PasiSillanpää

Anarkiakin on parempi kuin huono demokratia

Viimeaikaiset poliitiset kiistat ovat saaneet miettimään, voisiko anarkismi olla ratkaisu demokratian ongelmiin? Tai voisiko sieltä ainakin tuoda jotakin nykyiseen kompuroivaan poliittiseen järjestelmäämme?

Independent diplomat -järjestön perustaja ja entinen Iso-Britannian diplomaatti Carne Ross, haluaa osoittaa, että anarkiakin voi olla toimiva yhteiskuntamalli, ainakin jos sitä vertaa edustukselliseen demokratiaan. Jos joku sattui tällä viikolla katsomaan hänen dokumenttinsa Diplomaatista anarkistiksi YLE:ltä, niin siinä kerrottiin kahdesta esimerkistä. Barcelonassa 1930 -luvulla 10 kuukautta kestäneestä anarkistisesta yhteiskunnasta ja Syyrian Rojavassa toimivasta anarkismista tällä hetkellä.

Ross pyrkii todistamaan, että anarkismi on toimiva yhteiskuntamalli, koska se lähtee täydellisen tasa-arvon periaatteesta. Barcelonan kokeilu kaatui Espanjan sisällissodan syövereissä. Osatekijänä oli myös sen politisoituminen. Syyriassa taas Rojava on tällä hetkellä Rossin mukaan muita rauhallisempi alue. 

Nykyinen demokraattinen järjestelmä kärsii siitä, että hieman valtiosta ja katsojasta riippuen, valta on joko rikkailla (USA) tai ay -liikkeellä (jos tämän kuluneen viikon tapahtumista saa heittää kevennyksen). Yhtä kaikki, edustuksellisessa demokraattisessa järjestelmässä näyttää olevan vikoja, jotka ilman kunnollista korjaamista tekevät järjestelmän huonosti toimivaksi.

Anarkismi on monen älykön suosima malli. Mutta samalla siinä on näin äkkiä ajateltuna vasemmistolainen vire, joka tekee koko ajatuksen anarkismista luotaan työntäväksi suurelle osalle ihmisistä.

Mutta itse anarkismin ytimeen, eli sen ajatukseen tasa-arvosta. Ihmisen evoluutiossa se vaihe, kun me siirryimme metsästyksestä viljelyyn, oli ratkaisevaa ihmisen kokemalle tasa-arvolle. Viljellessä ihmisille tuli ensimmäistä kertaa tilanne, että ei eletty enää puhtaasti kädestä suuhun, vaan jotakin jäi myös yli. Joissakin yhteyksissä on väitetty, että juuri tuossa kohdassa alkoi ihmisten epätasa-arvo, koska joillekin jäi enemmän kuin muille. 

Nykyisin me pidämme ihan normaalina ajatuksena, että me olemme epätasa-arvoisia. 

Epätasa-arvo on meille niin luonnolilnen asia, että mielummin lisäämme sitä kuin vähennämme. Poliittisissa ratkaisuissakin lähdetään yhä useammin siitä, että yhteisen hyvän saamiseksi, joidenkin pitää rikastua entistä enemmän ja toisten kuuluu saada suhteessa entistä vähemmän. Tällä on merkityksensä myös maapallon kestokyvyn kannalta. Kun ihmisellä on kaikki mitä hän tarvitsee, niin mitä sellaista hän tarvitsee lisää, joka ei samalla heikennä maapallon kantokykyä merkittävästi. (Mutta nyt menin hieman harhapolulle).

Haluan enemmänkin kysyä, voisiko vahvempi kansalaisten osallistuminen poliittiseen päätöksentekoon (kuten esimerkiksi Sveitsissä), johtaa sekä yhteiskunnan että yksilön kannalta parempiin päätöksiin? Tällä hetkellä kun tuntuu siltä, että ilma on sakeanaan muutamien yksilöiden valtapyrkimyksiä verhottuna järjestöjen, yhdistysten tai muiden organisaatioiden kaapuun. 

Millä tavoin meidän pitää keskustella politiikan teosta esimerkiksi tulevissa eduskuntavaaleissa? Yhä enemmän minusta tuntuu siltä, että vaatimukset ilmasto- tai maahanmuuttoagendasta hämäävät meitä väärään keskusteluun. Sen sijaan, että päättäisimme tiukan agendan, pitäisi päättää siitä, miten asioita kehitetään.

Yritysmaailmasta kun tulen, voin kertoa, että siellä anarkismi on yhä useamman yrityksen johtamisen ytimessä. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Anarkistinen yhteiskunta oli Espanjassa useamman vuoden,mutta porvarien toimesta se lopetettiin Francon johdolla.

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Kyllä se "lopettaja" oli tavallaan Stalin. Väittävät muuten kurdien kokeilevan anarkiamallia.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Toki Stalin oli mukana lahtaamassa anarkisteja siellä.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Anarkia muuttuu helpommin diktatuuriksi kuin demokratiaksi.

Syynä tähän on ihmisten taipumus klikkiytyä tai klaaniutua. Vahvat liittoutuvat keskenään ja vahvin tai fiksuin johtaa, kunnes hänet syrjäytetään vallasta.

Demokratia on tavallaan epäaidompi yhteiskunta, koska demokratiassa johtotehtäviin hakeutuvat sellaiset ihmiset, joilla ei olisi minkäänlaisia selviytymisen edellytyksiä anarkiassa tai diktatuurissa.

Valistunut itsevaltius olisi toimivin tapa pyörittää yhteiskuntaa.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Viikon varrella peruskallio eduskunnan alla tuntui halkeilevan politiikan vuorten järkkyessä Matti Vanhasen vakuuttaessa ensin hallitusvallan ehdottomuutta ja sitten Juha Sipilän vahvistaesa ettei hallitus tule antamaan piiruakaan periksi, sillä hallinnon mukaan sinulla on ihmisarvoa jos sinulla on työ. Sen taas työnantaja antaa, tai ottaa. (Kielimiehet voivat kääntää saksaksi, se vapauttaa).

Kenties jossakin oli kuultu Aleksander Solzhenitsynin tukeneen ajattelua, jonka mukaan jokaisella ihmisellä on ihmisarvo joka on jakamaton eikä kaupan.

PS. korjaan kuulleeni em. työn ja ihmisarvon keskinäisriippuvuuden määritelmän yllättäen ja pyytämättä mediassa viikolla kansanedustajapappi Kimmo Kivelältä, siis suoraan hevosen suusta, enkä Juha Sipilältä.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Mitä ulkomailla olisi ajateltu, jos riitelyn perusteluihin olisi sen jatkuessa paneuduttu, jäi näkemättä.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

– Puo­lu­ees­sa pus­ket­tiin Väy­ry­sen ja Sep­po Kää­ri­äi­sen joh­dol­la eteen­päin niin, et­tä maa tä­ri­si.

https://www.suomenmaa.fi/uutiset/keskustan-varikas...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset