Management by ryökäle
On ne muut ihmiset tyhmiä, kun ei hyväksy meidän ideaa, sanoo suomalainen päättäjä tai myyntimies, kun pitkään käyty neuvottelu kaatuu loppumetreillä.
Suomalainen neuvottelija luulee usein, että todellinen vastustus tulee vasta neuvotteluiden loppumetreillä, vaikka tosiasiassa juttu on yleensä menetetty heti alussa. Neuvotteluihin on joko lähdetty huonon tiedon varassa tai tarvittava luottamus on jäänyt syntymättä.
Englantilainen kielitieteilijä Richard D Lewis on tutkinut neuvottelukulttuureita eri maissa ja havainnut, että suomalaisille on tyypillistä valmistella asiat mahdollisimman vähällä keskustelulla, tehdä päätökset mahdollisimman pienellä ryhmällä ja laittaa asiat toimeen mahdollisimman nopeasti. Suomalainen päätöksentekomalli on yksi suoraviivaisimmista, mitä maa päällään kantaa.
Edellä kuvattu malli sopi hyvin maailmaan, jossa kilpailu oli vähäistä, valta oli harvoilla ja ihmisten toiveet varsin yhtenäisiä. Sellainen Suomi olikin vielä 1980 -luvulle tultaessa. Kaikki oli hallittua. Pankista ei kuka vaan saanut rahaa, radiossa ei rienattu ja Kekkonenkin oli viimeisiä vuosia melkein diktaattorin asemassa.
Mutta maailman avautuessa ongelmat tulivat monimutkaisemmiksi. Vaikka asiat tulivat vaikeiksi, päätöksenteon perusviritelmä ei muuttunut. Edelleenkin meillä tehdään päätöksiä, joiden valmistelu pyritään tekemään salassa tai mahdollisimman kapeilla harteilla, itse päätös nuijitaan johtoryhmässä, joskus vähäislläkin tiedoilla ja muille jää toteuttaminen. Päätöksenteossa on ajattelematonta johtamisleikkiä, jossa uskotaan edelleen siihen, että johtajan auktoriteetti riittää saamaan ihmiset liikkeelle.
Me olemme uinuneet maailman muutoksessa. Se mikä oli hyvää ennen, on nyt vakava ongelma. Esimerkiksi eduskunnassa on pelkästään tällä vaalikaudella ollut useita lakiesityksiä, joiden valmistelu olisi pitänyt tehdä parlamentaarisesti, mutta ne onkin valmisteltu vain hallituksen tai pahimmillaan yhden ministerin työnä.
Eritysesti politiikassa haemmekin ratkaisuja entistä monimutkaisempiin ongelmiin vanhoilla tavoilla, jotka toimivat vanhassa maailmassa.
Me olemme nauraneet ruotsalaiselle diskurssille. Ei sielläkään kaikki onnistu, mutta varsin moni asia onnistuu kuitenkin. Työmarkkinoita on uudistettu ja ruotsalaiset yritykset ovat jo pitkään kyenneet kehittämään juttuja, jotka kiinnostavat ihmisiä maailman kaikissa kolkissa. Sanotaan, että ruotsalainen päätöksentekotapa on hidas ja raskas, mutta ainakin sen lopputuloksena syntyy menestystä.
Suomalaisen päätöksenteon ongelma ei ole siinä, etteikö meiltä löydy tietoa, eikä siinä, etteikö suomalaisilla ole halua muuttua. Meidän päätöksenteon ongelma on siinä, että silloin kun johtajan tulisi yhdistää ja ymmärtää, hän alkaa häröilemään itsevaltiuden ja kuurouden kanssa. Ja siinä vaiheessa kun hän tekee päätöksen muiden puolesta, hän suuttuu, kun muut eivät ymmärrä hänen ajatuksiaan.
Päätöksentekomme pitää tuoda nykyaikaan. YYA sopimuskin purkautui jo ajat sitten.
Olin kerran eräällä luennolla, jossa muuan historioitsija tarkasteli päätöksentekokulttuuria Suomessa verraten sitä mm. Ruotsiin ja muihin maailman maihin.
Hänen lähtökohtanaan oli olettamus, että maiden historia ja kokemukset siitä millainen toimintatapa koituu menestyksekkäimmäksi ohjaa päätöksentekokulttuuria edelleenkin tilanteessa, jossa sitä olisi voitu sopeuttaa uusien vaatimusten mukaiseksi.
Suomen kohdalla hän korosti eron Ruotsiin liittyvän ennen kaikkea Suomen viime vuosisadan sotahistoriaan ja toisaalta Ruotsin omaan pitkään rauhanaikaan. Sodassahan ei voida neuvotella, vaan päätökset taisteluolosuhteissa pitää tehdä viiveettä ja niihin päätöksiin liittyviä käskyjä tulee totella sokeasti ja kyselemättä. Tällainen ”mode” on jäänyt päälle suomalaiseen johtamiskulttuuriin ja sen pois kuluminen vaatii muutaman sukupolven ajan.
Ilmoita asiaton viesti
Suomessa on liikkeenjohdossa edelleen vuoden 1939 liikekannallepano voimassa. Hauskinta asiassa on, että RUK:ta pidetään edelleen johtajakoulutuksen kehtona. Sitä ovatylistäneet sellaiset henkilöt kuin Jorma Ollila ja Björn Wahlström. Molemmat ansioituivat armeija-aikoinaan toimistohommissa.
Ilmoita asiaton viesti
Kehto se ei ole, mutta voi sieltä tarttua hyviäkin asioita mukaan. Valitettavasti se on sitten ihmisestä kiinni osaako ne valita. Esimerkillä johtaminen tai vaikkapa johtajana joukoista huolehtiminen esim ottamalla ruokaa viimeisenä esimerkkeinä. Itse aikanaan karistin suuren osan pois, mitkä eivät lainkaan sopineet duuniini asiantuntijatiimien vetämiseen.
Minua on joskus mietityttänyt se kuinka suuri merkitys on työelämään sillä, että lähes kaikki miehet käyvät armeijan ja oppivat väkisinkin ns komentoketjun (chain of command).
Sen mukaan asiat etenevät yleensä ylhäältä alas porras kerrallaan ja myös toiseen suuntaan. Suomessa edelleen on paljon varsin hierarkisesti toimivia yrityksiä, joissa katsotaan karsaasti sitä, että jutellaan asioista suoraan joku porras ohittaen. Enkä tarkoita sitä, että arvosteltaisiin sitä välissä olevaa vaan myös yleensä.
Naisille tätä komentoketjua ei olla samalla tavalla opetettu voimakkaana oppina tai sääntönä, mikä aiheuttaa joskus kitkaa työyhteisössä miesten opittua ajatusmaailmaa vastaan.
Komentoketjusta varsinkin korkeassa hierarkiassa tuntuisi olevan haittaa yrityselämässä. Onneksi työelämä on menossa yhä matalampaan hierarkiaan ja sen käyttöön ottaneissa yrityksissä työskentelevät kokevat usein suurempaa tyytyväisyyttä työssään.
Tämä kehityssuunta tuntuu kuitenkin etenevän Suomessa hitaasti ja tuntuu jopa, että meillä on pelkoa irtautua vanhasta mallista. Vastuu on toisaalta helppo sysätä ylemmäs.
Ilmoita asiaton viesti
Karkeasti ja hiukan yleistäen, kauppaneuvotteluissa Ruotsissa päätös eri vaihtoehdoista tehdään etukäteen yhteisen monipuoliseen ja laajaan spekuloinnin kautta, jolloin kädessä on kohtalaisen kattava arvio riskeistä ja mahdollisuuksista. Suomessa taas päätös tehdään lähes aina suppeammila tiedoilla, pienemmällä porukalla, nopeammin ja mahdollista spekulointia ja perseelle potkintaa harjoitetaan sitten jälkäteen.
Liian hätiköity toiminta johtaa varmasti helpommin virheisiin. Harmillista on, ellei vanhasta irtipääseminen onnistu. Kauppoja kun ei voi montaa kertaa hävitä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomi on väestöphjansa ja olosuhteensa huomioiden pärjännyt kuitenkin erittäin hyvin kansainvälisessä kilpailussa omalla tavallaan. Ruotsilla on ollut huikea etumatka ja enemmän mainetta teollisuusmaana. Suomea ei ole tunnettu.
Yksi näkökohta Suomea ja Ruotsia verrattaessa tuon diskuteerauskulttuurin ohella on se, että Suomessa arvostetaan rehellisyyttä ja korkeaa moraalia. Ruotsissa sellaiset seikat eivät bisneksessä paljon vaakakupissa paina. Ruotsalainen neuvotteluosapuoli on huomattavasti selkärangattomampi lupaamaan asioita, joiden kohdalla tietää, ettei niitä juuri sellaisenaan pysty toteuttamaan. Siellä ikäänkuin fokusoidaan siihen kaupan solmimiseen ja muut ongelmat hoidetaan sitten perästäpäin.
Ilmoita asiaton viesti
Noin 10 vuotta työurani varrella olen toiminut jatkuvasti yhteistyössä ruotsalaisten kanssa enkä kyllä ole huomannut ilmiötä, jonka mukaan heidän sanaansa ei olisi voinut luottaa kuten suomalaisen. Siinä mielessä ihmettelen kuinka olet tuohon päätelmään päätynyt. #koulutuslupaus
Ilmoita asiaton viesti
Se riippuu sekä yhteistyösi luonteesta että siitä mitä olet pystynyt havaitsemaan.
Olen työskennellyt suuren konsernin organisaatiossa sekä Ruotsissa että Suomessa ja havainnut silmiinpistävän eron tuossa suhteessa. Annan erään tyypillisen esimerkin. Kyseisen suomalaisjohtoisen konsernin erästä toimialaa johdettiin Ruotsista käsin ja osallistuimme siellä yhteen kansainväliseen tarjouskilpailuun, joka käsitti kolmen vuoden toimitukset Hongkongin uudelle vedenpuhdistamolle.
Tarjouskilpailun ehdoissa oli listattu satoja pykäliä, jotka piti stemmata tarjoajan taustan kanssa ja joita piti noudattaa, jotta tarjous ylipäätänsä hyväksyttäisiin käsittelyyn. Tutkiessani listaa tulin vastikään maahnamuuttaneena suomalaisena ja omaan pääkonttorikulttuuriin tottuneena ilman muuta suoralta kädeltä siihen johtopäätökseen, että meillä ei ole mitään mahdollisuuksia täyttää noita vaatimuksia. Esimerkiksi jo pelkkä vaatimus siitä, että tarjoajalla yhtiöllä pitää olla Hongkongissa paikallinen organisaatio hoitamassa toimituksia asetti mielestäni esteen, koska meillä ei ollut mitään rekisteröityä toimintaa siellä silloin. Helsingissä ei missään nimessä olisi katsottu voitavan kilpailuun osallistua.
Kun esitin asian paikalliselle toimitusjohtajalle hän sanoi vain, että kirjoitetaan kaikki tarjouksessa vain siihen muotoon, että se täyttää asetetut vaatimukset. Laita siihen tieto, että yhtiö ”XXXXX Hongkong Ltd” tulee olemaan vastuussa paikallisesta toiminnasta ja ilmoita henkilöiksi omasta organisaatiosta parhaaksi katsomasi kolme nimeä. Ei meillä mitään sellaista yhtiötä ollut rekisteröity eikä kukaan Hongkongiin ollut suoraa päätä Ruotsista muuttamassa, mutta tein töitä käskettyä tämän pykälän ja kaikkien muidenkin kohdalla.
Voitimme tarjouskilpailun ja saimme kaupan.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä minulla on sitten notkea selkäranka, mutta itse en näe kovin kummallisena sitä, että kaupan toteutuessa perustetaan vastuullinen organisaatio Hongkongiin vastaamaan toimituksesta sen ollessa kynnyskysymys ja vaatimus. Kautta aikojen kansainvälisessä kaupoissa on ollut tällaisia vaatimuksia.
Harvoin tarjouskilpailun aikataulu antaa myöten esimerkiksi vahvistaa muuttositoumus työntekijöiltä. Tuohan ei tarvitse kuin yhden henkilön ko yritykseen, joka on vastuussa asioista ja ilmoitetut kolmen nimeä voivat vaihtua ja olla tilapäisesti paikalla.
Jos vaikka katsotaan julkista hankintamenettelyä Suomessa, jossa käytännössä on mukauduttava jokaikiseen vaatimukseen, niin melkoisen luovia ratkaisuja olen niissä nähnyt ihan suomalaisten firmojen toimesta. Vastaamalla johonkin ei syntyy oikeus pudottaa koko tarjouskilpailusta.
Jos teillä oli hyvä ja kilpailukykyinen tekniikka sekä kyseessä merkittävä kauppa, niin en olisi itsekään nähnyt tuota esteenä tarjoamiselle ja kaupan finanssien kestäessä pikkukonttorin perustamisen Hongkongiin vastuulliseksi tahoksi olisin sellaisen ollut valmis perustamaan toimitusprojektin ajaksi.
Ehkä tämä sitten selittää miksi minä en ole nähnyt ongelmaa ruotsalaisten kanssa… Kenties oma selkärankani näissä on sitten liian notkea suomalaiseksi. 😉
Ilmoita asiaton viesti
Niin, tämä oli vain yksi esimerkki ja saattaa olla, että siihen liittyen kyse on todellakin suomalaisittain ajatellen hiukan keskimääräistä notkeammasta selkärangastasi, ja toisaalta siitä, että kuvaamani organisaatio oli siihen aikaan Suomen valtion omistama ja poliittisen hallintoneuvoston kontrolloima, jolloin pääkonttorin toimintatapa oli huomattavan toisenlainen kuin sen ulkomaisiissa yksiköissä oli asian laita.
Mutta on muitakin esimerkkeja koskien vaikkapa henkilöstön moraalia omaa työnantajaansa kohtaan. Myyntimiesten kuluveloitusten kohdalla pitää Ruotsissa olla paljon tarkempi kontrolli kuin Suomessa samoin kuin työaikojen noudattamisessa.
Tuon kaltaiseen rehellisyyteen liittyen voin kertoa esimerkin, jossa samassa Ruotsin organisaatiossa työskennellyt lounasruokahankinnoista vastaava ruotsinsuomalainen pienipalkkainen yksinhuoltajanainen oli saanut lähimmältä esimieheltään ikäänkuin armosta kehoituksen: ”Du kan i lungn och ro köpa hem också bröd, mjölk och något annat…” Kyseinen suomalaisnainen kieltäyty moisesta sanoen, että ei hän voi sellaista tehdä. (Tämän tapauksen hän kertoi luottamuksellisesti minulle.)
Ilmoita asiaton viesti
Hhhmm, myyntimiseten kuluveloituksissa on nähty täälläkin kaikkea mahdollista. Tuo kehoitus yksihuoltajanaiselle on toki väärin, mutta tuskin ainutlaatuista.
Itselleni tuli tuosta mieleen vaikkapa tietämäni yrittäjä, jonka kotona ei olla koskaan juotu kaffea, syöty keksiä tai pyyhitty hanuria muutoin kuin firman piikkiin ostetuilla tuotteilla. Lisäksi vaikkapa koira on firman omistuksessa virallisesti ”vartiokoirana” ja ruoka- sekä eläinlääkärikulut maksetaan firmasta. Tämä vartiokoira tosin on perhekoirana eikä taida olla yrityksen teollisuushallia taida olla nähnytkään kuin auton ikkunasta.
Joten sanoisin kyllä, että kaikenlaista tapahtuu molemmin puolin lahtea enkä lähtisi yleistämään.
Ilmoita asiaton viesti
Tuollainen ”verosuunnittelu” on hiukan eri asia. Eihän kukaan omasta firmastaan varsinaisesti voi varastaa, koska verottajan lisäksi ei ole muita uhreja, ellei kyse ole sitten konkurssipesästä.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaisten rehellisyys ja korkea moraali on illuusio. Samaa luokkaa kuin suomalaisten ahkeruus.
Ilmoita asiaton viesti
Sanotaan niin, että kaikki on suhteellista ja riippuu siitä mihin vertaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki pohjoismaalaiset pitävät itseään ahkerina, rehellisinä ja moraalisina. En ole erityisiä eroja näiden välillä huomannut. Amerikkalaiset pitävät toisaalta itseään maailman ahkerimpana kansana. Tästä huolimatta korealaiset laittavat kokoon 2,5 autoa siinä ajassa kun amerikkalainen yhden. Katsotaan tulevaisuudessa, miten Kiinassa.
Ilmoita asiaton viesti
Ainakin ruotsalaiset ovat suomalaisia ahkerampia hoitamaan puutarhojaan ja talojaan. Sen voi jokainen todentaa omilla silmillään. Eivät ne paikat siellä sen helpommin kauniissa kunnossa pysy kuin Rääkkylässä tai Ilomantsissakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on niin valitettavan totta! Suomen maaseutu näyttää paikka paikoin romukaupan mainokselta. Ja kalliit pellolle unohdetut kylvökoneet keväällä, kun niiden luukkujen raoista nousee viljaoraalle…
Ilmoita asiaton viesti
Ei viittis ny vetää Ruattia tähän keskusteluun. Niillä ku on nii vaikeetaa saara hallituksensa tolopilleen.
Kyllä Suomen nykyisessäkin hallituksessa on niin monensortin viheltäjää, jotta siellä pitäisi olla monenmoisia näkemyksiä heittää pelukoppaan. Sitten vaan ravistellaan se oikea ratkaisu kopasta. Päälle vielä monet edudkuntakäsittelyn verbaalimiekkailut. Kyllä meilläkin osataan diskuteerata, jos halutaan.
Kyllä meidän firmoissa on kauppiaskompetenssia ja ellei ole niin sitä sitten ostetaan.
Yhdellä alueella on kylläkin ongelma. Puunjalostusteollisuus.
Bulkkia pulppia ja raakalankkua viedään. Paljon tupruttaa CO2 ainesta ilmaan kuljetusneuvoista ennen, kuin plankut on Kiinassa, tai Egyptissä. Sama sellulla. Lisäksi noiden jatkojalostustulo syntyy siellä jossain muualla.
On Suomi köyhä ja siksi jää. Pitäisi laittaa vientivero niille tuotteille, jotka viedään minimaalisella jalostuksella ulos. Saattaisi syntyä uusia yrityksiä puunjalostusteollisuuteen. Tämä ajatusmalli on pitkään muhinut monessa päässä diskuteerauksessa, mutta päätös uupuu. Miksi? Olemmeko ruotsalaisia?
Ilmoita asiaton viesti
Eipä tuohon juuri lisäämistä, näinhän se juuri on. Johtaja etenkin suomalainen,näkee asian aina kahdelta kannalta – omaltaan ja väärältä.
Ilmoita asiaton viesti
”Meidän päätöksenteon ongelma on siinä, että silloin kun johtajan tulisi yhdistää ja ymmärtää, hän alkaa häröilemään itsevaltiuden ja kuurouden kanssa. Ja siinä vaiheessa kun hän tekee päätöksen muiden puolesta, hän suuttuu, kun muut eivät ymmärrä hänen ajatuksiaan.”
Tämän kaltaisia johtajia Suomessa vielä riittää molemmille käsille, vaikka monen seinällä roikkuu JOT:n diplomi.
Johtajien käyttäytymisestä kuitenkin huomaa, että joko johtamistaidon opinnot itsessään ovat aivan perseestä tai sitten johtaja ei ole vaivautunut omaksumaan oppimaansa. Moni johtaa yritystä tai virastoa lähinnä kadettikoulusta tutuin menetelmin.
Armeija on siitä mukava paikka, että mitä ylempänä olet hierarkiassa, sitä vähemmän sinun tarvitsee neuvotella ja sitä enemmän määräyksellä on painoarvoa, oli siinä sitten päätä tai häntää.
Kekkosen Suomessa monien yritysten johto olikin entisten esikuntaupseerien käsissä.
Nyt monien firmojen johtohahmona pyörii lähinnä vänrikki nappulaa muistuttava kokoomuslainen stereotyyppi, jonka puheet on työstetty puppugeneraattorilla. Kapeat hartiat yhdistettynä huonoon itsetuntoon eivät luo yrityksen johtamiselle yhtään parempia lähtökohtia kuin kadettikoulu. Toinen suomalaisjohtajan stereotyyppi on sitten Simpsoneista tuttu poliisipäällikkö Wiggum.
Kun ei ole luontaista karismaa ei ole myöskään luontaista auktoriteettia.
Näin ollen mennään sitten määräyslinjalla, kun kukaan muu ei ymmärrä asioista yhtään mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Opitulla taidolla ilman synnynnäisiä lahjoja ja luonnollisia taipumuksia ei tosiaan ole johtamisessa paljoa virkaa. Johtamisesta tulee silloin vasta todella rankkaa johtajalle itselleen sekä johdettaville, kun johtaja joutuu lakkaamatta esittämään parastaan luontaisten taipumusten puuttuessa pelkkien opittujen taitojen varassa ja pahimmassa tapauksessa energia meneekin pelkän mitättömyyden kätkemiseen.
Ilmoita asiaton viesti
Toteat hyvin: ”Kun ei ole luontaista karismaa ei ole myöskään luontaista auktoriteettia.Näin ollen mennään sitten määräyslinjalla, kun kukaan muu ei ymmärrä asioista yhtään mitään.”
Tällä moodilla saadaan paljon haittaa aikaan. Usein tilanne on nimittäin se, että tällainen johtaja ei myöskään halua lähelleen alaisiksi ihmisiä, joilla sitä on. Kerätään ympärille jees-miehiä ja naisia, jonka jälkeen yhdellä totuudella mennään kohti seinää.
Törmäsin tuossa mielenkiintoiseen artikkeliin:
”Oulun aate- ja oppihistorian professori Petteri Pietikäisen mukaan suomalaisesta politiikasta ei huomaa, että valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Hänen mukaansa Suomessa voi kulkea töppäyksestä toiseen.
– Suomalaiset äänestäjät eivät ole oppineet ottamaan valtaa sitä vastuuttomasti käyttäneiltä. Vahva auktoriteettiuskomme näyttää peittoavan perinteisen purnaamisen ja rettelöimisen taidon, Pietikäinen sanoo OP-Pohjola-ryhmän talouslehdessä Chydeniuksessa.”
Petteri Pietikäinen on tutkinut myös vallankäyttöä taloudessa ja samankaltaisia ilmiöitä löytyy yrityksistä.
Ilmoita asiaton viesti
Tämä ulkomaille karkaaminen on kyllä ollut hauska peruste. Hyvin on homma toiminut, kun en itse tiedä yhtään merkittävän ulkomaisen yrityksen suomalaista toimitusjohtajaa tai hallituksen puheenjohtajaa. Siis sellaisen yrityksen, joka ei ole Suomesta lähtöisin.
Voisin asettaa haasteen, nimetkää kolme tällaista suomalaista johtajaa Ollilan lisäksi, joka oli taannoin Shellin hallituksen puheenjohtajana.
Palkat ja palkkiot nousee koto-Suomessa, kun yritysten hallituksien jäsenet jakavat niitä ristiin toisilleen ja kaikki pysyvät täällä.
Ilmoita asiaton viesti
En muista juuri koskaan kuulleeni argumenttia, että toimitusjohtajat karkaavat ulkomaille.
Ulkomaille karkaamisesta on kylläkin varoiteltu asiantuntijoiden ja kirkkaimpien tuotekehitysaivojen sekä IT-gurujen kohdalla. Ja aivan aiheesta.
Ilmoita asiaton viesti
Lukaise vaikka Talouselämästä, niin olet ainakin lukenut ellet ole kuullut.
”Pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien kovaa palkkatasoa perustellaan vieläkin usein sillä, että muuten pystyvä suomalaisjohto valuu ulkomaille.”
https://www.talouselama.fi/uutiset/mika-on-johtaja…
Ilmoita asiaton viesti
Niin tuossa kirjoitetaan, kuten sinäkin kirjoitit, ja väitetään niin väitettävän, mutta yhtäkään esimerkkilähdettä ei ole mainittu. Sen sijaan siinä on sitaatti: ”Harry Harkimo, joka sanoi, että johtajien korkeita palkkoja ei voi perustella ainakaan sillä, että jos palkat olisivat pienempiä, johtajat karkaisivat ulkomaille.” Hjallis siis sanoi, että EI voi perustella.
Voi olla, että joskus joku on maininnut johtajien veropakolaisuudesta tyyliin Lontooseen muuttanut Storan Kervinen ilman, että olisi spesifioinut tarkoitetun ulkomaiseen konserniin siirtymistä.
Ilmoita asiaton viesti
Tuossa jo vähän vanhempaa tietoa Seuran tutkittua aikanaan väittämiä:
————————————————————————
Vuonna 2002 metsäyhtiö Stora Enson hallituksen puheenjohtaja Claes Dahlbäck kertoi Talouselämä-lehdessä:
”Kilpailu johtajista on kansainvälistä. Stora Enson palkkiokomitea tarkkailee kilpailijoiden palkkatasoa jatkuvasti.”
Palkkataso on seurausta kilpailusta. Valtioneuvoston kanslian vuonna 2009 teettämä selvitys Kilpailu parhaista osaajista kertoo:
”Johdon rekrytoinnissa kilpailu on vapaata sekä Suomessa että kansainvälisillä markkinoilla, mikä vaikuttaa palkitsemisen vaatimustasoon.”
Ylimmän johdon palkitsemisia räätälöivän Alexander Group Oy:n Yrjö Kopra kertoi asian kansanomaisesti Yle TV1:n Ykkösdokumentti-haastattelussa 13.10.2010:
”No täähän on markkinataloutta… ja nyt meillä on rajat auki, ei ollut 60-luvulla.”
https://seura.fi/asiat/tutkitut/kallista-herraonnea/
————————————–
Riittääkö?
Ilmoita asiaton viesti
Ei oikeastaan riitä, sillä missään noista lähteistä ei mainita ”johtajien karkaavan ulkomaille”, vaan niissä perustellaan johtajien palkkatason määräytymistä kansainvälisellä markkinatasolla. Sehän pitää sisällään myös ulkomaalaisten johtajien palkkatason Suomessa. Olisiko ollut itsestään selvää, että Elopille olisi maksettu korkeampaa palkkaa kuin Ollilalle siksi, että Elop on ulkomaalainen?
Jotenkinhan sen palkkatason tulee määräytyä joka tapauksessa. Ja niin kauan kuin johtajalla ei ole niin korkeata palkkaa, että se vaikuttaa yhtiön investointikykyyn joko palkan suuruudesta johtuvan kassavirran tai kannattavuuden heikkenemisen vuoksi, kaikki johtajan palkasta säästetty osuus menisi osakkeenomistajien taskuun, usein ulkomaille. Olisiko tämä sitten parempi?
Ilmoita asiaton viesti
Selvä, let’s agree to disagree. En jaksa kaivella sanatarkkoja vastineita. Parempi käyttää aikansa johobkin hyödylliseen.
Mika Anttonen totesi aikanaan osuvasti Talouselämälle Suomen tilanteesta:
”Kohtuuttomat palkat johtuvat siitä, että omistajaohjaus on kadonnut isoista yhtiöistä. Kymmenen palkkarenkiä kokoontuu toinen toistensa hallituksiin. Siellä he myöntävät toisilleen entistä suurempia liksoja ja entistä houkuttelevampia paketteja.”
Siinä on avain palkkatason kohtuuttomaan kehitykseen ja käytetyt ”viralliset” syyt ovat sitten oma lukunsa.
Ilmoita asiaton viesti
Ja toistettakoon vielä uudelleen, että on outoa kuinka ne kateelliset haluaisivat ottaa palkolliselta pois omistajan taskuun.
Ilmoita asiaton viesti
Kateus on aina hieno väittämä, jolla saadaan kritisoija näyttämään pahalta. Hesarin laskelmien mukaan vuodesta 2014 vuoteen 2016 toimitusjohtajien keskimääräinen saama korvaus nousi noin 1,5:stä miljoonasta 2,0 miljoonaan euroon eli kolmessa vuodessa 33%.
Mukaan laskettu peruspalkka, rahabonukset, osakesidonnainen palkka ja lisäeläke-edut keskimäärin.
Aikavälin lopulle mahtuu kiky ja alkupuolelle niitä taloudellisesti ”vaikeita” aikoja.
Kysymys kuuluu: millä tavoin toimitusjohtajien suorite on parantunut niin merkittävästi suhteessa työvoimaan, että tällaiset kasvuluvut ovat oikeutettuja?
Ilmoita asiaton viesti
Noin suurien palkkioiden kohdalla on yleensä kyse pörssiyhtiöistä, joissa myös omistus on monasti pitkälti tai osittain ulkomaista. Suomalaiselle toimitusjohtajalle on siis niissä tapauksissa maksettu ”ulkomaalaisten pussista”, vaikka hallitus koostuisikin pelkästään suomalaisista. Tämähän on suomalaisille hyvä asia.
Toimiusjohtaja edustaa yhtiössä omistajia ”virkansa puolesta” ja on ymmärrettävää, etä hänen tulonsa on sidottu tulokseen. Sitähän ne ovat omistajillakin, ja aivan sataprosenttisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Suomalaisten tyyli on helppo tapa johtaa, ei tarvitse osata oikein mitään, syy ja negatiiviset seuraukset lankeavat aina sille porukalle jolla ei ole mitään tekemistä päätöksenteon kanssa.
Karkea yleistys, tunnen oikein päteviä johtajia joilla on homma hallussa, en silti tunne yhtään päätäjää joka ei haluaisi pitää omaa työtään jos sattuu tekemään virheen joka maksaa pahimmillaan tuhansien työpaikan.
Olen myös törmännyt johtajiin joiden perushokema on ”turpa kiinni ja tee töitä”, tosin nämä firmat on jostain hassusta syystä tehnyt konkurssin.
Ilmoita asiaton viesti
Alkuun linkki Lewisin tutkimustuloksiin. Sen perusteella suomalaiset todellakin eroavat päätöksenteossaan radikaalisti kaikesta muusta maailmasta. Heikkous se ei ole yksistään, kuten blogistin esityksestä näin voisi päätellä. Että tätä pitäisi jotenkin muuttaa suomalaisissa. Ei missään nimessä.
https://nordic.businessinsider.com/theresa-may-dav…
Siinä mielessä se on heikkous, että jokainen vahvuus on myös heikkous toisesta kulmasta katsottuna. Juha Kuikka on hajulla mistä ero johtuu. Tai ainakin siitä minkä erityislaatuisen valtin tämä ero tavassaan tehdä päätöksiä antaa suomalaisten käsiin.
Älykkyyden päämäärä on aina löytää yksinkertaisin eli suorin tie päämäärään. Mahdollisimman vähällä mahdollisimman paljon. Kuten Valmetinkin tarina kertoo, tässä suomalaiset ovat maailman huippua. ”Kun on pakko niin onnistuu.” Vaan ei onnistu kaikilta. Muilla kansoilla on liian hidas ja monimutkainen päätöksentekoprosessi vaativiin ja hektisiin tilanteisiin. Tilanteisiin joissa ei ole ennestään kerättyä tietoa käytettävissä ja on luotava uutta. Tämä eroavaisuus pitää tiedostaa, jalostaa ja käyttää hyödyksi.
Ilmoita asiaton viesti