PasiSillanpää

Herrakerhot, feministit ja tulevaisuus

Tasa-arvon ongelmia näytetään selitettävän pääasiassa miessukupuolen käytöksellä. Viimeksi törmäsin tähän vinoumaan Kaarina Hazardin tuoreessa Image -blogissa. Kirjoitus sinänsä on lukemisen arvoinen, mutta minua rehellisesti sanottuna risoo sen maailmankuva, joka on ajalle tyypillisesti vahvaa misandriaa, eli miesvihaa. Kaarina, myönnän rakastavani sinun tapaasi ilmaista, mutta en pidä sinun tavastasi moukaroida meitä miehiä. 

Tähän samaan miesten moukaroimiseen on viitannut täälläkin mm. Arno Kotro, joka maanantaina julkaistussa kirjoituksessaan listasi pitkän litanian asioita, joissa miesten on väitetty olevan naisia huonompia. Tätä kirjoittaessani löysin myös Wikipediasta viiteen, jossa puhutaan ajalle tyypillisestä miesvihasta seuraavasti:

"Kirjassaan My Enemy, My Love (1992) Judith Levine tuo esiin, miten miesviha johtaa miesten kohtuuttoman yleistävään leimaamiseen lapsiksi, mammanpojiksi, pettäjiksi, hylkääjiksi, hyväksikäyttäjiksi, pedoiksi, perversseiksi ja tappajiksi."

Hazardin lista oli toki paljon lyhyempi. Hänen kirjoituksessaan mies on vain ahdistelija ja jos ei ole ahdistelija, niin piiloutuu ainakin herrakerhojen suojaan. 

Hazardin kirjoituksessa viitataan siis mm. miesten herrakerhoihin eriarvoistavana mekanismina. Nimeltä niitä ei mainita, mutta sellaisia ovat mm. "salaseura" Keskiviikkokerho, Pörssiklubi, Suomalainen klubi, jne. Ne edustavat miehistä valtaa. Kyllä ne sitä edustavatkin, jos katsoo niiden jäsenistöä. Asiassa on kuitenkin pari puolta, joita ajatellaan harvemmin. Ensinnäkin mies joka pääsee jäseneksi tuollaiseen kerhoon, on jo saavuttanut jotakin. Periaatteessa hän pärjäisi ilmankin sitä jäsenyyttä, mutta vastaanottaessaan hän lisää statustaan. 

Toisekseen, herrakerhon jäsenyys ei niinkään ole naisia kohtaan suunnattu epätasa-arvoistava riitti, vaan miesten keskuudessa oleva statusleikki. 

En ole koskaan kuulunut, eikä minua ole koskaan kutsuttu jäseneksi ns. viralliseen herrakerhoon. Sen sijaan kuulun erääseen löyhään ja epäviralliseen herrakerhoon, jonka ydinajatus on kerätä porukka istumaan vapaamuotoisesti ja siinä sivussa juoda pari olutta. Kerho ei kokoonnu säännöllisesti, vaan se saattaa uinua välillä vuosiakin ja sitten taas olla aktiivinen vuoden tai pari. Kerran keskustelimme siitä, otammeko naisia mukaan kerhoon. Ajatus ei ollut niinkään tasa-arvosta, vaan yleensäkin siitä, mistä kokoontumisissamme on kyse. Hetken keskusteltuamme totesimme, että asia kävisi muuten, mutta sitten meidän pitäisi muuttaa sekä keskustelun tyyliä että aiheita. Niinpä päätimme, että ainakaan vielä ei naisia oteta toimintaan mukaan. 

Ai että miehillä on sellaisia keskusteluaiheita, joita ei voi naisten läsnäollessa puhua? Kyllä. Niin huimalta kuin se tuntuukin, niin miehillä on myös ns. miesten juttuja, joista miehet haluavat puhua miesten kanssa, ihan samalla tavalla kuin naiset keskustelevat naisten jutuista naisten kanssa. Miehet vain ovat luoneet sitä varten erilaisia rakenteita ehkä eri tavalla kuin naiset. Esimerkiksi hirvimetsälle ei suinkaan aina mennä vain saamaan saalista, vaan välillä sinne mennään tuulettumaan kotioloista. Olen ollut hirvimetsällä taukotulilla, kun vanhemmat isännät ovat olleet huolisaan siitä, kuinka kohta loppuvat kaatoluvat ja sen jälkeen joutuu olemaan joka viikonloppu kotona peuranmetsästyksen alkuun saakka. 

Muodollisuuksia noudattavat herraklubit ovat kuolonkorinoitaan eläviä reliikkejä ja siksi naisten ei kannata nähdä niistä niin suurta huolta. Niillä klubeilla on käytännössä kaksi vaihtoehtoa. Joko muuttaa koko olemassaolonsa merkitystä tai kuolla hiljaa pois. Nykyajan bisneksessä pärjää ihan hyvin ilman klubijäsenyyksiäkin.

Tasa-arvokysymyksen ydin ei ole herrakerhoissa eikä muutenkaan miesten käytöksessä. Se on kyvyssämme rakentaa yhteisymmärrystä. Ymmärtämättömiä löytyy kaikista ihmisryhmistä ja kaikista sukupuolista. On ymmärtämätöntä seditellä, tytötellä tai yleistää ryhmän mukaan. Ei ole yhtä miessukupuolta, ei yhtä ikäluokkaa miehiä tai naisia, ei yhtä sosiaalisesti määrittelykelpoista mies- tai naisryhmää, ei yhtä täysin samalla tavalla ajattelevaa mies- tai naisjoukkoa.

Ongelmat eivät ole sukupuolten, vaan ihmisten välillä. Sukupuolen kautta leimaaminen ei ole ainoastaan hyödytöntä, vaan se on jopa haitallista. 

Terveisin: valkoihoinen, keski-ikäinen, etuoikeutettu, hetero setämies, jolla ei asemastaan johtuen tulisi olla oikeutta puuttua feministien toimintaan, vaan sen sijaan ottaa vain kaikki yleistävät tölväisyt kunniallisesti vastaan. 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset