PasiSillanpää

Perinteet hiiteen ja tottumukset hautaan

Suomessa arvostetaan liiaksi päätöksenteon perinteitä ja tottumuksia. Se on suurin yksittäinen syy siihen, miksi kehityksemme monessa asiassa on tarpeettoman hidasta.

Olen alkuvuoden aikana haastatellut sekä politiikan että talouden raskaan sarjan vaikuttajia ja tutkijoita. Mitä useampaa olen haastatellut, sitä enemmän olen vakuuttunut siitä, että muutoksen jarru ei ole tietämättömyystai tahdon puute, vaan uuteen aikaan sopimattomat tavat kehittää yhteiskuntaa.

Suomalaisten suurin ongelma on se, että itsenäisyytemme on ollut maailmanluokan menestys. Sen seurauksena elämme omassa omahyväisyydessämme ja luulemme, että olemme luoneet pysyvän menestyskonseptin ja sen ansiosta seuraava vuosisata menee edellisen jälkihöyryissä. Emme ole ottaneet riittävän tosissamme globalisaation muuttamaa tilannetta ja keskitymme edelleenkin liiaksi oman napamme ongelmiin.

Suomalaiseen keskusteluun syötetään turhanpäiväisiä vastakkainasetteluja ja sillä hukataan mahdollisuus luoda parempaa tulevaisuutta kaikille

- Työnantajat ovat riistäjiä ja työntekijät vastuuttomia

- Rikkaat ovat itsekkäitä ja köyhät luusereita

- Valtio on paha ja avoin kilpailu vielä pahempi

- Maailmaa pitää muuttaa, mutta se ei saa vaikuttaa minun mukavuuteeni

Suomalainen systeemi oli edistyksellinen tasan niin kauan, kuin jaettavan määrä kasvoi. Siinä kasvun huumassa vastapuolen arvostelu oli vain saavutettu etu ja kehityksen sivutuote. 

Päätöksentekojärjestelmämme ei ole maailman muuttuessa muuttunut vastaamaan globalisoituneen ympäristön muutosta. Isoimmat muutokset syntyvät vasta kun;

- SAK lopettaa työnantajien mollauksen ja EK työntekijöiden älykkyyden aliarvoimisen

- Eduskunta lopettaa pelleilyn strategisilla bisnesohjelmilla ja keskittyy yleisen vakauden, vapaamman kilpailun ja ennustettavuuden luomiseen

- Köyhät lopettavat rikkaiden arvostelun ja hyväosainen keskiluokka lopettaa köyhien ja syrjäytyneiden väheksymisen.

- Ihan yleensäkin ottaen; kaikkien on syytä lopettaa kaikki muihin ihmisryhmiin kohdistuva perusteeton vittuilu ja unohtaa ennakkoasenteet. Repimisen sijaan pitää rakentaa.

Suomen tulevaisuuden haaste on se, että meillä ei ole resursseja muuttaa maailmaa. Sen vuoksi meidän on vähäisillä resursseillamme kyettävä kiihdyttämään maailman nopeimmin kehittyvien maiden vauhtiin. Meidän on opittava reagoimaan muutoksiin nopeammin ja käyttämään päätösten takana enemmän tietoa ja vähemmän ideologiaa. 

Tämä ei ole kehotus siihen, että pitää vaan unohtaa niiden asioiden kehittäminen, jotka eivät tuo taloudelista kasvua. Tämä on kehotus siihen, että päätämme yhdessä, että haluamme tehdä saman kuin reilut sata vuotta sitten. Eli toimia sen hetken tilanteen mukaan ja rakentaa paras tietämämme lopputulos, jotta jaettavaa riittäisi mahdollisimman monelle.

Nyt olemme tilanteessa, jossa parasta päätöstä jarruttavat tavat, tottumukset ja perinteet. Liian harva on edes sisäistänyt niitä vaihtoehtoja, joilla päätöksentekomme saataisiin parempaan kuosiin ja tekemään myös seuraavasta vuosisadasta menestystarinan.

Kaikki tieto on olemassa. Puuttuu vain yhteinen tahto sen käyttämiseen. Yhteisen tahdon esteenä on se, että kaikki haluavat puolustaa jotakin, välittämättä siitä, mitä siitä seurauksia sillä on kokonaisuuudelle.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän LauriHeimonen kuva
Lauri Heimonen

Se, mikä minulle on erityisesti omasta kokemuksesestani jäänyt mieleen, on työelämäämme liittyvän paikallisen sopimisen puute. Olisi syytä ottaa oppia siitä, miten paikallinen sopiminen Ruotsissa on esim. viimeisen 3-4 vuosikymmenen aikana kehittynyt.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Muutos lähtee useimmiten alhaalta ylöspäin.
Kuitenkin puuttuu kanavat asioiden eteenpäin viemiseksi. Ja jos löytyy kanava niin kaikki esitykset torpataan jo seuraavassa portaassa - joko asiaa ei käsitetä tai sitten laiskuuttaan.
___________________________

Saat huutonaurua kapakassa, jos kerrot tämän:
"Virkamiehet toimivat tiiminä kuin Suomen jääkiekkojoukkue ja laittoivat itsensä peliin, jotta työttömille saataisiin työpaikkoja."

Joo, mollasin yhtä ryhmää, mutta minulla on aiheesta laaja empiirinen kokemus.

Henry

Käyttäjän IonMittler kuva
Ion Mittler

Blogin kirjoittaja moittii sitä, että yhteiskunnassamme on edunvalvontaryhmiä, jotka arvostelevat toisiaan ja taittavat peistä keskenään. Tämä on kuitenkin väistämätön osa yhteiskuntaa, kakku rahaa pitää jakaa jollain tavalla, ja sikäli kun tasajako kaikkien kesken ei kelpaa, kuten ei kelpaakaan, sitten alkaa kädenvääntö siitä, paljonko leveämpi siivu suodaan yritysten omistajille, kuinka hyvä siivu tärkeille ja harvinaisille ammattilaisille, ja kuinka kapea siivu vaikkapa siivoojalle. Ja mitä leivänmurusia pöydältä annetaan pudota työttömille. Sitähän se on.

Jos kirjoittaja ei ole tutustunut teoriaan moniulotteisesta demokratiasta, se voisi myös antaa eväitä ajatteluun, ideoita siitä, mitä muita vaihtoehtoja voisi olla kuin edellä kuvattu lähes väistämätön kädenvääntö eturyhmien kesken:

http://ionmittler.com/politics/IonMittler_moniulot...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset