Kovat keinot käyttöön rakennusalalla
Rakennusala jaksaa pitää median tyytyväisenä. Jos ei jokaiselle viikolle, niin ainakin jokaiselle kuukaudelle löytyy joku rakennusalan synnyttämä häly. Viimeisin Oulunkylän ala-asteella, joka sattuu olemaan itsellenikin tuttu, kun omat lapseni ovat sitä käyneet.
Rakentamisen ongelmista on puhuttu paljon ja tuntuu siltä, että puheista huolimatta alalta löytyy vielä paljon korjattavaa. Paljon on varmasti opittu, mutta ei näemmä riittävästi. Siksi ehdotan, että otetaan kovat aseet käyttöön laadun palauttamisessa. Tarjoan kaksi tapaa ihan vapaaseen käyttöön.
Se parempi malli
Uudistetaan julkinen kilpailutus. Hinnan painoarvo pitää miettiä uusiksi. Halpa hinta voi johtaa halpaan rakentamiseen, mutta sen kielteisenä puolena voi olla liian nopea, huonoilla työmenetelmillä tai huonoilla materiaaleilla tehty rakennus. Kaikki tiedämme, että työ joka pitää tehdä halvalla, yritetään myös tehdä mahdollisimman helposti ja nopeasti. Kun hinnan painoarvoa lasketaan, hävitään ehkä hieman rakennuskustannuksissa, mutta voitetaan korjauskustannuksissa ja rakennuksen eliniässä.
Samalla kun hinta ei ole enää määräävä, otetaan rajut seuraamukset siitä, jos toimitaan väärin. Kirjataan sopimuksiin lauseke, joka antaa tilaajan mahdollisuuden irtisanoa sopimus ilman kustannuksia, mikäli urakoitsija on käyttänyt sopimuksen vastaisia työmenetelmiä tai materiaaleja. Irtisanotun urakoitsijan tilalle voidaan ottaa toinen joko hyvin kevyellä kilpailutuksella tai jopa ilman kilpailuttamista.
Samalla takuuehtoihin kirjataan pykälä siitä, jos rakennusta käytetään väärin. Osa esimerkiksi sisäilmaongelmista nimittäin johtuu rakennusten väärästä käytöstä, esimerkiksi ilmastointilaitteiden sammuttamisesta viikonlopuksi/ lomien ajaksi. Jos kaupunki ei ole ollut huolellinen rakennuksen kanssa, ei rakennusyhtiökään joudu siitä vastuuseen.
Se vähän vaikeampi malli
Lisätään valvontaa. Jokainen työvaihe voidaan nykyisin dokumentoida helposti kuvin. Jos työntekijöille (urakoitsijoille) esitetään vaatimus, että mikään työvaihe ei tule laskutuskelpoiseksi, ennen kuin siitä on kuvalla varustettu dokumentointi, hommaan voidaan saada ryhtiä.
Itse en kylläkään usko, että tällä mallilla saadaan riittävän aukotonta laadunvalvontaa. Kuvien määrä nimittäin voi nousta niin suureksi, että kukaan ei käy niitä kuitenkaan läpi ja kaikki jää lopulta hyvän tahdon varaan.
Kun Koskelan Jussi rakensi torpan, tuliko siitä välikatto niskaan? Ei tullut. Homehtuiko se? Ei. Tuliko siihen mitään vikaa? Ei. Pärekatto piti uusia 30 vuoden välein.
Omituista; ei nimittäin ollut yhtään muovikorttia kaulassa eikä yhtään sertifikaattia seinällä – oli vain tahto tehdä asiat niin hyvin kuin osaa. Jos tuota tahtoa ei ole, mikään määrä byrokratiaa, kurssitusta tai kyyläystä ei sitä korvaa.
Vikaa on kyllä myös koko suunnittelufilosofiassa. Rakennuksissa pitäisi soveltaa ”damage tolerance”-periaatetta, eli vaurion pitää olla havaittavissa ja korjattavissa ennen kuin rakennus rikkoutuu. Pitäisi olla itsestään selvää, ettei talo saa tuhoutua jos tulee sähkökatkos, jos putki rikkoutuu, jos seinään tulee kolhu tms. Jos rakenne tai materiaali ei tuollaisia kestä se tarkoittaa, ettei rakennus kestä elämää ja se on tarkoitukseensa soveltumaton.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä havainnut niin lähes jokainen työvaihe kuvataan nykyisin ja arkistoidaan .
Merkittävin tekijä on kun ”päähän potkituilta” minuutti irtisanomis työläisil katoaa ammatti ylpeys .
Laadukkainta jälkeä yli sadalla erityömaalla käyneenä on tullut kun samas firmas tunnolliset pitkäaikaiset työmiehet tekee laatua ja ottaa vastuuta .
Ilmoita asiaton viesti
Rakentaminen on Suomessa eniten verotettu toimiala ja sitten odotetaan hyvää tulosta.
Verot ja vakuutukset ovat rakentamisesta 2/3 osaa. 1/3 ei riitä hyvää tulokseen ja hyvään rakennustapaan.
Suomi on hirttänyt itsensä veroilla.
Miten ne kovat keinot auttaisivat? Ammutaan rakentajat?
Ilmoita asiaton viesti
Tuskin urakoitsijakaan tarkoituksella on tässä tapauksessa halunnut noin merkittävästi alihintaan tehdä työtä, vaan on onnistunut tekemään huonosti tarjouksen, jos tapahtunutta yrittää ymmärtää jotenkin.
Sitten kun tilaaja pitää sopimuksesta kiinni urakoitsijan ja sen työntekijöiden kustannuksella, vaikka heille takkiin tulisikin, niin jostain sitten on näemmä oikaistava, eikä työmoraalikaan liene paras mahdollinen.
Ilmoita asiaton viesti
Blogistilla on ihan hyvä ajatus, että aina halvinta ei pitäisi ottaa. Jos vastuuton urakoitsija on vastuuton ja rahat loppuvat, niin sitten tällainen urakoitsiaja yrittää menneä joka asiassa riman alta. Toinen asia, jota usein olen toistanut on se, että kuntarakennuttajat kilpailuttavat työt niin, että runko on pakko tehdä talvella ja märkä runko ei ehdi kuivua vaan lattiat on pakko valaa äkkiä. Sitten matot laitetaan märkien lattioiden päälle, kun koulut alkavat elokuussa. Eihän tällaisesta ole muuta tulosta kuin homekoulu. Ennen vanhaan rungot tehtiin jo kesällä ja katto saatiin päälle ennen talvea. Sisätyöt tehtiin sitten kuivan rungon sisällä ja koulu oli ihan kuiva elokuussa. Eipä tullut homekouluja. Ennen laulettiinkin, että kesällä töitä teki muurari ja talvella maalari.
Ilmoita asiaton viesti
Perestroikan (suom. uudelleenrakentaminen, uudelleenjärjestely) käynnistänyt Gorbatshov lakkautti ensitöinään sikäläisen Supon (kgb) valvonnassa toimineet hoitolaitokset joihin masentuneiksi diagnisoituja toisinajattelijoita oli sijoitettu mukavuusalueelle mielihoitoon (vai kielihoitoon?)
Naatitaan, ee laakasta. Supo on saanut oman naistoimittajan.
Ilmoita asiaton viesti