Suojele minua kaikelta
Ultra Bran biisissä 1997 laulettiin "minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkään pelätä". Elettiin 1990 -luvun laman ja ahdistuneen grungen jälkeisiä vahvan kasvun vuosia. Nostalgia yhdistettynä naiiveihin sanoituksiin oli kovaa valuuttaa opiskelupiireissä ja vähän laajemminkin.
Ihmiset huokaisivat lamasta selviämisen helpotuksesta. Ei tämä maa kaatunut, vaikka synnyttikin liian monta epäinhimillistä kohtaloa. Nyt maailman tuska on taas saavuttanut saman pisteen tai ylikin, vaikka taloudellisesti meillä ei ole lainkaan niin huonosti kuin tuolloin. Aurinko kärventää meidät kuoliaaksi, mutta jo sitä ennen muuttoliike talloo ihmiset jalkoihinsa. Pessimismi on vahvaa, vaikka keskimäärin meillä menee hyvin. Jos julkista keskustelua yrittää tulkita, niin kaikkein pessimistisimmiltä vaikuttavat nuoret. Heiltä puuttuu uskoa siihen, että elämän voi rakentaa johonkin paikkaan.
Epäsäännölliset työt, matkustamisen helppous ja vapaus valita, ovat luoneet kulttuurin, jossa sitoutuminen mihinkään tiettyyn asiaan on epäoleellista. Jotta ihminen ja ihmiskunta pääsisi peloistaan, tarvittaisiin kuitenkin asioiden ratkaisemiseen intohimoisesti ja sitoutuneesti suhtautuvia ihmisiä. Niitä, jotka jaksavat vääntää ja uskoa tulevaisuuteen silloinkin kun on vaikeaa. Ultra Bran biisi kuvasi tuota (tai ainakin itse tulkitsen niin). Suomi oli pelännyt koko 1990 -luvun laman ja ihan syystäkin. Elämä ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan Suomi nousi ennätyksellisen vahvana uuteen kukoistukseen.
Jotakin politiikassamme on pahasti vinossa, kun tänään se lietsoo synkkyyttä kasvun keskellä. Maailma on kriisissä monin tavoin, mutta ongelman ratkaisut eivät synny kauhistelemalla, vaan uskomalla tulevaisuuteen ja toimimalla muita kannustavasti.
”Kauhistelu” kuvaa oikein hyvin keskustelun ilmapiiriä. Valitettavasti (siis minun mielestäni) se on siirtynyt keskeiseksi ”moottoriksi” täälläkin Puheenvuorossa. Monelle kauhistelu lienee muotoutunut tärkeäksi osaksi päivittäistä elämää. Mutta kuten blogisti toteaa, ongelmia ei ratkaista kauhistelemalla. Ei se kehitä ilmapiiriä kotona. Eikä työyhteisöissä. Jatkuva kauhistelu ja syyllisten hakeminen ulkopuolelta helpottamaan omaa oloa.
Ilmoita asiaton viesti
”… kaikkein pessimistisimmiltä vaikuttavat nuoret. Heiltä puuttuu uskoa siihen, että elämän voi rakentaa johonkin paikkaan.”
– Mielestäni tämänkaltainen ajattelu ei edusta pessimismiä, vaan laajakatseisuutta ja mahdollisuuksien tunnistamista. Elämää ei ehkä voi kaikilta osin kiinnittää paikkaan, mutta onko se edes tavoittelemisen arvoista? Työsuhteiden ja ammattien vaihtelevuus, maassa- ja maastamuutto, ihmissuhteiden väliaikaisuus… eivät nykyajan 15-30-vuotiaat edes ajattele käsitettä ”eläkevirka”, eivätkä he suunnittele sitovansa itseään turpeeseen loppuelämänsä ajaksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Jotakin politiikassamme on pahasti vinossa, kun tänään se lietsoo synkkyyttä kasvun keskellä”.
Tuossa politiikassa on paljon anekaupan logiikkaa. ”Maailmanloppu on tulossa. Katukaa syntiset ja antakaa äänenne ja rahamme meille sielunne pelastamiseksi”. Menetelmä on helppo ja yksinkertainen. On suuressa määrin ostajien vika, jos tuollainen myyntimenetelmä on menestyksellinen.
Ilmoita asiaton viesti
No kuitenki, mullon ilo jatkuvasti tavata nuoria, jokka jopa äänestää ja oottaa äänestysikkää, suunnittellee elämäänsä, seurustellee ja opiskellee. Miehän itte jätin eduskuntavaaleissä äänestämättäkö koen, että kansanedustajat ei ossaa tai voi tai ei uskalla päättää asioista, vaan kaiken maailman ay ja ek jne, mutta nuorten äärellä(?) innostun ja ilostun. No ei kait ole eikä pysy aihheessa tämä kommentti, sori siittä, mutta sullon sitte hyviä kirjotuksia, kiitos tästä ja niistä muistaki.
Ilmoita asiaton viesti
Valitettavasti ainakin HS (Helsingin Sanomat) on todella synkkää luettavaa nykyisin; uutiset, kolumnit ja mielipidekirjoitukset. Tämä on henkilökohtainen näkemykseni.
Onneksi paperilehden tilauksemme on vain viikonlopulle, joten arkipäivänä säästyy kurjuuden maksimoinnilta! Yrittäkää nyt tsempata siellä HS toimituksessa …
Ilmoita asiaton viesti
Jos kuuntelet Ylen ruotsinkielisen radio Vegan aamuhartautta, kuulet puhuttavan kauniisti totuudenpuhuja Jeesuksen pelastussanomasta.
Saat armon sallimalla heidän päästä keskelle, ja jos olet kiertänyt muutakin kuin Senaatintoria, saatat ihmetellä onko suuri läntinen sanoma ihmisen pelastumisesta yhä varattu valituista valituimmille.
Ilmoita asiaton viesti