PasiSillanpää

Säröjä pilvilinnassa

Kenellä on valta päättää toisten asioista ja kuka tietää parhaimmin kaikkien edun? Tämä on politiikan kuuma peruna. Näyttää siltä, että se on niin kuuma, ettei kukaan osaa tarttua siihen toimivalla tavalla.

Maailmaa tulkitsevat asiantuntijat ovat melko yksimielisiä siitä, että vallanjako sekä yhteiskunnassa että työpaikoilla uudistuu. Tavallisille ihmisille tulee yhä suurempi mahdollisuus päättää omista ja yhteisistä asioista. Ihmisistä tulee tätä kautta entistä enemmän oman elämänsä ohjaajia. En käytä paljon toistettua sanontaa "oman elämänsä pomoja", koska pomot ohjaavat toisia. 

Hyvä esimerkki vanhan ja uuden kulttuurin törmäyksestä liittyy parhaillaan kiivaasti käytävään keskusteluun irtisanomisen helpottamisesta. Keskenään jopa ylimielinen Jurassic Park -tiimi; eli työnantajaleiri, ammattiliitot ja kansanedustajat uskovat edelleen olevansa se joka tietää asiat työntekijää paremmin. Huomio on kiinnittynyt vain perinteisiin asetelmiin.

Petri Karvinen kiteyttyi tämän hyvin perjantaisessa twiitissään:

"Kun on keskusteltu irtisanomisen helpottamisesta, niin miksi en samassa keskustelussa näe sitä esitystä, että työntekijä voisi irtisanoutua ilman karenssipelkoa?"

Joku ehkä sanoo Petrin ajatukselle, että jos työntekijät saisivat itse päättää kevyin perustein irtisanoutumisesta, niin varsin moni jättäisi työpaikan liian helposti ja saisi sitten väärin perustein myönnettyä ansiosidonnaista päivärahaa. Sehän johtaisi siihen, että kaikki työtä vieroksuvat menisivät kotiin. Väitän että sellainen ajattelu on poliitikkojen aivopieruilua. Politiikan tekijät kun jakavat samaan aikaan kahta vastakkaista ajatusta:

Ensinnäkin sitä, että työ on aina ihmiselle se parempi vaihtoehto. Jos asia todellakin on niin, niin miksi sitten on pakko luoda rangaistuksenomaisia järjestelmiä ihmisten irtisanoutumisen estämiseksi? Eihän rangaistuksia tarvita, jos työssä olo on mukavampi ja/ tai parempi vaihtoehto kuin työttömyys.

Toisekseen tässä keskustelussa toistetaan sitä, että helpottamalla itrtisanomista, irtisanottavan tilalle saadaan helpommin uusi sopivampi. Miten se estäisi saamasta sopivaa, jos ihminen itse päättää irtisanoutumisestaan? Eikö silloin ole yhtä helppo saada uusi työntekijä? Matemaattisesti yhtälö ei muuttuisi tuossa yhtään miksikään. 

Jos todellakin jatkaisimme tuota Petrin ajatusta eteenpäin, niin millaiseen maailmaan siirtyisimme?

Kun työntekijällä on mahdollisuus irtisanoutua ilman karenssiuhkaa, hän voi ensinnäkin tehdä "itse omat johtopäätöksensä". Ihan kuin johtajat tekevät (vaikka heitä on siinä johtopäätöksen teossa usein hallituksen puheenjohtajan toimesta autettu). Eikö se olisi onnellista, että hankala työntekijä ymmärtäisi itse lähteä ilman pakollista oikeusjuttua? Eikö hän olisi silloin vähemmän hankala? Mitä yhteiskunta lopulta häviäisi? Tuskin mitään, koska se myös laittaisi ihmiset ajattelemaan itseään ja lähiympäristöään paremmin. 

Toinen voitto tulisi siitä, että työnantajat joutuisivat oikeasti kilpailemaan työvoimasta. Siis oikeasti tarjoamaan kunnollista johtamista, hyviä työolosuhteita ja kehittämään yritystään. Piiska ei tulisi vain työnantajalta vaan työntekijät ja työnantajat piiskaisivat toisiaan parempiin suorituksiin kuin dominat ikään. Pahimmassa tapauksessa sekä työntekijä että työnantaja joutuisivat todistamaan toisilleen rekrytointitilanteessa annetut lupaukset. Kymmenen hyvää eikä yhtään huonoa juttua minusta ja meistä. 

Kun tämä on nyt niin vaikeaa, niin eikö tähän voisi ottaa sen tekoälyn mukaan? Voisiko pääministeri Sipilä korvamerkitä siitä valtion tekoälyrahoituksesta mojovan summan vaikka siihen, että ensinnäkin analysoitaisiin, missä itse asiassa on työelämän kehittämisen ongelma? Sitten toinen osa voitaisiin vaikka laittaa siihen, että tunnistettaisiin vielä paremmin työn ja työntekijöiden kohtaanto-ongelma. Tekoäly voisi tunteista ja poliittisesta tarkoituksenmukaisuudesta vapaana heittää vaikka niinkin villejä ajatuksia, että koko riitely on aivan tyhmää, koska riidellään ihan vääristä asioista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

10Suosittele

10 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän TimoAunio kuva
Timo Aunio

Käytännössä rakennustyö maailmassa Suomes mennään silleen . Jotta ensinnäkkään pääurakoitsijat ja rakennusfirmat ei ota kirjoille työntekijöitä . Koska niistä on niin hankala päästä eroon jos temppuilee alkavat . Siksi vuokrafirmoi ulkopuolisii tai omii käyttävät . Soitosta tai tekstarista poikki . Sitten iso osa työntekijöistäkin tykkää vuokrafirmois olla . Syitä on kun lomia voi sopia, palkkoi voi kilpailuttaa näppärästi ja tärkein syy on se . Jotta kun raskas rakennustyö on hinta kilpailutettu koko maailman kanssa . Niin jos kaveri hyytyy . Niin ilman 3 kk karenssia pystyy "happea" ottaa jotta jaksaa taas .

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

"Kenellä on valta päättää toisten asioista ja kuka tietää parhaimmin kaikkien edun? Tämä on politiikan kuuma peruna."

- Mainitsemasi Jurassic Park (työnantajaleiri, ammattiliitot ja kansanedustajat) saattaa olla vähän turhankin kärjistetty luonnehdinta nykymenosta, jonka kai ei pitäisi oikeastaan olla erityisemmin juuri puoluepolitiikan kuuma peruna silloin kun puhutaan työelämästä ja työsuhteista. Joskus kyllä brezhneviläinen pysähtyneisyys tulee mieleen vielä tällä vuosituhannella. Keskustelua on näet käyty viime aikoina kiivaasti sen päähypettäjien ay-liikkeen ja elinkeinoelämän esiinnostaman paikallisen sopimisen laajentamisen näkökulmasta. Siinä on unohtunut paljolti, että paikallista sopimista on harjoitettu iät ajat julkissektorilla sen jopa tuhatpäisillä työpaikoilla. Kokemuksia perspektiivin laajentamiseksi:

Taantumavuosina 2012-14 oli erään paikallista sopimissovellusta noudattavan viraston johto budjettiraamin kiristyttyä pyytänyt säästöehdotuksia myös henkilöstöltä. Eräs virkamies ehdotti säästöjä talon korkeiden työmatkakustannusten puolelta monen yhteyden hoituessa nykyisin verkossa yhtä hyvin kuin lentäen vaikkapa Belgiaan tai Brasiliaan tai Kazakhstaniin. Talon molemmat henkilöstöjärjestöt (STTK:lainen ja akavalainen) olivat vakavissaan vaatineet työajan lyhentämistä viikoittaisen palkallisen liikuntatunnin muodossa. Mainittu virkamies muistutti, ettei aloite varmaan kuulosta hyvältä talon ulkopuolella ja työajan lisäämistä tuolloin vaatineiden työmarkkinaosapuolten korvissa varsinkaan, jos se pääsee taantumasta kärsivien työttömyysalojen ja median tietoon: "työpaikkazumbailu maksaisi talolle vuodessa enemmän kuin se Merja Ailuksen kuuluisa Bemari" hän oli laskenut. Työnteon leikkaaminen ilman palkkakustannusten alentumista ei hänestä siis vaikuttanut järkeenkäyvältä ratkaisulta.

Mainittu virkamies sai nyt kokea sekä matkailevan keskijohdon että ay/yya-siiven suunnalta joukonpetturiksi leimaamista jopa konkreettisestikin väkivaltaisin viestein, ja kevään 2015 yt-neuvotteluissa hän sitten yllättäen valikoitui talosta irtisanottavien parinkymmenen joukkoon. Jukolaisen henkilöstöjärjestön pääluottamusmies arveli, etteivät esitetyt "tuotannollistaloudelliset syyt" voineet ko. tapauksessa oikeasti perustua mihinkään muuhun kuin hyvänä työntekijänä tunnetun yt-uhanalaisen aiemmin henkilöstöfoorumilla ilmaisemiin mielipiteisiin. Mutta koska tätä oli mahdotonta näyttää juridiskäytännöllisesti toteen, päätös nieltiin harkinnan jälkeen, kun erotettavalle oli suositeltu ns. sovintoratkaisua. Case-tapauksessa 2009 taas jukolaisen pääluottamusmiehen väliintulo johti laittoman suullisen irtisanomisen peruuttamiseen ja 'ylilyönnin ja poliittisluontoisen kiivastumisen' anteeksipyyntöön myös pääjohtajatasolla.

Julkissektorillehan on elinkeinoelämässä yleisen käsityksen mukaan ajan mittaan luotu 'esteitä tuottavuuden kasvulle' erilaisilla henkilöstömääräkiintiöillä ja monessa suhteessa ylimitoitetullakin irtisanomissuojalla. Sekin kuitenkin on tiedossa, että julkissektorin irtisanomissuoja ei käytännössä suojaa 'p... ks. http://rescordis.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260227-a...

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Nythän työnantajille on valta päättää irtisanotun työntekijänkin asioista. Sellaista valtaa ei saisi antaa niiden käteen jotka valtaa hamuaa.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

"Kenellä on valta päättää toisten asioista ja kuka tietää parhaimmin kaikkien edun? Tämä on politiikan kuuma peruna."

Paavo Väyryseltä MEP-paikan perineelle pohjoispohjanmaalaiselle Mirja Vehkaperälle on valittu neljä avustajaa sekä ulkopoliittiseksi neuvonantajaksi yläsavolainen Ossi Martikainen. (Todettakoon että Kirkon ulkomaanpalvelun entinen johtaja Antti, Mikaelin veli, Pentikäinen, nykyinen Perinteisten ja uskonnollisten johtajien verkoston toimihenkilö New Yorkissa, toimii pääministeri Sipilän neuvonantajana samanlaisessa tehtävässä,)

Ossi Martikaisen isä Olavi Martikainen toimi aktiiviaikanaan sekä ministerinä että Kuopion läänin maaherrana.

Jokunen vuosi sitten Ossi kertoi Facebookissa Akavan johtaja Sture Fjäderille kannustaneensa juoksija Annemari Sandellia kotikylänsä Lapinlahden kisoissa tämän äidinkielellä.

Kuultuaan kädentaputuksia päänsä yläpuolelta hän on alkanut opiskella teologiaa Joensuun yliopistossa.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Kirjallisuudesta elämän moninaisuuden parhaimpana ilmaisumuotona kiinnostuneen Niklas Herlinin perustama Uusisuomi.fi osoittaa taas tehonsa muistiin palatessa Pentikäisten veljesten äidin syntyneen samaisella Lapinlahdella kuin Martikaiset ja kuuluisa kirjailija Juhani Aho, aik. Brofeldt.

"Ne ovat meidän parhaita ystäviä. Ne tuovat meille kirkossa käydessään keltaista paksua piimää ja marjoja ja ohralettuja. Niillä on myös hyvin keltaista paksua voita",
-kirjoitti Iisalmen rovasti Brofeldtin poika Juhani Aho kirjassaan Muistatko- ? (1920) Vänninmäen Repolan tilasta missä heidän karjansa oli laitumella. Varttuneempi sukulaiseni Huttusen Saara Iisalmesta kertoi tuosta kirjasta Facebookissa. Oma äitini oli syntynyt samaisella Vänninmäellä, joskin Ala-Repolassa.

Apulaiskaupunginjohtaja Pekka Saurin, joka on nyttemmin kutsuttu työelämäprofessoriksi Helsingin yliopistoon, uutisoitiin elokuussa 2015 maksaneen omasta lompakostaan 100 euroa sähkön kytkemiseksi Kansalaistorille kiireellä kootun "Meillä on unelma" mielenosoituksen kaiuttimiin, jotta presidentti Sauli Niinistön ja pääministeri Juha Sipilän lähettämät terveiset voitiin lukea.

HS:n päätoimittajan paikalta erotettu Mikael Pentikäinen toimi Iisalmen Sanomien kolumnistina. Samaisesta lehdestä on peräisin myös presidentti Niinistöä ilahduttanut ilmaisu tolkun ihmisistä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset