Työ http://ukkoeronen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/134140/all Tue, 19 Jun 2018 07:46:14 +0300 fi Korvaus työttömyydestä on osa työjärjestelmäämme http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257115-korvaus-tyottomyydesta-on-osa-tyojarjestelmaamme <p>Yhteiskunnassamme työn tekeminen on moninaisesti sopimuksin säädeltyä. Et voi siis vain mennä ja sopia työnantajan kanssa, että tulet töihin ja saat siitä palkkaa, jonka käytät elämiseesi. Työtä teettävällä on omat sovitut säännöksensä. Tällaista yhteiskuntaa pidetään sivistyneenä sopimusyhteiskuntana.</p><p>Silloin kun työn hankkiminen käy hankalaksi ja joillain jopa ylivoimaiseksi, on sopimusyhteiskunnassa sovittu, että maksetaan korvausta siltä ajalta, kun työtä vailla oleva etsii sopivaa työtä. Työstä saatavilla tuloillahan maksetaan elämän &rsquo;kiinteät kustannukset&rsquo;, työttömänä ne maksetaan saatavasta korvauksesta. Työttömän on sopeutettava kustannuksensa korvauksensa mukaisiksi. Ja jos ja kun korvaus ei riitä, täytyy turvautua läheisiin, realisoida omaisuuttaan tai hakea toimeentulotukea.&nbsp;</p><p>Korvausta työttömyydestä maksetaan yksilöille, ei perheille. Itse näen sen niin, että jokainen säilyttää itsenäisyytensä, eikä ainakaan periaatetasolla tule riippuvaiseksi esimerkiksi puolisostaan.</p><p>Näin on sovittu sopimusyhteiskunnassa. Työtön on osa työjärjestelmäämme, ei mikään kummajainen. On ihan tavallista olla työtön, eli silloin kun työtä ei ole tarjolla, ollaan työttömiä.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhteiskunnassamme työn tekeminen on moninaisesti sopimuksin säädeltyä. Et voi siis vain mennä ja sopia työnantajan kanssa, että tulet töihin ja saat siitä palkkaa, jonka käytät elämiseesi. Työtä teettävällä on omat sovitut säännöksensä. Tällaista yhteiskuntaa pidetään sivistyneenä sopimusyhteiskuntana.

Silloin kun työn hankkiminen käy hankalaksi ja joillain jopa ylivoimaiseksi, on sopimusyhteiskunnassa sovittu, että maksetaan korvausta siltä ajalta, kun työtä vailla oleva etsii sopivaa työtä. Työstä saatavilla tuloillahan maksetaan elämän ’kiinteät kustannukset’, työttömänä ne maksetaan saatavasta korvauksesta. Työttömän on sopeutettava kustannuksensa korvauksensa mukaisiksi. Ja jos ja kun korvaus ei riitä, täytyy turvautua läheisiin, realisoida omaisuuttaan tai hakea toimeentulotukea. 

Korvausta työttömyydestä maksetaan yksilöille, ei perheille. Itse näen sen niin, että jokainen säilyttää itsenäisyytensä, eikä ainakaan periaatetasolla tule riippuvaiseksi esimerkiksi puolisostaan.

Näin on sovittu sopimusyhteiskunnassa. Työtön on osa työjärjestelmäämme, ei mikään kummajainen. On ihan tavallista olla työtön, eli silloin kun työtä ei ole tarjolla, ollaan työttömiä. 

 

]]>
16 http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257115-korvaus-tyottomyydesta-on-osa-tyojarjestelmaamme#comments Työ Työtön Työttömyys Työttömyyskorvaus Tue, 19 Jun 2018 04:46:14 +0000 Birgitta Valonen http://bvalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/257115-korvaus-tyottomyydesta-on-osa-tyojarjestelmaamme
Kaverini aikovat siirtää eläkkeellelähtöään http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256808-kaverini-aikovat-siirtaa-elakkeellelahtoaan <p>Järjestän aina silloin tällöin Twitter -kyselyitä eri aiheista. Tällä kertaa kysyin verkostoltani, minkä ikäisenä he aikovat jäädä eläkkeelle.</p><p>Kysymys kuului:</p><p>Minkä ikäisenä uskot jättäväsi työelämän kokonaan? Eli siirryt kokonaan eläkkeelle?</p><p>Alle 60 -vuotiaana ajatteli jäävänsä 21 % vastaajista</p><p>60 - 65 vuotiaana on jäämässä 15 %</p><p>65 - 70 vuotiaana on jäämässä 23 %</p><p>Yli 70 -vuotiaana on jäämässä 41 %</p><p>Vastaajia oli 110 henkilöä.</p><p>Jos ihmiset pysyvät terveenä ja heidän annetaan jatkaa työelämässä, meillä on tulevaisuudessa varsinainen puuma- ja pantterikeskittymä työpaikoilla.&nbsp;</p><p>Olemmeko me ihan aidosti valmistautuneet siihen? Ymmärretäänkö työelämässä vieläkään kunnolla senioriteetin todelinen arvo ja osataanko työelämässämme hyödyntää sitä tehokkaasti?</p><p>Vuosikausien ajan yritykset ovat taistelleet nuorista leijonista ja muista vikkelästi juoksevista nöyristä uraohjuksista. Keski-ikäisyyttä on pidetty himmailun aikana, jolloin työntekijä keskittyy enemmän siihen, että viimeiset vuodet työelämässä saadaan hoidettua mukavasti, kuin siihen että työ tehdään erityisen kunnianhimoisesti. Nyt näyttääkin siltä, että samalla kun nuoruutta eletään pidennetysti nelikymppiseksi, myös keski-ikää jatketaan seitsemänkymppiseksi.&nbsp;</p><p><strong>Ajattelu tuottavista työntekijöistä on järkyttävällä tavalla vinoutunut</strong></p><p>Löytyy tutkimustietoa siitä, että 50 + väki on erittäin sitoutunutta omaan työhönsä. Siis työhön, ei pelkästään siihen työpaikaan, jossa hän on. Löytyy myös tutkimustietoa siitä, että parhaimmin menestyneitä start-upeja ovat ne, joiden perustaja on ollut 40 - 50 vuotias yritystä perustaessaan.&nbsp;</p><p>Jos yli 65 vuotiaista yli 60 % haluaa jatkaa töissä, niin miten se on huomioitu työn tarjonnassa? Mitä on tulevaisuudessa tarjolla pitkän uran tehneelle, kokeneelle, työhön sitoutuneelle ja oman osaamisensa ajantasalla pitäneelle osaajalle?</p><p>On aika herätä siihen, että työelämämme muuttuu ikärakenteen vanhenemisen vuoksi. Meillä ei välttämättä ole järkyttävää eläkeongelmaa, vaan järkyttävä osaamisen hyödyntämisen ongelma.</p> Järjestän aina silloin tällöin Twitter -kyselyitä eri aiheista. Tällä kertaa kysyin verkostoltani, minkä ikäisenä he aikovat jäädä eläkkeelle.

Kysymys kuului:

Minkä ikäisenä uskot jättäväsi työelämän kokonaan? Eli siirryt kokonaan eläkkeelle?

Alle 60 -vuotiaana ajatteli jäävänsä 21 % vastaajista

60 - 65 vuotiaana on jäämässä 15 %

65 - 70 vuotiaana on jäämässä 23 %

Yli 70 -vuotiaana on jäämässä 41 %

Vastaajia oli 110 henkilöä.

Jos ihmiset pysyvät terveenä ja heidän annetaan jatkaa työelämässä, meillä on tulevaisuudessa varsinainen puuma- ja pantterikeskittymä työpaikoilla. 

Olemmeko me ihan aidosti valmistautuneet siihen? Ymmärretäänkö työelämässä vieläkään kunnolla senioriteetin todelinen arvo ja osataanko työelämässämme hyödyntää sitä tehokkaasti?

Vuosikausien ajan yritykset ovat taistelleet nuorista leijonista ja muista vikkelästi juoksevista nöyristä uraohjuksista. Keski-ikäisyyttä on pidetty himmailun aikana, jolloin työntekijä keskittyy enemmän siihen, että viimeiset vuodet työelämässä saadaan hoidettua mukavasti, kuin siihen että työ tehdään erityisen kunnianhimoisesti. Nyt näyttääkin siltä, että samalla kun nuoruutta eletään pidennetysti nelikymppiseksi, myös keski-ikää jatketaan seitsemänkymppiseksi. 

Ajattelu tuottavista työntekijöistä on järkyttävällä tavalla vinoutunut

Löytyy tutkimustietoa siitä, että 50 + väki on erittäin sitoutunutta omaan työhönsä. Siis työhön, ei pelkästään siihen työpaikaan, jossa hän on. Löytyy myös tutkimustietoa siitä, että parhaimmin menestyneitä start-upeja ovat ne, joiden perustaja on ollut 40 - 50 vuotias yritystä perustaessaan. 

Jos yli 65 vuotiaista yli 60 % haluaa jatkaa töissä, niin miten se on huomioitu työn tarjonnassa? Mitä on tulevaisuudessa tarjolla pitkän uran tehneelle, kokeneelle, työhön sitoutuneelle ja oman osaamisensa ajantasalla pitäneelle osaajalle?

On aika herätä siihen, että työelämämme muuttuu ikärakenteen vanhenemisen vuoksi. Meillä ei välttämättä ole järkyttävää eläkeongelmaa, vaan järkyttävä osaamisen hyödyntämisen ongelma.

]]>
10 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256808-kaverini-aikovat-siirtaa-elakkeellelahtoaan#comments Kotimaa Eläke Eläkeikä Työ Wed, 13 Jun 2018 05:08:27 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256808-kaverini-aikovat-siirtaa-elakkeellelahtoaan
Kaverini aikovat siirtää eläkkeellelähtöään http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256807-kaverini-aikovat-siirtaa-elakkeellelahtoaan <p>Järjestän aina silloin tällöin Twitter -kyselyitä eri aiheista. Tällä kertaa kysyin verkostoltani, minkä ikäisenä he aikovat jäädä eläkkeelle.</p><p>Kysymys kuului:</p><p>Minkä ikäisenä uskot jättäväsi työelämän kokonaan? Eli siirryt kokonaan eläkkeelle?</p><p>Alle 60 -vuotiaana ajatteli jäävänsä 21 % vastaajista</p><p>60 - 65 vuotiaana on jäämässä 15 %</p><p>65 - 70 vuotiaana on jäämässä 23 %</p><p>Yli 70 -vuotiaana on jäämässä 41 %</p><p>Vastaajia oli 110 henkilöä.</p><p>Jos ihmiset pysyvät terveenä ja heidän annetaan jatkaa työelämässä, meillä on tulevaisuudessa varsin puuma- ja pantterikeskittymä työpaikoilla.&nbsp;</p><p>Olemmeko me ihan aidosti valmistautuneet siihen? Ymmärretäänkö työelämässä vieläkään kunnolla senioriteetin todelinen arvo ja osataanko työelämässämme hyödyntää sitä tehokkaasti?</p><p>Vuosikausien ajan yritykset ovat taistelleet nuorista leijonista ja muista vikkelästi juoksevista nöyristä uraohjuksista. Keski-ikäisyyttä on pidetty himmailun aikana, jolloin työntekijä keskittyy enemmän siihen, että viimeiset vuodet työelämässä saadaan hoidettua mukavasti, kuin siihen että työ tehdään erityisen kunnianhimoisesti.</p><p>Ajattelu on järkyttävällä tavalla vinoutunut</p><p>Löytyy tutkimustietoa siitä, että 50 + väki on erittäin sitoutunutta omaan työhönsä. Siis työhön, ei pelkästään siihen työpaikaan jossa hän on. Löytyy myös tutkimustietoa siitä, että parhaimmin menestyneitä start-upeja ovat ne, joiden perustaja on ollut 40 - 50 vuotias yritystä perustaessaan.&nbsp;</p><p>Jos yli 65 vuotiaista yli 60 % haluaa jatkaa töissä, niin miten se on huomioitu työn tarjonnassa? Mitä on tulevaisuudessa tarjolla pitkän uran tehneelle, kokeneelle, työhön sitoutuneelle ja oman osaamisensa ajantasalla pitäneelle osaajalle?</p><p>On aika herätä siihen, että työelämämme muuttuu ikärakenteen vanhenemisen vuoksi. Meillä ei välttämättä ole järkyttävää eläkeongelmaa, vaan järkyttävä osaamisen hyödyntämisen ongelma.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Järjestän aina silloin tällöin Twitter -kyselyitä eri aiheista. Tällä kertaa kysyin verkostoltani, minkä ikäisenä he aikovat jäädä eläkkeelle.

Kysymys kuului:

Minkä ikäisenä uskot jättäväsi työelämän kokonaan? Eli siirryt kokonaan eläkkeelle?

Alle 60 -vuotiaana ajatteli jäävänsä 21 % vastaajista

60 - 65 vuotiaana on jäämässä 15 %

65 - 70 vuotiaana on jäämässä 23 %

Yli 70 -vuotiaana on jäämässä 41 %

Vastaajia oli 110 henkilöä.

Jos ihmiset pysyvät terveenä ja heidän annetaan jatkaa työelämässä, meillä on tulevaisuudessa varsin puuma- ja pantterikeskittymä työpaikoilla. 

Olemmeko me ihan aidosti valmistautuneet siihen? Ymmärretäänkö työelämässä vieläkään kunnolla senioriteetin todelinen arvo ja osataanko työelämässämme hyödyntää sitä tehokkaasti?

Vuosikausien ajan yritykset ovat taistelleet nuorista leijonista ja muista vikkelästi juoksevista nöyristä uraohjuksista. Keski-ikäisyyttä on pidetty himmailun aikana, jolloin työntekijä keskittyy enemmän siihen, että viimeiset vuodet työelämässä saadaan hoidettua mukavasti, kuin siihen että työ tehdään erityisen kunnianhimoisesti.

Ajattelu on järkyttävällä tavalla vinoutunut

Löytyy tutkimustietoa siitä, että 50 + väki on erittäin sitoutunutta omaan työhönsä. Siis työhön, ei pelkästään siihen työpaikaan jossa hän on. Löytyy myös tutkimustietoa siitä, että parhaimmin menestyneitä start-upeja ovat ne, joiden perustaja on ollut 40 - 50 vuotias yritystä perustaessaan. 

Jos yli 65 vuotiaista yli 60 % haluaa jatkaa töissä, niin miten se on huomioitu työn tarjonnassa? Mitä on tulevaisuudessa tarjolla pitkän uran tehneelle, kokeneelle, työhön sitoutuneelle ja oman osaamisensa ajantasalla pitäneelle osaajalle?

On aika herätä siihen, että työelämämme muuttuu ikärakenteen vanhenemisen vuoksi. Meillä ei välttämättä ole järkyttävää eläkeongelmaa, vaan järkyttävä osaamisen hyödyntämisen ongelma.

]]>
0 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256807-kaverini-aikovat-siirtaa-elakkeellelahtoaan#comments Eläke Eläkeikä Työ Wed, 13 Jun 2018 05:08:18 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256807-kaverini-aikovat-siirtaa-elakkeellelahtoaan
Lomamoodissa vapusta syyskuuhun http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256260-veivaamista-vapusta-syyskuuhun <p>Suomalaisten yritysten kehitystoiminta on niin kalenteriin sidottua ja hidasta, että uusia projekteja harvemmin voidaan aloittaa vapun ja syyskuun välisenä aikana. Alkuvuoden kaksi viimeistä kuukautta juostaan budjettia kiinni ja seuraavan puolen vuoden kaksi seuraavaa kuukautta lomaillaan.</p><p>Kun suomalaiset tekevät asiat rauhassa kalenterin mukaan, muualla maailmassa tehdään asioita asiakkaan tarpeita kuunnellen.</p><p>Puhuin Kiinassa asuneen suomalaisen johtajan kanssa sikäläisestä kulttuurista. Hän veti siellä suomalaisomisteisen yhtiön Kiinan yksikköä. Hänen omien sanojensa mukaan he istuivat joka maanantai aamupalaveriin, jossa lyötiin lukkoon sen viikon tärkeimmät työtehtävät ja samalla mietittiin niitä ideoita, mitä kannattaisi kokeilla pienimuotoisesti käytännössä, eli pilotoida.</p><p>Kuulemma nopeimmillaan pilotointi tehtiin keskiviikkoon mennessä. Siinä ajassa tyypillinen suomalainen firma on saanut sovittua suunnittelupalaverin viikon päähän.&nbsp;</p><p>Samainen yksikkö pystyi myös toimittamaan asiakastilaukset merkittävästi nopeammin kuin Suomen yksikkö, jolla on kuitenkin pitkä historia.</p><p>Suomessa tehtävästä kehittämisessä päätöksenteon vatulointiin menee enemmän aikaa kuin toteutukseen. Viivettä eivät tuo ainoastaan suunnittelujänteet, vaan suomalainen tapa ajatella jokaista työpaikkaa yhtenä suurena paperikoneena. Sellaisen alasajo kohti lomasesonkia pitää aloittaa ajoissa, jotta kaikki töyhnä voidaan pestä ennen lomallelähtöä. Vastaavasti lomaltapaluu pitää tehdä rauhassa, jotta kukaan ei saa rytmihäiriötä ja ota saikkua. Tällä konstilla lomavalmistelut alkavat toukokuussa ja työt ovat kunnolla käynnissä syyskuussa.</p><p>Suomessa myös asiantuntijat neuvovat jo muutenkin rauhallisesti ottavia ihmisiä ottamaan&nbsp;rauhallisesti viimeiset työpäivät ennen lomalle lähtöä ja ensimmäiset lomalta paluun jälkeen. Se tuntuu vähän samanlaiselta neuvolta, kuin sanoa koululuokalle kevään toiseksi viimeisellä kouluviikolla, että valmistaudutaan nyt jo viimeiseen kouluviikkon, jolloin ei enää tehdä mitään. Ei tässä ole mitään hätää.</p><p><strong>Suomalaisen yritystoiminnan kehittäminen on usein hidasliikkeisen ja konservatiivisen meritokratian hallussa</strong></p><p>Tiedän että tuossa on otsikkohirviö, mutta selitän. Meillä kehittämisestä ottavat vastuun ne ihmiset, joilla on mahdollisimman pitkä kokemus vanhasta ja natsat olkapäillä. Se toinen, asioista tietämättömämpi joukko, joita työntekijöiksikin sanotaan, on turhan usein vain sitouttamisen kohteena. Heiltä kysytään mielipiteitä vain siksi, koska se on kuulemma hyvä tapa johtaa.</p><p>Meillä ei ole todellakaan tajuttu riittävän suuressa mittakaavassa sitä, että itse asiassa sen voisi tehdä aivan toisinpäin. Johto voisi kehittämisen johtamisen sijaan olla se, joka vain pitäisi huolen, että kehittämistä tapahtuu joka päivä ja sitä ei lopeteta kuin lomien ajaksi, jos edes silloinkaan.&nbsp;</p><p>Kun päätöksenteko on vain konservatiivisen johtajan käsissä, päätöksenteko muuttuu hitaaksi ja kehittämisprojektit alkavat pahimmillaan tilanteessa, jossa prioriteetti 1 olisi jotakin aivan muuta.</p><p>Olen kuullut vuosien varrella useita tekoselityksiä sille, miksi asioista ei voi vielä päättää ja miksi kehittämistä pitää siirtää. Kokemukseni mukaan lähes kaikki selityksistä ovat selittäjän itse keksimiä&nbsp; tekosyitä ja yleisin tekosyy on oma mukavuudenhalu. Kyvyttömyys ottaa riskejä ja sietää epävarmuutta.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalaisten yritysten kehitystoiminta on niin kalenteriin sidottua ja hidasta, että uusia projekteja harvemmin voidaan aloittaa vapun ja syyskuun välisenä aikana. Alkuvuoden kaksi viimeistä kuukautta juostaan budjettia kiinni ja seuraavan puolen vuoden kaksi seuraavaa kuukautta lomaillaan.

Kun suomalaiset tekevät asiat rauhassa kalenterin mukaan, muualla maailmassa tehdään asioita asiakkaan tarpeita kuunnellen.

Puhuin Kiinassa asuneen suomalaisen johtajan kanssa sikäläisestä kulttuurista. Hän veti siellä suomalaisomisteisen yhtiön Kiinan yksikköä. Hänen omien sanojensa mukaan he istuivat joka maanantai aamupalaveriin, jossa lyötiin lukkoon sen viikon tärkeimmät työtehtävät ja samalla mietittiin niitä ideoita, mitä kannattaisi kokeilla pienimuotoisesti käytännössä, eli pilotoida.

Kuulemma nopeimmillaan pilotointi tehtiin keskiviikkoon mennessä. Siinä ajassa tyypillinen suomalainen firma on saanut sovittua suunnittelupalaverin viikon päähän. 

Samainen yksikkö pystyi myös toimittamaan asiakastilaukset merkittävästi nopeammin kuin Suomen yksikkö, jolla on kuitenkin pitkä historia.

Suomessa tehtävästä kehittämisessä päätöksenteon vatulointiin menee enemmän aikaa kuin toteutukseen. Viivettä eivät tuo ainoastaan suunnittelujänteet, vaan suomalainen tapa ajatella jokaista työpaikkaa yhtenä suurena paperikoneena. Sellaisen alasajo kohti lomasesonkia pitää aloittaa ajoissa, jotta kaikki töyhnä voidaan pestä ennen lomallelähtöä. Vastaavasti lomaltapaluu pitää tehdä rauhassa, jotta kukaan ei saa rytmihäiriötä ja ota saikkua. Tällä konstilla lomavalmistelut alkavat toukokuussa ja työt ovat kunnolla käynnissä syyskuussa.

Suomessa myös asiantuntijat neuvovat jo muutenkin rauhallisesti ottavia ihmisiä ottamaan rauhallisesti viimeiset työpäivät ennen lomalle lähtöä ja ensimmäiset lomalta paluun jälkeen. Se tuntuu vähän samanlaiselta neuvolta, kuin sanoa koululuokalle kevään toiseksi viimeisellä kouluviikolla, että valmistaudutaan nyt jo viimeiseen kouluviikkon, jolloin ei enää tehdä mitään. Ei tässä ole mitään hätää.

Suomalaisen yritystoiminnan kehittäminen on usein hidasliikkeisen ja konservatiivisen meritokratian hallussa

Tiedän että tuossa on otsikkohirviö, mutta selitän. Meillä kehittämisestä ottavat vastuun ne ihmiset, joilla on mahdollisimman pitkä kokemus vanhasta ja natsat olkapäillä. Se toinen, asioista tietämättömämpi joukko, joita työntekijöiksikin sanotaan, on turhan usein vain sitouttamisen kohteena. Heiltä kysytään mielipiteitä vain siksi, koska se on kuulemma hyvä tapa johtaa.

Meillä ei ole todellakaan tajuttu riittävän suuressa mittakaavassa sitä, että itse asiassa sen voisi tehdä aivan toisinpäin. Johto voisi kehittämisen johtamisen sijaan olla se, joka vain pitäisi huolen, että kehittämistä tapahtuu joka päivä ja sitä ei lopeteta kuin lomien ajaksi, jos edes silloinkaan. 

Kun päätöksenteko on vain konservatiivisen johtajan käsissä, päätöksenteko muuttuu hitaaksi ja kehittämisprojektit alkavat pahimmillaan tilanteessa, jossa prioriteetti 1 olisi jotakin aivan muuta.

Olen kuullut vuosien varrella useita tekoselityksiä sille, miksi asioista ei voi vielä päättää ja miksi kehittämistä pitää siirtää. Kokemukseni mukaan lähes kaikki selityksistä ovat selittäjän itse keksimiä  tekosyitä ja yleisin tekosyy on oma mukavuudenhalu. Kyvyttömyys ottaa riskejä ja sietää epävarmuutta.

 

]]>
4 http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256260-veivaamista-vapusta-syyskuuhun#comments Raha Johtaminen Loma Työ Työelämä Sun, 03 Jun 2018 04:30:00 +0000 Pasi Sillanpää http://pasisillanp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256260-veivaamista-vapusta-syyskuuhun
Ratkaisu työvoimapulaan - ei kun työttömyyteen http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255418-ratkaisu-tyovoimapulaan-ei-kun-tyottomyyteen <p>Ulkomaalaiset pääsevät jatkossa Suomeen töihin helpommin. Työvoimapula meitä uhkaa, ja siinä on on syy.</p><p>Otetaan siis tekijöitä ulkomailta koska Suomesta niitä ei löydy, hyvä!</p><p>Väitteeni: kyllä Suomesta tekijöitä löytyy jos heille tarjotaan samat edut kuin ulkomaalaisille. Siksi olen &quot;rasisti&quot;.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ulkomaalaiset pääsevät jatkossa Suomeen töihin helpommin. Työvoimapula meitä uhkaa, ja siinä on on syy.

Otetaan siis tekijöitä ulkomailta koska Suomesta niitä ei löydy, hyvä!

Väitteeni: kyllä Suomesta tekijöitä löytyy jos heille tarjotaan samat edut kuin ulkomaalaisille. Siksi olen "rasisti".

]]>
17 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255418-ratkaisu-tyovoimapulaan-ei-kun-tyottomyyteen#comments Työ Työttömyys Työvoimapula Thu, 17 May 2018 04:11:36 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255418-ratkaisu-tyovoimapulaan-ei-kun-tyottomyyteen
Miten ehkäistä työuupumusta? http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254777-miten-ehkaista-tyouupumusta <p>Tutkimus on tehty - mitkä ovat tulokset? Aikoinaan, joskus; kauan kauan sitten, minäkin olin nuori mies. Silloinen pomo antoi &quot;meille&quot;, kolmelle miehelle, tehtävän. Piti siirtää tonnin verran (n.1000kg) granulaattia (muovirouhe) oktabiinistä (8-kulmainen pahvipytty) kuution metalliastiaan.</p><p>Trukilla nostimme tuon oktabiinin metallipytyn päälle ja puukotimme pohjan rikki. Siitä ne sitten reiästä valuivat rouheet nätisti. Hetken kuluttua pomo tuli ja tuumasi: hän sen tiesi, että kun laittaa fiksut ja laiskat miehet hommiin niin se onnistuu. Onnistui!</p><p>Tuo on yksi tapa ehkäistä työuupumusta: teetä työt fiksuilla ja laiskoilla - mutta älä odota liikaa!(?)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tutkimus on tehty - mitkä ovat tulokset? Aikoinaan, joskus; kauan kauan sitten, minäkin olin nuori mies. Silloinen pomo antoi "meille", kolmelle miehelle, tehtävän. Piti siirtää tonnin verran (n.1000kg) granulaattia (muovirouhe) oktabiinistä (8-kulmainen pahvipytty) kuution metalliastiaan.

Trukilla nostimme tuon oktabiinin metallipytyn päälle ja puukotimme pohjan rikki. Siitä ne sitten reiästä valuivat rouheet nätisti. Hetken kuluttua pomo tuli ja tuumasi: hän sen tiesi, että kun laittaa fiksut ja laiskat miehet hommiin niin se onnistuu. Onnistui!

Tuo on yksi tapa ehkäistä työuupumusta: teetä työt fiksuilla ja laiskoilla - mutta älä odota liikaa!(?)

]]>
0 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254777-miten-ehkaista-tyouupumusta#comments Koulutus Tutkimus Työ Työuupumus Uupumus Thu, 03 May 2018 03:37:37 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254777-miten-ehkaista-tyouupumusta
Töihin heti http://harmalainen17.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252237-toihin-heti <p>Keskeisten reformien jälkeen aletaan suunnitella aktiivimalli kakkosta. Malli tulee joka tapauksessa olemaan huikea ja ennen kuulumaton. Se lyö Tanskan mallin 100 &ndash; 0. Malli on tasa-arvoinen ja yhdenvertainen eri puolilla maata ammattiin, sukupuoleen tai ikään katsomatta.<br />Uudesta mallista tulee hyvin positiivinen. Mallissa kaikki porsaanreiät tukitaan, eikä mitään kannustinloukkuja enää ole ja verokiila tarkastetaan. Lausunnot pyydetään professorien yhdistykseltä, poliittisilta toimittajilta ja EU:sta, ettei malli ole missään tapauksessa komission vastainen. Henkilökohtainen lausunto pyydetään mm. pääoppositiopuolueen puheenjohtajalta.<br />Aktiivisuusmalli tulee kuulumaan siihen kategoriaan kuin - Suomi on maailman turvallisin maa, Suomessa on maailman puhtaimmat elintarvikkeet, Suomessa on maailman paras koulu. Uutta hanketta lähdetään viemään eteenpäin uusi iskulause edellä &rdquo;Töihin heti&rdquo;. Aluksi nimetään selvitysmies, apulaisprofessori Janhunen, jolla pitkä kokemus pitkäaikaistyöttömyydestä ja pätkätöistä, kun hän saa erilaiset lausunnot, tehdään hankkeesta tiekartta siitä, miten edetään. Perusvastuu annetaan maakunnille.<br />Tavoitteen on kaiken kaikkiaan byrokratian vähentäminen. Karenssi poistetaan kokonaan käytöstä, koska se on ruma sana ja herättää kielteisiä mielikuvia. Erilaiset päivärahat tullaan yhdistämään mm. ansiosidonnainen päiväraha, peruspäiväraha, kansalaispalkka, perusturva, sosiaaliturva ja työmarkkinatuki saman suuruiseksi &quot;OoOoksi&quot; (OO) eli osallistumisosingoksi. Myöhemmin ensimmäinen epäonnistunut aktiivimalli joudutaan lakkauttamaan valtavan kansalaisadressin takia ja mahdollisten tulevien lakkojen varalta. Itse asiassa myös kansan kahtia jakaantuminen on ollut näkyvää ja merkittävää, eikä kannata kaivaa verta nenästä.<br />Aivan keskeisintä tässä uudessa mallissa on, että jos henkilö tai henkilöt joutuvat työttömäksi taloudellisista tai tuotannollisesta syistä yrityksestä. Hän pääsee &rdquo;Töihin heti&rdquo;, joka tarkoittaa sitä, että henkilö aloittaa heti seuraavana päivänä yhden tunnin palkkatyöt päivittäin uuden maakuntahallituksen määräämässä paikassa, järjestössä, yrityksessä tai yhdistyksessä.<br />Tunnin työt järjestää aina 65 päivän ajaksi nimenomaan paikallinen maakunta, joten näitä tunnin työpaikkoja ei tarvitse työttömäksi jääneen itse hakea. Työttömän aktiivisuuden lasketaan myös päivän aikana tehty tunnin mittainen talkoo- tai vapaaehtoistyö. Uusilla menetelmillä päästään keveästi lähelle sadan prosentin työllisyysastetta. Malli on näillä näkymin tarkoitus saattaa tarkemmin voimaan ennen juhannusta, 17.6.2048. Työllisyyden lisäyksen on arveltu olevan puoli miljoonaa henkeä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskeisten reformien jälkeen aletaan suunnitella aktiivimalli kakkosta. Malli tulee joka tapauksessa olemaan huikea ja ennen kuulumaton. Se lyö Tanskan mallin 100 – 0. Malli on tasa-arvoinen ja yhdenvertainen eri puolilla maata ammattiin, sukupuoleen tai ikään katsomatta.
Uudesta mallista tulee hyvin positiivinen. Mallissa kaikki porsaanreiät tukitaan, eikä mitään kannustinloukkuja enää ole ja verokiila tarkastetaan. Lausunnot pyydetään professorien yhdistykseltä, poliittisilta toimittajilta ja EU:sta, ettei malli ole missään tapauksessa komission vastainen. Henkilökohtainen lausunto pyydetään mm. pääoppositiopuolueen puheenjohtajalta.
Aktiivisuusmalli tulee kuulumaan siihen kategoriaan kuin - Suomi on maailman turvallisin maa, Suomessa on maailman puhtaimmat elintarvikkeet, Suomessa on maailman paras koulu. Uutta hanketta lähdetään viemään eteenpäin uusi iskulause edellä ”Töihin heti”. Aluksi nimetään selvitysmies, apulaisprofessori Janhunen, jolla pitkä kokemus pitkäaikaistyöttömyydestä ja pätkätöistä, kun hän saa erilaiset lausunnot, tehdään hankkeesta tiekartta siitä, miten edetään. Perusvastuu annetaan maakunnille.
Tavoitteen on kaiken kaikkiaan byrokratian vähentäminen. Karenssi poistetaan kokonaan käytöstä, koska se on ruma sana ja herättää kielteisiä mielikuvia. Erilaiset päivärahat tullaan yhdistämään mm. ansiosidonnainen päiväraha, peruspäiväraha, kansalaispalkka, perusturva, sosiaaliturva ja työmarkkinatuki saman suuruiseksi "OoOoksi" (OO) eli osallistumisosingoksi. Myöhemmin ensimmäinen epäonnistunut aktiivimalli joudutaan lakkauttamaan valtavan kansalaisadressin takia ja mahdollisten tulevien lakkojen varalta. Itse asiassa myös kansan kahtia jakaantuminen on ollut näkyvää ja merkittävää, eikä kannata kaivaa verta nenästä.
Aivan keskeisintä tässä uudessa mallissa on, että jos henkilö tai henkilöt joutuvat työttömäksi taloudellisista tai tuotannollisesta syistä yrityksestä. Hän pääsee ”Töihin heti”, joka tarkoittaa sitä, että henkilö aloittaa heti seuraavana päivänä yhden tunnin palkkatyöt päivittäin uuden maakuntahallituksen määräämässä paikassa, järjestössä, yrityksessä tai yhdistyksessä.
Tunnin työt järjestää aina 65 päivän ajaksi nimenomaan paikallinen maakunta, joten näitä tunnin työpaikkoja ei tarvitse työttömäksi jääneen itse hakea. Työttömän aktiivisuuden lasketaan myös päivän aikana tehty tunnin mittainen talkoo- tai vapaaehtoistyö. Uusilla menetelmillä päästään keveästi lähelle sadan prosentin työllisyysastetta. Malli on näillä näkymin tarkoitus saattaa tarkemmin voimaan ennen juhannusta, 17.6.2048. Työllisyyden lisäyksen on arveltu olevan puoli miljoonaa henkeä.

]]>
1 http://harmalainen17.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252237-toihin-heti#comments Aktiivimallit Maakunta Työ Työelämä Työttömyys Wed, 14 Mar 2018 05:51:59 +0000 Leo Härmä http://harmalainen17.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252237-toihin-heti
Työaikaa on lyhennettävä http://henriaitakari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250622-tyoaikaa-on-lyhennettava <p>Suomessa siirryttiin monen muun länsimaan tapaan 1960-luvun puolivälissä viisipäiväiseen työviikkoon. Sitä ennen myös lauantai oli työpäivä, ja sunnuntai siis viikon ainoa varsinainen vapaapäivä. Tälle järjestelylle oli tietysti juurensa kristinuskon luomiskertomuksessa. Raamatussa kerrotaan myös, että &rdquo;ken ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä&rdquo; ja &rdquo;otsasi hiessä pitää sinun leipäsi ansaitseman&rdquo;.</p><p>Nämä asenteet elävät meissä yllättävän tiukasti, vaikka tiedämme, että on paljon ihmisiä, jotka eivät pysty &rdquo;leipäänsä ansaitsemaan&rdquo; ja silti heidän &rdquo;syömän pitää&rdquo;. Ennen ajateltiin, ja jotkut vieläkin, että työttömien, sairaiden, vanhusten jne. elättäminen on hyväntekeväisyyttä, tehtiin sitä sitten yhteiskunnan tai yksityisten ihmisten taholta. Enää tälle ajattelutavalle ei löydy perusteita siitäkään syystä, että täystyöllisyys on jo pitkään ollut länsimaissa täysin mahdotonta. Kun yhteiskunnassa ei yksinkertaisesti ole töitä kaikille, on osa ihmisistä elätettävä yhteiskunnan varoin, ilman että ajatellaan joidenkin elävän toisten siivellä tai jalomielisyyden ansiosta.</p><p>Suomesta, kuten kaikkialta länsimaista, on hävinnyt valtavasti työpaikkoja Kaukoitään, tai sitten työntekijät on korvattu roboteilla, automaateilla tai digitaalisilla palveluilla. Tätä &rdquo;työn orjuudesta&rdquo; vapautumistahan ihminen on aina tavoitellut. Tietenkään kaikki työ ei ole orjuutta tai vastenmielistä. Päinvastoin, monet työt ovat haluttuja, ja niitä varten opiskellaan pitkiäkin aikoja. Tämäkään ei aina riitä. Yhtä työpaikkaa kohden on monia hakijoita, usein kymmeniä, jopa satoja. Tässä kohtaa olemme ongelman ytimessä.</p><p>Jos emme halua alkaa tehdä robottien työtä, meillä on seuraavat vaihtoehdot: 1) Jatkamme nykyiseen tapaan, jolloin yhä harvemmilla on töitä 40 h/vk ja ehkä vielä ylityöt päälle, yhä suurempi osa taas on työttöminä ilman mielekästä tekemistä ja kunnollista toimeentuloa, 2) Jaamme työtä selvästi nykyistä useammille, jolloin työaikaa/henkilö on tuntuvasti lyhennettävä.</p><p>Kummassakin vaihtoehdossa pitää osa ihmisistä elättää yhteiskunnan varoin. Kuinka suuri osa, riippuu siitä, kumman vaihtoehdon valitsemme. Jos päädymme vaihtoehtoon 1, odotettavissa on yhä enemmän työttömiä ja työttömyyden aiheuttamia lieveilmiöitä, mutta toisaalta myös työllisten stressaantumista ja työuupumusta. Mikäli päädymme vaihtoehtoon 2, pystymme takaamaan työtä mahdollisimman monelle. Hyvänä ensitavoitteena voisi pitää 30 h viikkotyöaikaa. Tämäkään ei tietenkään ole ongelmatonta.</p><p>Oletetaan, että yrityksessä on kolme työntekijää, jotka tekevät 8 h päivässä työtä. Vähennetään päivittäistä työaikaa kuuteen tuntiin ja palkataan neljäs työntekijä. Päivän yhteistyöaika pysyy samana, 24 tuntia. Myös verotuloja kertyy kutakuinkin sama määrä. Ongelmana ovat työntekijän palkkauksesta aiheutuvat sivukulut työnantajalle. Ne voitaisiin poistaa kokonaan, jos yhteiskunnassa alettaisiin verottaa tuotannon arvonlisäystä eli otettaisiin käyttöön ns. robottivero, jota muun muassa Itsenäisyyspuolue on ehdottanut. Toinen ongelma on työntekijöiden palkan taso. Moni vähentäisi viikkotyöaikaansa, jos palkka pysyisi samana. Mutta moni vähentäisi silti, vaikka palkka laskisi samassa suhteessa. Myös sellainen vaihtoehto on, että tehdään jonkinlainen kompromissi. Matalia palkkoja pitäisi joka tapauksessa korottaa tuntuvasti. Tähän löytyy hieman perusteita historiasta.</p><p>Vuodesta 1900 alkaen on työn tuottavuus kasvanut liki 14-kertaiseksi. Työtuntien määrän kehitys taas on ollut sellainen, että 1900-luvun alussa tehtiin 850 työtuntia/asukas/vuosi, ja vuonna 2003 773 työtuntia. (Jalava &amp; Pohjola 2004.) Tästä voidaan laskea, että tehtyjen työtuntien määrä on sadassa vuodessa laskenut 9 %. Kun samassa ajassa työn tuottavuus on 14-kertaistunut, meillä on totisesti varaa lyhentää työaikoja ja nostaa palkkoja. Mihin työn tuottavuuden kasvun hedelmät ovat menneet? Eivät ainakaan työaikojen lyhentämiseen. Tutkimukset osoittavat myös, että työn tuottavuus kasvaa työaikaa lyhennettäessä. Tämä on tietysti työnantajan etu. Oma ongelmansa on, että joissakin töissä työajalle tai &ndash;vuoroille on tietynlaiset systeemit, joiden muuttaminen ei ole järkevää ja työaika määräytyy työn luonteen mukaan.</p><p>Palkkojen nostamista puoltavat uutiset, jotka kertovat valtion tekevän jatkuvasti alijäämää, kun taas pörssiyhtiöt maksavat ennätyssuuria osinkoja. Tämä on tietoisesti valittu linja, tietoista päätöksentekoa, joka esim. Suomessa on saamassa jatkoa sote-uudistuksen myötä. Omistuksia ja toimintoja siirretään jatkuvasti kunnilta ja valtiolta yksityisille toimijoille. Tällöin on päivänselvää, että valtiot joutuvat jatkuviin vaikeuksiin ja yksityiset toimijat juhlivat. Matalien palkkojen nostaminen tasaisi tuloeroja, mutta lisäisi myös selvästi verotuloja. Korkeita palkkoja taas on turha nostaa, koska kulutuksen ylittävä osa päätyy joko säästöiksi pankkitileille tai erinäisiin sijoituskohteisiin hyödyttämättä juurikaan reaalitaloutta.</p><p>Henri Aitakari</p><p>puheenjohtaja</p><p>Itsenäisyyspuolue r.p.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa siirryttiin monen muun länsimaan tapaan 1960-luvun puolivälissä viisipäiväiseen työviikkoon. Sitä ennen myös lauantai oli työpäivä, ja sunnuntai siis viikon ainoa varsinainen vapaapäivä. Tälle järjestelylle oli tietysti juurensa kristinuskon luomiskertomuksessa. Raamatussa kerrotaan myös, että ”ken ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä” ja ”otsasi hiessä pitää sinun leipäsi ansaitseman”.

Nämä asenteet elävät meissä yllättävän tiukasti, vaikka tiedämme, että on paljon ihmisiä, jotka eivät pysty ”leipäänsä ansaitsemaan” ja silti heidän ”syömän pitää”. Ennen ajateltiin, ja jotkut vieläkin, että työttömien, sairaiden, vanhusten jne. elättäminen on hyväntekeväisyyttä, tehtiin sitä sitten yhteiskunnan tai yksityisten ihmisten taholta. Enää tälle ajattelutavalle ei löydy perusteita siitäkään syystä, että täystyöllisyys on jo pitkään ollut länsimaissa täysin mahdotonta. Kun yhteiskunnassa ei yksinkertaisesti ole töitä kaikille, on osa ihmisistä elätettävä yhteiskunnan varoin, ilman että ajatellaan joidenkin elävän toisten siivellä tai jalomielisyyden ansiosta.

Suomesta, kuten kaikkialta länsimaista, on hävinnyt valtavasti työpaikkoja Kaukoitään, tai sitten työntekijät on korvattu roboteilla, automaateilla tai digitaalisilla palveluilla. Tätä ”työn orjuudesta” vapautumistahan ihminen on aina tavoitellut. Tietenkään kaikki työ ei ole orjuutta tai vastenmielistä. Päinvastoin, monet työt ovat haluttuja, ja niitä varten opiskellaan pitkiäkin aikoja. Tämäkään ei aina riitä. Yhtä työpaikkaa kohden on monia hakijoita, usein kymmeniä, jopa satoja. Tässä kohtaa olemme ongelman ytimessä.

Jos emme halua alkaa tehdä robottien työtä, meillä on seuraavat vaihtoehdot: 1) Jatkamme nykyiseen tapaan, jolloin yhä harvemmilla on töitä 40 h/vk ja ehkä vielä ylityöt päälle, yhä suurempi osa taas on työttöminä ilman mielekästä tekemistä ja kunnollista toimeentuloa, 2) Jaamme työtä selvästi nykyistä useammille, jolloin työaikaa/henkilö on tuntuvasti lyhennettävä.

Kummassakin vaihtoehdossa pitää osa ihmisistä elättää yhteiskunnan varoin. Kuinka suuri osa, riippuu siitä, kumman vaihtoehdon valitsemme. Jos päädymme vaihtoehtoon 1, odotettavissa on yhä enemmän työttömiä ja työttömyyden aiheuttamia lieveilmiöitä, mutta toisaalta myös työllisten stressaantumista ja työuupumusta. Mikäli päädymme vaihtoehtoon 2, pystymme takaamaan työtä mahdollisimman monelle. Hyvänä ensitavoitteena voisi pitää 30 h viikkotyöaikaa. Tämäkään ei tietenkään ole ongelmatonta.

Oletetaan, että yrityksessä on kolme työntekijää, jotka tekevät 8 h päivässä työtä. Vähennetään päivittäistä työaikaa kuuteen tuntiin ja palkataan neljäs työntekijä. Päivän yhteistyöaika pysyy samana, 24 tuntia. Myös verotuloja kertyy kutakuinkin sama määrä. Ongelmana ovat työntekijän palkkauksesta aiheutuvat sivukulut työnantajalle. Ne voitaisiin poistaa kokonaan, jos yhteiskunnassa alettaisiin verottaa tuotannon arvonlisäystä eli otettaisiin käyttöön ns. robottivero, jota muun muassa Itsenäisyyspuolue on ehdottanut. Toinen ongelma on työntekijöiden palkan taso. Moni vähentäisi viikkotyöaikaansa, jos palkka pysyisi samana. Mutta moni vähentäisi silti, vaikka palkka laskisi samassa suhteessa. Myös sellainen vaihtoehto on, että tehdään jonkinlainen kompromissi. Matalia palkkoja pitäisi joka tapauksessa korottaa tuntuvasti. Tähän löytyy hieman perusteita historiasta.

Vuodesta 1900 alkaen on työn tuottavuus kasvanut liki 14-kertaiseksi. Työtuntien määrän kehitys taas on ollut sellainen, että 1900-luvun alussa tehtiin 850 työtuntia/asukas/vuosi, ja vuonna 2003 773 työtuntia. (Jalava & Pohjola 2004.) Tästä voidaan laskea, että tehtyjen työtuntien määrä on sadassa vuodessa laskenut 9 %. Kun samassa ajassa työn tuottavuus on 14-kertaistunut, meillä on totisesti varaa lyhentää työaikoja ja nostaa palkkoja. Mihin työn tuottavuuden kasvun hedelmät ovat menneet? Eivät ainakaan työaikojen lyhentämiseen. Tutkimukset osoittavat myös, että työn tuottavuus kasvaa työaikaa lyhennettäessä. Tämä on tietysti työnantajan etu. Oma ongelmansa on, että joissakin töissä työajalle tai –vuoroille on tietynlaiset systeemit, joiden muuttaminen ei ole järkevää ja työaika määräytyy työn luonteen mukaan.

Palkkojen nostamista puoltavat uutiset, jotka kertovat valtion tekevän jatkuvasti alijäämää, kun taas pörssiyhtiöt maksavat ennätyssuuria osinkoja. Tämä on tietoisesti valittu linja, tietoista päätöksentekoa, joka esim. Suomessa on saamassa jatkoa sote-uudistuksen myötä. Omistuksia ja toimintoja siirretään jatkuvasti kunnilta ja valtiolta yksityisille toimijoille. Tällöin on päivänselvää, että valtiot joutuvat jatkuviin vaikeuksiin ja yksityiset toimijat juhlivat. Matalien palkkojen nostaminen tasaisi tuloeroja, mutta lisäisi myös selvästi verotuloja. Korkeita palkkoja taas on turha nostaa, koska kulutuksen ylittävä osa päätyy joko säästöiksi pankkitileille tai erinäisiin sijoituskohteisiin hyödyttämättä juurikaan reaalitaloutta.

Henri Aitakari

puheenjohtaja

Itsenäisyyspuolue r.p.

]]>
3 http://henriaitakari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250622-tyoaikaa-on-lyhennettava#comments Tuottavuus Työ Työaika Työttömyys Wed, 07 Feb 2018 16:26:31 +0000 Henri Aitakari http://henriaitakari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250622-tyoaikaa-on-lyhennettava
Järkevä kommenttini vähentää päästöjä. http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249712-jarkeva-kommenttini-vahentaa-paastoja <p>Jos asun täällä niin miksi minun pitää mennä töihin tonne kun samaan aikaan tuolla asuva tulee töihin tänne tekemään sitä hommaa mitä minä menen tekemään sinne - ihmetteleekö kukaan?</p><p>Alun perin piti kirjoittamani tästä enemmänkin, mutta tavallaan keskustelua<a href="http://jockerantanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249638-aktiivimalli-hyva-vai-huono"> käytiin jo</a>.</p><p>Mielestäni<a href="http://rakennusliikeerbau.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249711-nuorten-mielenterveysongelmat-rajahtaneet-kasvuun"> tämäkin</a> liittyy asiaan - ehkä pikemmin käänteisesti?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Itse tuumaisin niin että: jos asun paikkakunnalla A ja minulle tarjotaan töitä paikkakunnalta B, ja samaan aikaan joku paikkakunnalta B käy tekemässä juurikin tuota työtä paikkakunnalla A, jossa asun niin minun pitäisi saada valita: vaihdetaan paikkoja.</strong></p><p><strong>V</strong>oisikohan tuollainen joskus onnistua?</p><p>Tiedän nimittäin, että esimerkiksi eräs henkilö ajaa päivittäin Kankaanpäästä Poriin hoitamaan terveydenhoitajan tehtäviä. Häntä vastaan ajaa aina eräs porilainen joka menee Kankaanpäähän hoitamaan terveydenhoitajan tehtäviä.</p><p>Äly hoi, älä jätä - koska se jätti?</p><ul></ul><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Jos asun täällä niin miksi minun pitää mennä töihin tonne kun samaan aikaan tuolla asuva tulee töihin tänne tekemään sitä hommaa mitä minä menen tekemään sinne - ihmetteleekö kukaan?

Alun perin piti kirjoittamani tästä enemmänkin, mutta tavallaan keskustelua käytiin jo.

Mielestäni tämäkin liittyy asiaan - ehkä pikemmin käänteisesti?

 

Itse tuumaisin niin että: jos asun paikkakunnalla A ja minulle tarjotaan töitä paikkakunnalta B, ja samaan aikaan joku paikkakunnalta B käy tekemässä juurikin tuota työtä paikkakunnalla A, jossa asun niin minun pitäisi saada valita: vaihdetaan paikkoja.

Voisikohan tuollainen joskus onnistua?

Tiedän nimittäin, että esimerkiksi eräs henkilö ajaa päivittäin Kankaanpäästä Poriin hoitamaan terveydenhoitajan tehtäviä. Häntä vastaan ajaa aina eräs porilainen joka menee Kankaanpäähän hoitamaan terveydenhoitajan tehtäviä.

Äly hoi, älä jätä - koska se jätti?

    ]]>
    1 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249712-jarkeva-kommenttini-vahentaa-paastoja#comments Ilmastonmuutos Päästöt Työ Työmatka Työpaikka Wed, 24 Jan 2018 10:09:27 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249712-jarkeva-kommenttini-vahentaa-paastoja
    Mitä Kuolema on minulle opettanut? http://janikuusela11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249323-mita-kuolema-on-minulle-opettanut <p>Kuolema on elämän opaskoira. Nykyisin kuolema on kätketty laitoksiin. Pois jokapäiväisestä arjestamme. Poissa silmistä, poissa mielestä. Kun kuolema ei ole enää osa elämäämme, meistä on tullut sokeita sokeain taluttajia. Mitä voisimme kuolemalta oppia?</p><p>1. On paljon turhaa työtä. Ihmiselämässä on paljon täysin arvotonta ja turhaa työtä. Poliitikot puhuvat työn mittaamattomasta arvosta hyvinvointivaltion kannalta. He toistelevat heille annettuja lauseita. Ikään kuin maailmasta tulisi paratiisi, jos kaikki ihmiset marssisivat aamukuudelta työhön. He toimittaisivat jonniin joutavia askareita koko päivän, ja iltaviideltä kotiin kaupan kautta katsomaan tv:tä, jossa heille toistetaan, kuinka merkityksellistä työn teko on hyvinvointivaltion kannalta. Mutta mitä merkitystä on sillä, että valtio voi hyvin, jos oma elämämme kuluu valtion eikä oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi?</p><p>2. On paljon turhaa pelkoa. Pelkäämme jopa menettävämme elämän, josta emme edes pidä. Pelkäämme elää, koska elämä johtaa väistämättä kuolemaan. Oletamme, että voimme ikään kuin säästää elämää elämällä sen &quot;nuukasti&quot;. Kun ei aloita elämään, ehkä sitä ei tarvitse lopettaakaan.</p><p>3. On paljon turhaa häpeää. Kun synnymme tänne, meille tarjotaan rooli, johon astua. Saamme kansalaisuuden, nimen, uskonnon, aseman - roolin, jossa meidän odotetaan viihtyvän. Meille rakennetaan &quot;minuus&quot;, jonka pohjalta ponnistamme. Samaistumme rooliimme niin syvästi, että kadotamme todellisen itsemme. Alamme itseasiassa hävetä omaa sisintämme. Pelkäämme paljastuvamme siksi keitä todellisuudessa olemme.</p><p>4. On paljon turhaa huolta. Emme elä tässä hetkessä. Murehdimme huomisen huolista, joihin meillä ei vielä tänään ole varaa. Koemme syyllisyyttä eilisen virheistä, joiden piti tapahtua - kasvavaaksemme ja oppiaksemme niistä. Olemme unohtaneet, että todellisuudessa meillä on vain tämä hetki. Eilinen ja huominen ovat vain mielikuvia - eivät todellisuutta.</p><p>5. On paljon turhaa puhetta. Sanotaan, että Jumala luo sanallaan. Ehkäpä mekin luomme sanoillamme. Kuinka paljon kylvämme turhia sanoja maailmaan. Täyttääksemme aukon, jonka hiljaisuus välillemme jättää. Pelkäämme hiljaisia hetkiä, koska ne puhuvat enemmän totta kuin sanamme. Kiirehdimme puhumaan, ettei välillemme syntyisi kiusallista hiljaisuutta. Hiljaisuus näet paljastaisi, että emme ole totta toinen toisillemme. Elämämme on näytelmää. Ja me pidämme tiukasti kiinni roolistamme, kunnes kuolema meidät siitä erottaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuolema on elämän opaskoira. Nykyisin kuolema on kätketty laitoksiin. Pois jokapäiväisestä arjestamme. Poissa silmistä, poissa mielestä. Kun kuolema ei ole enää osa elämäämme, meistä on tullut sokeita sokeain taluttajia. Mitä voisimme kuolemalta oppia?

    1. On paljon turhaa työtä. Ihmiselämässä on paljon täysin arvotonta ja turhaa työtä. Poliitikot puhuvat työn mittaamattomasta arvosta hyvinvointivaltion kannalta. He toistelevat heille annettuja lauseita. Ikään kuin maailmasta tulisi paratiisi, jos kaikki ihmiset marssisivat aamukuudelta työhön. He toimittaisivat jonniin joutavia askareita koko päivän, ja iltaviideltä kotiin kaupan kautta katsomaan tv:tä, jossa heille toistetaan, kuinka merkityksellistä työn teko on hyvinvointivaltion kannalta. Mutta mitä merkitystä on sillä, että valtio voi hyvin, jos oma elämämme kuluu valtion eikä oman hyvinvoinnin ylläpitämiseksi?

    2. On paljon turhaa pelkoa. Pelkäämme jopa menettävämme elämän, josta emme edes pidä. Pelkäämme elää, koska elämä johtaa väistämättä kuolemaan. Oletamme, että voimme ikään kuin säästää elämää elämällä sen "nuukasti". Kun ei aloita elämään, ehkä sitä ei tarvitse lopettaakaan.

    3. On paljon turhaa häpeää. Kun synnymme tänne, meille tarjotaan rooli, johon astua. Saamme kansalaisuuden, nimen, uskonnon, aseman - roolin, jossa meidän odotetaan viihtyvän. Meille rakennetaan "minuus", jonka pohjalta ponnistamme. Samaistumme rooliimme niin syvästi, että kadotamme todellisen itsemme. Alamme itseasiassa hävetä omaa sisintämme. Pelkäämme paljastuvamme siksi keitä todellisuudessa olemme.

    4. On paljon turhaa huolta. Emme elä tässä hetkessä. Murehdimme huomisen huolista, joihin meillä ei vielä tänään ole varaa. Koemme syyllisyyttä eilisen virheistä, joiden piti tapahtua - kasvavaaksemme ja oppiaksemme niistä. Olemme unohtaneet, että todellisuudessa meillä on vain tämä hetki. Eilinen ja huominen ovat vain mielikuvia - eivät todellisuutta.

    5. On paljon turhaa puhetta. Sanotaan, että Jumala luo sanallaan. Ehkäpä mekin luomme sanoillamme. Kuinka paljon kylvämme turhia sanoja maailmaan. Täyttääksemme aukon, jonka hiljaisuus välillemme jättää. Pelkäämme hiljaisia hetkiä, koska ne puhuvat enemmän totta kuin sanamme. Kiirehdimme puhumaan, ettei välillemme syntyisi kiusallista hiljaisuutta. Hiljaisuus näet paljastaisi, että emme ole totta toinen toisillemme. Elämämme on näytelmää. Ja me pidämme tiukasti kiinni roolistamme, kunnes kuolema meidät siitä erottaa.

    ]]>
    7 http://janikuusela11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249323-mita-kuolema-on-minulle-opettanut#comments Arvot Kuolema Työ Thu, 18 Jan 2018 06:31:05 +0000 Jani Kuusela http://janikuusela11.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249323-mita-kuolema-on-minulle-opettanut
    Aktiivimalli unohtaa ihmisen http://toukoniinimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249216-aktiivimalli-unohtaa-ihmisen <p>Työllisyyden kohentamiseen tähtäävä aktiivimalli on herättänyt laajaa keskustelua, hyvä niin. Työllisyysaste on keskeinen tekijä, jolla hyvinvointivaltiota ylläpidetään ja kehitetään. Hallituksen niin sanotusta Tanskan mallista soveltama kotimainen versio tähtää hyvään päämäärään, mutta sen tarjoamat keinot sivuuttavat kaikista tärkeimmän, työttömänä olevan ihmisen.</p><p>Suuria infrastruktuurihankkeita, kuten länsimetroa ja lukuisia kauppakeskuksia lobataan poikkeuksetta niiden työllisyysvaikutuksilla. Kun esimerkiksi ihmisten logistisia edellytyksiä helpotetaan, vaikuttaa se osaltaan ihmisten matkustustottumuksiin, jolloin uusiin läpikulkukeskittymiin syntyy palveluita ja verorahat lähtevät kausaalisti kiertoon. Nämä ovat merkittäviä yhteiskunnallisia investointeja. Samaa syy-seurauslogiikkaa pitäisi ymmärtää soveltaa ihmisten hyvinvoinnin tukemiseen aina sosiaaliturvajärjestelmän uudistamisesta työllistämispolitiikkaan.</p><p>Monet tutkijat tukevat käsitystä siitä, että ihmisen hyvinvointiin esimerkiksi <a href="https://heckmanequation.org/assets/2013/07/F_HeckmanDeficitPieceCUSTOM-Generic_052714-3-1.pdf"><u>lapsuudessa sijoitetut määrärahat</u></a> maksavat itsensä moninkerroin takaisin yhteiskunnalle. Näin ollen niin sanottu sosiaalinen investointi kantaa hedelmää ensinnäkin ihmisen itsensä osalta, kuin myös yhteiskunnankin kannalta muun muassa tulevien verovarojen muodossa. Miten hyvinvointi-investoinnit liittyvät aktiivimalliin? Varsinkin pitkäaikaistyöttömien haasteisiin liittyy usein työttömyyden lisäksi itsetunnon alenemista yhteiskunnallisen osattomuuden myötä. Ihmisen tarpeisiin kuuluu laumautuminen sekä merkityksellisyyden kokeminen - näihin pitää yhteiskunnan kyetä vastaamaan monipuolisin keinoin.</p><p>Nykyisen aktiivimallin raippapainotteisuuden sijaan olisi ensiarvoisen tärkeätä ymmärtää työttömän ihmisen perustarpeita, joiden varaan kestävää työllistämispolitiikkaakin voisi siten rakentaa. Vertaistukimuodot, yhteisöllisyyden tukeminen ja jatko- sekä uudelleenkouluttautumismahdollisuuksien edistäminen ovat esimerkkejä investoivasta ja toivoa luovasta politiikasta. Ihmisen arjen hyvinvointia tukevat muun muassa taloudellinen ennakoitavuus, sosiaalinen vastavuoroisuus ja henkisen itsenäisyyden kokeminen. Hyvinvoivalla ihmisellä on moninkertaisesti resursseja itsensä ja myös muiden työllistämiseen. Sosiaalisesti investoiminen pitäisi olla kansallista, järjestelmällistä ja tulevaisuuteen tähtäävää - ihmisten hyvinvointiin panostaminen on Suomen suurin menestyksen tae.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Työllisyyden kohentamiseen tähtäävä aktiivimalli on herättänyt laajaa keskustelua, hyvä niin. Työllisyysaste on keskeinen tekijä, jolla hyvinvointivaltiota ylläpidetään ja kehitetään. Hallituksen niin sanotusta Tanskan mallista soveltama kotimainen versio tähtää hyvään päämäärään, mutta sen tarjoamat keinot sivuuttavat kaikista tärkeimmän, työttömänä olevan ihmisen.

    Suuria infrastruktuurihankkeita, kuten länsimetroa ja lukuisia kauppakeskuksia lobataan poikkeuksetta niiden työllisyysvaikutuksilla. Kun esimerkiksi ihmisten logistisia edellytyksiä helpotetaan, vaikuttaa se osaltaan ihmisten matkustustottumuksiin, jolloin uusiin läpikulkukeskittymiin syntyy palveluita ja verorahat lähtevät kausaalisti kiertoon. Nämä ovat merkittäviä yhteiskunnallisia investointeja. Samaa syy-seurauslogiikkaa pitäisi ymmärtää soveltaa ihmisten hyvinvoinnin tukemiseen aina sosiaaliturvajärjestelmän uudistamisesta työllistämispolitiikkaan.

    Monet tutkijat tukevat käsitystä siitä, että ihmisen hyvinvointiin esimerkiksi lapsuudessa sijoitetut määrärahat maksavat itsensä moninkerroin takaisin yhteiskunnalle. Näin ollen niin sanottu sosiaalinen investointi kantaa hedelmää ensinnäkin ihmisen itsensä osalta, kuin myös yhteiskunnankin kannalta muun muassa tulevien verovarojen muodossa. Miten hyvinvointi-investoinnit liittyvät aktiivimalliin? Varsinkin pitkäaikaistyöttömien haasteisiin liittyy usein työttömyyden lisäksi itsetunnon alenemista yhteiskunnallisen osattomuuden myötä. Ihmisen tarpeisiin kuuluu laumautuminen sekä merkityksellisyyden kokeminen - näihin pitää yhteiskunnan kyetä vastaamaan monipuolisin keinoin.

    Nykyisen aktiivimallin raippapainotteisuuden sijaan olisi ensiarvoisen tärkeätä ymmärtää työttömän ihmisen perustarpeita, joiden varaan kestävää työllistämispolitiikkaakin voisi siten rakentaa. Vertaistukimuodot, yhteisöllisyyden tukeminen ja jatko- sekä uudelleenkouluttautumismahdollisuuksien edistäminen ovat esimerkkejä investoivasta ja toivoa luovasta politiikasta. Ihmisen arjen hyvinvointia tukevat muun muassa taloudellinen ennakoitavuus, sosiaalinen vastavuoroisuus ja henkisen itsenäisyyden kokeminen. Hyvinvoivalla ihmisellä on moninkertaisesti resursseja itsensä ja myös muiden työllistämiseen. Sosiaalisesti investoiminen pitäisi olla kansallista, järjestelmällistä ja tulevaisuuteen tähtäävää - ihmisten hyvinvointiin panostaminen on Suomen suurin menestyksen tae.

    ]]>
    1 http://toukoniinimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249216-aktiivimalli-unohtaa-ihmisen#comments Aktiivimalli Sosiaalinen investointi Työ Työllisyys Työttömyys Tue, 16 Jan 2018 08:52:50 +0000 Touko Niinimäki http://toukoniinimki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249216-aktiivimalli-unohtaa-ihmisen
    24/7 http://sannavauranoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248648-247 <p>Pankkisektorilla kohistaan - ja lakkoillaan - koska pankkikonttorit halutaan pitää auki myös lauantaisin.&nbsp;</p><p>Viime vuosina aukioloaikoja ollaan vapautettu eri aloilla tasaiseen tahtiin. Viimeisimpänä aukioloa laajennettiin Alkoissa ja sitä ennen laajenivat kaiken kokoisten vähittäiskauppojen aukiolo kauppiaiden itse päätettäväksi; kaupat voivat nyt olla auki 24/7.&nbsp;</p><p>Venäläisturistien virratessa joitakin vuosia sitten innolla Suomeen, etenkin heidän uuden vuotensa viettoon, Suomi hiljeni loppiaispyhiin. Turistit odottivat luottokortteineen suljettujen ovien takana. Onneksi muun muassa tähän on nyt saatu muutos.&nbsp;</p><p>Mutta ajatteliko joku, että muutos pysähtyisi tähän. &quot;Muut&quot; voivat kyllä olla viikonloppuisin töissä, mutta en minä.&nbsp;</p><p>Pankkisektori on elänyt vuosikymmeniä perinteistä. Asiakkaiden on ollut taipuminen poikkeuksellisiin aukioloaikoihin: arkisin noin kello 10 ja 16:n välille. Viime vuosien uudistuksissa vapaata asiointia ollaan jopa rajoitettu lisää, ilman ajanvarausta ei pankkiin juuri kannata edes poiketa ja kassapalvelutkin ovat auki useissa konttoreissa nykyään kello 13:een.&nbsp;</p><p>Ihmisillä on aikaa pohtia sijoituksia, raha-asioitaan tai vakuutuksia vapaa-aikanaan. Juoksevat asiat hoituvat kyllä verkkopankissa. Jos asiakkaita halutaan sitouttaa ja heidän varojaan hyödyntää entistäkin tehokkaammin, myös pankkien, kuten melkein kaiken muunkin asiakaspalvelun on siirryttävä vähintään 12/7 aukioloaikoihin muun yhteiskunnan vanavedessä. Siinä ei pidemmän päälle lakkoilut auta tai pankkisektorin korvaavat erilaiset uuden ajan joustavat rahoitus- ja pankkimallit, jotka muutenkin tekevät tuloaan kukkaroihimme (tai älylaitteisiimme).&nbsp;</p><p>Jotta muutos voidaan toteuttaa järkevästi, sunnuntain tuplakorvaukset on kuitenkin poistettava. Esimerkiksi aivan liian moni ravintola joutuu nyt pitämään keittiönsä kiinni, kun annoksesta harvoin voi sunnuntaisin ottaa tuplahintaa tai pienissä kivijalkakaupoissa yrittäjät itse tekevät kaikki sunnuntait, koska sunnuntailisät ovat muuten yritykselle liikaa.&nbsp;</p><p>Eikä muutos tietenkään pääty vielä tähänkään. Ennen pitkää me kaikki elämme viikkorytmissä, jossa jokaisella on 2-3 vapaapäivää, mutta eivät ne suinkaan ole lauantai ja sunnuntai vaan ne vaihtelevat maanantaista sunnuntaihin.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Pankkisektorilla kohistaan - ja lakkoillaan - koska pankkikonttorit halutaan pitää auki myös lauantaisin. 

    Viime vuosina aukioloaikoja ollaan vapautettu eri aloilla tasaiseen tahtiin. Viimeisimpänä aukioloa laajennettiin Alkoissa ja sitä ennen laajenivat kaiken kokoisten vähittäiskauppojen aukiolo kauppiaiden itse päätettäväksi; kaupat voivat nyt olla auki 24/7. 

    Venäläisturistien virratessa joitakin vuosia sitten innolla Suomeen, etenkin heidän uuden vuotensa viettoon, Suomi hiljeni loppiaispyhiin. Turistit odottivat luottokortteineen suljettujen ovien takana. Onneksi muun muassa tähän on nyt saatu muutos. 

    Mutta ajatteliko joku, että muutos pysähtyisi tähän. "Muut" voivat kyllä olla viikonloppuisin töissä, mutta en minä. 

    Pankkisektori on elänyt vuosikymmeniä perinteistä. Asiakkaiden on ollut taipuminen poikkeuksellisiin aukioloaikoihin: arkisin noin kello 10 ja 16:n välille. Viime vuosien uudistuksissa vapaata asiointia ollaan jopa rajoitettu lisää, ilman ajanvarausta ei pankkiin juuri kannata edes poiketa ja kassapalvelutkin ovat auki useissa konttoreissa nykyään kello 13:een. 

    Ihmisillä on aikaa pohtia sijoituksia, raha-asioitaan tai vakuutuksia vapaa-aikanaan. Juoksevat asiat hoituvat kyllä verkkopankissa. Jos asiakkaita halutaan sitouttaa ja heidän varojaan hyödyntää entistäkin tehokkaammin, myös pankkien, kuten melkein kaiken muunkin asiakaspalvelun on siirryttävä vähintään 12/7 aukioloaikoihin muun yhteiskunnan vanavedessä. Siinä ei pidemmän päälle lakkoilut auta tai pankkisektorin korvaavat erilaiset uuden ajan joustavat rahoitus- ja pankkimallit, jotka muutenkin tekevät tuloaan kukkaroihimme (tai älylaitteisiimme). 

    Jotta muutos voidaan toteuttaa järkevästi, sunnuntain tuplakorvaukset on kuitenkin poistettava. Esimerkiksi aivan liian moni ravintola joutuu nyt pitämään keittiönsä kiinni, kun annoksesta harvoin voi sunnuntaisin ottaa tuplahintaa tai pienissä kivijalkakaupoissa yrittäjät itse tekevät kaikki sunnuntait, koska sunnuntailisät ovat muuten yritykselle liikaa. 

    Eikä muutos tietenkään pääty vielä tähänkään. Ennen pitkää me kaikki elämme viikkorytmissä, jossa jokaisella on 2-3 vapaapäivää, mutta eivät ne suinkaan ole lauantai ja sunnuntai vaan ne vaihtelevat maanantaista sunnuntaihin. 

     

    ]]>
    8 http://sannavauranoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248648-247#comments Kotimaa Asiakaslähtöisyys Ay-liike Pankki Työ Uudistaminen Fri, 05 Jan 2018 08:35:27 +0000 Sanna Vauranoja http://sannavauranoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248648-247
    100.000 meni rikki - Kansalaisaloite Kumotaan HE 124/2017 vp http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248606-100000-meni-rikki <p>&nbsp;</p><p>Suuren huomion saanut Kansalaisaloite Kumotaan HE 124/2017 vp</p><p>&nbsp;</p><p>Sata tuhatta (100.000) meni rikki just nyt eli klo 14:10 torstaina 04.01.2018.</p><p>Saapa nähdä miten käy.</p><p>Olen neutraali eli puolueeton: pidän työllisyyden puolta, mutta arvostan myös ihmisoikeuksia ja ennen kaikkea järkevää toimintaa.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

    Suuren huomion saanut Kansalaisaloite Kumotaan HE 124/2017 vp

     

    Sata tuhatta (100.000) meni rikki just nyt eli klo 14:10 torstaina 04.01.2018.

    Saapa nähdä miten käy.

    Olen neutraali eli puolueeton: pidän työllisyyden puolta, mutta arvostan myös ihmisoikeuksia ja ennen kaikkea järkevää toimintaa. 

    ]]>
    9 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248606-100000-meni-rikki#comments Aktivointilaki Aktivointimalli Kansalaisaloite Kumotaan HE 124/2017 vp Työ Työllisyys Työttömien aktivointi Thu, 04 Jan 2018 12:14:53 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248606-100000-meni-rikki
    Aktiivimalli perustuu tutkimukseen – missä ovat vastustajien vaihtoehdot? http://villekalervovalkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248601-aktiivimalli-perustuu-tutkimukseen-missa-ovat-vastustajien-vaihtoehdot <p>Minkä tahansa vastustaminen on helppoa. Tällä hetkellä monissa piireissä on muotia vastustaa työttömyysturvan aktiivimallia. Mallia ei kuitenkaan ole vedetty mistään hihasta, vaan tutkimustieto on vankasti mallin työllisyyttä lisäävän vaikutuksen puolella.</p><p>Mallin taustat ovat ns. Hetemäen työllisyystyöryhmässä, joka työskenteli syksyllä 2016. Hallitus oli huolissaan Suomen liian matalasta työllisyysasteesta, ja keinoja parantaa työllisyyttä etsittiin kissojen ja koirien kanssa.</p><p>Työryhmän puheenjohtajaksi määrättiin valtiosihteeri, kansliapäällikkö Martti Hetemäki valtiovarainministeriöstä. Jäseninä olivat työelämäasioiden johtaja Saana Siekkinen SAK:sta, pääekonomisti Ralf Sund STTK:sta, ekonomisti Heikki Taulu &nbsp;Akavasta, neuvottelupäällikkö Jorma Palola Kuntatyönantajista ja johtava asiantuntija Vesa Rantahalvari EK:sta. Työryhmän asiantuntijajäseninä olivat hallitusneuvos, ryhmäpäällikkö Tarja Kröger TEM:stä, hallitusneuvos, ryhmäpäällikkö Päivi Pihlajisto TEM:stä, neuvotteleva virkamies Ville Heinonen OKM:stä ja hallitusneuvos Esko Salo STM:stä. Työryhmän sihteereinä toimivat finanssineuvos Ulla Hämäläinen VM:stä ja neuvotteleva virkamies Susanna Grimm-Vikman STM:stä. Työryhmä myös keskusteli muiden asiantuntijoiden ja tutkijoiden kanssa.</p><p>Työskentelin tuolloin valtiovarainministeri Orpon talouspoliittisena erityisavustajana. Työryhmää ei ohjattu poliittisesti. Sille annettiin vain tehtävä etsiä ennakkoluulottamasti työllisyyttä parantavia toimia. Keinot jätettiin työryhmän löydätteväksi.</p><p>Työryhmä sai ehdotuksensa valmiiksi 4.10.2016. Aktiivimalli oli pääkeino, jota työryhmä esitti, vaikka työryhmän työmarkkinajärjestöjä edustaneet jäsenet eivät ymmärrettävästi voineet mallia julkisesti kannattaa. Sittemmin tosin ainakin <a href="https://www.suomenmaa.fi/uutiset/sttkn-paaekonomisti-puolustaa-opposition-parjaamaa-aktiivimallia--olisin-aanestanyt-puolesta-6.3.321060.3a9b8eaebf">STTK:n pääekonomisti Ralf Sund, vasemmistoliiton entinen puoluesihteeri, on puolustanut aktiivimallia.</a> Työryhmän muistio löytyy <a href="http://vm.fi/documents/10184/3254793/Ty%C3%B6llisyysty%C3%B6ryhm%C3%A4n+muistio+4.10.2016/abf896ba-f360-42ed-a261-b0f8fe6eee06">täältä</a> ja pidempi taustaraportti <a href="http://vm.fi/documents/10184/3254793/Ty%C3%B6llisyysryhm%C3%A4n+taustaraportti/c5912fd6-fd4b-4353-b08f-94831b0a4758">täältä.</a></p><p>Työryhmän arvion mukaan malli lisää työllisyyttä 5000-12000 työllisellä. Hallitus tarttui työryhmän ehdotukseen - yhteen monista - ja näin aktiivimallista muovattiin laki STM:n virkavalmistelussa.</p><p>Huomiona, että samanlaiseen johtopäätökseen työttömyysturvasta oli päätynyt myös työ- ja elinkeinoministeriön Hetemäen työryhmästä erillinen työryhmä, joka työskenteli kesällä 2016 osastopäällikkö Tuija Oivon johdolla. TEM:n työryhmä tosin päätyi suoraviivaisempaan ehdotukseen, ansiosidonnaisen työttömyysturvan suoraan porrastukseen keston mukaan. Tuon työryhmän loppuraportti löytyy <a href="http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75398/TEMrap_33_2016.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=y">täältä.</a></p><p>Hallituksen ja eduskunnan pitää valvoa koko kansakunnan etua, ja työllisyyden lisääminen kaikilla keinoilla on Suomen etu mitä suurimmissa määrin. Malliin yksilön näkökulmasta kohdistuva kritiikki on ehkä jossain tapauksissa ymmärrettävää, vaikka joiltakuilta tosin valitettavasti näyttää hämärtyneen se, että jokaisella on velvollisuus elättää itsensä. Mallin voimaantulon jälkeenkin Suomessa on kansainvälisesti vertailtuna erittäin runsas ja ihmisarvoisen elämän turvaava sosiaaliturva.</p><p>En käy tässä läpi kaikkea mallin yhteydessä käytyä työn taloustieteeseen liittyvää keskustelua (kts. esim. työryhmän raportit), mutta nostan esiin yhden näkökulman, joka ei ole noussut julkisuudessa riittävästi esiin, ja se on työttömyyden kesto. Työmarkkinathan ovat valtavan dynaamiset: työpaikkoja syntyy ja katoaa joka vuosi kymmeniä tai satoja tuhansia, ja työttömyyden puolella käy satoja tuhansia ihmisiä vuosittain. Tästä syystä työllisyyden kokonaistasoa määrittää merkittävällä tavalla työttömyyden kesto.</p><p><a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/tyottomyys-maksaa-suomelle-jo-kuusi-miljardia-euroa-vuodessa/ssisCj99?ref=ampparit:6dbb&amp;ext=ampparit">Työttömyyden keskimääräinen lyheneminen yhdellä päivällä lisäisi työllisyyttä noin 2700 hengellä</a>. Tästä vaikutuksesta työttömyysturvaan puuttumisessa pitkälti on kyse, ja sitä ei osata kovinkaan hyvin ottaa julkisessa keskustelussa huomioon. Aktiivimallin työllisyysvaikutus perustuu osittain juuri tähän: ne, jotka työllistyvät, työllistyvät hieman nopeammin kuin ilman aktivointitoimenpiteitä.</p><p>Käsi pystyyn, joka ei ole koskaan tavannut ihmistä, joka ei työttömyysturvan takia ole hieman lykännyt töihin menoa - viikolla tai parilla, ehkä muutamalla kuukaudellakin? Niinpä. Jokainen päivä on tosiaan 2700 työllistä, jokainen viikko vajaa 18900 ja jokainen kuukausi&nbsp; reilut 80 000 työllistä! Jos työllisyytemme olisi noin 80 000 henkeä parempi, olisimme aika paljon lähempänä kestäväää työllisyysastetta. Ja muistutuksena siis, että <a href="http://https://www.tyj.fi/fin/tyottomyyskassat/rahoitus/">työttömyysturva ei tule mistään itse säästetystä kassasta vaan valtaosin verovaroista</a> (valtion budjetin ja TVR:n kautta). &nbsp;Jokainen päivä kotona maksetaan siis työssäkäyvien kukkarosta. Tämän moraalisia näkökulmia voi pohdiskella kukin tahollaan.</p><p>Aktiivimallista käyty keskustelu on hyvästä. Se on nostanut esiin kysymyksiä, joista suomalaisten tosissaan tulee keskustella, kuten hyvinvointivaltion kestävyys ja yksilön oma vastuu suhteessa oikeuksiin.<a href="http://https://www.verkkouutiset.fi/usu-aktiivimallia-kannattaa-49-prosenttia-vastustaa-36-prosenttia/"> Suuri osa suomalaisista näyttää kannattavan työttömyysturvan vastikkeellisuutta.</a> Kun työn taloustieteen tutkimus on myös kiistatta mallin työllisyyttä lisäävän vaikutuksen kannalla, kysyn mallin vastustajilta, mitkä olisivat heidän aidot työllisyyttä 5000-12000 hengellä lisäävät vaihtoehdot? Sen lisäksi kysyn, että eikö kaikki työllisyyttä lisäävät toimet pitäisi korkean työttömyyden aikana käyttää? Vai pitääkö matalan työllisyyden edessä vain luovuttaa, ja todeta, että annetaan elintason laskea, velkaantumisen jatkua ja hyvinvointiyhteiskunnan murentua?</p><p>Mielestäni ei missään nimessä. Työllisyyttä pitää jatkossakin parantaa kaikin käytettävissä olevin keinoin.</p><p><em>-Ville Valkonen</em></p><p>&nbsp;</p><p>P.s Eri näkökulmista huolimatta pidetään keskustelu asiallisena ja kunnioittavana.</p> Minkä tahansa vastustaminen on helppoa. Tällä hetkellä monissa piireissä on muotia vastustaa työttömyysturvan aktiivimallia. Mallia ei kuitenkaan ole vedetty mistään hihasta, vaan tutkimustieto on vankasti mallin työllisyyttä lisäävän vaikutuksen puolella.

    Mallin taustat ovat ns. Hetemäen työllisyystyöryhmässä, joka työskenteli syksyllä 2016. Hallitus oli huolissaan Suomen liian matalasta työllisyysasteesta, ja keinoja parantaa työllisyyttä etsittiin kissojen ja koirien kanssa.

    Työryhmän puheenjohtajaksi määrättiin valtiosihteeri, kansliapäällikkö Martti Hetemäki valtiovarainministeriöstä. Jäseninä olivat työelämäasioiden johtaja Saana Siekkinen SAK:sta, pääekonomisti Ralf Sund STTK:sta, ekonomisti Heikki Taulu  Akavasta, neuvottelupäällikkö Jorma Palola Kuntatyönantajista ja johtava asiantuntija Vesa Rantahalvari EK:sta. Työryhmän asiantuntijajäseninä olivat hallitusneuvos, ryhmäpäällikkö Tarja Kröger TEM:stä, hallitusneuvos, ryhmäpäällikkö Päivi Pihlajisto TEM:stä, neuvotteleva virkamies Ville Heinonen OKM:stä ja hallitusneuvos Esko Salo STM:stä. Työryhmän sihteereinä toimivat finanssineuvos Ulla Hämäläinen VM:stä ja neuvotteleva virkamies Susanna Grimm-Vikman STM:stä. Työryhmä myös keskusteli muiden asiantuntijoiden ja tutkijoiden kanssa.

    Työskentelin tuolloin valtiovarainministeri Orpon talouspoliittisena erityisavustajana. Työryhmää ei ohjattu poliittisesti. Sille annettiin vain tehtävä etsiä ennakkoluulottamasti työllisyyttä parantavia toimia. Keinot jätettiin työryhmän löydätteväksi.

    Työryhmä sai ehdotuksensa valmiiksi 4.10.2016. Aktiivimalli oli pääkeino, jota työryhmä esitti, vaikka työryhmän työmarkkinajärjestöjä edustaneet jäsenet eivät ymmärrettävästi voineet mallia julkisesti kannattaa. Sittemmin tosin ainakin STTK:n pääekonomisti Ralf Sund, vasemmistoliiton entinen puoluesihteeri, on puolustanut aktiivimallia. Työryhmän muistio löytyy täältä ja pidempi taustaraportti täältä.

    Työryhmän arvion mukaan malli lisää työllisyyttä 5000-12000 työllisellä. Hallitus tarttui työryhmän ehdotukseen - yhteen monista - ja näin aktiivimallista muovattiin laki STM:n virkavalmistelussa.

    Huomiona, että samanlaiseen johtopäätökseen työttömyysturvasta oli päätynyt myös työ- ja elinkeinoministeriön Hetemäen työryhmästä erillinen työryhmä, joka työskenteli kesällä 2016 osastopäällikkö Tuija Oivon johdolla. TEM:n työryhmä tosin päätyi suoraviivaisempaan ehdotukseen, ansiosidonnaisen työttömyysturvan suoraan porrastukseen keston mukaan. Tuon työryhmän loppuraportti löytyy täältä.

    Hallituksen ja eduskunnan pitää valvoa koko kansakunnan etua, ja työllisyyden lisääminen kaikilla keinoilla on Suomen etu mitä suurimmissa määrin. Malliin yksilön näkökulmasta kohdistuva kritiikki on ehkä jossain tapauksissa ymmärrettävää, vaikka joiltakuilta tosin valitettavasti näyttää hämärtyneen se, että jokaisella on velvollisuus elättää itsensä. Mallin voimaantulon jälkeenkin Suomessa on kansainvälisesti vertailtuna erittäin runsas ja ihmisarvoisen elämän turvaava sosiaaliturva.

    En käy tässä läpi kaikkea mallin yhteydessä käytyä työn taloustieteeseen liittyvää keskustelua (kts. esim. työryhmän raportit), mutta nostan esiin yhden näkökulman, joka ei ole noussut julkisuudessa riittävästi esiin, ja se on työttömyyden kesto. Työmarkkinathan ovat valtavan dynaamiset: työpaikkoja syntyy ja katoaa joka vuosi kymmeniä tai satoja tuhansia, ja työttömyyden puolella käy satoja tuhansia ihmisiä vuosittain. Tästä syystä työllisyyden kokonaistasoa määrittää merkittävällä tavalla työttömyyden kesto.

    Työttömyyden keskimääräinen lyheneminen yhdellä päivällä lisäisi työllisyyttä noin 2700 hengellä. Tästä vaikutuksesta työttömyysturvaan puuttumisessa pitkälti on kyse, ja sitä ei osata kovinkaan hyvin ottaa julkisessa keskustelussa huomioon. Aktiivimallin työllisyysvaikutus perustuu osittain juuri tähän: ne, jotka työllistyvät, työllistyvät hieman nopeammin kuin ilman aktivointitoimenpiteitä.

    Käsi pystyyn, joka ei ole koskaan tavannut ihmistä, joka ei työttömyysturvan takia ole hieman lykännyt töihin menoa - viikolla tai parilla, ehkä muutamalla kuukaudellakin? Niinpä. Jokainen päivä on tosiaan 2700 työllistä, jokainen viikko vajaa 18900 ja jokainen kuukausi  reilut 80 000 työllistä! Jos työllisyytemme olisi noin 80 000 henkeä parempi, olisimme aika paljon lähempänä kestäväää työllisyysastetta. Ja muistutuksena siis, että työttömyysturva ei tule mistään itse säästetystä kassasta vaan valtaosin verovaroista (valtion budjetin ja TVR:n kautta).  Jokainen päivä kotona maksetaan siis työssäkäyvien kukkarosta. Tämän moraalisia näkökulmia voi pohdiskella kukin tahollaan.

    Aktiivimallista käyty keskustelu on hyvästä. Se on nostanut esiin kysymyksiä, joista suomalaisten tosissaan tulee keskustella, kuten hyvinvointivaltion kestävyys ja yksilön oma vastuu suhteessa oikeuksiin. Suuri osa suomalaisista näyttää kannattavan työttömyysturvan vastikkeellisuutta. Kun työn taloustieteen tutkimus on myös kiistatta mallin työllisyyttä lisäävän vaikutuksen kannalla, kysyn mallin vastustajilta, mitkä olisivat heidän aidot työllisyyttä 5000-12000 hengellä lisäävät vaihtoehdot? Sen lisäksi kysyn, että eikö kaikki työllisyyttä lisäävät toimet pitäisi korkean työttömyyden aikana käyttää? Vai pitääkö matalan työllisyyden edessä vain luovuttaa, ja todeta, että annetaan elintason laskea, velkaantumisen jatkua ja hyvinvointiyhteiskunnan murentua?

    Mielestäni ei missään nimessä. Työllisyyttä pitää jatkossakin parantaa kaikin käytettävissä olevin keinoin.

    -Ville Valkonen

     

    P.s Eri näkökulmista huolimatta pidetään keskustelu asiallisena ja kunnioittavana.

    ]]>
    132 http://villekalervovalkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248601-aktiivimalli-perustuu-tutkimukseen-missa-ovat-vastustajien-vaihtoehdot#comments Kotimaa Aktiivimalli Työ Thu, 04 Jan 2018 10:39:42 +0000 Ville Valkonen http://villekalervovalkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248601-aktiivimalli-perustuu-tutkimukseen-missa-ovat-vastustajien-vaihtoehdot
    Hyödytön, tylsä http://aaltoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244866-hyodyton-tylsa <p>Viime viikkoina on puhuttu paljon työttömyydestä ja ns muiden rahoilla elämisestä. Kaikki lähti Hesarin 13.10. julkaisemasta Ossi Nymanin&nbsp;henkilökuvasta. Jutussa esiteltiin mies, joka kieltäytyy tekemästä töitä. Monen mielestä&nbsp;miehen asenne on röyhkeä. Onhan hän nostanut työmarkkinatukea koko aikuisikänsä tekemättä juuri mitään rahojen vastineeksi.&nbsp;</p><p>Hesarin jutulla oli selkeä näkökulma siihen, mitä on ja mitä ei ole oikea työ: työ josta saa palkkaa, on oikeaa työtä. Netissä moni keskustelija on kääntänyt oletuksen muotoon: oikeaa työtä tekevä ihminen ei elä toisten rahoilla. Harvempaa kiinnostaa,&nbsp;mitä Nyman on yrittänyt tehdä leipänsä eteen. Nyman on kirjailija. Hänen esikoisteoksensa&nbsp;<em>Röyhkeys</em>&nbsp;nappasi hyvät kritiikit (mm. Hesarilta). Julkisessa keskustelussa Nymanin ammatti on sivuutettu. Miksi?</p><p>Koska taiteen arvot ovat hankalasti mitattavissa, liitetään taidetyöhön sitkaan mielikuva hyödyttömyydestä. Tätä mielikuvaa ei ole osattu tai haluttu muuttaa. Suomessa on olemassa instituutio, jolla periaattessa olisi valtaa vaikuttaa tähän mielikuvaan. Tuo instituutio on Suomen Opetus- ja Kulttuuriministeriö. Se ei ole kuitenkaan kommentoinut esimerkiksi Nymanin tapausta millään tapaa. &nbsp;Syytä hiljaisuudelle voi vain arvailla.&nbsp;</p><p>Työttömänä taidealan ammattilaisena haluan rikkoa hiljaisuuden kertoa mitä tuo hyödyttömyys mielestäni on. Se on hauduttelua ja kypsyttelyä. Monelle lienee vaikeaa ymmärtää, miten paljon tyhjää aikaa luova työ vaatii. Mikään taideteos ei synny sellaisenaan. Musiikki, kuvataide, elokuva, koreografia - jokainen minuutti valmista materiaalia vaatii kymmeniä ellei satoja työtunteja. Taiteilija ei pidä lomia. Luovan työn ammattilaisen työ on tehdä havaintoja, joita hän käyttää työssään rakennuspalikoina. Kirjailijan työssä kirjoittaminen on vain jäävuoren huippu. Sitä on edeltänyt kirjoittamaton aika - taustatiedon etsiminen, kirjoittamattoman näkeminen. Lukeminen. Nykyisessä järjestelmässä tuo kaikki aika on kuitenkin luksusta tai suoranaista utopiaa. Itse olen valinnut tehdä kolmea eri palkkatyötä ostaakseni aikaa luovalle työlle. Koen, että olemme Nymanin sekä kaikkien työttömien taidealan ammattilaisten kanssa puun ja kuoren välissä. Jos emme tee luovaa työtä, emme elä, mutta jos emme tee palkkatöitä, emme saa rahoja elämiseen. Oletus, että meidän tulisi työllistää itse itsemme, on mahdotonta lunastaa ilman yhteiskunnallista tukea. Taiteilija ei ole yleensä markkinoinnin ammattilainen. Taiteilija on yleensä hyödytön. Hyvä taiteilija saa työllään katsojan näkemään tuon hyödyttömyyden itsessään. On kiinnostavaa, että taidealan työttömyys ei kiinnostanut juuri ketään ennen kuin Nyman ikään kuin avasi taiteilijuuteen liitetyn hyödyttömyyden myytin.</p><p>Te-toimisto katkaisi tuet Nymanilta hesarin jutun jälkeen. Vaihtoehtoja tukien katkaisemiselle tietenkin olisi, tai niitä voitaisiin kehittää. Kirjailijan työ voitaisiin esimerkiksi lukea &quot;oikeaksi työksi&quot;, jonka harjoittamiseen saa tukea. Te-toimisto ja apurahojen myöntäjät voisivat kehittää mallin, jossa&nbsp;te-keskus voisi harkinnanvaraisesti toimia apurahan hakijan suosittelijana. Olisi mielekästä, jos jonkinlaisia erityisjärjestelyä edes kokeiltaisiin. Tukien katkaisemiseen kuitenkin päädyttiin siitä edes Nymanille ilmoittamatta. Tapaus todentaa Hesarin näkökulman työhön olleen valtavirran mukainen. Näkökulma ei ehkä kuitenkaan ole paras tai oikea. Se saattaa jopa olla vahingoittava ja ihmistä hylkivä. Ihmisellä on täysi oikeus olla tylsä ja hyödytön, vaikka sitten lainarahoilla. Kyseisen havainnon ei tarvitse olla radikaali, hyödyttömiin taiteilijoihin liitettävä anekdootti (vallitseva näkökulma uteliaisuuden puutteessaan kyllä ylläpitää myyttejä taiteilijoiden hyödyttömyydestä). Työn ja palkkatyön lukeminen synonyymiksi estää näkemästä, että taiteilija voisi olla tylsä ja rahattomuudessaan ahtaalla oleva tavallinen ihminen.</p> Viime viikkoina on puhuttu paljon työttömyydestä ja ns muiden rahoilla elämisestä. Kaikki lähti Hesarin 13.10. julkaisemasta Ossi Nymanin henkilökuvasta. Jutussa esiteltiin mies, joka kieltäytyy tekemästä töitä. Monen mielestä miehen asenne on röyhkeä. Onhan hän nostanut työmarkkinatukea koko aikuisikänsä tekemättä juuri mitään rahojen vastineeksi. 

    Hesarin jutulla oli selkeä näkökulma siihen, mitä on ja mitä ei ole oikea työ: työ josta saa palkkaa, on oikeaa työtä. Netissä moni keskustelija on kääntänyt oletuksen muotoon: oikeaa työtä tekevä ihminen ei elä toisten rahoilla. Harvempaa kiinnostaa, mitä Nyman on yrittänyt tehdä leipänsä eteen. Nyman on kirjailija. Hänen esikoisteoksensa Röyhkeys nappasi hyvät kritiikit (mm. Hesarilta). Julkisessa keskustelussa Nymanin ammatti on sivuutettu. Miksi?

    Koska taiteen arvot ovat hankalasti mitattavissa, liitetään taidetyöhön sitkaan mielikuva hyödyttömyydestä. Tätä mielikuvaa ei ole osattu tai haluttu muuttaa. Suomessa on olemassa instituutio, jolla periaattessa olisi valtaa vaikuttaa tähän mielikuvaan. Tuo instituutio on Suomen Opetus- ja Kulttuuriministeriö. Se ei ole kuitenkaan kommentoinut esimerkiksi Nymanin tapausta millään tapaa.  Syytä hiljaisuudelle voi vain arvailla. 

    Työttömänä taidealan ammattilaisena haluan rikkoa hiljaisuuden kertoa mitä tuo hyödyttömyys mielestäni on. Se on hauduttelua ja kypsyttelyä. Monelle lienee vaikeaa ymmärtää, miten paljon tyhjää aikaa luova työ vaatii. Mikään taideteos ei synny sellaisenaan. Musiikki, kuvataide, elokuva, koreografia - jokainen minuutti valmista materiaalia vaatii kymmeniä ellei satoja työtunteja. Taiteilija ei pidä lomia. Luovan työn ammattilaisen työ on tehdä havaintoja, joita hän käyttää työssään rakennuspalikoina. Kirjailijan työssä kirjoittaminen on vain jäävuoren huippu. Sitä on edeltänyt kirjoittamaton aika - taustatiedon etsiminen, kirjoittamattoman näkeminen. Lukeminen. Nykyisessä järjestelmässä tuo kaikki aika on kuitenkin luksusta tai suoranaista utopiaa. Itse olen valinnut tehdä kolmea eri palkkatyötä ostaakseni aikaa luovalle työlle. Koen, että olemme Nymanin sekä kaikkien työttömien taidealan ammattilaisten kanssa puun ja kuoren välissä. Jos emme tee luovaa työtä, emme elä, mutta jos emme tee palkkatöitä, emme saa rahoja elämiseen. Oletus, että meidän tulisi työllistää itse itsemme, on mahdotonta lunastaa ilman yhteiskunnallista tukea. Taiteilija ei ole yleensä markkinoinnin ammattilainen. Taiteilija on yleensä hyödytön. Hyvä taiteilija saa työllään katsojan näkemään tuon hyödyttömyyden itsessään. On kiinnostavaa, että taidealan työttömyys ei kiinnostanut juuri ketään ennen kuin Nyman ikään kuin avasi taiteilijuuteen liitetyn hyödyttömyyden myytin.

    Te-toimisto katkaisi tuet Nymanilta hesarin jutun jälkeen. Vaihtoehtoja tukien katkaisemiselle tietenkin olisi, tai niitä voitaisiin kehittää. Kirjailijan työ voitaisiin esimerkiksi lukea "oikeaksi työksi", jonka harjoittamiseen saa tukea. Te-toimisto ja apurahojen myöntäjät voisivat kehittää mallin, jossa te-keskus voisi harkinnanvaraisesti toimia apurahan hakijan suosittelijana. Olisi mielekästä, jos jonkinlaisia erityisjärjestelyä edes kokeiltaisiin. Tukien katkaisemiseen kuitenkin päädyttiin siitä edes Nymanille ilmoittamatta. Tapaus todentaa Hesarin näkökulman työhön olleen valtavirran mukainen. Näkökulma ei ehkä kuitenkaan ole paras tai oikea. Se saattaa jopa olla vahingoittava ja ihmistä hylkivä. Ihmisellä on täysi oikeus olla tylsä ja hyödytön, vaikka sitten lainarahoilla. Kyseisen havainnon ei tarvitse olla radikaali, hyödyttömiin taiteilijoihin liitettävä anekdootti (vallitseva näkökulma uteliaisuuden puutteessaan kyllä ylläpitää myyttejä taiteilijoiden hyödyttömyydestä). Työn ja palkkatyön lukeminen synonyymiksi estää näkemästä, että taiteilija voisi olla tylsä ja rahattomuudessaan ahtaalla oleva tavallinen ihminen.

    ]]>
    39 http://aaltoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244866-hyodyton-tylsa#comments Kotimaa Opetus- ja kulttuuriministeriö Raha Taide Työ Työttömyys Sun, 22 Oct 2017 20:52:58 +0000 Terho Aalto http://aaltoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244866-hyodyton-tylsa