PasiSillanpää

Julkisuuspeli ja todellinen valta

Kävin tällä viikolla kolme toisistaan irrallista keskustelua, jotka liittyvät mielenkiintoisella tavalla yhteen. Kävin puhujatoimistossa, viestintätoimistossa ja päälle päätteeksi tapasin yhden Suomen vaikutusvaltaisimmista teollisuusjohtajiasta.

Olen myös viime aikoina sattuneesta syystä keskustelut kirjankustantajien kanssa. Erään mukaan kirjan kustannussopimuksen saamista auttaa kummasti, jos kirjoittajan persoonassa on sekä tunnettu konsultti että tunnettu satiirikirjailija samanaikaisesti.

Aluksi ajattelin, että näillä asioilla ei ole juurikaan tekemistä keskenään. 

Winston Churchill on todennut, että sanalla on enemmän voimaa kuin sotajoukoilla, koska aseistakin riisuttuna ihminen pystyy vielä puhumaan ja vaikuttamaan toisiin. Hyvästä esimerkistä tästä käy vaikka Nelson Mandela, joka vankilassa ollessaankin pystyi vaikuttamaan. 

Asia olisi kuitenkin hieman liian yksinkertaista, jos puhe itsessään ratkaisisi. Kyse on enemmänkin siitä, mistä lähtökohdista puhe tulee.

Jos puhujalla ei ole valtaa, mutta hän haluaa asiansa esille, hänen on joko hankittava valtaa tai provosoitava niin rajulla kädellä, että siitä syntyy julkisuutta. Usein nämä asiat kulkevat käsi kädessä.

Kun ihmisellä on valtaa, hänen ei tarvitse provoisoida (Björn Wahlroos tykkää siitä, mutta ei hänenkään olisi pakko niin tehdä). Valta tuo mahdollisuuden ajatella itse. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kaikesta parjaamisesta huolimatta, suurin osa merkittävää valtaa saavuttaneista johtajista ymmärtää vastuunsa ja käyttää merkittävän määrän energiastaan ymmärryksen lisäämiseen.

Jos valtaa ei ole, mutta sitä haluaa, pitääkin toimia toisin.

Viestintätoimiston opetus oli se, että mediaan pääsee, jos sinulla on asiasi puolesta puhuva julkkis. Urheilijakin käy, jos hänen imagonsa on hyvä. Eli jos haluat, että maakuntalehti kirjoittaa projektistasi, palkkaa sen projektin puolestapuhujaksi julkkis.

Puhujatoimistot välittävät vaikuttajia yritysten tilaisuuksiin. Sielläkin pätevät julkisuuden säännöt. Ihmisiä saadaan varmemmin, jos puhuja on tunnettu. Julkkiksen lähellä oleminen on niin maaginen tilanne, että siitä ollaan valmiita maksamaan.

Julkkiksissa on paljon hyviä puhujia, monella heistä on painavaa sanomista. Moni heistä on tullut julkkikseksi kovalla työllä ja rautaisella osaamisella. Siksi en mollaa yhtään julkkista, joka käy puhumassa maailmalla asioista, vaan kiinnitän huomiota siihen ilmiöön, minkä vankeja olemme.

On tärkeämpää kuka sanoo, kuin mitä hän sanoo. On tärkeämpää olla sen kyljessä, jolla on valtaa kuin sen, joka on vasta matkalla sinne. On tärkeämpää kosiskella niitä, jotka tarttuvat kaikkien suosimiin ilmiöihin kuin niitä, jotka jaksavat ajatella hitaasti ja välttää turhaa hössöttämistä.

Nämä nopeasti innostuvat pitävät tämän maan syöpänä hidasta miettimistä. Väitän, että se on päinvastoin.

Tämän maan syöpä on liian hätäinen miettiminen. Innostumme, jos toinen innostuu, innostumme jos asia tuntuu kivalta, innostumme, jos tuntuu siltä, että voimme itse saada siitä henkilökohtaisesti hyötyä. Tai sitten kuohumme, jos asia tuntuu väärältä. Kaikkia näitä ja paljon muutakin meille tarjotaan ja opetetaan lukuisissa valmennuksissa, puheissa ja artikkeleissa.

Mutta tiedättekö mitä? Tämä tapaamani teollisuusjohtaja oli suurimman osan keskustelusta hyvin kontrolloitu ja vakaa, mutta sillä hetkellä, kun puheemme käväisi filosofiassa, hän korjasi asentoaan ja hänen silmänsä alkoivat oikeasti säihkyä.

Uskokaa hyvät ihmiset, se mistä te useimmiten innostutte, on täysin tyhjänpäiväistä. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän fazerinsini kuva
Jouni Suonsivu

Todellinen valta (vaikkakaan ei välttämättä tuon vallan käyttäjä/t) pyrkii yleensä piiloutumaan. Erityisen selvästi se tulee esiin vaikkapa mafiajärjestöissä (Camorra, Cosa nostra, N'drangheta, Sacra corona unita), mutta yhtälailla myös ainakin osan poliittisista puolueistamme toiminnassa (esimerkiksi Kokoomus ja sen takana EK, Suomen Yrittäjät, em. organisaatioiden yhdistysjäseniä ja yksilöitä, pankkisektoria ja niin edespäin).

Käyttäjän VilleKauppinen kuva
Ville Kauppinen

Nihilisteillä tämäkin on helpompaa, kaikki on täysin tyhjänpäiväistä viimeistään sillä sekunnilla, kun paluu nollatilaan on ajankohtainen.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Yksioikoisen talousjumalan (niinistöys) ylistämisen sijaan pitäisi edistää mieluummin kenialaisen kokin pojaksi itseään kutsuvan Barack Obaman ajatuksia jokaisen yksilön ihmisarvon ainutkertaisuudesta, kuten myös Olof Palme puhui universaaleista ihmisarvoista; ei voi olla yhdessä maassa yhdenlaisia ihmisoikeuksia ja toisessa maassa toisenlaisia.

Käyttäjän heikkironkko kuva
Heikki Rönkkö

Tulikohan mieleeni kohuuutisesta "Suomi maailman onnellisin valtio" että sotien jälkeen Euroopan ystävien pohtiessa miten maanosa tuhkasta uudelleen rakennettaisiin, asetettiin tavoitteeksi läheisyysperiaate, ts. mitä kevyemmät ideologiset rakenteet ihmisillä on yläpuolellaan sitä tyytyväisempiä he ovat elämäänsä. Joku tässä mättää?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset