PasiSillanpää

Elämää poliittisesti korrektissa keinotodellisuudessa

Tuttuvani oli vastikään ollut koulutuksessa, joka sinänsä tuntui ihan hyvältä, mutta silti sen jälkeen oli hiipinyt mieleen ajatus siitä, että mistä tässä nykyisessä työelämässä oikein on kysymys. Niinpä hän esitti kysymyksensä minulle.

"Olemmeko tulleet siihen tilanteeseen, että kaiken ihmisbrändäyksen ja työnantajien hienojen lupausten keskellä, meille on syntynyt jokin keinotodellisuus? Siinä keinotodellisuudessa asiantuntijat uskottelevat olevansa jotakin, mitä he eivät ole ja työnantajat taas ovat tarjoavinaan jotakin, mitä eivät oikeasti pysty tarjoamaan."

Tämä ilmiö on hyvin kaupunkilainen, mutta allekirjoitan havainnon. Erityisesti pääkaupunkiseudulla on sekä titteleillä että yritysten odotuksilla vain taivas rajana. Eikä kummassakaan ole järkeä. 

Yritämme olla hienompia vain siksi, että olisimme hienompia. Haluamme saada suosiota ja digitaalisia palstamillejä, jotta tulisimme huomatuksi, sillä huomatuksi tuleminen on ihmisen arvon mittari - pankkitilin lisäksi. Kuulemma joissakin yrityksissä kilpaillaan jopa siitä, kenellä on eniten virtuaalisia kavereita, joita he eivät ole koskaan tavanneet. Nykyajan huipentuma on juuri kilpailu siitä, kenellä on suurin yleisö. Ja se yleisö saadaan kerättyä helpommin puhumalla hauskoja kuin vakavia, kertomalla asiat kevyesti ja pinnallisesti sen sijaan, että mukana olisi ajattelua herättävää analyysia. Puhumalla mahdollisuuksista enemmän kuin todellisuudesta. 

Nuorena kaikki hölmöily kuitattiin sanomalla; "pääasia, että jengi viihtyy". Nyt elämme sitä maailmaa niin syvästi, että kun viimeksi kirjoitin tästä samasta aiheesta, eräskin lukija kommentoi; "Jos näkee ympärillään vain skeidaa, kannattaa hakeutua hoitoon". 

Tämä pinnallisen esittämisen ilmiö näkyy myös muussa kuin työssä. 

Keskustelun pinnallisuuteen viittasivat A-talkissa torstaina vierailleet pitkän linjan kansanedustajat. He totesivat, että politiikan julkisivu on somejulkisivu. Räätälöity miellyttämään somen logiikkaa. Asia on tietysti helppo kuitata ikääntyvien valtiomiesten- ja naisten väsymyksenä. Valitettavasti heidän väitteessään on paljon totta.

Olemme tosiaankin luoneet keinotodellisuuden, jossa tärkeintä on miellyttäminen, sillä miellyttämisellä saamme yleisöä ja ilman yleisöä ei ole mitään. Yritys josta ei puhuta, ei kiinnosta, koska kaikkien pitää puhua yrityksestä, jotta se olisi kiinnostava. Ammattilainen, joka ei ole kaikkien huulilla, ei ole ammattilainen, koska kaikkihan puhuvat ammattilaisesta. Ja käänteisesti, koska kaikki puhuvat jostakin yrityksestä, sen on oltava jotakin aivan erityistä ja koska kaikki puhuvat jostakin ammattilaisesta, sen on oltava kova tapaus. Ja poliitikko joka ei osaa provosoida, on seinätapettia.

Just joo...

Miksi meistä on tullut ihmisiä, joille tärkeintä on miellyttää ja hankkia suosiota? Ja miksi sitä suosiota hankitaan keinolla millä hyvänsä? Lipomalla äänestäjiä katteettomilla lupauksilla. Lupaamalla työpaikalle kulttuuria, jota ei ole. Esittäytymällä asiantuntijaksi, jolla on itse keksitty titteli ja arvonimi?

Me kaikki elämme tässä keinotodellisuudessa, koska se on pelin henki. Et ole houkutteleva, jos olet oma aito itsesi, sillä se sinun oma aito itsesi ei riitä. Se ei riitä, koska kaikki muut ympärilläsi yrittävät olla niin paljon enemmän kuin sinä.

Ylitseampuvalle henkilöbrändäykselle ja poliitikkojen löperöille lupauksille on jo tullut kritiikkiä. Työpaikkojen pintakiillotukseen ne eivät ole vielä täysillä tömähtäneet, mutta tuskin siihen enää kauaa menee. Oleellinen kysymys on siinä, haluammeko jatkaa keinotodellisuuden piirileikkiä, vai nostammeko käden reilusti pystyyn siinä kohdassa, kun huomaamme, että nyt vain puhumme puhumisen ilosta ja markkinoidaksemme omaa hyvyyttämme?

Olisi aika taas palata askel kohti todellisuutta. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Hauska kun katsellessaan mediaa ja erityisesti talouslehdistöä kerrotaan kuinka mennään aivan uusilla johtamisopeilla ja kulttuurilla. Todellisuus on sitten edelleen useimmiten tämä:

"Management by perkele" kummittelee yhä Suomen it-alalla? – muutosta kuitenkin ilmassa

"Ajat ovat muuttumassa it-alallakin. Asiaosaamisen lisäksi johtajien pitäisi hallita myös niin sanotut pehmeät taidot. Suomessa ollaan kuitenkin jälkijunassa tässä kehityksessä."

https://www.tivi.fi/Kaikki_uutiset/management-by-p...

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Missä ihmeessä sitä 'Management by perkele' oikein on? En ole törmännyt siihen vielä kertaakaan työurani aikana. Ehkä sen puute sitten onkin syynä, että en ole työpaikkaa joka vuosi vaihtanut. Tai sitten vain olen niin yksinkertainen, että on parempi olla lähtemättä, kun on kerran työpaikan saanut.

Yhden kerran olen kuullut, että pojille oli nimetty uusi pomo. Muuten ihan asiallinen kaveri mutta ei vain sopinut siihen hommaan. Pojat olivat menneet vielä isomman pomon puheille ja sanoneet, että tämä homma ei toimi. Sanoneet samalla, kuka voisi olla sopiva. Vaihto oli tehty ohjeiden mukaan eikä kenellekään jäänyt paha mieli. Ei edes hänelle, joka joutui luopumaan pomon paikastaan, koska hänkin ymmärsi, että ellei homma toimi, ei sitä kannata väkisin yrittää. Nimitettiin hetken päästä toisen ryhmän päälliköksi, mikä sujuikin sitten hyvin. Tästäkin on aikaa karkeasti 30 vuotta, joten on sitä osattu johtaa jo ennenkin.

Sille kyllä naureskeltiin, että ulko-ovelle voisi laittaa pyöröoven, jotta konsultit voisivat kulkea helposti kumpaankin suuntaan. Yhden kerran olen ollut Jari Sarasvuon yrityksenkin konsultin koulutuksessa pari päivää. Opetuksen anti oli, että projektin kritiikkipalaverissa ei pidä keskittyä siihen, mitä meni väärin ja kuka on syyllinen. Sen sijaan siihen, mitä olisi voitu tehdä vielä paremmin. Tosin kyllä me tiesimme sen jo etukäteen...

Kolme kurssia muistan erittäin hyvää. Kun päätimme siirtyä relaatiotietokantojen käyttöön, meidät lähetettiin INSKOn kurssille. Äijä osasi hommansa täsmälleen, kun tarkoituksena oli kertoa oleelliset perusasiat. Aloittaen relaatiokantojen rakenteen teoreettisesta pohjasta. Toinen oli sitten, kun alettiin suunnittelemaan kantarakennetta. Siihen otettiin muutamaksi päiväksi kaksi VTT:n tutkijaa tekemään kanssamme yhdessä siinä vaiheessa, kun meillä alkoi olemaan jonkinlainen idea. Parivaljakko oli todella hyvä, nainen ja mamu. Ja kolmas oli tuossa viime torstaina. Työpaikan kiinteistöön hankittiin defibrillaattori. Laitteen käyttökoulutuksen tuli pitämään (ensiapukoulutusta tarjoavasta yrityksestä) sairaanhoitaja, jonka tunnin koulutus oli niin johdonmukainen ja napakka, että siitä saisivat kaikki kouluttajat ottaa oppia.

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Kenties management by perkele, jota lehti käytti, on väärä termi. Itse puhuisin ennemmin excel-johtamisesta numeroiden valossa, johon usein liittyy innostamisen ja ihmisten erilaisuuksien huomioonottamisen puute sekä vahva top-down viestintä sekä päätöksenteko.

2010-luku on pitkälti mennyt rationalisointiin erikoistuneilla johtajilla, jotka ovat viilanneet kustannustehokkuutta excelit kourassa kykenemättä kasvun tekemiseen.

Talouselämän haastattelussa Suomen merkittävimmäksi naispäättäjäksi arvioitu Suvanto-Harsaae kertoi kokemuksiaan haettuaan viittä eri toimitusjohtajaa Suomessa:

”Ei löytynyt helpolla. Olemme menettäneet kaksi johtajasukupolvea. Vuoden 2009 finanssikriisin jälkeen moni johtaja säästi ja tehosti, mutta liian harva kasvatti liiketoimintaa. Myös heidän seuraajansa ovat oppineet saman mallin.”

Mielestäni sekä yritysten johdolla että työntekijöillä on haasteena kääntää ajatukset ja toiminta jälleen luomaan kasvua pitkien säästökuurien ja nykytoiminnan rationalisoinnin jälkeen. Tämä muutos ei ole helppo ja vaatii muutosta sekä johdon että työntekijöiden ajatusmaailmassa ja asenteissa.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

#2:
Tämä "management by perkele" on niitä tahallisia tai tahattomia väärinymmärryksiä, jotka ovat sitkeämpiä kuin alkuperäinen juttu ja kääntävät koko asian päälaelleen. Se nimittäin tulee niiltä Nokia ajoilta kun Kari Kairamo oli vielä pomona. Joku, olisiko ollut vielä ruotsalainenkin, luonnehti ruotsalaisen ja nokialaisen johtamisen kulttuurieroja seuraavasti: "Ruotsissa diskuteerataan ja diskuteerataan. Nokialla todetaan, että pojat perkele, mehän hoidetaan tämä homma. Ja hoidetaan kanssa".

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Pääministeri Juha Sipilän eilen Turussa esittämällä toivelistalla on EU:n vahvistuminen kauppapolitiikassa sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, jolloin ”unionin ylitse ei voida enää kävellä”.

Siis eräänlainen NL jonka toteutuminen edellyttää median vastaisuudessakin myöntävän Åbolle suunnittelurauhan sivistyksen nimissä.

Managementtia by perkele.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Somessa on esitetty senioriteettia käytetyn läntisen kirkkokunnan piirissä piilogaendana vaieta juutalaisvainoista ja on saatettu jopa verrata seniorikielen suhdetta juniorikieleen kylmässsä Pohjolassa.

Turun yliopiston mukaan "Senioriteetti (Seniority) on joukkolainoihin liittyvä termi, jolla kuvataan tilannetta, joissa jollain lainoilla voi olla etuoikeus yrityksen varoihin maksukyvyttömyystilanteessa."

Engl. Google antaa monia muitakin merkityksiä.

Puhutaan myös kulttuurin hiljaisesta hautautumisesta elävältä.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Perussuomalaisten puolueen hajottua Petteri Orpo lipsautti hallituksen työn käyneen kevyemmäksi Timo Soinin jatkaessa unelmiensa tehtvässä. Soinin takinkääntö kävikin niin sukkelasti että mahdetaako kenellekään keksiä vaalikampanjassa parempaa, esim. parran kasvattaminen tai tukan värjääminen?

Meidän kun on niin vaikea myöntää Jumalamme, tai millä nimellä ilmiötä kukin kutsuukin, näyttävän suuren mahtinsa synnyttämällä meidät keskenämme niin erilaisiksi, että monesti lapsia ei voisi uskoa saman perheen biologisiksi lapsiksi. Joko viehätysvoimaa, charmia, on tai ei ole.

Raha ratkaisee, tulkitsee Soini menestyksensä päästyään irti piiriensä omenankokoisista pökkelöpäistä meloninkokoisen lakkinsa alle.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset