PasiSillanpää

Lomamoodissa vapusta syyskuuhun

Suomalaisten yritysten kehitystoiminta on niin kalenteriin sidottua ja hidasta, että uusia projekteja harvemmin voidaan aloittaa vapun ja syyskuun välisenä aikana. Alkuvuoden kaksi viimeistä kuukautta juostaan budjettia kiinni ja seuraavan puolen vuoden kaksi seuraavaa kuukautta lomaillaan.

Kun suomalaiset tekevät asiat rauhassa kalenterin mukaan, muualla maailmassa tehdään asioita asiakkaan tarpeita kuunnellen.

Puhuin Kiinassa asuneen suomalaisen johtajan kanssa sikäläisestä kulttuurista. Hän veti siellä suomalaisomisteisen yhtiön Kiinan yksikköä. Hänen omien sanojensa mukaan he istuivat joka maanantai aamupalaveriin, jossa lyötiin lukkoon sen viikon tärkeimmät työtehtävät ja samalla mietittiin niitä ideoita, mitä kannattaisi kokeilla pienimuotoisesti käytännössä, eli pilotoida.

Kuulemma nopeimmillaan pilotointi tehtiin keskiviikkoon mennessä. Siinä ajassa tyypillinen suomalainen firma on saanut sovittua suunnittelupalaverin viikon päähän. 

Samainen yksikkö pystyi myös toimittamaan asiakastilaukset merkittävästi nopeammin kuin Suomen yksikkö, jolla on kuitenkin pitkä historia.

Suomessa tehtävästä kehittämisessä päätöksenteon vatulointiin menee enemmän aikaa kuin toteutukseen. Viivettä eivät tuo ainoastaan suunnittelujänteet, vaan suomalainen tapa ajatella jokaista työpaikkaa yhtenä suurena paperikoneena. Sellaisen alasajo kohti lomasesonkia pitää aloittaa ajoissa, jotta kaikki töyhnä voidaan pestä ennen lomallelähtöä. Vastaavasti lomaltapaluu pitää tehdä rauhassa, jotta kukaan ei saa rytmihäiriötä ja ota saikkua. Tällä konstilla lomavalmistelut alkavat toukokuussa ja työt ovat kunnolla käynnissä syyskuussa.

Suomessa myös asiantuntijat neuvovat jo muutenkin rauhallisesti ottavia ihmisiä ottamaan rauhallisesti viimeiset työpäivät ennen lomalle lähtöä ja ensimmäiset lomalta paluun jälkeen. Se tuntuu vähän samanlaiselta neuvolta, kuin sanoa koululuokalle kevään toiseksi viimeisellä kouluviikolla, että valmistaudutaan nyt jo viimeiseen kouluviikkon, jolloin ei enää tehdä mitään. Ei tässä ole mitään hätää.

Suomalaisen yritystoiminnan kehittäminen on usein hidasliikkeisen ja konservatiivisen meritokratian hallussa

Tiedän että tuossa on otsikkohirviö, mutta selitän. Meillä kehittämisestä ottavat vastuun ne ihmiset, joilla on mahdollisimman pitkä kokemus vanhasta ja natsat olkapäillä. Se toinen, asioista tietämättömämpi joukko, joita työntekijöiksikin sanotaan, on turhan usein vain sitouttamisen kohteena. Heiltä kysytään mielipiteitä vain siksi, koska se on kuulemma hyvä tapa johtaa.

Meillä ei ole todellakaan tajuttu riittävän suuressa mittakaavassa sitä, että itse asiassa sen voisi tehdä aivan toisinpäin. Johto voisi kehittämisen johtamisen sijaan olla se, joka vain pitäisi huolen, että kehittämistä tapahtuu joka päivä ja sitä ei lopeteta kuin lomien ajaksi, jos edes silloinkaan. 

Kun päätöksenteko on vain konservatiivisen johtajan käsissä, päätöksenteko muuttuu hitaaksi ja kehittämisprojektit alkavat pahimmillaan tilanteessa, jossa prioriteetti 1 olisi jotakin aivan muuta.

Olen kuullut vuosien varrella useita tekoselityksiä sille, miksi asioista ei voi vielä päättää ja miksi kehittämistä pitää siirtää. Kokemukseni mukaan lähes kaikki selityksistä ovat selittäjän itse keksimiä  tekosyitä ja yleisin tekosyy on oma mukavuudenhalu. Kyvyttömyys ottaa riskejä ja sietää epävarmuutta.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Puhutaan, että ruotsalaiset ovat kovia neuvottelemaan. He kuitenkin saavat samalla paljon aikaiseksi. Siellä ilmeisesti neuvotellaan vain tärkeistä tai merkittävistä asioista.

Suomalaiset sen sijaan ensin neuvottelevat, että mistä pitäisi neuvotella. Tämä luo sen strategisesti merkittävän viiveen suomalaisyritysten toimintaan.

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Ruotsalaisten neuvotteluille ja"diskuteeraamiselle" täällä usein naureskellaan, mutta jostain kuitenkin tulee se ero, että länsinaapuristamme tulevat niin monet huippubrändit ja -teknologiset tuotteet kuten Ikea, hävittäjälentokone Jas ja Volvo.

Suomalaisten silmissä arvostusta on perinteisesti nauttinut ja hyvältä näyttänyt jämäkästi ja nopeasti tehtävät päätökset. Mikä arvo kuitenkaan sellaisella on, jos ulospäin hienolta näyttävän rivakasti tehtävän päätöksen myötä ajaudutaan päin honkia?

Yhtään haluamatta muuttaa pitkäaikaista ihailuani jykeviä honkia kohtaan.

Ruotsalaisen diskuteeraamisen myötä päätökset viedään varmemmin laadullisesti maaleihinsa, väitän.

Lisäksi päätösten maaliin vieminen vaatii työntekijöiden toiminnan siinä välissä.

Jokainen voi kuvitella, kumpi synnyttää paremman toiminnan tason: Ruotsalainen likipitäen kaikki päätöksenteossa tai ainakin ajan tasalla pitävä (= sitouttava) yritys- ja toimintakulttuuri vaiko suomalaisissa yrityksissä sieltä jostain tulevat päätökset, jotka pahimmillaan aiheuttavat kaaoksen toteuttajaportaan vaiheissa?

Näkemystä tehtävien päätösten vaikutuksiin kun olisi voinut kysellä myös ihan niiltä käytännön tekijöiltä. Ei luulisi vaarallista olevan sen, että päätöksenteon valmisteluvaiheessa saa haltuunsa enemmän asiaan liittyvää tietoa?

Valitettavasti nykyisellään suomalaisiin yrityksiin liian usein (yhtenä) luuna käteen jää jupinakulttuuri ja epämotivoituneet työntekijät.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Niin, kyllä Suomessa päätöksiä tehdään paljon nopeammin kuin Ruotsissa. Suomalainen päätöksentekokulttuuri juontaa juurensa sotien juoksuhaudoista, joissa piti komentaa "oikealle asemaan" ja sitä totella välittömästi. Sellaisessa tilanteessa ei ole aikaa neuvotella ja kysellä muiden mielipiteitä. Ruotsalaisilla ei ole tätä historiallista rasitetta.

Ruotsalaisilla ja japanilaisilla on pohjimmiltaan yhtäläinen päätöksenteokokulttuuri. Japanissa se juontaa juurensa yhteisöllisestä buddhalais-shintolaisesta kulttuurista. Molemmissa kulttuureissa päätöksentekoon otetaan mukaan kaikki ne tahot, joita asia suinkin koskee. Jokainen tuo oman kortensa kekoon ja kompromisseja ei tehdä, vaan osasista rakennetaan sellainen kokonaisuus, että kaikki on huomioitu täydellisesti.

Kun päätös on valmis, sen implementointi on moisessa tilanteessa äärimmäisen nopeata. Ja tulos ylivertainen sellaiseen päätökseen verrattuna, jonka kompleksisesta tilanteesta huomioimatta joku patruuna on työhuoneessaan tehnyt ad hoc lyömällä nyrkkiä pöytään tietyn tunnetilan vallassa. Japanissa tosin päätökset sitten kerrotaan kaikkein ylimmälle pomolle ("keisarille"), joka päätöksen julistaa voimaan astuneeksi. Tätä kautta saadaan vielä lisää arvovaltaa päätöksen toteuttamiselle.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Minä kun haluaisin itse päättää siitä, että milloin pitäisin lomat. Mieluummin pitäisin talvella lomat kuin kesäisin.

Metallialassa en voinut lomasta päättää, koska AY-liitto on säännöt sinne laittanut eikä työnantaja voinut lomiani siirtää talvelle.

Siitä tuli mieleen, että yhden kerran olen oikeaa lomaa pitänyt työelämässä ja kaikissa pätkätöissä en ole koskaan pitänyt lomaa, en ikinä, koska työelämän säännöt.

Suomessa todellisia uudistuksia tarvitsisi työelämän säännöt yrittäjyyttä myöden sekä verotusviidakon runsas silpominen uusiksi.

Vain siten voidaan saada oikeita työpaikkoja, joista saa oikeaa palkkaa ilman, että tarvitsee hakea muita tukia. Kaikki muu mikä Suomi nyt tekee, on vain pikkunäpertelyä ja mitään kunnollista ei ole tähänkään päivään asti nähty.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset