuojelun lakiin. Miksi ne estävät työhönpääsyä, teollisuuteen ei pääse ja kauppojen hyllyttäjäksi ei pääse ja paljon muutakin töitä ei pääse.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Syrjinnästä on tullut hihasta vedettävä jokeri, johon voi aina vedota, kun ajetaan omia etuja muiden kustannuksella.

Kenen mielestä on syrjintää, jos vartijat poistavat häiritsevästi käyttäytyvän ja rötöstelevän maahanmuuttajataustaisen nuorisojoukon maleksimasta ostoskeskuksesta isännöitsijän tms. pyynnöstä? Nuorille itselleen ei tule mieleenkään, että kysymys saattaa olla puhtaasti järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisestä ilman rasismin häivää.

Romanit valittavat kohtaavansa päivittäin syrjintää ja rasismia. Laittavatko he kuitenkaan tikkua ristiin muuttaakseen valtaväestön käsityksiä romanikulttuurista. Siihen ei riitä voitto tangomarkkinoilla, vaan heidän on integroiduttava omatoimisesti yhteiskuntaan sen sijaan, että ripustautuvat tiukasti menneeseen ja tapakulttuuriinsa. Kouluja käynyt romani on vielä vuonna 2018 harvinaisuus.

Opiskelijaelämää aikuisikänsä viettänyt ja juuri toisen tutkintonsa valmiiksi saanut nuorehko nainen valittaa aluehallintovirastoon joutuneensa syrjityksi sukupuolensa perusteella, kun firman välijohtoon valittiin keski-ikäinen mies, jolla on vain yksi korkeakoulututkinto. Naista ei kiinnosta se, että miehellä on monipuolinen ja pitkäaikainen kokemus yrityksen toimialalta tutkintonsa lisäksi.

Poliisi tavoittaa laittomasti maassa olevan ja huumausainekauppaan sotkeutuneen henkilön. Ensimmäiseksi poliisi kuulee olevansa rasisti,joka ottaa kiinni ihmisiä vain etnisen profiloinnin kautta.

Listaa käytännön elämästä voisi jatkaa loputtomiin.

Juha Hämäläinen

Näitä tasa-arvo vouhottajia ja kaikesta loukkaantujia ei mielestäni tarvitse ottaa vakavasti. He ovat tyypillisesti ihmisiä, joilla on liian vähän oikeaa tekemistä kuten töitä ja vastuuta jostain ja siksi heille jää aikaa jatkuvasti analysoida tunteitaan ja kun ne eivät riitä niin loukkaannutaan tuntemattomien puolesta. Olen tähän päätelmään tullut vuosien mittaan.

Maailmaan mahtuu mölyä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset