PasiSillanpää

Työelämän kehittäminen ja terveys

Älä koskaan sano lääkäriä ja sairaanhoitajaa kollegoiksi. Näin sanoi eräs lääkäri konsulttikollegalleni reilut kymmenen vuotta sitten, kun yhdessä sairaalassa haettiin parempia työtapoja. Kommentti tuli ensimmäinsen seminaaripäivän ensimmäisillä aamukahveilla.

Terveydenhuollon uudistamisessa ei jostakin syystä ole puhuttu johtamisesta niin paljon kuin pitää.

Kun Espoon Matinkylän terveysasemalla oli noin kymmenen vuotta sitten isoja ongelmia potilaiden hoitoonpääsyssä, päätettiin kehittää terveysaseman prosesseja ja johtamista. Alle puolessa vuodessa jonot vähenivät merikittävästi.

Puhutaan paljon siitä, onko yksityinen terveydenhoito tai vanhustenhoito parempaa kuin julkinen. Puhutaan paljon siitä, kuinka toinen on toistaan tehokkaampi ja kuinka toinen kantaa vastuunsa toista paremmin.

Puhuin muutama vuosi sitten erään keinoälyteknologiaa hyödyntävää työaikajärjestelmää tarjoavan firman johtajan kanssa. Hän väitti, että heidän järjestelmällään on saatu nostettua työntekijöiden tyytyväisyyttä työaikoihin ja samalla parannettua terveydenhuollon yksikön toimintaa potilaisiin päin.

Keinoäly on siitä velmu väline, että se analysoi kylmästi numeroita. Toisin kuin yritysjohtaja, jolla on aina oma ajattelun vinoumansa, omiin asenteisiinsa ja kokemuksiinsa perustuen, keinoäly analysoi sen mikä on katsottavissa faktoiksi ja hakee sille mahdollisimman hyvän ratkaisun ilman ennakkoasenteita.

Terveydenhuollon, vanhustenhoidon ja muun ihmisistä huolehtimisen suurin ongelma ei ole se, onko se yksityisesti hoidettua vai ei. Sen suurin ongelma on se, että terveydenhuoltosektorilla on vinoutuneita johtamiskäsityksiä, jotka tulevat historian painolastina sukupolvelta toiselle. Siinä kollektiivisessa vinoutumassa hyvät yksilöt eivät välttämättä tule riittävästi esiin. Hyviä käytäntöjä ei oteta laajempaa käyttöön, koska ne ovat joko poliittisesti tai muista syistä arvelluttavia.

Toki lääkäri tietää parhaimmin, mikä on oikea hoito. En lähtisi tohtoroimaan tohtorin tointille. Mutta terveydenhuollon kehittäminen ja tehokkuus on paljon enemmän kiinni johtamisesta kuin yleisesti halutaan myöntää.

Eräskin Helsingin keskustassa toimiva hammaslääkäriasema pystyy hoitamaan saman määrän potilaita kuin useampi julkisen puolen samankokoinen yksikkö. Ainakin heidän johtajansa niin väittää. Ja se syy on yksinkertainen. Heillä on mietitty loppuun saakka, kuinka pitkälle voidaan käyttää esimerkiksi hammashoitajan ammattitaitoa ja missä kohdin tulee lääkäri mukaan. Heillä lääkäri keskittyy siihen osaa potilastyötä, mihin heidän ammattitaitonsa on arvokkainta. 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (17 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Tämä kirjoitus sopisi, muutama ammattinimike muuttamalla, puheenvuoroksi myös tähän nyt käynnissä olevaan polemiikkiin, jossa vanhusten hoitoon ajetaan lakiin sementoitua hoitajamitoitusta. Ei siis puhuta mitään hoidon tasosta vaan sitä, kuinka paljon ja minkä tasoisia hoitajia pitää vähintään olla, täysin tarpeesta ja muista työjärjestelyistä riippumatta.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Sitten on vielä sekin näkökulma, että hautapaikka on halvempi kuin hoitopaikka.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Todellakin. Hoito muuttuisi hyväksi, jos hoitajia on se 0,7 per hoidettava. Vaikka eivät tekisi mitään…

Pekka Pylkkönen

Yksi suurimmista ongelmista on se että henkilöstö ei liiku. Seuratessa vaimon harjoitteluja eri osastoilla ja poliklinikoilla vaihtelu on ollut järjettömän suurta. Samassa rakennuksessakin poliklinikalla on saattanut useilla hoitajilla mennä koko päivä kahvia lipitellen kun samalla jollakin osastolla hoitajat eivät ehdi yhdellekään tauolle.

Pahin oli harjoittelu psykiatrian poliklinikalla. Vaikka listojen mukaan päivät olivat täynnä asiakkaita, niin harva saapui paikalle että joinain VIIKKOINA toteutuneita vastaanottoja oli peräti 2kpl. Ei liene ihme että mielenterveyspalveluista valitetaan jos 95% potilaista on haamupotilaita. Kenellä on varaa tälläiseen?

Käyttäjän EeroKilpinen kuva
Eero Kilpinen

Taannoihan Goldman Sachsilta pääsi ulos semmoinen sammakko, ettei syövän parantaminen ole taloudellisesti kannattavaa. Samanlainen monen muun terveysvaivan kanssa: Sairaiden lypsäminen on parantamista kannattavampaa niin makaaberilta kuin se kuulostaakin. Ihmisten sairastuttaminen on suuri bisnes ja sairauden oireiden hoitaminen lähes yhtä suuri. Aika monta lupaavaa lääkepatenttia ja terapiamuotoa on hyllytetty, koska ne ovat uhka bisnesmalleille.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

"Älä koskaan sano lääkäriä ja sairaanhoitajaa kollegoiksi."

Lääketieteellisessä ei annettane sen enempää johtajakoulutusta kuin AMK-tasoisessa sairaanhoitajakoulutuksessa.

Tästä huolimatta terveydenhoitoyksikköä johtaa ammattijohtajan sijaan yleensä lääkäri. Tehottomuus syntyy siitä, ettei lääkäreillä ole useimmiten johtamiskoulutusta vaan asema perustuu enemmänkin lääkäriliiton takaamaan mandaattiin sekä akateemiseen tutkintoon.

Näinhän asia on toki monilla muillakin aloilla.

Järkevällä liikepohjalla toimiva firma menestyy ja tuottaa, kun sen johto tajuaa, että tuottavuus syntyy siitä, että työpaikalle on kiva tulla eikä ensimmäinen ajatus töihin tullessa ole Lapinlahden lintuja siteeraten: "vittu minua vituttaa tää duuni." Silloin työntekijöiden innovatiivisuus riittää muuhunkin kuin sen keksimiseen, miten työpäivä kuluisi nopeammin.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Monilla maallikoilla näyttää olevan väärinkäsitys siitä, että hallinnollisiin ja johtaviin asemiin hakeutuvilla lääkäreillä ei muka olisi motiivia hankkiutua oma-aloitteisesti johtamiskoulutukseen (mikä on kokonaan eri asiaa kuin kliininen lääketiede).

Omassa lääkärin työssäni ne esimiehet, joilla oli omalle työlleni eniten lisäarvoa annettavanaan, olivat kokemukseni mukaan poikkeuksetta pitkän kliinisen uran lääkärin työssä tehneitä – vaikka he esimiehen asemassaan sitten käyttivätkin päätösvaltaansa hallinnollisiin ratkaisuihin. Ns. ammattijohtajat kunnostautuivat pääsääntöisesti sähläämällä puuttuessaan asioihin, joihin heidän ymmärryksensä ei riittänyt, koska potilastyöstä ja kaikesta sen mukanaan tuomasta puuttui omakohtainen kokemus ja tilannetaju. Riittävän pitkälle mennessään sellainen "tehokas johtajuus" saa lääkärit äänestämään jaloillaan, ja hyvistä syistä.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Niin, mikä on terveydenhoidosa tuottavuutta? Onko se sitä, että ennätetään työvuoron aikana tehdä mahdollisimman monia hoitotoimenpieitä. Sehän käy esimerkiksi niin, että kotihoidossa olevan hekilön luona käy mahdollisimman monta henkilöä tekemässä eri tehtäviä. Yksi antaa lääkkeet niin usein kuin on tarve, toinen siivoaa, kolmas antaa fysioteapiaa, kolmas tuulettaa petivatteet, neljäskäy keskustelemassa, viides ulkoilutta. Siinä se päivä menee. Hoidokilla ei ole yhtään rauhallista hetkeä, mutta hän saa tehokasta hoitoa.

Jospa tehdäänkin koko touhu toisin. Yksi henkilö, jolla on riittävän laaja koulutus hoitaa kaikki tehtävät, Jos lääkäri on tarpeen, hän huolehtii lisäksi siitä. Tarvittaessa hän viipyy asiakkaan luona koko päivän, mutta ei kuitenkaan yli tarpeen.

Usean hoitohenkilön mallissa tulee ainakin paljon matkakuluja ja hukka-aikaa kertyy siirtymisistä paikasta toiseen. Yhden henkilön mallissa matka- ja hukka-aljat ovat minimissä, kun siirtymisiä toiseen paikkaan ei samana päivänä aina ole. Henkilökuntaa kaikkineenkin tarvitaan vähemmän, kun yksi henkilö huolehtii monista tehtävistä.

Niin, mitenkä sitä terveyden-ja vanhushoidon tuottavuutta oikein pitäisi mitata?

Pekka Pylkkönen

Tuottavuutta on se että määritellään tavoitteet ja katsotaan millä resursseilla me saavutetaan. Jos tavoitteita ei osata määritellä, minkä ihmeen takia pitäisi pitää yhtään ketään palkattuna?

Jos halutaan että vanhus ei makaa märissä vaipoissa, määritellään aika jonka niissä saa korkeintaan olla ja annetaan toimijoiden etsiä parhaat ratkaisut tavoitteen toteutumisen varmistamiseksi. Jos halutaan että vanhus saa ulkoilua, määritellään aika joka siellä ulkona tulee viettää. Jne. Ei hoitajia kannata palkata jos ei tiedetä mitä niiden halutaan tekevän.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Eikö paskoissa makaamiseen pitäisi olla nollatoleranssi? Tuottavuudesta vielä. Minusta se ei ole sitä, että vanhuksen luona käy päivitäin mahdollismman paljon erilaisia hoitajia, vaan se että vähemmällä tohinalla saadaan ajallaan hoidettua kaikki vanhuksen tarvitsemat palvelut, kuten vessa- ja suihkukäynnit, syöminen, lääkkeiden anto ja vaikkapa hieronta. Monitaitoinen hoitaja on tässä varmasti parempi kuin yhden asian osaaja.

Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #14

Meinasitko että siinä vieressä istuu 24/7 hoitaja tuijottamassa vaippaan? Joku raja vaatimuksillekin.

Lähihoitaja kustantaa noin 3000€ kuussa ja tehokas työaika (Eli työaika - poissaolot) on noin 137h/kk. Eli yhden hoitajan pitäminen töissä 24/7/30 kustantaa 3000/137 * 24*30 = 15.766€/kk.

Tällä hetkellä tehostettu palveluasuminen maksaa tyypillisesti 3000-5500€/kk sisältäen paljon muutakin kuin hoivan. Eli melkoisen satsauksen saisi nollatoleranssiin tehdä.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #15

Vanhusten elämän laatuun vaikuttavat erilaiset avun saamisen tarpeet oman toiminnan tason huononnuttua:

1) pääosin terveydentilaltaan vakaan iäkkään ihmisen normaalit tarpeet: ruoka, juoma, säännöllisesti käytettävät lääkkeet, apu WC-käynneillä tai aineenvaihdunnan tuotteiden pikainen pois siivoaminen, henkilökohtainen sekä asumisympäristön hygienia ja viihtyisyys, asiallinen pukeutuminen, turvallisesti toteutuva liikunta, sosiaaliset virikkeet, tiedotusvälineiden seuraaminen ja viihde henkilökohtaisten tarpeiden ja toiveiden mukaan.

2) muutokset terveydentilassa, jotka vaativat lääketieteellistä huomiota: infektiosairaudet, sydän- ja verenkiertoperäiset tilat, hermoston rappeutumiseen liittyvät muutokset, psyykkiset oireet jne.

Kohdan 1) mukainen työvoimavaltainen vanhustenhoito on osattu Suomessa ainakin viimeiset 100 vuotta aivan mallikkaasti, jos siihen on osoitettu riittävä henkilöstö. Joltain osin työvoimaa voivat säästää älykkäät tekniset apuvälineet (esim. nostolaitteet, erilaiset automaattiset hälyttimet, hyvin suunnitellut tilat ja kalusteet), mutta henkilöstöä tarvitaan väistämättä suhteessa hoidettavien määrään ja vointiin.

Kohta 2) vaatii lääketieteellistä osaamista ja usein ambulanssikuljetusta päivystyspoliklinikalle erotusdiagnostiikkaa varten. Sen tarpeen huomaaminen oikea-aikaisesti edellyttää riittävää ammattitaitoa 1)-kohdan mukaisesta perushoidosta huolehtivilta.

Hoidon taso näkyy vanhusten pitempään kestävänä subjektiivisena hyvinvointina ja jäljellä olevien kykyjen säilymisenä – ei kuitenkaan loputtomasti. Monet joutuvat yhä suurempaan riippuvuuteen ulkopuolisesta avusta jokapäiväisissä perustoiminnoisaan, osa lopulta vuoteen omaksi. Eikä kuolemalta välty pitkällä aikavälillä kukaan.

On vaikea uskoa, että Arkadianmäellä asuisi jokin erityinen viisaus esimerkiksi resurssien oikeaan mitoittamiseen maamme tuhansien vanhusten hoitopaikkojen ainutkertaisiin ja yksilöllisiin tarpeisiin.

Sen sijaan, alan asiantuntijat voisivat kyllä määritellä sekä kotihoidolle että laitoshoidolle minimitason hoitovastuulla olevien vanhusten kannalta ja riippumattomat arvioitsijat voisivat tarkistaa hoidon tason riittävän usein, tarvittaessa myös sanktioita määräten, ellei havaittuja epäkohtia korjata annettuihin määräaikoihin mennessä. Näistä sopii kyllä eduskunnankin tarkistaa lakipykäliä ja väsätä niitä lisää, elleivät nykyiset riitä.

Maksaahan se hyvä hoito ja maksaa sen valvontakin, mutta sivistysvaltiossa niistä ei pidä lipsua kenenkään kohdalla. Jos joku yksikkö ei pysty tuottamaan riittävän laadukkaita palveluita pitkän päälle taloudellisesti kannattavalla tavalla, se joutaa karsiutua joukosta.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Kiinassa kuuluu perinteisesti olleen lääkärien palkan maksun perusteena terveiden lukumäärä heidän vastuuväestössään. Ei mikään huono ajatus enneltaehkäisevää terveydenhuoltoa ajatellen, ja pätevän oloinen mittari hoidon tuottavuudelle.

Kuka sitten on se "yksi henkilö, jolla on riittävän laaja koulutus hoitaa kaikki tehtävät"? Jos puhutaan taudinmäärityksestä eli diagnostiikasta, se on yleensä ensimmäinen tehtävä, jonka lopputuloksen jälkeen vasta voidaan päätellä, mihin "kaikkiin tehtäviin" on syytä ylipäätään ryhtyä. Kehittyneissä terveydenhuoltojärjestelmissä diagnostiikka on määritelty lääkärin tehtäväksi, jopa yksinoikeudeksi, koska sairauksien erottaminen toisistaan eli erotusdiagnostiikka on useimmiten kaikkein vaativin tehtävä yksittäisen potilaan hoidossa ja edellyttää perusteellisimman, tieteeseen pohjautuvan koulutustaustan. Monet sen jälkeen tehtävät hoitotoimenpiteet ovat enemmän tai vähemmän rutiinia, ja ne voidaan delegoida suppeamman ja lyhyemmän koulutuksen saaneille ammattilaisille.

Oikoteitä tähän terveydenhuollon työtehtävien hierarkiaan on aika ajoin kokeiltu, mutta tulokset eivät yleensä ole pitemmän päälle olleet rohkaisevia. Jos hoidetaan väärää sairautta, varsinainen ongelma ei sillä väisty. Geriatria eli vanhusten lääketieteellinen hoito on erittäin vaativa erikoisala, koska iän karttuessa monien rinnakkaisten sairauksien yleisyys lisääntyy tehden diagnostiikastakin vaativampaa, ja hoidoissa on huomioitava ikääntymisen tuomat muutokset elimistön toimintaan, mikä vaikuttaa hoitomuotojen valintaan, lääkkeiden annosteluun ja yhdistämiseen ym., ja osa hoidoista tulee vasta-aiheisiksi, koska niistä on odotettavissa enemmän haittaa kuin hyötyä, toisin kuin olisi nuoremman henkilön kohdalla. Ja parhaallakin geriatrisella hoidolla jokainen potilas lopulta kuolee, kuten me kaikki vääjäämättä.

Ei tässä työn tuottavuudella ole mitään tekemistä sen kanssa, kuinka tiuhaan vastaanottohuoneen ovi käy. "Parempi tunti tuumata kuin päivä hukkaan tehdä" on tähän tilanteeseen osuva viisas sananlasku, eikä millään kello-Kalleilla ole asiassa annettavaa kun kyse on erittäin monimutkaisten ilmiöiden parhaasta ymmärtämisestä. Joskus haetaan rinnastuskohteita esimerkiksi teollisuuden prosesseista, mikä yleensä tuottaa karkeasti aliarvioituja käsityksiä parhaista toimintatavoista, kas kun ihmistä ei ole kokoonpantu samalla standardilla tuotetuista osista.

Monenlaista konsulttia laukkaa terveydenhuollonkin käytävillä, suorastaan tunkee sinne (leipänsä perässä, tietenkin). Mitä johtajuuteen tulee, useimmat heistä toimisivat viisaimmin pidättymällä sekaantumasta asioihin, joihin heillä ei ole riittävää substanssin ymmärrystä itse kliinisestä lääketieteestä.

Pääsääntöisesti iänmukaisista vaivoista kärsiviä sekä oikein diagnosoiduista sairauksista kärsiviä vanhuksia voidaan hoitaa hyvien käytäntöjen mukaisesti tarjoten heille käytännön apua ja tukea siinä, mistä he eivät enää selviydy itse, mutta ennen pitkää vääjäämättä tulevat käänteet voinnissa on syytä tutkia joutuisasti ja osaavasti, jotta elämän laatu säilyisi loppuun saakka mahdollisimman hyvänä.

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

"Kiinassa kuuluu perinteisesti olleen lääkärien palkan maksun perusteena terveiden lukumäärä heidän vastuuväestössään. Ei mikään huono ajatus enneltaehkäisevää terveydenhuoltoa ajatellen, ja pätevän oloinen mittari hoidon tuottavuudelle."

Tuossa 70-luvun alkupuolella, kun tietokoneet olivat vielä harvojen herkkua, satuin kerran liftaamaan alalla toimivan kaverin kyytiin. Hän oli tulossa asiakkaan luota huoltokäynniltä. Kertoi, että hän saa sitä parempaa palkkaa, mitä vähemmän häntä tarvitaan. Asiakas maksaa siitä, että järjestelmä on käytössä. Vikatilanteista aiheutuvat odottamattomat katkot aiheuttavat sekä kustannuksia asiakaskäynnin myötä, että pienentävät asiakkaan maksamaa vuosikorvausta.

Pekka Nykänen

Kun hammaslääkäri tekee töitä yksityisellä lääkäriasemmalla urakkapalkalla, on tahti nopeampi kuin kuukausipalkkaisessa työssä kuntapuolella. Onko siinä jotain yllättävää?

Käyttäjän MarttiHaverinen kuva
Martti Haverinen

Erään yrityskaupan myötä erään yksikön henkilöstöä vähennettiin ruokahuollosta (eineksien käyttöä tilalle), siivouksesta (hoitohenkilöstön lisätyöksi) ja hoitohenkilöstöstä. Asiakasmaksut eivät alentuneet. Puolessa vuodessa henkilöstön vaihtuvuus räjähti viiteenkymmeneen prosenttiin eli tilalle käypäläisiä ja ketä onnistuttiin listoille milloinkin saamaan.

Kysymys: Paraniko tuottavuus? Yksikkö oli ollut voitollinen ennen yrityskauppaa.

PS: Vaikka ihminen ei ole kone, niin kuitenkin: Kuinka käy, kun moottori viritetään äärimmilleen ja sillä ajetaan pitkään täysillä kierroksilla ylinopeutta liikennesäännöistä piittaamatta? Se ei kulje pian yhtä lujaa ja käynnistykseen tarvitaan starttipilottia sun muita vippaskonsteja. Sitten on vaihdettava lopulta moottori ja heitettävä käytetty varaston nurkkaan. Kuinka kauan näitä vaihtomoottoreita sitten riittää? Onko ajaminen taloudellista, varsinkin jos matkalla on karttunut lisäksi sakkomaksuja?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset